tiistaina, helmikuuta 24

Joosuan alku ja peitsien teroitusta


Siinä missä Raamatun Jumala muuttaa muotoaan, niin myös raamatullinen auktoriteetti soveltuu lahjakkaasti vallitsevaan tilanteeseen. Ja jotta tämä muutos tapahtuu mahdollisimman orgaanisesti, jatkaa Joosuan kirja kertomusta omaksumalla auktoriteetin jonka Mooses kuoltuaan jätti jälkeensä.

Mutta tietyssä mielessä voidaan puhua tämän auktoriteetin laimentumisesta.

Siinä missä Mooses aiemmin toimi auktoriteettina, tämän keskustellessa Jumalan kanssa suoraan, Joosuan auktoritetti on jotakin mitä hän peri Moosekselta, huolimatta siitä ettei häellä Raamatun mukaan voinut olla suoraa kommunikaatiota Jumalan kanssa. Tai ainakaan yhtä suoraa kuin Mooseksella.
Tämä tarkoittaa siirtymää Jumalan osoittamasta profeetasta, profeettaan jonka Jumalan osoittama profeetta on osoittanut. Yhteys Jumalaan siis käy etäämmäksi.

Mikä toisaalta selittää sen minkä takia Jumala ilmestyy nykyisin ainoastaan paahtoleivissä.

Mielenkiintoista on myös se että Mooses kiipesi yksin vuorenhuipulle, kertoman mukaan hän piti puheen Jumalan kanssa, keroman mukaan Jumala murhasi... anteeksi kutsui Mooseksen esi-isien luokse, eikä hänen ruumistaan löytynyt. Niin ikään kertomuksen mukaan Joosua tämän jälkeen omaksui jumalallisen auktoriteetin israelin kansaa kohtaan.
Ja kuten kaikki varmasti tietävät: Lähi-idän alueella on historiallisesti varsin mittavat perinteet heimojohtajien ja kuninkaittein vaihdon suhteen joita voidaan pitää nykyisien länsimaisten standardien mukaan hieman....noh kohtuuttomina.

Mahdollisista kohtuuttomuuksista huolimatta tämä asettaa kuitenkin tilanteen missä auktoriteetiksi ei enää hyväksytä ainoastaan sellaista henkilöä jonka Jumala on osoittanut, vaan tälle henkilölle annetaan oikeus nimittää muita auktoriteetteja.
Ja me olemme hyvin kaukana alkuperäisestä kansasta joka tätä uskontoa harjoitti.
Mikä tarkoittaa sitä, että kakki tällä hetkellä jumalan nimeen saarnaavat, tekevät niin auktoriteetin turvin jossa oikeutuksen tälle auktoriteetille takaavat toiset ihmiset.

Tilanne joka toki on ollut sama aivan alusta lähtien, mutta kun tämä on jotakin minkä uskonto itse sisäisesti tunnistaa, pitäisi tämä ainakin omasta mielestäni näkyä jonkinlaisena kritiikkinä niitä ihmisiä kohtaan jotka vetävät tämän uskonnollisen manttelin ylleen.
Sillä miten tämä ihminen jonka toiset ihmiset ovat nostaneet asemaan josta hän nauttii, välttämättömästi ansaitsisi auktoriteetin joka hänelle on annettu?
Valinnan kun ovat tehneet ihmiset jotka ovat aina vaillinaisia perisynnin takia, jossa tämä valittu henkilö on samaan tapaan vajaa.

Mutta todellisuus on taruakin ihmeelliempää ja uskonnot vielä ihmellisempia, sillä tämän kaltainen julistus muiden ihmisten toimesta näyttää tarjoavan suojan kaikelta mahdolliselta kriittiseltä tarkastelulta.
Jostain merkillisestä syystä johtuen kun ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys ettei lahkojohtaja voi käyttää tätä hänelle annettua auktoriteettia väärin, huolimatta lukuisista esimerkeistä joissa lopputulos on ollut varsin hirvittävä.
 
Valitettavasti Joosua, Raamatun kertomuksessa, ei siis ole ainut uskonnollinen johtaja joka on käyttänyt tätä auktoriteettia, minkä ihmiset ovat hyväksyneet, oman erehtymättömyytensä julistamisen välineenä, missä eriävän mielipiteen esittäminen on rangaistavaa kuolemalla.
Eikä hän myöskään ole ainut joka uskontonsa nimissä on aloittanut etniset puhdistukset.

Tosin tässä kappaleessa Joosua ainoastaan valmistelee etnisiä puhdistuksia, sen sijaan että määräisi niitä suoritettavaksi.

maanantaina, helmikuuta 16

Mooseksen loppu


Näin viidennen kirjan ja viimeisen kappaleen jälkeen, saavuttaa Mooseksen saaga viimein loppunsa. Tässä viimeisessä kohtauksessa Jumala näyttää Moosekselle sen maan jonka hän israelilaisille lupasi, toistaen lupauksensa jossa hän myös evätä Mooseksen oikeuden tähän maahan.
Jokin mikä vaikuttaa ainakin minusta hieman julmalta.
Tämä epääminen on ehkä hieman lievä sana, Mooses kun kuolee Nebon vuorelle, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että Jumala tappaa Mooseksen.

Tämän tapahtuman ollessa jotakin mitä voidaan pitää sijaisuhrina, jossa Mooseksen uhrauksella israelin kansa saavuttaa päämääränsä. Tämän päämäärän ollessa uusi luvattu maa.
Jos tämä kuulostaa yhtään tutulta, niin se saattaa vaikuttaa sellaiselta siksi että kertomus Jeesuksesta, no ainakin noin konseptin muodossa, on suoraan plagioitu aiemmista jos ei nimenomaan tästä Raamatullisesta kertomuksesta.
Tai ainakin se siltä vaikuttaa.
Molemmissa tapauksissa kun joku kuolee Jumalan esittämän lupauksen täyttämiseksi jossa tämän ihmisuhrauksen ansiosta Jumalalle omistautuneet saavuttavat uuden asuin sijan.
Tässä tapauksessa materialistisen ja kristinuskon kohdalla henkisen.

Raamattu osaa myös ilmoittaa ettei Jumala Mooseksen jälkeen enää seurustellut kenenkään kanssa kasvoista kasvoihin ja että Mooses oli viimeinen profeetta joka kykeni tekoihin.... tai ihmeisiin, joita hänen kuvataan Raamatussa suorittavan.
Ai niin ja Raamattu muistaa muistuttaa siitä ettei Mooseksen hautaa ole koskaan löydetty.

Toisin sanoen: Mikäli joku missään vaiheessa pyrkisi vahvistamaan, että Mooses edes koskaan on ollut olemassa, sen sijaan että joku olisi vain kirjoittanut olemassa olevaksi yhden abrahamilaisten uskontojen merkittävimmän henkilöhahmon; Löytyy Raamatusta sisään rakennettu tekosyy jolla kaikista mahdollisista todisteista voi olla piittaamatta.

Tämän kaltainen tekosyy toki vaatii sitä, että sortuu käyttämään kehäpäättelyä oman asemansa oikeuttamiseksi, mutta loogisten päättelyvirheiden käyttö näyttää olevan "tosi uskovien" joukossa ennemminkin hyvin harjoitettu taito, puutteen sijaan.

Se onko Mooses koskaan ollut olemassa vaiko ei, on toki käytännössä täysin yhdentekevä asia, sillä opit joita Mooseksen nimissä esitetään ovat olemassa täysin riippumatta niiden alkuperästä.
Uskonnollisesti asiaa katsottaessa kysymys Mooseksen olemassaolosta ei kuitenkaan ole läheskään niin yhdentekevä, sillä Mooseksen kertomuksen kautta muodostetaan perusta Jumalan kanssakäymiselle ihmiskunnan kanssa.
Ja jos tämä kanssakäyminen on kyseenalaista, asettaa se kyseenalaiseksi koko uskonnon.

maanantaina, helmikuuta 9

Mooseksen uudenvuodenlupaukset ja muita kummallisuuksia


Yksi uskontojen haitallisimmasta puolista on se että, ne eivät sopeudu muuttuviin olosuhteisiin, vaan sen sijaan pyrkivät pakottamaan maailman toimimaan niiden dogmien mukaisesti.
Mikä on varsin vahingollista silloin kun on olemassa jokin tapa toimia, mikä on osoitettavasti parempi kuin pronssikautisten barbaaribeduiinien muinaishistoriasta kyhäilty, modernisoitu rationalisointi jolla joku teeskentelee pitäytyvänsä uskonnollisissa perinteissä.
Käytännössä siis puhutaan kaikista niistä tilanteista joissa joku pyrkii vetoamaan uskontoon oman toimintansa oikeuttamiseksi.

Tämän kaltainen dilemma joka johtuu absoluuttisen totuuden korjaamisesta, sillä mikäli jokin olisi absoluuttisesti totta ei sitä tarvitsisi missään vaiheessa korjata, johtaa rationalisointiin jota kutsutaan myös tulkinnaksi.
Ja näitä tulkintoja on niin monta kun on uskonnollisia henkilöitäkin... onneksi. Suuriosa kun näistä "tulkinnoista" on sellaisia joissa Raamatun brutaali barbaarisuus laimennetaan vesittämällä opit siinä määrin, että niistä tulee lähestulkoon inhimillisiä.

Yksi tällaisesta "absoluuttisen" totuuden muuttumisesta on löydettävissä kohdasta 5Moos:33,2, jossa Mooses puhuu Jumalasta näin:
hän sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.

Jae jossa Mooses varsin suoraan ilmaisee että Jumala on yksi kymmentuhantisesta pyhien joukosta. Käsitys joka ei ole niin hirvittävän yhteensopiva monoteistisen jumalkäsityksen suhteen, vielä vähemmän yhteensopiva modernien uskon käsitysten suhteen, puhumattakaan sitten teologisista jumalkäsityksistä joissa näennäisesti unohtuu koko Raamattu.

Muutoin kappale on tyypilliseen Raamatulliseen tapaan melko mitään sanomaton, sen vajotessa jälleen symbolismiin siunatessaan isralein kansakunnat nimeltä mainiten.
Itselläni tästä kansojen siunaamisesta tulee lähinnä mielikuva jossa Mooses tekee uudenvuodenlupauksia isralin heimojohtajille.

Tosin Raamatullisesti katsottuna näiden Moosesten lupausten todennäköisyys toteutua on huomattavasti korkeampi kun standardilla uudenvuodenlupauksella, tila jota saattaa helpottaa se että tarinaa jatkaneilla on käsikirjoitus johon vedota.

sunnuntaina, helmikuuta 1

Kummallisia aatoksia, outoja paatoksia


Raamattu on varsin mielenkiintoinen teos, erityisesti mikäli pohtii sitä: Miten ainutkaan joka on vaivautunut lukemaan mitä Raamattu itseasiassa sisältää, voi ottaa Raamatun sanoman vakavasti.
Tämän ollessa yksi niistä Raamatun kappaleista jotka testaavat varsin tehokkaasti henkilön kykyä rationalisoida epäkriittisyys, itsepetos ja älyllinen epärehellisyys... jotakin mitä voisi kutsua myös uskon harjoittamiseksi.

Käytännössä tämä kappale, joka 51 jaetta pitkä, vetoaa tavanomaiseen tapaan jumalalliseen auktoriteettiin jota seuraa lähes koko kappaleen mittainen paatos jolla tätä auktoriteettia pyritään pönkittämään esittämällä varsin kirjava joukko uhkavaatimuksia.

Jotakin mistä Raamatun kuvaus on:
5Moos:32, 4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

Minkä takia edellisen kuvauksen kaltaisen jumaluuden tarvitsisi turvautua uhkavaatimuksiin ja väkivaltaan, omien esityksiensä oikeuttamiseksi. Sillä jos kyseisen jumaluuden teot todella ovat täydellisiä ja ilman vääryyttä, ei tämän jumaluuden tarvitsisi esittää mitään tämän kaltaista:

5Moos:32, 40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -
42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

Kyseisen kaltainen kuvaus kun on kaikkea muuta kuin vakaa, eikä teot tuon perusteella ole vailla vääryyttä saati että voitaisiin puhua minkäänlaisesta täydellisyydestä.
Sillä mikäli puhutaan täydellisyydestä, kyseinen jumaluus on valinnut tuon tavan toimia, sen sijaan että olisi esim: Vakuuttanut kaikki vastustajansa kääntymään omalle puolelleen.
Jotakin mihin täydellisen jumalolennon olisi kyettävä.
Hämmästyttävää, tai oikeastaan hyvin odotettavaa, onkin se että, tämäkään jumaluus ei osoita yhtään sen suuremmassa määrin "täydellisyyttä".... noh minkään asian suhteen, kun shamanistinen barbaaribeduiini heimo jonka kansantaruista se on löydettävissä.

Kappaleen lopuksi Jumala esittää täyttävänsä lupauksensa, jonka mukaan ainutkaan sen sukupolven jäsenistä... joista jotkut osallistuivat väärän jumalan palvomiseen, ei ainutkaan, myös syyttömät, pääse osalliseksi maasta jonka Jumala israelilaisille lupasi. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Jumala tappaa Mooseksen.
Ja vaikka syyttömien rankaiseminen vaikuttaakin varsin epäoikeudenmukaiselta ja karkeasti liioittelevalta reaktiolta, niin ainakaan tätä "täydellistä" jumaluutta ei voi syyttää valehtelemisesta.

Kummallisia ovat siis nämä Raamatulliset aatokset ja Jumalan paatokset.