Numeri 34 on sisältönsä puolesta jokseenkin merkityksetön, pääasiassa siksi ettei ole olemassa mitään varsinaista keinoa määrittää kyseisessä kappaleessa esitetyn maa-alueen todellista kokoa taikka sijaintia. Ai niin, nämä edellämainitut asiat olisivat merkityksellisiä tässä yhteydessä siksi että Numeri 34 pitää sisällään luettelon rajalinjoista jotka Jumala ilmoitti isrealin valtiolle.
Tietenkin olisi toki jossain mielessä parempi mikäli nämä rajalinjat olisivat todennettavia, sillä näistä olemattomista rajoita on käyty lähi-idän historiassa jokseenkin loputon määrä sotia niin juutalaisten, islamistien kuin kristittyjenkin esittäessä että heillä on oikea tulkinta siitä missä kyseinen kaistale maata varsinaisesti on.
Mutta ei Numeri 34:stä sen enempää vaan siirrytään seuraavaan kappaleeseen: Numeri 35.
Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen tekee kaksi seikkaa. Tämä on yksi niistä harvoista kappaleista joiden esitetään olevan suoraan Jumalan kommunikontia Moosekselle ja toinen seikka joka tekee tästä Jumalan monologista mielenkiintoisen on sen sisältämät esitykset jotka tässä tapauksessa koskevat toisen henkilön surmaamista.
Mikä sinällään on varsin merkillistä sillä ainoa asia johonka minä henkilökohtaisesti olen törmännyt keskusteluissa uskonnollisten ihmisten kanssa aiheesta joihin myös murha taikka surma liittyy, pääosin moraali ja etiikka, olen harvemmin kuullut mitään muuta kuin esityksen: Älä tapa.
Tämä voi tietenkin johtua sellaisesta yksinkertaisesta syystä että kohtaamani uskonnolliset henkilöt ovat hyvin samanlaisia.
Kaupunkien jaon ja laidunmaiden määrittelemisen yhteydessä, ja ei en vitsaile, Jumala asettaa myös ehdon jossa näistä kaupungeista osan, kuusi kappaletta, on oltava ns: turvakaupunkeja.
Mitä sitten turvakaupunki Raamatun tarinan yhteydessä tarkoittaa?
Se tarkoittaa kaupunkia johon surmateon tehnyt henkilö voi paeta verikostoa (Numeri 35:6).
Tämä jotta kyseinen henkilö voidaan tuomita ko. Kappaleessa esitetyn säännöstön pohjalta, jossa periaattessa tarkoituksenmukaisesta murhasta tuomitaan kuolemaan ja tapaturmaisesta kuolemantuottamuksesta vankeuteen kyseiseen turvakaupunkiin joksikin hyvin epämääräiseksi ajaksi( Numeri 35:10 – 34).
Oudoksi tämän seikan tekee se että tämän kaltaisia "turvakaupunkeja" ylipäätään tarvittiin. Mikä sinällään kertoo jotakin esitetyn yhteiskunnan tilasta ja siitä ettei kuolemaan johtava väkivalta ollut tuolloin kovin harvinaista.
Toisaalta kun katsoo monoteististen uskontojen historiaa, varsinkin niiden jotka kyseiseltä lähi-idän alueelta ovat ainakin näennäisesti historian saatossa nousseet esiin, niin oudoksi tällaista tilannetta on kaiketi hieman huono sanoa.
Merkittävää on myös se että tässä samassa yhteydessä esitetään, että verikoston voidaan suorittaa ilman rangaistusta, siinä tapauksessa että alkuperäinen surmaaja poistuu turvakaupungista.
Käytännössä oikeuttaen verikoston tämän esitetyn Jumaluuden oikeuttamana, teko jota myös kunniamurhaksi kutsutaan (Numeri 35:26 – 27).
Tässä kohden on hyvä muistaa että kyseisessä kohdassa esitetään että Jumala puhuu suoraan Moosekselle, jolloin tällä on suora jumalallinen oikeutus Raamatun mukaan.
Tämän kaltainen mentaliteetti jossa oman käden kautta voidaan vapaasti jakaa oikeutta on jotakin josta tarvitaan vain hyvin vähän jos ollenkaan tulkintaa, voidakseen oikeuttaa omat tekonsa muita kohtaan, kunhan kokee että tällä toiminnalla saavutetaan oikeudenmukaisuutta.
Oikeudenmukaisuus puolestaan on hyvin vaarallinen käsite, silloin jos omaa myös ajatuksen siitä että oma asema on absoluuttisesti oikeassa ja että itsellä on myös oikeus toteuttaa tämä samainen käsitys; varsinkin jos katsoo että tämän oikeutuksen teolle antaa jokin ulkopuolinen korkeampi auktoriteetti.
Uskonnolliset aatteet ovat tämän suhteen varsin ongelmallsia sillä huolimatta siitä että ongelmat ovat jokseenkin samat kuin missä tahansa ääri-ideologisissa liikkeissä, ääri-ideologiset liikkeet uskontojen ulkopuolella harvemmin saavat kokoon kovinkaan suurta kanatusta.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että jokainen uskonnollinen henkilö on fundamentalistinen, vaan tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että uskonnon kautta nämä samaiset ideologiset asemat leviävät huomattavasti suuremmalle yleisölle.
Niin ikään uskonnot, koska niitä sovelletaan perinteinä, säilyttävät kohtalaisen samankaltaisen ja muuttumattoman sisällön hyvin pitkän aikaa, jolloin nämä samaiset ideologiat säilyvät kulttuurissa sen ilmeisestä kehityksestä ja muutoksesta huolimatta. Koska oppi joka sisältää näitä ajatuksia on laajalle levinnyt, on näiden aatteiden ja ideologioiden löytäminen sekä niiden oikeuttaminen kohtalaisen helposti saavutettavissa.
Tämä edellinen kertomus Numeri 35, kuitenkin tuo mukanaan erään ongelman, johuen pääosin siitä että Jumala suuressa viisaudessaan ja armossaan oli tapattanut, joko suoraan taikka välillisesti, yhden israelin sukukunnan kaikki päämiehet. Jolloin kyseisessä sukukunnassa asioita hoitivat ainoastaan naiset, mikä ei tietenkään ole soveliasta millään muotoa.
Niinpä tähän ongelmaan oli löydettävä ratkaisu Numeri 36:ssa, johtuen siitä että edelleenkin naimisiin meneminen tarkoittaa perinteisessä, kristillisesssä ja juutalaisessa sekä islamistisessa, mielessä sitä että nainen siirtyy miehen sukuun. Tosin nykyään harvemmin puhutaan siitä että mies omistaa puolisonsa islamia lukuunottamatta, joten jonkinlaista edistystä on kaiketi tämän osalta saavutettu.
Ongelma tässä on vain siinä että Jumala määräsi isrealilaiset jakamaan valloittamansa maat kahdentoista sukukunnan kanssa tasan, riippuen kunkin sukukunnan lukumäärästä.
Jos siis jollakin sukukunnalla ei ole miehiä, tämä sukukunta liitetään ennen pitkää muihin ja se häviää kokonaan.
Ratkaisu tähän oli tietenkin hyvin helppo. Koska suvun päämiehiä ei enää ollut jäljellä, jotta suku pysyisi yhtenäisenä naitettiin suvun entisten päämiesten vaimot/ naiset näiden serkkujen kanssa.
Ja tämän briljantin ratkaisun meille tarjoaa Raamattu, Jumalan määräyksestä ja Mooseksen välittämänä israelin autuaalle kansalle. (Numeri 36: 6 – 13 )
Kun keskustelu sitten vääjäämättömästi uskonnollisen henkilön kanssa johtaa seksuaaliseen suuntautumiseen, pääosin johtuen siitä että uskonnolliset henkilöt esittävät väitteen solidaarisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta jonakin uskonnon aikaansaamana ja kyseinen seikka on esimerkki joka osoittaa tämän epäpäteväksi näissä kaikissa kolmessa katekoriassa, niin tämän kaltaiset esitykset joissa Raamattu ilmiselvästi oikeuttaa mm: insestiä taikka sukurutsausta näyttävät olevan sellaisia asioita joita kukaan uskonnollinen henkilö ei näytä muistavan.
Toisaalta taas nämä samaiset henkilöt näyttävät hyvin muistavan sen että homoseksuaalisuus on Raamatussa kiellettyä, toki jättäen tietenkin mainitsematta sen että Raamatun mukaan homoseksuaaliseuudesta tulisi rangaista kuolemalla.
Eikä tämän kaltainen valikoiva lukeminen ole juurikaan outo ilmiö, taikka rajoittunut ainoastaan tähän kyseiseen seikkaan, vaan näyttää vahvasti siltä että Raamatusta haetaan oikeutuksia niille ajatuksille joita jo valmiiksi omaa ja kun löydetään kohtia joita ei itse jaa näiden olemassaolo sopivasti vain satutaan unohtamaan. Olisihan se varsin kiusallista itseasiassa omaksua Raamatun oppi sellaisenaan kokonaisuudessaan, samalla kun tajuaa että kokonaisuudessaan kyseinen oppi on täysin mieletön.
Tämä ei tietenkään yleispätevästi ole minkäänlainen ongelma, sillä kukaan tuskin on lukenut mitään tekstiä jonka sisällöstä on täysin yhtä mieltä. Ongelmaksi tämä muodostuu silloin kun esitetään että jokin teksti pitää sisällään absoluuttisen muuttumattoman totuuden jota tulee kyseenalaistamattomasti noudattaa. Jotakin mitä uskonnoilla on tapana tehdä.
Jolloin tekstin kirjaimellinen noudattaminen on ainut tapa säilyttää uskonnollinen järjestelmä edes sisäisesti pätevässä muodossa, ei niin että olisin koskaan törmännyt uskonnolliseen oikeutukseen joka pätisi itseasiassa todellisuuteen tämän kyseisen uskonnollisen käsityksen ulkopuolla.
Mikä puolestaan johtaa sellaiseen ilmiön jossa liberaalista uskonnollisista ryhmistä nousee jatkuvasti esiin uusia fundamentalistisia ääriliikkeitä, näiden henkilöiden tajutessa että ainoastaan fundamentalistinen uskonnon harjoittaminen on kyseisen opin mukaan oikeutettavissa ja perusteltavissa.
Näihin tunnelmiin päättyy Raamatun neljän kirja Numeri ja seuraavaksi tarina siirtyykin Mooseksen viidennen kirjan pariin taikka Deuteronomy kuten se muutoin tunnetaan.
