lauantaina, toukokuuta 1

Koska Minä sanon niin!!!

Leviticus: Luku 20

Valitettavasti Leviticus ei luvussa 20 parane yhtään edellisiin lukuihin verrattaessa vaan lähinnä toistaa samaa mitä edellisissä luvuissa on jo sanottu. Edellisistä kappaleista on mahdollista saada sellainen käsitys että Raamattu on vihdoin laskeutunut alhaisimmalle mahdolliselle tasolle jolle on edes mahdollista päästä; Näin ei kuitenkaan ole.
Vaikuttaa vahvasti siltä että aivan samoin kuin ääretöntä lukua ei ole olemassa, niin ei ole olemassa myöskään niin alhaista tasoa jota Raamatun opetukset eivät alita.

( 20: 1-3) Raamattu jälleen vahvistaa sen että Molokille lastensa uhraaminen on väärin koska se Raamatun mukaan saastuttaa Jumalan pyhätön ja saattaa Jumalan häpeään. Jälleen kerran Raamattu unohtaa mainita että lasten uhraaminen olisi muussa tapauksessa väärin, taikka että sillä että tämä toimi tappaa lapsen olisi tekona väärin.
Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä vielä pahemmaksi saadaan. Mutta miten??

[ ""Leciticus 20: 4. Ja jos maan kansa säästää sitä miestä, joka antaa lapsiansa Molokille, niin etteivät he häntä surmaa,
5. niin minä itse käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hänen sukuansa vastaan; hänet ja kaikki, jotka häntä seuraten ovat lähteneet haureudessa kulkemaan Molokin jäljessä, minä hävitän heidän kansastansa.""]

Rike tässä olisi se että kansa ei surmaa tätä henkilöä joka on uhrannut lapsensa Molokille ja miten tämä Jumala tähän reagoi??
Jumala rankaisee kolmatta osapuolta jolla ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa hävittämällä nämä, tietenkin niiden lisäksi jotka ovat lähteneet seuraamaan Molokia.
Tämä ei ole ainoastaan: Tappakaa vääräuskoinen, vaan: Tappakaa vääräuskoinen ja hänen sukunsa.

( Leviticus 6) Raamattu jatkaa tästä kertomalla että tietäjä hengiltä avun pyytäminen taikka niihin yhteyden ottaminen on kuolemalla rangaistava rikkomus, ei niin että Raamatusta olisi löydettävissä juuri muunlaisia rangaistusmuotoja.
Raamattu ei kuitenkaan tässäkään kohdin ilmaise kantaa jossa nämä tietäjähenget olisivat jotakin jota ei olisi olemassa. Henkilöille jotka ottavat kannan jonka mukaan kristillinen taikka juutalaisten uskonto on ainoa todelliseen tilanteeseen perustuva uskonto, tämä on hankala.
Uskonnot jotka eivät harjoituksessaan sisällä joko suoranaisesti jumalolentoja taikka sitten nämä jumalolennot ovat henkiä kuten esim: shamanistiset uskonnot, eivät tämän tulkinnan mukaan siis välttämättä ole vääriä uskontoja siinä mielessä että niiden opetukset olisivat välttämättä valheellisia. Tämä siis siinäkin tapauksessa että hyväksyy Raamatun käsityksen oikeaksi.

Tämä tuo mukanaan myös muutaman muun ongelman.
Esim: silloin kuin joku sattuu rukoilemaan; Mistä tämä kyseinen henkilö tietää että hän kommunikoi nimenomaan tämän Raamatussa mainitun Jumalan kanssa, eikä esim jonkin Afrikkalaisheimon palvoman henkiolennon kanssa??

(Leviticus 9) Tämä auktoritaarinen oppi jota Raamattu saarnaa kulminoituu varsin hyvin tämän kaltaisissa ohjeissa jotka opastavat epäkunnioittavasti vanhempiaan kohtaan käyttäytyvän lapsen tappamiseen.
Vaikka omien lastensa tappaminen ei olekaan kovin yleistä, sitä kuitenkin tapahtuu, tämä samankaltainen asenne joka äärimmilleen vietynä johtaa surmatöihin ei ole niinkään harvinainen.
Kyseessä on asennoituminen jossa ainoastaan olemalla jossakin tietyssä asemassa, ilman minkäänlaista perustelua taikka osoitusta vaaditaan kunnioitusta ja arvostusta.
Tämä koskee niin lapsien ja vanhempien suhdetta kuin uskonnollisten henkilöiden ja pappien välisiä suhteita, taikka sitten uskonnollisten henkilöiden ilmaisemaa suhdetta palvomaansa Jumalaan.
Kaikissa näissä tapauksissa kunnioitus, arvostus ja Jumalan tapauksessa palvominen ovat jotakin joka oletetaan perus asemaksi jota ei tarvitse millään muotoa osoittaa taikka ansaita.
Tämä johtaa eräänlaiseen hierarkkiseen totalitarismiin jossa absoluuttinen valta siirtyy aina portaalta portaalle siten että ylemmällä portaalla olevalla säilyy valta hänen alapuolella jääneisiin, ei siksi että kukaan olisi tätä valtaa mitenkään ansainnut vaan siksi että se on julistettu.
Koska oikeutus tälle on dogmaattinen ei tätä voi myöskään millään tavoin muuttaa sillä sen muuttaminen olisi tämän auktoriteetin kyseenalaistamista.
Tämänkaltainen järjestelmä on totaalisesti korruptoitunut.

Jotta joku saavuttaa aseman jossa häntä kunnioitetaan ja arvotetaan hänen on ansaittava se osoittamalla että hän ansaitsee tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi. Tämä koskee niin vanhempia, auktoriteettisessa asemassa olevia henkilöitä taikka sitten jumalaa/jumalia mikäli sellainen/ sellaisia on olemassa.
Mitä sitten tulee palvomisen vaatimiseen taikka palvomiseen. En näe mitään syytä palvoa mitään ja mikään taikka kukaan joka vaatii itsensä palvomista ei mielestäni ansaitse tulle kunnioitetuksi taikka arvostetuksi.

Leviticus 20 jakeesta 9 lähtien luettelee joukon tilanteita joissa seksuaalinen kanssakäyminen on kuolemalla rangaistava teko.

(Leviticus 20: 23 ja 24) Kyseinen Raamatun kohta antaa varsin osuvan esimerkin siitä mihin tämänkaltainen auktoritarismi voi johtaa kun sitä sovelletaan kansallisella tasolla.
Tässä nimenomaisessa Raamatun kohdassa tätä itse määriteltyä absoluuttista asemaa käytetään perusteluna sille että tämän auktoriteetin noudattajat ovat oikeutettuja valloittamaan maat jotka tämä auktoriteetti on heille osoittanut. Perusteluja ei ole, on ainoastaan julistuksia.