Leviticus 21 käsittelee suurelta osin sitä mitä pappien virkatehtävään kuuluu mutta mainitsee tämä myös muutaman seikan siitä mitä etikettiä on noudatettava Jumalan alttaria lähestyttäessä.
Solidaarisuus ja suvaitsevaisuus ovat sanoja joita usein kuulee käytettävän silloin kun kyse ei ole kummastakaan. Usein onkin kyse suvaitsemattomuudesta muita paitsi omaa katsomusjärjestelmää kohtaan ja tähän ajatusmaailmaan soveltumattomien ajatusten esittäminen katsotaan hyökkäykseksi omaa ideologiaa kohtaan.
Kritiikin esittäminen ei kuitenkaan ole suvaitsemattomuutta, mutta se että pyritään estämään kritiikin esittäminen on .
Samalla lailla uskonnot jotka käyttävät Raamattua oikeutuksena omalle uskolleen usein saarnaavat suvaitsevaisuudesta vaikka oppi jota he sanovat harjoittavansa ei sellainen ole.
Leviticus 21 on varsin hyvä esimerkki tämän kaltaisesta ristiriitaisuudesta.
Ei niin että minä valittaisin siitä että ihmiset käyttäytyvät paremmin kuin mitä heidän pyhänä pitämänsä oppi opettaa.
Leviticus 21:
[18. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, 19. jalkansa tai kätensä taittanut,
20. kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu.]
Tämä ei varsinaisesti tule minkäänlaisena yllätyksenä sillä tämä sama ohje koskee myös polttouhreja jotka Jumalalle uhrataan. Uhrilahjan on Raamatun mukaan oltava virheetön, joten on täysin perusteltua että ihmisten jotka lähestyvät Jumalan alttaria tulee myös olla täydellisiä ja vailla vikaa.
Se että tämä oppi on yhtenäinen niin uhrilahjojen kuin palvontamenojen suhteen ei tietenkään muuta sitä mihinkään että suvaitsevainen taikka solidaarinen tämä oppi ei ole, ei edes silloin kun kyse on tästä ryhmästä itsestään.
Leviticus 22 jatkaa samasta aiheesta kuin Leviticus 21 kertoen etikettejä uhraus ja uhrilahja toimista sekä siitä miten pappien tulee asemaansa käyttää.
Kuten edellisestä on käynyt ilmi on Jumalalle Raamatun mukaan kauhistus mikäli joku ei täydellinen ihminen lähestyy tämän alttaria. Näihin viallisiin ihmisiin kuuluu mm: rammat ja sokeat, mutta tämä Jumala ei kuitenkaan koe minkäänlaiseksi loukkaukseksi sitä että hänen pappinsa pitävät orjia, kuten Leviticus 22:11, meille osaa kertoa;
[11. Mutta kun pappi ostaa rahallansa orjan, saakoon tämä siitä syödä; samoin hänen kodissaan syntyneet orjat syökööt hänen ruokaansa. ]
Leviticus 23 jatkaa uhrimenoilla ja juhlapäivillä sekä juhlallisuuksilla joita Jumalan kunniaksi tulee harjoittaa.
Tämän kaltaisessa uskonnossa joka perustuu Raamattuun ja Jumalaan jonka se ilmoittaa absoluuttisena auktoriteettina on kuitenkin varsin ongelmallinen, myös silloin kun kyse on juhlallisuuksista.
Tämä ongelma tulee varsin hyvin selväksi seuraavankaltaisissa julistuksissa jotka jättävät hyvin vähän tulkinnan varaa:
[Leviticus 23: 21. Ja kuuluttakaa pyhä kokous juuri siksi päiväksi; silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. ]
Kun auktoriteetti on absoluuttinen ja säädös jonka se esittää on määrätty ikuisiksi ajoiksi tämän määräyksen toteuttamatta jättäminen on tämän auktoriteetin kyseenalaistamista.
Näissä määräyksissä ei ole kyse ainoastaan uhrausmenoista joten argumentti jonka kristityiltä saa usein kuulla: Jeesus suorittu täydellisen uhrauksen joten uhrausmenoja joita VT sisältää ei tarvitse enää noudattaa; ei päde.
Tätä tilannetta ei juurikaan paranne se että tämä Jumala ilmaisee oman tyytymättömyytensä varsin suhteettomalla tavalla niitä kohtaan jotka eivät toimita näitä ikuisiksi ajoiksi määritettyjä juhlallisuuksia.
[ Leviticus 23: 28. Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä.
29. Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa.
30. Ja jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastansa. ]
Tämän kaltaisista syistä johtuen juhlistaminen ei oikeastaan ole juhlistamista ollenkaan, se on kyseenalaistamattoman tottelevaisuuden osoitusta rangaistuksen uhalla.
