5Mooses5 Epilogi...vihdoinkin

Kun Raamattu sitten vihdoin pääsee näiden kymmenen käskyn ohitse, tai paremminkin kun minä pääsen niiden ohitse Raamattu kun ei käsittele kyseisiä käskyjä kovinkaan laajasti, päädytään perinteisempää Raamatun kerrontaa, taikka lähinnä oikeutukseen: Pelottelemiseen.

Varsin merkillistä tämä on moneltakin osin mutta ehkä kaikkein mielenkiintoisin seikka tämän osalta, se kuka tämän kokee mielenkiintoiseksi onkin sitten eri asia,  on se kuinka yleistä tämä on vielä tänä päivänä harjoitetun uskonnollisuuden taustalla.
Usein kun asiaa nimittäin kysyy uskonnolliselta henkilöltä, siis sitä miksi jonkun tulisi uskoa, vastaukseksi saa sen että uskosta palkitaan ikuisella elämällä.

Tämä on varsin outoa jos sitä ajattelee vähääkään pidemmälle.
Esimerkiksi miksi vastaus ei ole: Koska tämä usko on oikeudenmukainen tai Koska tämä uskomus on tosi.
Näihinkin toki päästään mikäli esittää ettei yksinkertaisesti vain kykene uskomaan johonkin ilman todennettavaa ja perusteltavissa olevaa syytä, mutta mikäli tätä asiaa kysyy avoimesti vastaukseksi ei saa useinkaan sellaisia esityksiä jotka viittaisivat tämän uskomuksen todellisuuteen taikka sen muussa yhteydessä esitettävään oikeudenmukaisuuteen ja moraaliin.

Tämä kertoo ainakin minulle siitä että hyvinkin monille uskon perimmäinen oikeutus ei ole se että tämä uskomus olisi oikeassa, että se olisi moraalisesti hyvä, eettisesti pätevä, oikeudenmukainen taikka että se vastaisi todellisuutta.
Sen sijaan kyse on pelosta siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, uskon vaatiminen edellytykseksi kun on uhkavaatimuksen asettamista koska tästä kieltäytymisestä kyseisen opin mukaan automaattisesti rangaistaan kaikkein ankarammalla mahdollisella tavalla.

Tosin palkinto tässä tapauksessa Raamatun osalta poikkeaa hyvin huomattavasti siitä mitä yllä olen esittänyt, onhan tämä jotenkin sidottava nykyaikaiseen uskonnon harjoittamiseen jotta tässä olisi edes jotakin mieltä.
Raamattu kun näiltä osin puhuu, 5Mooses5:33, kohdassa elämästä ja palkinnoista tässä elämässä ja rangaistuksista tässä elämässä ei kuoleman jälkeen.

Kymmenestä viimeistä viedään

5Mooses 5 Kymmenen käskyä..... kymmenes käsky.
>>> 21. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoansa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartansa, härkäänsä, aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa. <<<

Koska aiemmin taisin jo käsitellä tässäkin mainittavan orjuuden ja tulin toivottavasti sanoneeksi ettei varastamisen kieltämisessä ole juurikaan mitään ongelmallista, niin tämän viimeisen käskyn läpi käymiseen ei kaiketi tarvitse paljoa rivejä käyttää.

Toki varsin merkillistä on se että mikäli jokin kaikkitietävä ja kaikkivoipa jumala olisi olemassa, joka päättäisi eräänä päivänä esittää ohjeita miten ihmisten tulisi elää, ettei tämä tullut maininneeksi näissä esimerkiksi sitä että toisen ihmisen katsominen omaisuudeksi on väärin.

Vaikka sovinismi ei olekaan Raamatun teksteille epätyypillistä niin aiemmista käskyistä ei tästä juurikaan voi löytää viitteitä, mutta tältäkään osalta Raamattu ei jätä ketään kylmäksi edes kymmenen käskyn suhteen.
 Ajattelin tästä syystä ottaa tämän kyseisen seikan pääasiaksi tämän käskyn osalta, samojen esitysten toistaminen orjuudesta ja epäinhimillisyydestä ihmiskuntaa kohtaan yleisesti kun esiintyvät niin usein että nämä aiheet alkavat jo hieman pitkästyttämään.

Ensimmäinen ja kaikkein selkein tästä löydettävä esitys on se että vaimo on miehensä omaisuutta.
Tämä ei ole mikään harvinainen ajattelutapa edes nykyaikana, silloin jos puhutaan ns: karismaattisista uskonnollisista liikkeistä ja varsin tavanomaista tämä on vanhoillisissa kirkkokunnissa kuten mormonien ja lestadiolaisten keskuudessa.
Erikoinen käsitys tämä ei kuitenkaan ole kristillisyydessä muutoinkaan mutta samoin kun monet muut, enemmän taikka vähemmän keskeiset opit, ihmisillä näyttää olevan kummallisen tavanomaista se että suurin osa näistä opillisista, pyhiksikin usein julistetuista esityksistä, voidaan yksinkertaisesti vain jättää totaalisesti vaille huomiota.
Ei niin että minulla olisi mitään sitä vastaan ettei uskonnollista oppia oteta täysin vakavasti, minä kun en missään tapauksessa esitä tätä siksi että toivoisin Raamatun oppeihin uskovien aloittavan naisten sortamisen siten kuin heidän pyhä kirjansa opettaa oikein olevan.

Toinen jokseenkin harvinainen mahdollisuus nousee esiin myös tästä esityksestä, harvinainen siksi että en ole koskaan kuullut kenenkään esittävän mitään tällaista ja kaikkein lähin konkreettinen esimerkki tästä on todennäköisimmin löydettävissä islamistista valtiosta.
Tosin tämä esipuhe saattaa antaa hieman liioitellun vaikutelman asiasta.

Joka tapauksessa on täysin mahdollista, tosin hieman tulkitsemalla, esittää että naiset eivät kuulu joukkoon lähimmäiset.
Tämä johtuen siitä että esitys koskee sitä ettei lähimmäisen vaimoa saa himoita, Raamattu kun ei ole kovinkaan suvaitsevainen lesbojakaan kohtaan niin kyseiseen tilanteeseen tätä ei kaiketi ainakaan minkään ortodoksisen näkemyksen mukaan voida soveltaa.
Hippi Raamatussa tämäkin tosin voi olla mahdollista.
Ei niin että minulla on mitään hippejä vastaan.,,,,, Tosin ajatus hippi Raamatusta jostain syystä saa minut ajattelemaan Raamattua jonka tekstit on sorvattu kannabiksen lehdille ja nidottu kirjaksi.

No mutta takaisin aiheeseen.
Tämä edellinen, ei hipeistä vaan naisista, kun on esimerkiksi ongelmallinen sen suhteen että mikäli naiset eivät lukeudu lähimmäisiin, niin käsky: Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi; ei tässä tapauksessa esim: koskisi ollenkaan naisia.
Tällöin valehteleminen joka kohdistuu naiseen olisi sallittua ja esim: nykyajan noitavainot Afrikassa joissa aivan oikeasti ihmisiä syytetään noituudesta ja usein miten syytöksen kohteena on nainen taikka tyttö lapsi, on jotakin jonka oikeuttamiseen tällaista voisi aivan hyvin käyttää.

Vääryyksiä tappamassa

Kymmenen käskyä 5Mooses5:

>>>17. Älä tapa.
>>>18. Älä tee huorin.
>>>19. Älä varasta.
>>>20. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Koska näiden kohdalla Raamattu ei anna mitään erityistä jumallista ohjeistusta, vahvistamaan erikseen annetun jumalallisen määräyksen, taikka erityisemmin laajenna taikka käsittele kyseisiä käskyjä ajattelin käydä nämä samaan tapaan lävitse hieman lyhyemmin.
Tämän erityisen lyhyen ja ytimekkään sisällön tuotoksen tuloksena olen ainakin omalta kohdaltani vakuuttunut yhdestä seikasta. Nämä ohjeet ja periaatteet ovat sellaisia joita ei tarvinnut edes barbaaribeduiineille erikseen selittää taikka erikseen määrätä, vaan sen sijaan nämä ovat sellaisia käytännön periaatteista jotka olivat myös tuolloin itsestään selvyyksiä.
Pois lukien näistä viimeinen: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi; mutta siitä lisää vasta lopuksi.

Edellisen käytännössä tarkoittaen sitä ettei mitään oppia tarvinnut erikseen muodostaa näiden eettisten ja moraalisten säännöstöjen esittämiseen, vaan ne olivat hyväksyttyjä käytäntöjä ennen kuin kukaan sai päähänsä koota nämä kansantarut samoihin kansiin.

Ainoa varsinainen ongelma on se, ettei näille esityksille anneta minkäänlaisia oikeutuksia. Mikä ei ole niinkään ongelma yksinomaan kymmenen käskyn suhteen, vaan jotakin joka ruton lailla vaivaa koko Raamattua.
Niin ikään otsikko ei ole tässä suhteessa kovinkaan virheellinen sillä hyvin harvoin Raamattu tuntee mitään muuta rangaistuksen muotoa kuin kuolemantuomio.

Tietenkin tämä on jokseenkin kohtuutonta silloin kun ainoa rikkomuksen tuloksena syntynyt paha, on mielipaha, niin kuin aviorikoksen, taikka huorin tekemisen kohdalla sattuu olemaan. Ei niin että minä olisin hyväksymässä kuolemantuomiota muidenkaan rikosten kohdalla, kaksi väärää tekoa kun ei tee tilanteesta hyvää, periaate jota Raamattu myös omissa opeissaan jokseenkin vahvasti korostaa........ ja jotakin jolle koko kristillinen usko perustuu.

Mikä on sitten erilaista kohdassa 5Mooses5:20, jossa sanotaan: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Ja kysymys jolla tähän kysymystä voidaan valaista on seuraava: Miksi lisätä sana "lähimmäisestäsi" sen sijaan että esitettäisiin väärän todistuksen antamisen olevan itsessään väärin?
Monet kristityt, koska muiden uskonnon edustajien kanssa harvemmin tulee uskonnosta keskusteltua, esittävät usein että Koraanissa muslimeille annetaan oikeus valehdella ja teeskennellä hyväksymistä niitä kohtaan jotka ovat harhaoppisia.
Tämä toki pitää täysin paikkansa mutta tätä kyseistä käskyä; "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi", voidaan käyttää täysin samassa tarkoituksessa.

Ainoa mitä tarvitsee tämän käskyn lisäksi hyväksyä on ajatus siitä että jokin taikka jotkin ryhmät eivät kuulu tähän sisäpiiriin nimeltä "lähimmäiset". Mikä käytännössä tarkoittaa sitä että yhden uskonnollisen lahkon edustajat voivat katsoa että lähimmäisiä ovat ainoastaan ne jotka jakavat saman käsityksen uskosta.
Jolloin väärän todistuksen antaminen niistä jotka eivät ole osa kyseistä lahkoa, voidaan oikeuttaa täysin ilman että tätä esitettyä sääntöä rikottaisiin millään tavalla.
Toki Raamattu ei kehota toimimaan edellä mainitulla tavalla, joten se voitaneen kaiketi laskea jonkinlaiseksi eduksi tässä asiassa.... no ainakin verrattaessa Koraaniin.

Tosin tämä vertaus on vähän sama jos esitettäisiin että olihan Natsi-Saksan tiet paremmassa kunnossa kuin Stalinin Neuvostoliitossa.

5/10 Sokeaa omistautumista itsensä uhraamiselle

Neljäs käsky 5Mooses5:
>>> 16. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. <<<

Vaikka minulla ei missään mielessä ole mitään sitä vastaan että osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, siinä tapauksessa että vanhemmat ovat ansainneet tulla kunnioitetuksi, niin tämän kyseisen käskyn osalta Raamattu osoittaa yhden sen kaikkein selkeimmän puutteen.
Tämä käsky kun ei oikeuta missään muodossa sitä miksi vanhempiaan tulisi kunnioittaa jonka lisäksi se esittää uhkavaatimuksen siinä tapauksessa ettei osoita kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, täysin riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei.

Uhkavaatimus tässä kohden tulee siitä että mikäli tätä käskyä ei noudata, edelleen riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei, viittaa tämä jokseenkin selkeästi siihen että tälaisessa tapauksessa ei elä kauaa taikka saavuta menestystä.
Tämä samainen kohta on kuitenkin ongelmallinen myös siksi että se ei lupaa palkintoa taikka uhkaa rangaistuksella kuoleman jälkeen, vaan sen sijaan lupaa palkintoja tässä elämässä ja uhkaa rangaistuksilla tässä elämässä.

Tämä ei tietenkään olisi mitenkään ongelmallista siinä tapauksessa että jokin jumala olisi olemassa ja tämä aktiivisesti palkitsisi esitettyjen käskyjen noudattamisesta ja rankaisisi niiden noudattamatta olemisesta, mutta kuten hyvin monet uskonnolliset liikkeet ovat huomanneet tällaista ei näytä tapahtuvan.
Sen sijaan näyttää hyvin vahvasti siltä että me elämme maailmankaikkeudessa joka toimii sellaisella tavalla jolla sen olettaisi toimivan mikäli minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, tai mikäli jokin jumala tai jumalia on olemassa ei niiden olemassaololla vaikuta olevan ainakaan meille mitän merkitystä.

Näin jälkihuomautuksen muodossa sanottakoon sen verran että henkilökohtaisesti minä pidän sokeaa omistautumista ja luottamusta kaikissa tapauksissa..... potentiaalisesti haitallisena.
Tämä johtuu siitä että mikäli asettaa itsensä asemaan jossa antautuu täysin toisen päätöksenteon vietäväksi, oli kyseessä sitten vanhemmat, ystävät, sukulaiset taikka sitten jokin käsitys jumaluudesta, on tilassa jossa joku toinen voi hyvin helposta käyttää hyväkseen tätä tilaa.
Uskontojen kohdalla esim: mikäli luottaa täysin siihen mitä saarnastuolissa keikkuva jumalanpuhemieheksi julistautunut henkilö sanoo, saattaa joissakin tapauksissa antautua sellaisen henkilön armoille joka täysin piittaamattomasti käyttää kyseistä henkilöä hyväkseen.
Jotakin josta on olemassa hyvin paljon esimerkkejä.
Tosin rehellisyyden nimissä on mainittava ettei uskonnot ole missään tapauksessa ainoa keino hyväksikäyttää ihmisten luottamusta, mutta se on yksi, omasta mielestäni, laajimmalle levinnyt ja yleisin hyväksikäytön muoto.

Levon säätelyä aina orjuuteen asti, 4/10

Neljäs käsky: 5Mooses5:
>>>12. Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
14. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
15. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän. <<<

Myöskin tämä käsky on joutunut huomattavalle laihdutuskuurille sen nyttemmin sisältyessä käskyyn: Pyhitä lepopäivä.
Tokihan sen on ollut välttämätön muuttua mm: siksi että tuo kohta orjien levosta saattaa vaikuttaa varsin kummalliselta yhteiskunnassa joka itseasiassa on kieltänyt toisen ihmisen pitämisen omaisuutena. Tämän johdasta olisikin hieman kiusallista esittää tätä käskyä kyseisessä muodossa, sillä se saattaisi antaa kuvan siitä että orjuuden katsottaisiin sittenkin olevan oikeutettua.
Mikä saattaa myös olla syynä sisällön muutokseen tässä kohdassa, sillä toisin kuin tämä kyseinen teksti, aiemmat versiot käyttävät täysin samoja sanoja puhuessaan palvelioista joita jollakulla on ja Egyptissä orjuudessa olevista juutalaisista.
Tarkoittaen sitä että mikäli joku mahdollisesti haluaa kritisoida sitä ettei tämä kohta Raamatusta puhu orjuudesta, niin se johtuu siitä että kyseinen kohta on käännöksessä muutettu muotoon jossa se on, ei siitä etteikö se aiemmin viitannut palvelijoilla orjiin jotka joku omisti.

Eikä tämä muutos tietenkään ole sellainen josta olisi mitään syytä esittää kritiikkiä, noin opin sisällön kannalta, sillä kun uskonnollinen dogma muuttuu hieman inhimillisempään suuntaan sen barbaarisesta ja epäinhimisestä lähtökohdasta ainakin jotakin parannusta on tapahtunut.
Vaikka sisältö on muuttumassa hieman siedättävämpään oloasuun, no ainakin tämän asian kohdalla, niin se että sisältä muuttuu ajan myötä on myös hyvä argumentti sille että kyseinen teksi on sekä muuttunut aiemmasta että tulee muuttumaan tulevaisuudessa.
Tarkoittaen sitä että tämä opus ei ole kokoelma absoluuttisia totuuksio taikka objektiivisia moraalisääntöjä, vaan sen sijaan pitää sisällään esityksiä joita kulttuurinen konteksti muokkaa ajan saatossa täysin samalla tapaa kuin mitä tahansa muutakin ideologiaa.

Ongelma uskontojen kohdalla on se että niiden dogmaattinen luonne estää kyseistä tekstiä ja sen sisältämiä oppeja muuttumasta riittävän nopeasti, johtuen siitä että muussa tapauksessa tämä muutos on niin huomattava että sen ristiriitaisuus on helppo osoittaa.
Tästä johtuen uskonnot toimivat kanavana joka kuljettaa antiikista nykypäivään käsityksiä ja ideologisia näkemyksiä jotka hidastavat yhteiskunnallista kehitystä pitämällä yllä näitä "perinteisiksi" esitettyjä arvoja jotaka on kaivettu pronssiajalla eläneiden barbaarien pyhästä kirjasta.

Tämä ajatus siitä että palataan "parempaan aikaan", omille juurille josta ollaan lähdetty liikkeelle ja tässä tapauksessa ideologian juurille, on se mentalisteetti joka johtaa ,jos ei kehityksen pysähtymiseen niin ainakin sen hidastumiseen.

Toki tämä sisältää muitakin penemmän koko luokan eroavaisuuksia nyky-yhtesikuntaan verrattaessa, kyseistä lepopäivää kun ei juurikaan yhtesikunnassa tunneta, työlaki ja käytännöllisyyden vaatumukset ovat jotakin jotka näyttävät tässäkin asiassa vienneen voiton.
En tietenkään tarkoita tässä sitä että työlaki olisi ongelmaton taikka että käytännöllisyyttä välttämättä tässä kohdin katsottaisiin työntekijän näkökulmasta..... mutta tämä saattaa olla heiman väärä blogi kyseiseistä yhtesikunnallisista seikoista puhumiseen.

Joka tapauksessa palataan aiheeseen.
Viimeinen kohta jonka tämän käskyn osalta mainitsisin on tuo viimeinen kohta jossa mainitaan Jumalan johdattaneen israelilaiset pois Egyptistä.
Mikä sinällään on totta, no ainakin Raamatun tarinan mukaan, mutta ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa.
Tässä kyseisessä tilanteessa kun Jumala nimienomaisesti paadutti faaraon sydämen jotta tämä ei päästäisi israelilaisia pois Egyptin orjuudesta, oikeuttaakseen ihmetekojen suorittamisen joka tässä yhteydessä tarkoittaa tietenkin vitsauksia joilla Jumala kuritti Egyptin kansalaisia.