Kolmas kymmenestä

Kolmas käsky: 5Mooses:
>>> 11. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka >>>hänen nimensä turhaan lausuu.

Tämä kyseinen käsky vaikka ei sisälläkään juuri mitään itsessään merkityksellistä saavuttaa jokseenkin merkityksellisen aseman mikäli tätä katsotaan uskonnollisen argumentaation kautta.
Kun kysymys on siitä millaisia argumentteja Jumalan olemassaolosta annetaan ja mikäli vaivautuu vertaamaan eri argumentteja keskenään, niin hyvin äkkiä huomaa sen että on löydettävissä satoja eri uskonnon muotoja jotka ovat täysin ristiriidassa keskenään vähintääkin jonkin asian suhteen.

Tämä tarkoittaa myös sitä että suurin osa esitetyistä käsityksistä on välttämättömästi väärässä, johtuen yksinkertaisesti siitä että ne ovat ristiriitaisia keskenään.
Näin ollen lähestulkoon jokainen uskonnollinen liike, jos ei kaikki, argumentoimalla oman uskonnollisen käsityksensä puolesta, esittävät oman asemansa välttämättömästi valheellisesti joiltakin osin. Poislukien tietenkin sitä yhtä joka on absoluuttisesti oikeassa..... jotakin jonka kukin eriävä uskonnollinen liike omalta kohdaltaan väittää saavuttaneensa.

Edellisen tarkoittaessa sitä että suurin osa myös niistä jotka itseasiassa kutsuvat itseään kristillisiksi, välttämättömästi rikkovat tätä käskyä, sillä he käyttävät jumalan nimeä harhaoppinsa esittämiseen.
Jolloin välttämättömästi tästä nousee kysymykseksi se että mikäli nämä lausuvat edellisen ollessa totta turhaan Jumalan nimen: Missä ovat ne rangaistukset joita Jumalan esitetään antavan?

Sen sijaan että tämä Jumala näyttäisi rankaisevan henkilöitä jotka puhuvat hänen nimissään, ilmeisenä pääasiallisena tarkoituksena rikastua muiden kustannuksella, näyttää tämä Jumala lähes poikkeuksetta palkitsevan tällaiset henkilöt vaikka näiden esittämä sanoma olisikin ristiriidassa toistensa kanssa. Minkä lisäksi ainoat henkilöt jotka näyttävät kärsivän ovat ne tavalliset ihmiset jotka uskonsa kautta sokeasti luottavat siihen mitä nämä "jumalan kutsumat" saarnaajat alttarinsa takaa saarnaavat.

Lisä ongelmia tähän vyyhtiin tuo tietenkin se ettei kenelläkään varsinaisesti ole olemassa minkäänlaista käsitystä mitä alkuoeräiset tekstit joista Raamattu on käännetty itseasiassa sanovat, alkuperäisiä tekstejä kun ei ole olemassa.
Mikä tarkoittaa sitä ettei kukaan uskonnollinen henkilö joka oikeuttaa uskonsa ja jumalan palvonnan Raamatun perusteella, voi olla varma siitä onko hänen harjoittamansa uskonto sellainen joksika se on alunperin tarkoitettu vaiko ei.
Jolloin kaikkein syvimmän ja kyseenalaistamattomimman uskon omaava fundamentalistinen kristitty taikka juutalainen voi tämän kyseisen käskyn pohjalta katsottuna täysin vilpittömästi uskontoaan harjoittaessa, rikkoa kyseistä käskyä.

Jos minulla olisi minkäänlaista epäilystäkään siitä että Raamatun sisältö pitäisi paikkaansa, noin uskonnollisesti merkittävällä tavalla, niin voisin kuvitella tämän kaltaisten seikkojen olevan varsin ahdistavia.

Toinen kymmenestä

Toinen käsky: 5Mooses:
>>>8. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
9. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 10. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. <<<

Tämä kyseinen käsky on joko toinen taikka liitetty ensimmäiseen käskyyn, riippuen missä yhteydessä taikka lähinnä mistä uskontokunnasta milloinkin on kyse.
Ortodiksiesessa uskonnon harjoituksessa tämä käsky on liitetty ensimmäiseen, varsin hyvällä syyllä johtuen siitä että kyseisessä uskonnon harjoittamisen muodossa palvotaan jos mitäkin enkeleitä ja pyhimyksiä milloin mitäkin tarkoitusta varten.
Jos tämä siis sisällytetään ensimmäiseen käskyyn ja näitä palvonnan kohteina toimivia ikoneja ei pidetä jumalina, niin on mahdollista oikeuttaa näiden palvominen, näiden ikonien ja medaljonkien kun ei koskaan esitetä kuvaavan mitään jumalaa.
Jos nämä olisivat esitetty erikseen, niinkuin lähestulkoon kaikissa muissa kristillisyyden muodoissa, olisi käsky yleispätevä ja kieltäisi myös enkeleiden ja pyhimysten palvonnan, johtuen siitä ettei tämä käsky erittele pyhimyksiä ja jumalia erikseen vaan olisi tällöin yleispätevä.

Jälkimmäinen osa tästä käskystä on jokseenkin ongelmallinen, sillä mikäli on koskaan kuullut kertomuksia siitä kuinka puolisoaan pahoinpitelevä henkilö oikeuttaa omat tekonsa ja saa puolisonsa pysymään pahoninpitelystä huolimatta kyseisessä parisuhteessa on tämä jokseenkin oiva esimerkki siitä.
Käytännössä tämä on tapa jossa ensin syyllistetään uhria jolloin oikeutetaan omat vahingoteot tätä kohtaan ja sen jälkeen esitettään että tämä vahingonteko on osoitus rakkaudesta, jonka jälkeen syyllistetään vielä lisää esittämällä uhkavaatimuksia mikäli kyseinen henkilö pyrkisi pois tästä suhteesta.
Mikä noin kuvainnollisesti tekee Jumalasta tämän käskyn osalta vaimon hakkaanjan.

Tämä kyseinen kuvaus rakkaudesta ei tietenkään kyseisen esitetyn jumaluuden osalta ole yksinomaan löydettävissä tästä nimenomaisesta kohdasta, vaan on jokseenkin yleispätevä esitys kritsillisestä rakkauskäsityksestä..... no ainakin uskonnon sisällä.

Toinen hyvin yleinen teema, sen lisäksi että Raamattu käyttää rakastamista ja alistamista synonyymeinä, on tämä ajatus jossa voima oikeuttaa. Tässä kyseisessä kohdassa välineenä käytetään nimenomaan alistamista jossa esitetään uhkavaatimus jälkipolvia kohtaan.
Se miksi numeraaliksi on tässä valittu kolme sukupolvea, on myös jotakin joka viittaa nimenomaisesti tämän esitetyn jumaluuden voimaan sillä se esittää epäsuorasti sen että tämä olento on kykenevä vaikuttamaan tapahtumiin senkin jälkeen kun kyseinen tekijä on jo itse kuollut. Toisin sanoen tämä kolme sukupolvea viittaa tämän jumaluuden jatkuvaan, tässä yhteydessä päättymättömään tyranniaan jolle kukaan ei voi mitään.

Ensimmäinen kymmenestä

Ensimmäinen käsky: 5Mooses 1933
>>> 6. 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
>>>7. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Ensimmäinen käsky: 5Mooses 1992
>>>6 "'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. >>>7 "'Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Kun joku itseasiassa vaivautuu lukemaan mitä Raamattu sanoo, sen sijaan että yksinkertaiesti vain kuuntelee kerrottavan mitä Raamattu sanoo, huomaa hyvin äkkiä että kertomus ja teksti eivät aivan vastaa toisiaan.
Mikäli tätä vertailua vaivautuu tekemään esim: siihen miten näitä käskyjä yleensä esitetään kuten Evangelisluterilaisen kirron virallisilla sivuilla: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. ; saattaa huomata että varsinainen teksti ja annettu kuvaus ei välttämättä sovi yhteen.

Edellinen ei tietenkään missään mielessä tarkoita sitä että Evangelisluterilainen kirkko valehtelisi jäsenilleen, ei tietenkään, mutta se jättää kuitenkin osan tästä kirjassa olevasta esityksestä pois.
Toki voidaan täysin perustellusti argumentoida että koska nykyisin elävät ihmiset tuskin ovat paenneet Egyptistä orjuutta, eikä kyseinen kohta sisällä varsinaista käskytystä, on se käskyn osalta merkityksetön.
Kun uskonnollisista teksteistä kuitenkin löydetään mitä merkillisempiä merkityksiä, niin ajattelin omalta kohdaltani spekuloida mitä mahdollisia syitä voisi olla typistää tätä kyseistä esitystä.

Yksi tällainen mahdollinen syy saattaisi olla se että tämän tekstin perusteella voitaisiin aivan hyvin sanoa että nämä kyseiset säännöt oli osoitettu ainoastaan Egyptistä penneille israelilaisille ja näiden jälkeläisille ja kyseisen osan poistaminen saa tämän käskyn näyttämään enemmän universaalilta.

Suurin ero näiden kahden version välillä on ilmiselvästi tuon kappaleen jae seitsemän, jossa muoto muuttuu jokseenkin vapaasta varsin absoluuttiseen muotoon. Mikä sinällään on joksseenkin outo tilanne sen suhteen että uudempi painos muuttaa tekstiä suvaitsemattomampaan suuntaan, kun tavallisesti tilanne näyttäisi olevan päinvastainen.
Molemmat näistä ovat kuitenkin jokseenkin ongelmallisia varsinkin kristillisen ksityksen mukaan, sillä mikäli esitetty jumala jonka nimi on Jumala, olisi ainoa olemassaoleva jumala, niin silloin kielto palvoa muita jumalai olisi jokseenkin merkityksetön.
Niin ikään tämä ajatus on jokseenkin ristiriidassa kaikkivoipaisuuden suhteen, sillä mikäli jumalia olisi useimpia ja yksi näistä jumalista olisi kaikkivoipa, olisi näiden muiden jumalien olemassaolo riippuvainen tämän yhden kaikkivoipaisen jumalan tahdosta.
Mikä asettaa kyseisen Jumalan asemaan jossa se sallii näiden muiden jumalien olla olemassa.

Tässä vaiheessa todennäköisin vasta-argumentti, tai ainakin sellainen jonka olettaisin saavani, olisi jokseenkin seuraavan lainen: Tämä on täysin järjetöntä sanoilla kikkailua sillä on täysin selvää että tekstin tuntemus ja käännösten tarkistaminen on selkeyttänyt tekstiä ja siihen aiemmin tulleet virheet on korjattu.
Mikä sinällään on täysin hyvä argumentti sille miksi tekstin muoto ja sisältö on muuttunut.
Tämä kuitenkin jättää totaalisesti huomioimatta kaikkein ilmeisemmän ongelman joka tästä seuraa.
Ensinnäkin se tarkoittaa sitä että siihen asti kun tämä korjaus on tullut käytäntöön, teksti jota on käytetty uskonnon harjoittamiseen ei ole sisältönsä puolesta ollut paikkansa pitävä.
Joka periaatteessa tarkoittaa sitä että oppi jota tätä käännöstä ennen on haroitettu on ainakin joiltakin sen osin harhaoppinen.
Niin ikään, mikäli tämä kohta on käännöksen tuloksesta muuttunut epätarkaksi jossakin vaiheessa, koska meillä ei ole olemassa ainuttakaan alkuperäistä kopiota Raamatun teksteistä, mistä voidaan olla varmoja että yksinkään kohta välttämättömästi kuvaa taikka vastaa sen alkuoperäistä tarkoitusta. Tämä siis siinäkin tapauksessa että oletettaisiin alkuperäisen teksin viittaavan johonkin todelliseen. Joka tarkoittaa myös sitä että kukaan ei voi olla koskaan varma, riippumatta siitä mitä käännöstä sattuu noudattamaan, vastaako kyseinen käännös alkuperäistä tarkoitusta vaiko ei.

Tämä ei tietenkään ole ongelma yksinomaan tämän kyseisen kohdan suhteen, vaan tämä on ongelam koko Raamatun sisällön suhteen.

Linkki: Ev.Lut kirkon sivut: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/0C5F6264F1CCF806C22576730050B19A?OpenDocument&lang=FI

Pre- Kymmenen käskyä

5Mooses 5/ Deuteronomy 5

Tämä kyseinen kappale sisältää lähinnä kymmenen käskyä, lähestulkoon siinä muodossa jossa ne on kaikkein tutuimpia mm: evangelis luterilaisessa kirkossa.
Koska mikään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää ja Raamattu on tämän suhteen poikkeuksellisen ongelmallinen, siis selkeyden suhteen, niin pyrin valoittamaan tätä asiaa historian valossa.

Ongelma joka tässä kohdin ilmenee ei niinkään johdu tekstistä itsestään, vaan lähinnä siitä miten tätä kyseistä opusta on historian saatossa käytetty uskonnon harjoittamiseen. Kymmenen käskyn kohdalla tämä tarkoittaa nimenomaisesti sitä että kyseisestä pykälistöstä on olemassa eriäviä versioita, riippuen siitä mitä uskontokuntaa milloinkin katsotaan.
Pääosin erona on se miten näitä pykäliä numeroidaan, mutta myös sisällön puolesta eroja löytyy.

Sinällään nämä erot ovat toki pieniä, mutta kun esitys on sellainen että jokin uskonto on saavuttanut absoluuttisen totuuden, muuttumattoman jumalallisen ilmoituksen joka on tosi, ovat nämä pienehköt erot jotakin joka saattaa tämän hieman kyseenalaiseksi.
Tämä siksi että mikäli samaa tekstiä tulkitsemalla voidaan päästä useampaan kuin yhteen lopputulokseen, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin tekstin olevan merkityksellinen, mistä voidaan tietää mikä näistä vaihtoehdoista on tosi jos yksikään.

Lisä ongelmia tähän tuo se että nämä kymmenen käskyä, koska ne ovat itseasiassa vanhassa testamentissa, löytyvät myös juutalaisesta uskonnosta kristillisyyden lisäksi.
Mikä tarkoittaa sitä että Jeesuksen olemassaolo taikka olemassa olemattomuus, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin Raamatun viittaavan johonkin todelliseen, ei ole välttämätön näiden lakien ja käskyjen olemassaololle.
Mikä johtaa siihen että moraali argumentti kristillisestä näkökulmasta katsottuna, joka nostaa yleisesti esiin kymmenen käskyä, viittaa säännöstöön jonka olemassaolo edes sen oman opin sisällä ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi.
Tai no teitenkin kristillisen oppi sisäisesti vaatii sitä että kristillinen oppi on tosi, mutta moraaliargumentti joka viittaa kymmeneen käskyyn ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi ainakaan näiden käskyjen olemassaolon kannalta edes silloin jos ainoa teksti jota katsotaan on Raamattu itsessään.

Myöskin syy sille miksi näitä ohjeita tulee noudattaa on Raamatun mukaan hieman toinen kuin mihin nykyisessä keskusteluss yleensä viitataan, Raamatun kun tässä vanhemmassa mallissaan ei viittaa sääntöjen noudattamisella mihinkään kuolemanjälkeen saatavaan palkintoon.
Deuteronomy 32 -33, johon kyseinen kirja myös loppuu esittää näiden käskyjen noudattamisen johtavan pitkään elämään siinä maassa johon kyseiset israelilaiset ohjataan, eikä tässä rangaistuksella tarkoiteta mitään kristillisyydessä esiintyvää helvettiä vaan lähinnä rangaistusta tässä elämässä.

Rangaistus tässä kohden toki varsin ilmeinen, johtuen siitä että tämä yhteisö tokraattisena varsin usein toimitti tämän rangaistuksen joka useimmissa tapauksissa oli kuolemantuomio. Näin ollen kyseinen esitys on itsestään toteutuva, siinä mielessä että mitään vahtoehtoista ajatus taikka käytäntömallia ei suvaittu kuolemanrangaistuksen uhalla.
Onneksi nykyään pääosa ihmisitä, no ainakin länsimaissa, on ymmärtänyt että totalitärismi ei ehkä sittenkään ole oikea tapa hallita ihmisiä, siitäkin huolimatta että se on hyvin tehokas tapa hallita kansalaisia.
Tästä ei toki voi mitenkään asettaa syylliseksi barbaaribeduiineja, sillä he eivät tietenkään tienneet mitään sen parempaa, mutta mikäli tämä kansa todella on ollut ja on jonkin juamallisen olennon ohjaamana: Niin mikä on kyseisen olennon tekosyy olla selittämästä näille henkilöille heidän käyttämänsä järjsestelmän epäoikeudenmukaisuuksia ja mielettömyyksiä?

No tekosyy tälle on tietenkin se että tämä esitetty jumaluus on se joka määrää näitä ihmisiä kyseisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja mielettömyyksiin.

Mooseksen viides kirja: Deuteronomy alkaa

Deuteronomy taikka viides mooseksen kirja, on sisältönsä puolesta jokseenkin poikkeuksellinen tähän astiseen verrattuna. Pääosin johtuen siitä että tässä kohden kerronta siirtyy tapahtumien kuvaamisesta, kuvaamaan Mooseksen kertomusta aiemmista tapahtumista lähes yksinomaan Mooseksen näkökulmasta.
Nykyään tällaista kerronnan muotoa näkee joissakin TV sarjoissa jotka toisen tuotantokauden aluksi esittävät jakson joka käy lävitse ensimmäisen tuotantokauden tapahtumat.

Koska en viitsi toistaa itseäni useammin kuin on tarpeellista, Raamattu kun joka tapauksessa toistaa samoja teemoja hyvin useasti, niin keskityn sellaisiin seikkoihin jotka antavat jotakin lisätietoa jo aiemmin kerrottuun tarinaan.

5 Moose 3: 1 – 7
Kyseinen kohta tarkentaa aiemmin esitetyn käsiteltyä sotaretkeä joka vain yksinkertaisesti mainitsi sen että israelilaiset tuhosivat kaikki Siihonin sekä Baasanin kaupungit, mainitsemalla että linnoitettuja kaupunkeja oli 60 ja lukemattomia linnoittamattomia kyliä.
Niin ikään tämä kohta tarkentaa kertomusta siten että se ilmoittaa tämän barbaaribeduiini joukon kansanmurhan kohdistuneen syrjimättömästi niin miehiin, naisiin kuin lapsiinkin.
Tosin tämäkään kerotmus ei kerro sitä kuinka monta kaupunkia Siihonissa mahdollisesti tämän saman kaltaisen kohtalon kärsi.

Ei niin että olisi minkäänlaista varmuutta siitä että nämä kuvatut tapahtumat olisivat koskaan edes tapahtuneet. Ongelma ei kuitenkaan ole se onko jotakin kuvatun kaltaista tapahtunut, vaan ongelma on se että nämä tapahtumat kuvataan sellaisiksi jotka on toteutettu tämän jumalhahmon määräyksestä jonka lisäksi nämä tapahtumat on esitetty positiivisina.

5 Mooses 4: 5 – 10
Tämä kyseinen kohta on jokseenkin mielenkiintoinen koska siinä viitataan muihin jumaliin ja muihin lakeihin ja sen ilmaistaan olevan jotakin jonka Jumala on Moosekselle sanonut.
Käytännössä esittämällä että vaikka onkin olemassa muita jumalia ja muita lakeja, tämä nimenomainen jumala ja tämä nimenomainen laki on paras vaihtoehto.
Mikä kertoo myös siitä että uskonnolliset argumentit eivät ole juurikaan parantuneet sitten pronssiajalta, sillä edelleenkin hyvin usein kuulee vedottavan siihen ettei jonkin jumalan olemassaolon hyväksymisessä ole mitään hävittävää.
Ikään kuin uskominen jonkin asian olemassaoloon olisi asia jonka voisi yksinkertaisesti vain päättää tehdä.

Samalla tämä esittää myös toisen hyvin yleisesti vielä nykyaikanakin käytettävän uskonnollisen metodin joka on pelottelu. Tätä suoritetaan joko suoraan uhkaamalla että jotakin tapahtuu, taikka sitten esittämällä että mikäli jotakin ei hyväksy jää paitsi jostakin hyvästä.

Koska molemmissa näistä tapauksista oikeutuksia tälle käsitykselle ei ole olemassa, sen vaatiessa sokeaa tottelevaisuutta ja uskoa ilman syytä, ja perustelu tälle järjestelmälle on molemmissa yksinkertaisesti vain se että jokin auktoriteetti määrää niin; ovat molemmat näistä esimerkeistä niin Raamatun sisällön yhteydessä kuin nykypäivänäkin vailla oikeutusta ja perustelua.