Raamattu on hyvin moninainen teos, sisältäen ajatuksia ja malleja kaikilta elämän osa-alueilta, hyvin suuri osa näistä ajatuksista joita vanhatestamentti nostaa esiin, ovat sellaisia joita ei tämän päivän yhteiskunnasta löydy ja hyvä niin. Yhteiskunnallisen kehityksen myötä sellaiset ajatukset kuin toisen ihmisen omistaminen omaisuutena ovat väistyneet solidaarisempien ja inhimillisimpien, humanistisien, periaatteiden tieltä, toisissa uskontojen vaikutus on selvästi nähtävissä.
Näihin seikkoihin on helppo ottaa kantaa, koska ne ovat selvästi Raamatussa ilmaistuja ja yleisesti ottaen yhteiskunta jossa me elämme tuomitsee esitetyn kaltaiset toimet ainakin pääsääntöisesti.
Raamattu ei myöskään ole yhtenäinen teos edes sisäisesti, toisin kuin usein kuulee sanottavan, vaan sisältää erilaisia kuvauksia laajemmassa kontekstissa jotka ovat sisäisesti ristiriitaisia.
Muutama tällainen konsepti on monijumaluus ja yksi jumaluus.
Genesiksessä Israelin kansan vaeltaessa mainitaan "kotijumalat", ennen Egyptistä karkottamista, jolla tarkoitetaan idoleja joita käytetään vielä monissa polyteistisissä tai henoteistisissa kulttuureissa rukouksen välikappaleena jonkin tietyn jumalan ja tämän henkilön välillä.
Kun päästään Exoduksen loppuun tämä käsitys polyteismistä/ henoteismista ja idolien palvomisesta on muuttunut täysin monoteistiseksi käsitykseksi, jossa idolin palvomisesta seuraa kuoleman rangaistus. Hyvin lyhyen ajan sisällä tämän jumalkäsityksen kuvaus muuttuu siis varsin paljon.
Saman tyyppinen muutos tapahtuu myös toisen seikan suhteen siitä mikä/ millainen Jumala on. Jumala joka ilmestyy ihmisille todellisessa hahmossaan muuttuu hahmoksi jota ei voi katsoa.
Genesiksen alussa Jumala vaeltaa Eedenin puutarhassa ihmisen kanssa ja samoin Abraham näkee Jumalan kävelevän tiellä ja tarjoaa tälle virvokkeita ja lepoa.
Kun päästään Exoduksen loppuun jo Jumalan kasvojen näkeminen on riittävä aiheuttamaan kenelle tahansa kuolevaiselle kuoleman.
Tämä muutos persoonallisesti suoraan havaittavasta ja hyvin ihmismäisestä jumaluudesta muuttuu etäisemmäksi luoksepääsemättömäksi ja mystiseksi, siis enemmän mystiseksi kuin aiemmin.
Näillä kahdella käsityksellä on myös toistensa kanssa sisäisesti eriäviä päämääriä ja tarkoitusperiä. Varhemmassa käsityksessä pääasiallinen toiminnan kohde on ihmiset jotka ovat tämän valitus ryhmän ulkopuolella.
Tarinassa Egyptistä pakenemisessa esitetään varsin selvästi käsitys jonka mukaan Jumalan on ilmaistava itsensä varsin moninaisin keinoin kansalla jotta tämä hyväksyy Jumalan. Epäusko tässä käsityksessä on tois sijainen, seikka josta ei rangaista.
Exoduksessa tämä kääntyy päinvastaiseksi jossa pysyäkseen tämän sisäryhmän jäsenenä on välttämätöntä omistautua totaalisesti ilman epäilyksiä Jumalan palvelijaksi ja jossa epäusko on nimenomaisesti ajatus jota ei suvaita ja kuolemalla rangaistava rikkomus.
Syntyminen tähän ryhmään ei enää ole riittävä kriteeri tämän ryhmän jäsenyyteen.
Nämä käsitykset niin Jumalan luonteesta kuin Jumalan olemuksesta ovat ristiriitaisia keskenään, eikä kyse ole kuin kahdesta ensimmäisestä kirjasta jotka ajallisesti eivät eroa toisistaan, taikka siis kuvaamiensa tapahtumien perusteella, kovinkaan paljon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henoteismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Polyteismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Monoteismi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti