Muutama sana kuninkaista

5Mooses 17: 14 - 20

Näin Karin vanhurskaan kivittämisen ja tuomarin itsevaltaisen oikeudenmukaisuuden jälkeen päästään vihdoin tämän kappaleen kolmanteen ja viimeiseen aiheeseen joka on: Kuninkaat.

Vaikka onkin myönnettävä että tässä kohden ajatus on.....noh tavallaan ihan hyväkin.

Kuningas on tässä yhteydessä kansan asettama ja tällaisessa asemassa olevan henkilön tulisi kohdella alaisiaan nöyrästi ja oikeudenmukaisesti, jotakin mihin Raamattu yrittää parhaansa mukaan viitata.

Kuitenkin vaikuttaa siltä ettei tätäkään kohtaa sitten kuitenkaan ajateltu ihan loppuun asti.

Tällaisia yleispäteviä neuvoja on mm: sellainen ettei omaa kansaansa saisi myydä Egyptiin orjuuteen hankkiakseen paljon hevosia.... ohje jossa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kun tämä oikeutetaan sillä että Jumala on kieltänyt tätä kansaa palaamasta takaisin Egyptiin, ei sillä että kansansa orjuuttamisessa olisi mitään vikaa, niin viittaa tämä ennemminkin siihen että sijainti jonne kansansa myy orjuuteen, hankkiakseen paljon heviosia..... on se mikä tässä kysymyksessä on kaikkein tärkein asia.

Sillä kauhistus on se Jumalalle jos joku tekee matkaa kohti Egyptiä ja totisesti on tämä ansainnut tulla kuolemalla rangaistavaksi.

Muita neuvoja kuninkuuteen tämän kappaleen yhteydessä on se ettei kuninkaan tulisi hankkia itselleen haaremia taikka haalia itselleen kultaa ja hopeaa ylen määrin.

Mitä tekemistä moniavioisuudella taikka varakkuudella sitten on hallitsemisen suhteen, on jotakin minkä yhteyttä en itse ainakaan kykene näkemään...... paitsi siinä tapauksessa että varallisuus on hankittu alistamalla kansalaisia....... tai jos haaremi on muodostettu alistamalla naisia.

Se mitä minä kaiketi yritän tässä sanoa on se että kumpikaan näistä asioista, varallisuus taikka moniavioisuus, ei itsessään ole asioita jotka osoittaisivat hallitsijan epäpätevyyden.

Tosin nykyään näyttää siltä että poliitikkojen pätevyyttä mitataan julkisiksi tehtyjen seksi suhteiden kautta, joten ehkä tämä toimi samaan tapaan myös muinaisessa beduiiniyhteisöissä.

Tiedä sitten onko tällä mitään varsinaista tekemistä Raamatun kanssa mutta jotenkin tämä kyseinen seikka saa minut hyvin vahvasti epäilemään ihmiskunnan tulevaisuutta, sillä näyttää siltä ettei tämänkään asian suhteen olla edetty mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana.

Oikeutta tappamassa

5Mooses 17: 8 - 13

Kuten viimeksi kävi selväksi väärän jumalan palvomisesta on helppo jakaa kuolemanraaistuksia, mutta mitä jos kyseessä onkin omaisuus taikka väkivaltarikos?

Siis kun kyseessä on sellainen rikos jonka tapahtumisesta on näyttöä ja johon oikeasti on syyllistynyt joku. Tällaiset tapaukset saattavat olla hieman hankalia kun esitettyä rikosta ja tuomiota ei voida vain yksipuolisesti julistaa, vaan sen sijaan oikeudenmukaisen ratkaisun saavuttamiseksi on asian eteen tehtävä jotakin konkreettista.

Näihin haasteellisempiin tapauksiin voi tarvittaessa hakea apua paikalliselta tuomarilta, papilta joka kyseistä toimitusta on asetettu toimittamaan, joka julistaa oikeudenmukaisen ratkaisun tähän esille nostettuun asiaan.

Ahaa....olin sittenkin väärässä tämä oikeudenmukainen tuomio voidaan sittenkin yksinkertaiset vain julistaa jonkin auktoriteetin toimesta, ilman minkäänlaista osoitusta että kyseinen tuomio olisi oikeassa taikka tarjoaisi todellista oikeudenmukaisuutta.

Ja kyllä. Tämä julistus jonka kyseinen henkilö antaa on kyseisen järjestelmän sisällä itsessään oikeudenmukainen, oli se sitten mitä tahansa, ja poikkeaminen tästä taikka eriävän mielipiteen ilmaiseminen on itsessään teko josta rangaistaan kuolemalla.

Tämä kyseinen kohta julistaa siis käytännössä sen pappishenkilön joka kulloinkin sattuu tätä tuomarinvirkaa pitämään hallussaan itsevaltiaaksi. ( 5Mooses 15: 8 - 12)

Mutta tokihan tämän kaltaiselle järjestelmälle on löydettävä jokin täysin perusteltavissa oleva, oikeutettu ja hyvä syy. Koska en missään tapauksessa halua vääristää tätä Raamatun tarjoamaa "oikeudenmukaista", "perusteltua" ja "hyvää" syytä niin teen poikkeuksen ja annan Raamatun puhua puolestaan.

>>> 5Mooses 15:13. Poista paha Israelista. Ja kaikki kansa kuulkoon sen ja peljätköön, niin ettei >>> kukaan enää olisi niin julkea

Vanhurskas naapurin kivitys

5 Mooses 17: 1 - 7

Kuten Raamatun tapaan on tavallista, aloittaa tämänkin kappaleen ohjeistus siitä millaisia uhreja Jumalalle pitää uhrata. Tarkalleen ottaen kysymys on tällä kertaa siitä ettei vammasta kärsivää karjaeläintä saa Jumalalle uhrata, sillä vammainen on Jumalan silmissä kauhistus.

Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä että vammainen on vähäarvoisempi Jumalan silmissä.

Jotakin mitä minä en kykene ymmärtämään sillä kun kyseessä kuitenkin on polttouhri ja uhrattavana on tämän eläimen henki...... niin luulisi että se vammainen eläin sekä palaa yhtä hyvin että haisee ihan samalta kuin täysin tervekin lajitoverinsa. (5Mooses 17:1)

Eläinuhreista siirrytään kuitenkin hyvin äkkiä ihmisuhrien pariin. 

Tässä yhteydessä kysymys on ennemminkin oikeusmurhasta.... kirjaimellisesti, kuin siitä että ihmisiä polttouhrina Jumalalle poltettaisiin.

Teokraattisessa valtiossa tätä kaiketi kutsuttaisiin arkipäiväiseksi juridistiseksi toimitukseksi, sen sijaan että kysymys olisi ihmisoikeusloukkauksesta, jollaisena me saattaisimme mielipiteidensä vuoksi kuolemaan tuomitun teloituksen nähdä.

Tällä kertaa Jumalan katkera viha ei kuitenkaan kohdistu meihin epäuskoisiin, vaan niihin jotka ovat hylänneet uskon Jumalaan ja alkaneet palvomaan jotakin muuta uskontoa.

Tässä yhteydessä tosin kiellettyjä palvonnan kohteita on nimenomaan Aurinko, Kuu ja muut taivaankappaleet..... joten mikäli tätä kohtaa lukee kirjaimellisesti niin Shivan palvominen olisi ihan hyväksyttävissä oleva vaihtoehto jos Raamatun Jumala alkaa pitkästyttämään.

Jokunen muu kohta Raamattua taitaa kyllä varsin tehokkaasti paikata tämän kyseisessä lainkohdassa ilmenevän aukon, joten Shivan palvojat todennäköisesti kivitettäisiin siinä missä auringonpalvojatkin.

Kyseinen järjestelmä tosin vaatii sen että vähintään kaksi todistaa tässä asiassa syytteeseen asetettua vastaan. Joten jos minä ja naapurini Erkki vihaisimme yhteistä naapuriamme Karia, ( koska tämä lainaa työkaluja muttei koskaan palauta niitä takaisin), niin me voisimme yhdessä syyttää Karia auringonpalvojaksi......sillä viettäähän Kari talvilomansa usein etelänmaissa aurinkoa palvoen.... ja näin olisi kyseisen pykälän vaatimus kuolemantuomion käytäntöönpanon edellytyksistä täytetty.

Ja koska me molemmat vihaamme Karia.... noh olemattoman sielumme kyllyydestä... niin voisimme vanhurskauden aikaansaaman riemukkaan raivon saattelemana heitellä Karia kivillä....... mutta tietenkin vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi.

Tätä edellä mainittua ongelmaa Raamatullisen lain suhteen ei tosin tietääkseni missään kohtaa Raamattua korjata. (5Mooses 17: 2 - 7)

Oikeudenmukaisuutta?? No ei nyt sentään

5Mooses 16



Raamattu käsittelee lähes koko tämän kappaleen verran erinäisiä juhlallisuuksia ja uhrimenoja joita israelilaisten tulee Jumalan kunniaksi järjestää. Koska vastaavia asioita on useaan otteeseen aikaisemmin käsitelty ja tulee esiin myöhemmin, en vaivaudu ottamaan tämän enempää kantaa Jumalan kykyyn juhlasuunnittelijana.

Jakeesta 18 alkaen tämä kappale kuitenkin yllättäen siirtyy juhlasuunnittelusta, laki suunnitteluksi niin tuomareiden kuin muutaman muunkin käytännön läheisemmän asian suhteen.
Mikä tästä kohdasta tekee poikkeuksellisen, ja samalla ei ihan niin poikkeuksellisen, on se että tämä nimenomainen kohta pitää sisällään muutaman periaatteen joiden pohjalta modernienkin oikeuslaitosten edellytetään toimivan.

No ainakin noin periaatteessa.
Näiden periaatteisen ollessa puolueettomuus sekä lahjomattomuus tuomarina toimivan henkilön osalta joka päättää miten asiassa tuomitaan.

Tyypillisen tästä kohdasta tekee se että vaikka tämä periaate onkin sellainen jonka toivoisi toteutuvan kaikissa tuomioistuimissa ja jota käytännössä pyritään toteuttamaan, ei tätä esitystä perustella oikeudenmukaisuudella kuultavia kohtaan vaan sen sijaan tätä käytetään keinona osoittaa vanhurskautta Jumalalle.
Samalla Raamattu käyttää hyväkseen tätä vanhurskauden vaatimusta muistuttamalla ihmisiä näiden kuolevaisuudesta sekä esittämällä uhkavaatimuksen sekä elämän että tonttimaan menettämisestä, mikäli tätä vanhurskautta ei saavuteta. Mutta takaisin aiheeseen.

Oikeutus ja perustelu ei näiden tuomioiden yhteydessä ole siis se että myös tuomitun oikeuksia kunnioitetaan ja että pyrkimyksenä on saavuttaa hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu, vaan sen sijaan perusteluna käytetään käytettään tottelevaisuutta Jumalan määräyksiä kohtaan.
Mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että oikeudenmukaisella tuomiolla ei pyritä saavuttamaan oikeudenmukaisuutta, vaan sen sijaan tuomarina toimiva henkilö pyrkii näyttämään hyvältä Jumalan silmissä. Tehden oikeustoimesta eräänlaisen järjestelmän jossa tuomarit keräävät pisteitä tullakseen jonkin ylemmän auktoriteetin hyväksymäksi.
Tämä hävittää puolestaan kokonaan pohjan oikeudenmukaisuudelta sillä kysymys ei ole enää pyrkimyksestä saavuttaa lopputulos joka palvelee kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen sijaan tarkoitus on miellyttää tätä esitettyä auktoriteettia.

Raamatun ailahtelevasta luonteesta, no ainakin sen rationaalisuuden suhteen, toimineekin hyvänä osoituksena se että kyseisen varsin hyvän periaatteen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään Jumalan patsas vihaa ja kaavoitus suunnittelua.