tiistaina, marraskuuta 23

Mooabin aroilla

Mooses seurattuaan tarkasti Jumalan määräämää kansanpuhdistus kampanjaa päätyi Mooabin aroille. Baalak joka Mooabin arojakin vallitsi ei tästä ilmeisestäkään syystä ollut kovinkaan tyytyväinen, olihan israelilaiset totaalisesti, mutta Jumalan oikeuttamina, hävittäneet lukuisia kaupunkeja.
Niinpä kutsui hän avukseen manaajaa kiroamaan kansaa joka hänen porttejaan oli tullut kolkuttelemaan, noin kuvainnollisesti. Ei niin että jonkin kiroaminen joskus olisi muuta kuin kuvainnollista.

Mutta Bilem jolta apua lähdettiin hakemaan kieltäytyi kiroamasta israelilaisia sillä Jumala jolta hän vastausta pyysi oli samainen israelilaisten Jumala. Baalak ei kuitenkaan tästä ollut hyvillään vaan lähetti matkaan uuden seurueen luvaten suuremman palkkion. Tämä ei kuitenkaan Bilemin mieltä muuttanut.

Mutta mitä tapahtuikaan:
20. Niin Jumala tuli Bileamin tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon".

Niin Bilem sitten lähti näiden miesten matkaan, mutta hänen ratsastamansa aasi oli tavallista tottelemattomammalla päällä. Ensin poiketen tieltä peltoon, sen jälkeen likistäen Bilemin jalan kiviaitaa vasten ja lopulta asettuen maahan makaamaan.
Jokaisella kerralla Bilemin rangaistessa aasiaan tätä lyömällä.
Mutta aasi oli väistänyt tiellä olevaa enkeliä joka oli paljastanut miekkansa, sillä oli Herran viha syttynyt Bilemiä kohtaan. Bilem ei tietenkään ollut tätä enkeliä nähnyt, totta kai hänen oma syynsä sillä miten kukaan voi olla näkemättä näkymätöntä supernaturalistista olentoa joka seisoo keskellä tiellä. Ei ollut nimittäin Bilemin sallittu nähdä tätä enkeliä, mutta pienoisen juttutuokion jälkeen jossa Bilem keskusteli aasinsa kanssa, Jumala aukaisee Bilemin silmät näkemään myös enkelin joka tiellä seisoo ja tämä kertoo seuraavaa.

Niin enkeli puhui Bilemille:
32. Niin Herran enkeli sanoi hänelle: "Minkätähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti sinä olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani.

Minusta vaikuttaa jokseenkin oudolta että jakeessa 20 kehotetaan lähtemään matkalle Jumalan toimesta ja jakeessa 32 esitetään että matkalle lähteminen on Jumalan tahdon vastaista. Vaikuttaa jokseenkin epäilyttävältä ensin esittää jotakin ja sitten toimia jotakuta vastaan sen takia että tämä on tehnyt niin kuin on käskenyt.
Varsinkin kun myöhemmin kuitenkin sanoo että matkan jatkaminen on jotakin jota tulisi tehdä. Mikä tapahtuu jakeessa 34.

Tällainen järjestelmä jossa ensin kertoo mitä tulee tehdä, jonka jälkeen esittää että toimet joita on käskyn mukaan tehnyt johtaa rankaisemiseen, minkä jälkeen esittää että voi sittenkin tehdä mitä aluksi on sanonut mutta ainoastaan jos tekee tarkalleen niin kuin käsketään; vaikuttaa minusta manipuloimiselta joka itsesään on varsin epäeettistä, mutta siitä seuraa myös kysymys.
Minkä takia jokin jumaluus, mikäli sellainen olisi olemassa, vaivautuisi alistumaan tällaiseen?

Ei se mitään, imperialismi on ihan oikein!

Numeri 21 aloittaa kertomuksen siitä kuinka Mooses ja tämän joukkio lähtivät valloitusretkelle, mutta pyhitetylle sellaiselle.

Oli siis käynyt niin että Aradin kuningas oli ottanut muutaman israelilaisen vangikseen, sotatoimien seurauksesta joihinka tämä oli lähtenyt israelilaisia vastaan; näiden lähestyessä Aradin kuningaskunnan rajoja.
Niinpä Israel lupasi Jumalalle vihkiä Aradin kuningaskunnan tuhon omaksi. Ja Jumala katsoi että näin oli hyvä. Niin siis kävi ja israelilaiset tuhosivat täysin Aradin kuningaskunnan kaupungit, tietenkin Jumalan sallimana, oikeutetusti siis.

Minä en ole pasifisti joten en katso että sotatoimien aloittaminen vastauksena sotatoimiin olisi välttämättömästi perustelematonta taikka oikeuttamatonta.
Tässä tapauksessa oikeutus kuningaskunnan totaaliselle hävittämiselle oli se että nämä vangitsivat muutaman israelilaisen. Eikö vankien luovuttamisesta olisi ensin voitu neuvotella?

Mutta voi voi. Edomin kuningaskuntaa kiertäessään alkoi kansa valittamaan ja Jumala lähetti myrkkykäärmeitä israelilaisten sekaan ja paljon kansaa kuoli. Niin Mooses jälleen rukoili kansan puolesta ja Jumala neuvoi rakentamaan vaskisen käärmeen tangon päähän ja joka tätä käärmettä katsoi säästyi kuolemalta.
Tämä on varsin ongelmallinen monellakin tapaa.

Ensinnäkin tämä on ristiriidassa Genesiksen kanssa jossa käärme on kirottu eläin, tässä kuitenkin käärme on parantavan voiman lähde ja Jumalan toimet ovat niitä jotka aiheuttavat kansalle vahinkoa.

Jos tämä vaikuttaa tutulta olen liittänyt kuvan kyseisestä symbolista tekstiin: Cadeuceus. Kyseinen symboli on varsin yleisesti käytössä oleva symboli, joka symboloi parantamista.
Linkki kuvan alkuperäiseen lähteeseen löytyy linkit osiosta.

Kyseinen symboli on löydettävissä Mesobotamiasta, Babylonialaisista myyteistä kuten Gilgames joka pitää sisällään kertomuksen vedenpaisumuksesta, kuten Raamattukin. Joka antaa hyvän viitteen siihen että Raamattu on saanut vaikutteita kulttuureista ja niiden mytologioista jotka ilmenivät sen kirjoittamisen aikoihin.

Kun tämän jälkeen Raamattu lakkaa luettelemasta eri paikan nimiä, saapuu israelilaiset Pisgan huipun juurelle, josta Mooses lähetti sanan saattajan Siihonin, amorilaisten kuninkaan luokse.
Mutta arvaatteko miten kävi? Kyllä jälleen kerran kiellettiin israelilaisilta kulku vieraan maan lävitse ja amorilaiset lähtivät soraan israelilaisia vastaan.
Jälleen kuitenkin kävi niin että israelilaiset voittivat ja amorilaiset hävisivät taistelun. Näin israelilaiset tulivat valloittaneeksi amorilaisten maat ja asettuivat asumaan näiden kaupunkeihin.

Jostakin kumman syystä johtuen näistä valloitusretkistä tulee mieleen Mainilan laukaukset joista Neuvostoliitto syytti Suomea hyökkäämisestä sen alueelle.

Mutta Amorilaisten maat ja kaupungit eivät Moosekselle, israelilaisille eikä ilmeisestikään Jumalalle riittäneet, Mooses lähetti vakoilijoita Jaeseriin ja valloitta myös kaikki sen tytärkaupungit. Tämän jälkeen kääntyen Baasanin kuningasta vastaan ja valloittaen myös tämän maat. Niin sitten Jumala rohkaisi Moosesta näissä urotöissään.

Numeri 21: 34. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käteesi hänet ja kaiken hänen kansansa ja maansa. Ja tee hänelle, niinkuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa."
35. Ja he voittivat hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen väkensä, päästämättä pakoon ainoatakaan. Niin he valloittivat hänen maansa.

Tämä ei ole ainoastaan imperialismia vaan tämä on imperialistinen rotupuhdistus joka suoritetaan tämän Jumalan oikeuttamana.

keskiviikkona, marraskuuta 10

Vesi pula

Numeri 20 jatkaa hienoisen tauon jälkeen Mooseksen ja tämän retkikunnan matkaa halki tiettömien erämaiden.

Taas oli kansalla hätä ja alkoivat he valittamaan veden puutteesta mikä kansaa vaivasi. Heillä kun oli pelko suuri että kuolisivat karjansa kanssa erämaahan.
Mikä on mielestäni varsin hyvä syy valittaa.

Niin Mooses meni ilmestysmajalle, jonka luona Jumalalla oli tapana ilmestyä, ja niin sitten kävikin; että Jumala ilmestyi Moosekselle neuvoen tätä ottamaan Aaron mukaansa ja viemään kansa kallion luo.
Kallion luokse päästyään Mooses, Jumalan ohjeiden mukaan, iski sauvansa kallioon ja näin sai kansa sekä karja juodakseen.

Jälleen kerran kävi kuitenkin niin että tällä armeliaisuudella jota Jumala osoitti kansalle, oli kuitenkin kääntöpuolensa. Jotakin joka on varsin tyypillistä näille kertomuksille. Kansa sai sitä mistä puutettaan valitti, mutta Jumala kielsi koko sillä hetkellä elävältä sukupolvelta pääsyn maahan jonka tämä oli heille luvannut.
Mikä on mielestäni osoitus suhteellisuuden tajuttomuudesta jota epäoikeudenmukaisuudeksikin voisi sanoa.
Mikäli tämä kansa ei olisi saanut juodakseen se olisi kuollut autiomaahan joka tapauksessa, eikä olisi nähnyt tätä maata jonka Jumala oli luvannut. Joten ainoa tapa jolla tämä Jumala olisi edes voinut ohjata ketään maahan jonka Se oli luvannut, oli antaa kansalle ja sen karjalle juotavaa.
Tästä rankaiseminen on mielestäni varsin julmaa.

Niin israelilaiset saapuivat sitten Edomin kuningaskunnan rajalle, mutta Edomin kuningas kieltäytyi päästämästä israelilaisia alueelleen ja niinpä israelilaiset väistyivät ja päätyivät Hoorin vuorelle.

Niinpä Jumala ilmoittaa että Hoorin vuorella Aaron otetaan pois kansan keskuudesta, kansan julkeuden takia. Näin jälleen onnistutaan pääsemään tähän sijaiskärsimys ja tässä tapauksessa sijais uhrin asemaan, jossa Aaronin kuolema ihmisuhrina korvaa kansalaisten synnit tätä Jumalaa kohtaan.
Ajatus Jeesuksesta ei siis suinkaan ole ainutlaatuinen edes Raamatullisen opin sisällä, jonka lisäksi molemmat näistä kertomuksista ovat samasta syystä moraalittomia.

Tämän lisäksi kyseinen kohtaus pitää sisällään kohdan jossa Aaronin poika Eleasari pukeutuu kuolleen isänsä vaatteisiin. Tätä voidaan pitää kaiketi vertauskuvallisena, miksei myös ritualistisena, osoituksena siitä että Aaronin asema pappina on perimysoikeus.
Mikä tuo mukanaan yhden lisä ongelman, nimittäin kastijärjestelmän jossa oikeutus ja asema on saavutettavissa sen kautta kuka on, ei sen kautta minkä aseman on ansainnut tekojensa kautta. Joka hämmästyttävää kyllä pätee myös Jumalaan.

Mikä tosi, on tosi jota totetena pitäisi pitää

Numeri 19, voitaneen kai pitää jonkinlaisena hygienia ohjeena siitä mitä tulee tehdä jos sattuu kohtaamaan jotakin kuollutta ja aivan kuten nomadi barbaareilta voi odottaa nämä ohjeet eivät ole kovinkaan hyviä.
Siitä että nämä ihmiset eivät oikeastaan ymmärtäneet mitä taudit ja sairaudet olivat, on kuitenkin seikka jota on täysin turha lähteä arvostelemaan.
Tosin mikäli jokin kaikkitietävä olento sattuisi olemaan olemassa, luulisi että tämä olisi osannut selittää tämän hieman paremmin, sen sijaan että nämä uhraisivat ja pesisivät itseään hevosen tuhkalla.

Varsinkin kun tämän puhdistusrituaalin suorittamatta jättämisestä saattoi seurata kuolemanrangaistus, tätä Jumalaa vastaan rikkomisesta.

Mikä asettaa tämän Jumalan hieman hämilliseen asemaan.
Joko kyseinen jumala tiesi että hevosentuhka ei tapa bakteereja, viruksia, loisia taikka muitakaan taudinaiheuttajia mutta ei vaivautunut esittämään että tämä toimi on totaalisesti hyödyttömiä. Mistä huolimatta hän rankaisi kuolemalla niitä jotka eivät totelleet.
Vaihtoehtoisesti tämä Jumala ei ole kaikkitietävä ja oli vain yksinkertaisesti väärässä. Esittäen tietämystä jota kyseisellä jumaluudella ei ole, mutta tästä huolimatta rangaisten kuolemalle niitä jotka eivät totelleet.

Mikäli joku kuitenkin sattuu esittämään että nämä taudit olivat koettelemuksia joita Jumala on asettanut, niin mitä syytä olisi esittää valheellisia ratkaisuja näihin ongelmiin?

Jos tätä jatkaa vielä hieman pidemmälle niin koska Jumalan tottelemattomuus on rangaistus josta tuomitaan kuolemaan, mutta tämä ohje jonka Jumala antoi on ilmeisestikin väärässä: Onko oikein pyrkiä toimimaan toisin kuin tämä Jumala on neuvonut, vaikka tietääkin että kyseinen neuvo on väärässä ja tietoisesti etsiä keinoa parantaa sairaudet toimimatta tämä Jumalan ohjeiden mukaisesti?

Ja jos tämänkin näkee koettelemuksena niin kumpi on oikea vastaus: Se että toimii tämän Jumalan ohjeen mukaisesti tietäen että se on väärässä, vai onko tämän koettelemuksen tarkoitus etsiä vastauksia itse riippumatta siitä mitä Jumala on sanonut?

Jos vastaus on jälkimmäinen, niin mistä tietää mitkä osat Raamatusta on Jumalan esittämiä valheita, joidenka tarkoitus on testata meidän kykyämme ottaa asioista selvää ja mitkä eivät?

Ja ehkä kaikkein mielenkiintoisin kysymys on tämä: Kuka uskonnollinen henkilö on vaivautunut pohtimaan sitä kuinka pitkälle meneviä konkreettisia ratkaisuja tämän kaltaisista ajatuksista voidaan johtaa??

tiistaina, marraskuuta 9

Sauvoja, versoja ja kummallisuuksia

Korjatakseen tätä ongelmallista massamurha viettiään, joka oli toki täysin näiden ihmisten valittamisen syytä, Jumala päätti asettaa testin jolla osoitettaisiin kaikelle kansalle kuka mihinkin asemaan kuuluu. Tässä tapauksessa se kuka on oikeutettu puhumaan Jumalalle ja kuka ei.

Niin jokainen sukukunta sitten toi paimensauvan liiton arkin eteen ja jotta Jumala saattaisi ilmaista omat aikomuksensa, joka ilmeisestikin tapahtui sen kautta että tämä paimensauva alkaisi versoa.
Kun tämä Jumala nyt kuitenkin oli valmis osoittamaan omat voimansa polttamalla, aukaisemalla maan ja lähettämällä ruttoa tappaakseen omia kansalaisiaan, se minkä takia hän ei ainoastaan voinut esim: asettaa valopatsaan niiden päälle jotka hän valitsi jäänee mysteeriksi.

Ja niin sitten kävi että seuraavana päivänä oli Aaronin suvun sauva, joka oli Leeviläisten puolesta asetettu, alkanut versomaan kukkia ja manteleita.
Niin tämä oli oleva Jumalan määräyksestä merkkinä uppiniskaisille jotka olivat uskaltaneet esittää valituksia.
Ihmeellistä kyllä kukaan ei vaivautunut katsomaan oliko joku sattumalta esim: "vahingossa" sekoittanut mikä sauva tämä Aaronin sauva oli.

Mutta voi voi. Ei kansan napina vieläkään vaiennut vaan valittamaan alkoivat he, siitä että nyt kukaan ei voisi lähestyä Jumalaa.
Itse tosin en näkisi mitään ongelmaa olla lähestymättä Jumalaa joka polttaa, murskaa ja aiheuttaa sairauksia tappaakseen ihmisiä.

Numeri 18

Miten siis kävikään, siitä jatkaa Numeri luku 18 seuraavasti.
Aaronin suvun pappeus vahvistettiin ja Leevin sukukunta asetettiin palvelemaan Aaronin sukua tehtävissä jotka koskivat tämän papin viran toteuttamista, kaiketi.
Mutta jokainen syrjäinen, jokainen Aaronin sukukunnan ulkopuolelta, tulisi surmatuksi mikäli ryhtyisi toimiin jotka Aaronille ja Leeviläisille oli asetettu.

Tätä seuraa koko joukko erilaisia sääntöjä ja määräyksiä koskien uhrilahjoja joita ilmestysmajaan tuodaan. Periaatteessa kyseessä on ohjeistus siitä minkä osan Aaron ja Leeviläiset tuodusta uhrista saavat itselleen palkkioksi ilmestysmajan tehtävien ja hoidon suorittamisesta.

Numeri 18:15 osaa kuitenkin kertoa sen että jokainen esikoislapsi on Aaronin oma; ja lunastettava tiettyyn rahasummaan. Ongelmallinen tämä on monestakin syystä mutta yksi keskeisimmistä on tämä käsitys ihmisestä omaisuutena, joka on verrannollinen mihinkä tahansa eläimeen.
Monessakin tilanteessa saa kuulla että ilman käsitystä tästä Jumalasta, ihmisellä ei ole arvoa ja mikäli arvo joka ihmisellä on, on tämä joka tässä on esitetty minun on oltava samaa mieltä. Merkillistä on kuitenkin se että hyvin usein, tämä nimenomainen ihmisarvo asetetaan arvoksi joka on seurausta mikäli ei hyväksy Raamatullista ihmiskäsitystä.

Tästä Raamattu jatkaa edelliseen tapaansa esittäen kenelle kymmenykset kuuluvat ja kenellä on oikeus ottaa osansa uhrilahjoista.
Pappis toimi ei ole siis muuttunut mihinkään vaan edelleenkin virkaan kuuluu Jumalan sanan ilmaiseminen jonka mahdollistaa kansa tarjoten sekä mahdollisuuden esittää tätä Jumalan sanaa, että elättää tämän pappishenkilön.