maanantaina, heinäkuuta 30

Profeetat hirteen!!!

5Mooses 13

Nykyisinkin ennustaminen on varsin yleistä joka päiväisessä elämässäkin, ennustetaan sitten säätilaa taikka pörssikursseja, eikä tähdistä ennustaminen taikka korttienlukukaan ole vielä täysin hävinnyt käytäntö.
Horoskooppien ollessa näistä taikauskoisista tavoista ehkäpä se kaikkein yleisin ilmiö.

Raamattu ei tietenkään ole poikkeus tämän suhteen, sillä mikä voisikaan olla sen selkeämpi esimerkki jumalallisuudesta kuin tulevaisuuden ennustaminen.
Ongelmia vaan alkaa kerääntymään siinä tapauksessa että ennustuksia tehdään useamman eri jumaluuden nimissä. Varsin kiusalliseksi tämä tilanne muodostuu puolestaan silloin kun näyttää myös siltä että riippumatta siitä kuka ja kenen nimissä näitä ennustuksia annetaan, toteutuvat nämä ennustukset yhtä todennäköisesti.
Joten miten ratkaista tällainen ongelma.
Miten siis selittää se että muidenkin jumalien nimissä tehdyt ennustukset toteutuvat?

Vastaus on tähän Raamatun mukaan ilmiselvä (5Mooses13: 1 - 5).
Tämä Raamatussa esiintyvä jumala kertomuksen mukaan ensin esittää ennustuksia tekeytyen joksikin muuksi jumaluudeksi kuin mitä se on, jolloin kaikki ennustukset jotka ovat oikeassa tulevat tältä yhdeltä ja ainoalta oikealta jumaluudelta.
Jolloin tämän ennustuksen antaja on saanut todellisen jumalallisen ennustuksen, mutta koska tämä jumaluus on piilottanut tältä oikean henkilöllisyytensä, julistaa tämä tietämättään oikeita jumalallisia ennustuksia jonkin väärän jumaluuden nimissä.
Tämän kyseinen jumaluus tekee koetellakseen omaa kansaansa samalla kun se vaatii että tällaisen harhaopin julistaja tulee tappaa.

Itse en tietenkään osaa sanoa mitä miltä muut tällaisesta asiasta on, mutta mielestäni tämä esitetty käytäntö on varsin epäoikeudenmukainen, moraaliton ja varsin kohtuuton.

Tietenkin tämä ratkaisee samalla kertaa kaksi ongelmaa.
Ennustuksien kohdalla tämä ratkaisu on hyvin suoraviivainen. Kaikki ennustukset jotka osuvat oikeaan ovat jumalalta ja kaikki ennustukset jotka ovat väärässä ovat ihmisten keksimiä. Vau.
Kaikkein huvittavista tässä on se että mikään teistisessä argumentoinnissa jumalan olemassaolon puolesta ei ole muuttunut viimeiseen 4000 vuoteen, sillä viimeisin villitys on tämä kosmologinen argumentaatio jumalan olemassaolosta joka käytännössä jatkaa tällä samalla linjalla koskien maailmankaikkeuden ominaisuuksilla.


Samalla tämä käytäntö sitoo nämä ihmiset tiukasti tähän uskontoon, sillä jos jonkun asian puolesta on valmis tappamaan, niin jo ajatus siitä että voisi olla väärässä on kestämätön. Tällöin  kun joutuisi tunnustamaan että on murhannut jonkun, sen sijaan että voisi vedota jumalan lakien noudattamiseen ja velvollisuuteen oikeutuksina teolleen.
Tämä on todennäköisesti myös syy sille minkä takia lähes ainoa tuomio jonka Raamattu tuntee on kuolemantuomia ja minkä takia koko yhteisön on osallistuttava tämän tuomion toteutukseen.
Käytännössä kun tämä tekee kaikista yhteisön jäsenistä yhtä lailla osallisia murhaan.


maanantaina, heinäkuuta 23

Veren hyytävää tarinointia

5Mooses 11 - 12

Näiden kappaleiden puitteissa nousee esiin varsin mielenkiintoinen piirre, tosin se kuinka mielenkiintoinen asia on kyseessä saattaa hyvinkin riippua täysin siitä keneltä asiaa kysyy. On toki myönnettävä että oma mielenkiintoni tässä asiassa kohdistuu lähinnä tietynlaiseen dilemmaan joka näiden kappaleiden aikana nousee esiin ja yritän sitä parhaan kykyni mukaan tässä valottaa.

Ensimmäinen pala tähän peliin löytyy tekstin ulkopuolelta oletetusta erehtymättömyydestä joka usein liitetään jumalolentojen yhdeksi ominaisuudeksi ja varsinkin yksijumalaisissa käsityksissä.....tosin tässä vaiheessa Raamattua on hyvin vaikea nähdä sitä miten tästä mytologiasta koskaan voisi saada väännettyä yksijumalallista, jumalia kun näyttää parveilevan tarinana mukaan kaikkialla.

Toinen pala tähän dilemmaan tippuu esityksestä jonka mukaan näissä kappaleissa esitettyjä sääntöjä tulee noudattaa ja vaikka nämä kaksi ensimmäistä eivät olekaan ristiriidassa keskenään niin ne luovat pohjan jokseenkin merkilliselle yhtälölle.
Yksi näissä kappaleissa esitetyistä säännöistä kun sellainen jossa kielletään muiden jumalten palvonta tavat.

Seuraava pala joka ei sitten mitenkään sovi tähän palapeliin on esitys jonka mukaan henki tai sielu elää veressä ja tästä syystä veri on vuodatettava myös teurastettavista eläimistä maahan, sielun syöminen kun ihmisiltä kiellettyä (5Mooses12:23).
Vaikka en voikaan sanoa omaavani antropologian tohtori, edes etäisesti, niin voinen silti hyvinkin todeta että veri uhrit ja käsitys sielusta osana verta ei ole kovinkaan epätavanomainen uskomus.
Esim: Atsteekkien koko uskonto perustui tähän ajatukseen.
Varsin selväksi tämä asia kun käy siinä että Jumalalle tämän tarinan mukaan uhrataan myös tai nimenomaisesti veri, eli sielu (5Mooses12:27).
Ehkäpä vieläkin mielenkiintoisempi ja vertailussa hieman hämmästyttävämpi seikka, varsinkin verrattaessa Atsteekkien uskontoon, on se että näillä uhri ja rituaalimenoilla hallittiin säätilaa ( 5Mooses11: 8 - 17).
Hieman samaan tapaan kuin missä tahansa muussakin alkukantaisessa maanviljelystä harjoittavassa yhteisössä oli tapana tehdä. 

Jolloin on jokseenkin ristiriitaista kieltää jumalien palvontamenot joita muut harjoittavat, samalla kun vaatii sitä että näitä samoja menoja samaa tarkoitusta varten suoritetaan jumalalle jonka palvontaan näissä kappaleissa ohjeistetaan. Tietenkin voidaan hyvinkin sanoa että eihän  Mooses Atsteekeista mitään tiennyt, taikka niistä lukemattomista muista uskonnoista joita harjoitettiin samoin samoja tarkoituksia varten, mutta samaa tietämättömyyttä tuskin voidaan käyttää tekosyynä sille että Jumala ei nähtävästi kokenut aiheelliseksi korjata tätä virheellistä esitystä jonka Mooses toimitti....no esim: polttamalla tämän elävältä taikka muuttamalla tämän suolapatsaaksi, niin kuin sillä luetun perusteella oli tapana tehdä.

Kummallisia ja mystisiä näyttävät tosiaan olevan nämä jumalalliset standardit jotka heijastavat täysin sitä kulttuuria ja niiden ihmisten ymmärrystä ja tietotasoa joista ne ovat peräisin.

torstaina, heinäkuuta 12

Käskäyistä ja kurituksesta sekä uskosta

5Mooses9 - 10

Mooses tässä kertaa tarinaa siitä kuinka hän kiipesi vuorella saamaan jumalallisen ilmoituksen kaiverretun kivitaulun muodossa.
En vain satu muistamaan, saati että vaivautuisin tarkistamaan, tuliko eräs seikka jota ihmettelen tämän tarinan kohdalla käytyä silloin kun siitä alunperin kirjoitin vai jäikö tämä mainitsematta, tarinana itsessään minä tosin kyllä muistan.

Koska Raamattu ei kaihda toistoa ja sen pitäisi olla jumalallisen inspiraation aikaansaama, niin kukaan tuskin voi kritisoida minua mikäli satun toistamaan itseäni hieman tämä blogin aikana.
Jumalallisuudesta kun tuskin kukaan minua alkaa syyttämään. 

Tämä ihmettelemisen aihe liittyy siihen että tämä kyseinen kansa oli juurikin pelastettu Egyptin orjuudesta, tosin pelastaminen on tässä yhteydessä jokseenkin kyseenalainen sana, ja niinpä nämä olivat todistaneet omatoimisesti hirmuteot, ihmeet, joita tämä Jumala Egyptissä tarinan mukaan suoritti.
Samoin tämä Jumala oli halkaissut meren kahtia ja hukuttanut sitten tällä halkaistulla merellä näitä seuranneet egyptiläisjoukot, ilmestynyt pilvi pilarina päivin ja tulipilarina öisin sekä johdattanut nämä erämaahan ja ruokkinut näitä taivaasta satavalla viljalla jonka lisäksi tämä oli ajanut syötäväksi kelpaavia lintuja tämän kansan luokse ja halkaissut kallion jotta nämä saisivat juodakseen vettä.

Kun nämä samaiset henkilöt sitten asettuivat hetkeksi aloilleen ja Mooses meni vuorelle saamaan jumalan sanaa, niin nämä alkoivat palvoa kullasta tehtyä vasikkaa.

Jos jollakulla on olemassa tällaiset todisteet jonkin jumalallisen olennon olemassaolosta, niin vaikuttaa jokseenkin epäuskottavalta että nämä yhtäkkiä alkaisivat palvoa jotakin muuta jumaluutta.

Mikäli uskonnolliset henkilöt kuitenkin ihan oikeasti uskovat että tällainen tilanne on joskus päässyt syntymään ja että epäusko tätä jumalaa kohtaan on edelleen mahdollista tällaisten todistusten jälkeen, niin kuinka ainutkaan uskonnollinen henkilö jolla ei ole suoraa todistetta tämän kaltaisista ihmeteoista voi sanoa olevansa vakuuttunut Jumalan olemassaoloon sen perusteella että joku kertoo tästä Jumalasta.
Varsinkin kun kyseinen kertomus perustuu sekin kuulopuheisiin ja nämä kuulopuheetkin parhaassa mahdollisessakin tapauksessa perustuvat opukseen jonka alkuperäisiä tekstejä ei ole olemassa, jonka opit on käännetty useampaan kertaan ja joka sisältää tiettävästi useita väärennöksiä.

Odotus että joku omaksuu uskon, sokeasti uskon itsensä vuoksi, on siis jokseenkin absurdia kun kyseisestä opista itsestään löytyy esimerkkejä siitä että tämän jumaluuden suorittamat ihmeet eivät olleet riittäviä vakuuttamaan ihmisiä kyseisen olennon jumaluudesta.