Raamatusta on helppo löytää eräänlaisia "teemoja" jotka toistuvat erinäisissä kappaleissa ja tämä, Numeri 32, on yksi sellaisista. Sisällönsä puolesta tämä ei juurikaan.. no sisällä mitään varsinaisesti uutta taikka merkityksellistä.
Johtuen tässä yhteydessä siitä että, Numeri 32:1- 7, esittää eräänlaisen konfliktin joka myöhemmin saman kappaleen yhteydessä ratkaistaan, Numeri 32:20-27, jonka jälkeen tarina etenee siten että edellisen konfliktin ja sen ratkaisun sisällyttäminen taikka jättäminen pois, on tarinan ymmärtämisen kannalta totaalisesti merkityksetöntä.
Mikäli tämä kuitenkin tulee jatkossa merkitykselliseksi, mikä on toki mahdollista sillä en ole opetellut Raamattua ulkoa... taikka vaivaudu itseasiassa lukemaan etukäteen tarkistaakseni, niin olisihan kyseisen seikan voinut silloin asian esille noustessa erikseen selittää.
Tämä teema ei kuitenkaa liity niinkään kumpaankaan näistä suoraan, vaikka ne antavatkin kehyksen esitykselle, jotakin joka ilmeisesti jää jakeiden Numeri 32:7 – 20 välille.
Tämä teema on aiempien Raamatun kertomusten toistaminen, esittämällä konflikti joka vastaa aiemmin esiintynyttä konfliktia, jota käyttämällä esitetään uhkavaatimus sekä vahvistetaan aiemmin esitettyjä jumalalliseksi ilmaistuja lakeja ja vaatimuksia.
Samalla näissä esityksissä esitetään ratkaisu taikka oikea tapa tilanteessa toimimisen suhteen, tai ainakin tapa toimia joka on hyväksyttävissä.
Toisin sanoen tämä kyseinen esitys antaa oikeutuksen toimia tavalla joka aiemmin on kiellettyä ja jonka perusteella Raamatun Jumala on rangaissut israelilaisia, muodostaen eräänlaisen porsaanreijän tähän jumalalliseen lakiin jonka turvin kyseinen lain kohta voidaan sivuuttaa ilman että siitä kärsitään rangaistusta. Titenkin tämän lain kiertämiseen oikeutuksen kyseisessä tilanteessa antaa Jumala, taikka tässä tapauksessa Mooses.
Valitettavasti tämän kaltaiset jokseenkin ristiriitaisest esitykset tekevät mahdolliseksi sen että riippuen mitä kohtaa Raamatusta kulloinkin lukee, niin on mahdollista yhden ja saman asian kohdalla päätyä ratkaisuun jotka ovat täysin päinvastaisia.
Jotakin joka tekee Raamatun jo muutoinkin hyvin epäselvän sisällön muotoilemisen edes jollakintavalla mielekkääseen muotoon huomattavan haastavaksi.
Tämä tosin antaa jonkinlaista painoarvoa yleiselle abologiselle argumentille siitä että tietyt kohdat Raamatussa, ja erityisesti vanhassa testamentissa, ovat sellaisia että ne koskevat ainoastaan kyseistä ajankohtaa ja vielä tarkemmin kyseisiä kuvailtuja tapahtumia.
Tässä kohtaa nämä samaiset henkilöt vain unohtavat sopivasti kysyä, saati että vastaisivat kysyttäessä, että mikäli kyseiset tapahtumat ovat sellaisia etteivät ne ole oikeutettavissa nyt; niin miten on mahdollista että ne olisivat oikeutettavissa esitetyn tarinan kuvaamana aiakana.
Olettaen tietenkin että kysisen argumentin esittäjä itseasiassa uskoo että Raamatussa kuvatut tapahtumat edes etäisesti pitävät paikkaansa.
Koska Numeri 33 kokonaisuudessaan ,yhtä taikka muutamaa tapahtumaa lukuun ottamatta, on vain yksi hyvin pelkistetty matkaamisluettelo joka mainitsee paikkakuntia joilla israelilaisten barbaaribeduiinien armeija leiriytyi; niin mainitsen kyseisen seikan tässä yhteydessä.
Pahoittelen jo etukäteen sitä että tämä tekee tästä tekstistä varsin pitkän.
Kyseinen kohtaa, Numeri 33:38 – 40, jatkaa edellä mainittua "teema" henkisyyttä (... ha ha haa) esitellen toisen toistuvan Raamatunkerronnan tavan joka on profetian täyttäminen. Tämä on myös jotakin jota hyvin usein käytetään abologien osalta, silloin kun nämä yrittävät perustella oppinsa oikeutuksen. Se että tarina on sisäisesti pätevä sen suhteen että sen aiemmin esitetyt ennustukset toteutuvat kertomuksen kuluessa ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri saavutus, vaan lähinnä osoitus yhdenmukaisesta tarinankerronnasta. Tai vähintääkin lukutaidosta joka on mahdollistanut jälkeenpäin tarinaa jatkaneen kirjoittajan täyttää tarinaan jääneet aukot niihin sopivilla kertomuksilla.
Tosin Numeri 33 pitää sisällään vielä toisenkin matkakohde luetteloa mielenkiintoisemman seikan, se mikä on mielenkiintoista ja kuinka mielenkintoista saattaa kuitenkin olla hieman kyseenalainen seikka.
Jokatapauksessa Numeri 33:50 – 56, johon kappale myös päättyy, vahvistaa Jumalan toimesta aiemmin Moosekselle annetun määräyksen israelilaisten sotaretkestä ja sen jatkamisesta.
Jotakin jonka parissa vietän vielä jonkin aikaa sillä Numeri taikka 4Mooses jatkuu vielä muutaman kappaleen ja Raamattu pitää sisällään vielä kokonaisen kirjan 5Mooses tai Deuteronomy,(jälkimmäinen nimitys suoraan englanninkielisestä versiosta suomenkielisessä versiossa kun ei tätä vieras peräistä nimitystä ole jostain syystä miksikään väännetty), jossa Mooses israelin kansan, niin ja tietenkin Jumalan sallimana ja oikeuttamana, rankaise ja kurittaa brutaalisti Jumalan ja israelin vihollisia hyökkäämällä näiden kimppuun ja valloittamalla näiden maat.
Mutta niihin tapahtumiin palaan vasta hieman myöhemmin.
torstaina, tammikuuta 26
Muita huomioita Midinian tarinoista
Kun tämän esitetyn kansanmurhan lopputuloksia käy Raamatun perusteella lävitse, ei voi välttyä huomaamasta sellaistakaan seikkaa että ihmisiä pidetään aivan yhtä lailla omaisuutena kuin mitä tahansa muutakin. Mikä toisaalta on jotakin joka soveltuu varsin hyvin luomiskertomukseen.
Tämä siksi että mikäli ajatellaan että ihminen on tehty, samalla tapaa kuin esineet joita ihmiset itse tekevät, voidaan täysin yhtä hyvin esittää että tekijällä on omistusoikeus tekemäänsä.
Tietenkin tässä yhteydessä sopivasti huomataan unohtamaan se että asiat ja esineet joita ihmiset tuottavat harvemmin itseasiassa omaavat kyvyn ajatella itse ja että me tunnistamme jo nyt että vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä lapsilleen mitä he haluavat..... no ainakin toivottavasti.
Raamatun ollessa kyseessä ei tietenkään ole kyse siitä että ihmiset tekevät ihmisiä, vaan että Jumala on luonut ihmisen, ja niinpä ihmisellä on tässä yhteydessä Jumalan, tai pikemminkin uskonnon määrittelemä, samankaltainen esineellinen arvo.
Siispä jos tämä samainen esitetty jumaluus joko sallii jotakin tapahtua tai tässä yhteydessä antaa israelilaisten ottaa haltuunsa nämä ihmiset, niin tämä jumaluus on siirtänyt omistusoikeuden näistä ihmisistä näille israelilaisille.
Jolloin orjuus voidaan oikeuttaa.
Kun tätä käsitystä sovelletaan hieman vapaammin, ilman siis että otetaan itseasiassa yhteyttä mihinkään jumaluuteen, voidaan uskonnollisen auktoriteetin varjolla tämä käytäntö oikeuttaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sillä jos Jumala sallii jotakin tapahtua, niin eikö se silloin ole Jumalan tahto.
Erityisesti tämä ilmiö, niin tässä yhteydessä kuin muutenkin, Raamatun teksteissä kohdistuu nimenomaisesti naisiin, tai vääräuskoisiin, tai midinialaisiin....... no itseasiassa kaikkiin paitsi israelilaisiin. Seikka joka pätee yhtä voimakkaana... no lähes yhtä voimakkaana vieläkin kuin pronssikaudellakin ja tekee uskonnollisista väittämistä solidaarisuudesta jokseenkin naurettavia.
Tosin pronssikaudella kyseiset uskonnot olivat edes sen verran rehellisiä etteivät edes teeskennelleet olevansa jotakin mitä ne eivät niin selvästi ole.
Kyseisessä kappaleessa, Numeri 31, tarkalleen tämä orjuuttaminen vielä kohdistuu nuoriin tyttöihin taikka ainakin niihin jotka olivat neitsyitä. Se että neitsyys on tässä se kriteeri jonka perusteella päätetään tapetaanko joku vaiko ei, on seikka joka jokseenkin kertoo hyvin paljon kyseisen käytännön barbaarisuudesta.
Mitä tässä ei tietenkään kerrota on se miten neitsyys kyseisessä tilanteessa arvioitiin...... ja ehkä on hyvä niin.
Tämä samankaltainen mentaliteetti toimii käytännössä vielä nykyäänkin avioliiton yhteydessä, tilanteessa jossa joku saattaa jonkun raskaaksi. Tämä siksi että kristillinen käsitys esittää että tämä raskaus on Jumalan tahto ja että tämä asettaa kyseisen miehen omistus suhteeseen kyseistä naista kohtaan. Raamattu kun ei tunnista naista autonomiseksi ollenkaan.
Ja mikäli joku sattuu ajattelemaan että tämän kaltainen ajattelutapa on ainoastaan muinaishistoriaa niin kysymys naispappeudesta tuskin olisi ollut kovinkaan kummallinen jos näin todella olisi.
Samalla tämä asettaa varsin kyseenlaiseksi uskonnolliset väitteet siitä että objektiivinen ihmisarvo olisi jotenkin saavutettavissa ainoastaan jumalallisen auktoriteetin osoittamana, varsinkin kun ihmisarvo näyttää tällaisessa yhteydessä olevan yksinkertaisesti vain esinearvo.
Ei niin että objektiivisuudesta tässä yhteydessä, taikka muutoinkaan, olisi minkäänlaista havaintoa.
Tämä siksi että mikäli ajatellaan että ihminen on tehty, samalla tapaa kuin esineet joita ihmiset itse tekevät, voidaan täysin yhtä hyvin esittää että tekijällä on omistusoikeus tekemäänsä.
Tietenkin tässä yhteydessä sopivasti huomataan unohtamaan se että asiat ja esineet joita ihmiset tuottavat harvemmin itseasiassa omaavat kyvyn ajatella itse ja että me tunnistamme jo nyt että vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä lapsilleen mitä he haluavat..... no ainakin toivottavasti.
Raamatun ollessa kyseessä ei tietenkään ole kyse siitä että ihmiset tekevät ihmisiä, vaan että Jumala on luonut ihmisen, ja niinpä ihmisellä on tässä yhteydessä Jumalan, tai pikemminkin uskonnon määrittelemä, samankaltainen esineellinen arvo.
Siispä jos tämä samainen esitetty jumaluus joko sallii jotakin tapahtua tai tässä yhteydessä antaa israelilaisten ottaa haltuunsa nämä ihmiset, niin tämä jumaluus on siirtänyt omistusoikeuden näistä ihmisistä näille israelilaisille.
Jolloin orjuus voidaan oikeuttaa.
Kun tätä käsitystä sovelletaan hieman vapaammin, ilman siis että otetaan itseasiassa yhteyttä mihinkään jumaluuteen, voidaan uskonnollisen auktoriteetin varjolla tämä käytäntö oikeuttaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sillä jos Jumala sallii jotakin tapahtua, niin eikö se silloin ole Jumalan tahto.
Erityisesti tämä ilmiö, niin tässä yhteydessä kuin muutenkin, Raamatun teksteissä kohdistuu nimenomaisesti naisiin, tai vääräuskoisiin, tai midinialaisiin....... no itseasiassa kaikkiin paitsi israelilaisiin. Seikka joka pätee yhtä voimakkaana... no lähes yhtä voimakkaana vieläkin kuin pronssikaudellakin ja tekee uskonnollisista väittämistä solidaarisuudesta jokseenkin naurettavia.
Tosin pronssikaudella kyseiset uskonnot olivat edes sen verran rehellisiä etteivät edes teeskennelleet olevansa jotakin mitä ne eivät niin selvästi ole.
Kyseisessä kappaleessa, Numeri 31, tarkalleen tämä orjuuttaminen vielä kohdistuu nuoriin tyttöihin taikka ainakin niihin jotka olivat neitsyitä. Se että neitsyys on tässä se kriteeri jonka perusteella päätetään tapetaanko joku vaiko ei, on seikka joka jokseenkin kertoo hyvin paljon kyseisen käytännön barbaarisuudesta.
Mitä tässä ei tietenkään kerrota on se miten neitsyys kyseisessä tilanteessa arvioitiin...... ja ehkä on hyvä niin.
Tämä samankaltainen mentaliteetti toimii käytännössä vielä nykyäänkin avioliiton yhteydessä, tilanteessa jossa joku saattaa jonkun raskaaksi. Tämä siksi että kristillinen käsitys esittää että tämä raskaus on Jumalan tahto ja että tämä asettaa kyseisen miehen omistus suhteeseen kyseistä naista kohtaan. Raamattu kun ei tunnista naista autonomiseksi ollenkaan.
Ja mikäli joku sattuu ajattelemaan että tämän kaltainen ajattelutapa on ainoastaan muinaishistoriaa niin kysymys naispappeudesta tuskin olisi ollut kovinkaan kummallinen jos näin todella olisi.
Samalla tämä asettaa varsin kyseenlaiseksi uskonnolliset väitteet siitä että objektiivinen ihmisarvo olisi jotenkin saavutettavissa ainoastaan jumalallisen auktoriteetin osoittamana, varsinkin kun ihmisarvo näyttää tällaisessa yhteydessä olevan yksinkertaisesti vain esinearvo.
Ei niin että objektiivisuudesta tässä yhteydessä, taikka muutoinkaan, olisi minkäänlaista havaintoa.
lauantaina, tammikuuta 21
Midinian mielettömyys nykyaikaan
Mikäli sattuu löytämään itsensä jostakin syystä sellaisesta tilanteesta että on päätynyt lukemaan Raamatun, kuten itselleni on käynyt, saattaa olla hyvin vaikea kuvitella miten tämän kaltaista joukkomurhaa ja etnistä puhdistusta, kuten 4Moos:31, voisi mitenkään lähteä puolustamaan taikka oikeuttamaan hyvänä tekona.
Oikeutushan tämän kaltaiselle teolle toki löytyy Raamatusta sillä kun oikeutuksenä käytetään Jumalaa niin mikä tahansa teko on oikeutettu, mikäli kyseinen jumala antaa siihen luvan.
Mikä tarkoittaa sitä että on hyvin vaikea löytää ketään kristittyä joka itseasiassa voisi sanoa että midinialaisten kansanmurha sellaisena kun se Raamatussa esitetään olisi ollut pahaa taikka väärin.
Sillä muutoinhan tämä olisi osoitus Jumalan pahuudesta, eikä sellainen käy ollenkaan.
Tämä edellinen onkin yksi niistä keskeisistä syistä joidenka takia uskonnolliset vakaumukset tapaavat olla haitallisia yksilöille ja sitä kautta koko yhteiskunnalle ja osoitus siitä että myös ns: liberaali uskonnollisuus on yhtä haitallista kuin fundamentalistinenkin....... no lähestulkoon.
Kysyms on tästä ajattelutavasta joka ehdollistaa niin vahvasti että nekin joiden uskonnollisuus on jo hyvin kyseenalaisia eivät voi antaa yksiselitteistä ja selkeää, täysin ilmiselvää vastausta siihen onko kansanmurha oikein vaiko ei; silloin kun sen motiivina esitetään uskonnollinen, jumalallinen oikeutus...... siis silloin kun esitetty jumalallinen auktoriteetti on sen uskonnon esittämä jota kaikkein selkeimmin kannattaa.
Tämä johtaa passiivisuuteen jossa vahinkoa aiheuttaa toimimattomuus vääryyksien estämiseksi, sen sijaan että vääryyksiä tehtäisiin itse, joka mahdollistaa näiden vääryyksien suorittamisen niiden osalta jotka ovat valmiita sellaisia totauttamaan uskontonsa nimissä.
Islamistiset maat ovat tämän osalta kaikkein selkein ja järkyttävin tämän päivän esimerkki teokraattisesta mentaliteetista ja mihin se voi johtaa.
William Lane Craig on kuitenkin onnistunut tässä mahdottomuudessa julkisessa väittelyssä jossa hän esitti että kyseisessä kohdassa mainittun kaltainen lapsien surmaaminen oli itseasiassa tekona, ei ainoastaan oikeutettu vaan, myös hyvä.
Tämä johtuen siitä että lapset Craigin mukaan pääsevät automaattisesti taivaaseen.
Valitettavasti tässä jää huomaamatta se että kristillisen uskon mukaan synnit periytyvät myös jälkipolville ja koska kristityillä on myös käsitys helvetistä, niin nämä joukkosurman kohteeksi joutuneet lapset kristillisen mytologian mukaan kärsisivät todennäköisimmin ikuisesti helvetissä.
Linkkin artikkellin Craigin puheesta: http://oxfordstudent.com/2011/10/27/craig-strikes-back-at-genocide-smear/
Oikeutushan tämän kaltaiselle teolle toki löytyy Raamatusta sillä kun oikeutuksenä käytetään Jumalaa niin mikä tahansa teko on oikeutettu, mikäli kyseinen jumala antaa siihen luvan.
Mikä tarkoittaa sitä että on hyvin vaikea löytää ketään kristittyä joka itseasiassa voisi sanoa että midinialaisten kansanmurha sellaisena kun se Raamatussa esitetään olisi ollut pahaa taikka väärin.
Sillä muutoinhan tämä olisi osoitus Jumalan pahuudesta, eikä sellainen käy ollenkaan.
Tämä edellinen onkin yksi niistä keskeisistä syistä joidenka takia uskonnolliset vakaumukset tapaavat olla haitallisia yksilöille ja sitä kautta koko yhteiskunnalle ja osoitus siitä että myös ns: liberaali uskonnollisuus on yhtä haitallista kuin fundamentalistinenkin....... no lähestulkoon.
Kysyms on tästä ajattelutavasta joka ehdollistaa niin vahvasti että nekin joiden uskonnollisuus on jo hyvin kyseenalaisia eivät voi antaa yksiselitteistä ja selkeää, täysin ilmiselvää vastausta siihen onko kansanmurha oikein vaiko ei; silloin kun sen motiivina esitetään uskonnollinen, jumalallinen oikeutus...... siis silloin kun esitetty jumalallinen auktoriteetti on sen uskonnon esittämä jota kaikkein selkeimmin kannattaa.
Tämä johtaa passiivisuuteen jossa vahinkoa aiheuttaa toimimattomuus vääryyksien estämiseksi, sen sijaan että vääryyksiä tehtäisiin itse, joka mahdollistaa näiden vääryyksien suorittamisen niiden osalta jotka ovat valmiita sellaisia totauttamaan uskontonsa nimissä.
Islamistiset maat ovat tämän osalta kaikkein selkein ja järkyttävin tämän päivän esimerkki teokraattisesta mentaliteetista ja mihin se voi johtaa.
William Lane Craig on kuitenkin onnistunut tässä mahdottomuudessa julkisessa väittelyssä jossa hän esitti että kyseisessä kohdassa mainittun kaltainen lapsien surmaaminen oli itseasiassa tekona, ei ainoastaan oikeutettu vaan, myös hyvä.
Tämä johtuen siitä että lapset Craigin mukaan pääsevät automaattisesti taivaaseen.
Valitettavasti tässä jää huomaamatta se että kristillisen uskon mukaan synnit periytyvät myös jälkipolville ja koska kristityillä on myös käsitys helvetistä, niin nämä joukkosurman kohteeksi joutuneet lapset kristillisen mytologian mukaan kärsisivät todennäköisimmin ikuisesti helvetissä.
Linkkin artikkellin Craigin puheesta: http://oxfordstudent.com/2011/10/27/craig-strikes-back-at-genocide-smear/
keskiviikkona, tammikuuta 4
Midinian tuho
Tämä kyseinen kappale, 4Mooses 31/Numeri 31, käsittelee Mooseksen sotaretkeä midinialaisia vastaan, kertomus joka saattaa olla joillekin tuttu mikäli seuraa keskusteluja jotka ovat kriittisiä kristillisen käsityksen mukaista jumalaa kohtaan. Kristityt kun harvemmin lainaavat taikka viittaavat Raamatun kertomuksiin jukkomurhista.
Huomion arvoista tässä on se että kyseinen toimitun suoritetaan Jumalan käskystä. Mikä tietenkin joillekin tarkoittaa automaattisesti sitä että kyseinen toimi on täysin oikein ja hyvää.
Ei niin että yksinkertaisesti jonkin auktoriteetin hyväksyminen absoluuttisesti oikeaksi olisi osoitus minkäänlaisesta moraalista taikka eettisestä ajattelusta, vaan yksinkertaisesti vain sokeasta tottelevaisuudesta.
Niille jotka eivät siis hyväksy totalitaristista ja absoluuttista auktoritääristä julistusta moraalinsa ja etiikkansa perustaksi, on jo tämän kaltainen määräys jotakin joka on varsin ongelmallinen.
Tästä ongelmasta, vaikka ensialkuun saattaakin näyttää toiselta, muodostuu varsin monitasoinen lähinnä johtuen siitä että Raamatun kertomukset eivät ole kovinkaan selkeitä saati että ne olisivat esityksiensä puolesta missään mielessä mielekkäitä.
Varsin hyvin tämä tulee esille kun Mooses käskyttää sotajoukot jotka palaavat sotaretkeltä sotasaaliin ja vankien kanssa, tappamaan kaikki poikalapset sekä tytöt jotka eivät ole neitsyitä, koska Mooseksen mukaan naiset olivat niitä jotka olivat johtaneet midinialaiset pois oikean jumalan palvomisesta jonka seurauksesta vitsaus kohtasi Jumalan seurakuntaa. (Numeri 31:15-18)
Ensimmäinen varsin suuri ongelma on siinä että kyseinen tarina itseasiassa osoittaa henkilöön,Bileam, jonka ohjeiden mukaan midinialaiset toimivat, joka puolestaan johti tähän joukkotuhontaan.
Jos siis hyväksyttäisiin, noin argumentin vuoksi, että jonkinlainen rikos on tässä tilanteessa tapahtunut midinialaisten osalta niin eikö silloin syyllisenä tähän tapahtumaan tulisi pitää sitä henkilöä jonka kerrotaan neuvoneen midilialaisia toimimaan kyseisellä tavalla? Sen sijaan että rangaistaisiin kaikkia niitä jotka kyseinen henkilö on vakuuttanut tekemään rikoksen, joka tässä tapauksessa on se että ajattelee eri tavalla. (Numeri 31:16)
Niin ikään voisi aivan hyvin kysyä onko kyseinen jumala kykenemätön vakuuttamaan midinialaisia itsensä olemassaolosta. Kun kyseisen jumalolennon oletetaan olevan kaikkivoipainen on vastaus tähän silloin ilmi selvästi että tällainen mahdollisuus olisi ollut. Tämän takia joukkotuhonta joka tämän jumalan käskystä suoritettiin ei ollut ainoa mahdollinen ratkaisu vaan jotakin jota kyseinen jumaluus päätti käyttää.
Samoin alussa esitetty kostoretki on jokseenkin perustelematon sillä tämä esitetty vitsaus oli jotakin jonka kyseisen jumaluuden esitetään aikaansaaneen. Jos siis kostoa ketään kohtaan kyseisen vitsauksen takia tarvitsisi suorittamaan, taikka tässä tapauksessa kykenisi, niin silloin tämän koston tulisi kohdistua jumalaan joka kyseiseisiä ihmisiä vitsauksilla piinaa. ( Nimeri 31:1-3)
Kaikkein selkein esimerkki kyseisessä kappaleessa on toki midinialaisten joukkotuho joka seuraa hirvittävyydessään ainoastaan sitä että israelilaiset Mooseksen käskystä surmasivat aseettomia vangiksi ottamiaan naisia ja lapsia.
Tämä on varsin selkeä esimerkki kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä että Mooses, mitä ilmeisemmin Raamatun mittapuun mukaan varsin jumalallinen henkilö, oli valmis suorittamaan kyseisen kaltaisen joukkomurhan mutta tämä on myös osoitus siitä että israelilaiset katsoivat heidän jumalansa olevan sellainen joka käskisi heitä suorittamaan edellä läpi käydyt hirmuteot.
Mikä sinällään ei ole kummallinen asia, sillä kun katsotaan mitä tahansa uskonnollista lahkoa, jostakin syystä johtuen jumala joka kuhunkin lahkoon liitetään yleisesti on samaa mieltä sen johtajaksi asettuneiden henkilöiden kanssa...siitäkin huolimatta että johto vaihtuu.
Huomion arvoista tässä on se että kyseinen toimitun suoritetaan Jumalan käskystä. Mikä tietenkin joillekin tarkoittaa automaattisesti sitä että kyseinen toimi on täysin oikein ja hyvää.
Ei niin että yksinkertaisesti jonkin auktoriteetin hyväksyminen absoluuttisesti oikeaksi olisi osoitus minkäänlaisesta moraalista taikka eettisestä ajattelusta, vaan yksinkertaisesti vain sokeasta tottelevaisuudesta.
Niille jotka eivät siis hyväksy totalitaristista ja absoluuttista auktoritääristä julistusta moraalinsa ja etiikkansa perustaksi, on jo tämän kaltainen määräys jotakin joka on varsin ongelmallinen.
Tästä ongelmasta, vaikka ensialkuun saattaakin näyttää toiselta, muodostuu varsin monitasoinen lähinnä johtuen siitä että Raamatun kertomukset eivät ole kovinkaan selkeitä saati että ne olisivat esityksiensä puolesta missään mielessä mielekkäitä.
Varsin hyvin tämä tulee esille kun Mooses käskyttää sotajoukot jotka palaavat sotaretkeltä sotasaaliin ja vankien kanssa, tappamaan kaikki poikalapset sekä tytöt jotka eivät ole neitsyitä, koska Mooseksen mukaan naiset olivat niitä jotka olivat johtaneet midinialaiset pois oikean jumalan palvomisesta jonka seurauksesta vitsaus kohtasi Jumalan seurakuntaa. (Numeri 31:15-18)
Ensimmäinen varsin suuri ongelma on siinä että kyseinen tarina itseasiassa osoittaa henkilöön,Bileam, jonka ohjeiden mukaan midinialaiset toimivat, joka puolestaan johti tähän joukkotuhontaan.
Jos siis hyväksyttäisiin, noin argumentin vuoksi, että jonkinlainen rikos on tässä tilanteessa tapahtunut midinialaisten osalta niin eikö silloin syyllisenä tähän tapahtumaan tulisi pitää sitä henkilöä jonka kerrotaan neuvoneen midilialaisia toimimaan kyseisellä tavalla? Sen sijaan että rangaistaisiin kaikkia niitä jotka kyseinen henkilö on vakuuttanut tekemään rikoksen, joka tässä tapauksessa on se että ajattelee eri tavalla. (Numeri 31:16)
Niin ikään voisi aivan hyvin kysyä onko kyseinen jumala kykenemätön vakuuttamaan midinialaisia itsensä olemassaolosta. Kun kyseisen jumalolennon oletetaan olevan kaikkivoipainen on vastaus tähän silloin ilmi selvästi että tällainen mahdollisuus olisi ollut. Tämän takia joukkotuhonta joka tämän jumalan käskystä suoritettiin ei ollut ainoa mahdollinen ratkaisu vaan jotakin jota kyseinen jumaluus päätti käyttää.
Samoin alussa esitetty kostoretki on jokseenkin perustelematon sillä tämä esitetty vitsaus oli jotakin jonka kyseisen jumaluuden esitetään aikaansaaneen. Jos siis kostoa ketään kohtaan kyseisen vitsauksen takia tarvitsisi suorittamaan, taikka tässä tapauksessa kykenisi, niin silloin tämän koston tulisi kohdistua jumalaan joka kyseiseisiä ihmisiä vitsauksilla piinaa. ( Nimeri 31:1-3)
Kaikkein selkein esimerkki kyseisessä kappaleessa on toki midinialaisten joukkotuho joka seuraa hirvittävyydessään ainoastaan sitä että israelilaiset Mooseksen käskystä surmasivat aseettomia vangiksi ottamiaan naisia ja lapsia.
Tämä on varsin selkeä esimerkki kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä että Mooses, mitä ilmeisemmin Raamatun mittapuun mukaan varsin jumalallinen henkilö, oli valmis suorittamaan kyseisen kaltaisen joukkomurhan mutta tämä on myös osoitus siitä että israelilaiset katsoivat heidän jumalansa olevan sellainen joka käskisi heitä suorittamaan edellä läpi käydyt hirmuteot.
Mikä sinällään ei ole kummallinen asia, sillä kun katsotaan mitä tahansa uskonnollista lahkoa, jostakin syystä johtuen jumala joka kuhunkin lahkoon liitetään yleisesti on samaa mieltä sen johtajaksi asettuneiden henkilöiden kanssa...siitäkin huolimatta että johto vaihtuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)