Juusuan vakoili fiasko Jerikossa

Joosua 2

Siinä missä edellisessä kappaleessa valmistellaan etnisiä puhdistuksia, jatkuvat nämä valmistelut myös toisen luvun mittaisesti. Sillä kun askareeseen kerran ryhtyy, pitäähän se nyt saada suoritettua kunnolla. Mikä noin käytännössä on Raamatullisesti asiaa katsottaessa mennyt jo pahasti pieleen. Tämän ollessa laskelmieni mukaan neljäs etninen puhdistus joka Raamatussa tähän mennessä on suoritettu.

Anteeksi, korjaan... suoritetaan.

Mistä voisi päätellä, että Joosualla pitäisi perimätietoon vedoten olla hyvin vankka pohja siitä miten etniset puhdistukset suoritetaan oikein ja kunnolla.

Tämän perinteisen tehtävälistan toisen askeleen ollessa ilmeisesti uhrien vakoileminen... jotakin mitä tässä kappaleessa suoritetaan.

Nämä vakoojat eivät kuitenkaan olleet kovin soveltuvia tehtäväänsä, he kun ilmeisesti heiluttivat heimoviirejään saapuessaan Jerikon kaupunkiin ja huutelivat suorittavansa vakoilu tehtävää kaupungin tuhoamistarkoituksessa.

Tai näin minä ainakin tarinan tulkitsen, sillä jostain mainitsemattomasta syystä johtuen heidät tunnistettiin israelilaisiksi aivan välittömästi Jerikoon saavuttuaan.

Tavanomaiseen Raamatulliseen tapaan mitään selityksiä taikka kuvauksia ei tietenkään vaivauduta esittämään, tässä kun ei luetella jumalallisia uhkavaatimuksia ja rangaistuksia tai ilmaista sitä millaisia oikeaoppiset uhrimenot ovat, saati että tässä otettaisiin kantaa siihen millainen tämän kevään vallitseva Raamatullinen vaatetus trendi on.

Tosin parempi kysymys olisi: Miksi vaivautua lähettämään vakoojia ylipäätään?

Jos tämä jumaluus on se sama kaikkitietävä olento, jonka olemassaoloon niin monet nykyisin viittaavat, jonka lisäksi nämä kyseiset henkilöt ovat, jos eivät välittömässä niin lähes välittömässä, yhteydessä kyseiseen olentoon..... eivätkö nämä voisi yksinkertaisesti vain kysyä neuvo tältä jumaluudelta?

Ja miksi lähettää tehtävään vaakoojia jotka ovat pätemättömiä?

Eikö tämä jumaluus olisi voinut ilmaista mikä tilanne on, tai vähintään inspiroida Joosuaa siinä määrin ,että tämä lähettäisi vakoojiksi sellaisia henkilöitä jotka eivät aivan täydellisesti epäonnistu tehtävässään.

Käsittääkseni kun vakoojan tärkein ominaisuus on se ettei hän, tai tässä tapauksessa he, jää kiinni vakoilemisesta.

Tätä vakoilu fiaskoa seuraa piilottelu katolla, "laupean" Raahabin ansiosta, kuten Raamattu asian ilmaisee, vilpillisen todistuksen antaminen lähimmäisestä... josta Jumala ei tällä kertaa rankaise sen ollessa hyödyllinen israelilaisille, sekä tulinen takaa-ajo ja piilottelua vuoristossa.

Joka kieltämättä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta premissiltä toimintaelokuvaan, mutta Raamatullisen vähäsanaisesti ilmaistuna, tarinan kerronta ei ole erityisen inspiroivaa.

Tämä kohtaus Raahabin luona on kuitenkin jotakin mihin on syytä paneutua hieman tarkemmin.

Jumala antoi auktoriteetin Moosekselle. Joosua peri auktoriteettinsa Moosekselta, tämän kuoleman jälkeen. Tarinan vakoojat toimivat Joosuan auktoriteetin alaisina. Raahab, pelastaakseen itsensä ja perheensä, tekee sopimuksen näiden vakoojien kanssa.

Jos Joosua siis valmistellessaan Jerikon hävittämistä toimii jumalallisen auktoriteetin oikeuttamana, mikä antaa näille vakoojille oikeuden muuttaa Jumalan antamaa käskyä.

Abraham toki toimi samoin, Sodoman ja Gomoran kohdalla, mutta kyseisessä kertomuksessa Abraham kävi lounas neuvottelua suoraan Jumalan kanssa, kun sen sijaan tässä kertomuksessa nämä henkilöt tekevät lupauksia Jumalan kansan puolesta..... vaivautumatta edes kysymään Jumalalta mitä tämä asiasta mahdollisesti saattoi ajatella.

Konsultointi pappishenkilönkin kanssa olisi tehnyt tilanteesta johdonmukaisemman... noh ainakin uskonnollisessa mielessä.

Näyttää siis siltä, että kuka tahansa voi omaksua itselleen jumalallisen auktoriteetin, vain yksinkertaisesti julistamalla omaavansa sellaisen. Arkipäiväinen asia toki nykyisin, mutta tällä perinteellä näyttää olevan huomattavasti kauas kantoisemmat juuret kun osasin koskaan kuvitella.

Tosin kun koko uskonto näyttä perustuvan tällaiseen auktoriteetin omaksumiseen, julistamalla sellainen olemassa olevaksi, on hieman vaikea odottaa kyseisen opin kannattajilta mitään muuta.

Mutta näin lopuksi syventykäämme vielä hieman Raahabin saloihin.

Koska näiden vakoojien asema, kuten tuli todettua, on hyvin kaukana Jumalan suorasta käskystä, tälle lupaukselle... tai sen kunnioittamiselle asetetaan kaksi ehtoa.

Toisen näistä ollessa sellainen jossa Raahabin tulee merkitä talo punaisella liinalla, jotta israelilaiset tietävät mikä asuinsija tulee säästää.

Ja toinen näistä ehdoista on sellainen jossa Raahab lupaa olla ilmiantamatta näiden vakoojien tarkoitusta.

Näistä aiempi on ihan käytännöllinen ohje, sillä Raahabin tunnistaminen henkilöille jotka eivät ole häntä koskaan nähneet on varsin vaikeaa, ja jälkimmäinen täysin mieletön.

Jos näiden vakoojien tarkoitus ja identiteetti ilmoitettiin Jerikon kuninkaalle jo siinä vaiheessa kun nämä saapuivat kaupunkiin...mitä ilmiannettavaa Raahabilla edes olisi ollut?

Se että tämä oli piilottanut vakoojat talonsa katolle? Että Raahab oli ohjannut näiden vakoojien takaa ajajat tarkoituksella harhaan?? Että hän valehteli, ettei tiennyt näiden vakoojien olevan israelilaisia???

Jos joku on jo suorittanut kaiken edellä mainitun, jotakin mitä Raahab tekee....

Minkä takia tämä menisi ilmiantamaan itsensä teosta joita voidaan pitää maanpetoksena?

Sillä Raamatulliseen aikaan kohtuuttomat reaktiot ja rangaistukset eivät olleet israelilaisten erityisoikeus.

Ainut mahdollinen syy tällaisen ehdon asettamiselle on se että, nämä vakoojat voivat syyttää Raahabia omasta osaamattomuudestaan ja siitä, että jäivät kiinni vakoilustaan, näin saaden itselleen tekosyyn olla toteuttamatta lupausta jonka he Raahabille esittivät.

Mutta merkilliset ovat Raamatun tiet ja niinpä tähän spekulointiin on löydettävä vastaus seuraavista luvuista... mahdollisesti.

Mooseksen loppu

 5Moos:34

Näin viidennen kirjan ja viimeisen kappaleen jälkeen, saavuttaa Mooseksen saaga viimein loppunsa. Tässä viimeisessä kohtauksessa Jumala näyttää Moosekselle sen maan jonka hän israelilaisille lupasi, toistaen lupauksensa jossa hän myös evätä Mooseksen oikeuden tähän maahan.

Jokin mikä vaikuttaa ainakin minusta hieman julmalta.

Tämä epääminen on ehkä hieman lievä sana, Mooses kun kuolee Nebon vuorelle, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että Jumala tappaa Mooseksen.

Tämän tapahtuman ollessa jotakin mitä voidaan pitää sijaisuhrina, jossa Mooseksen uhrauksella israelin kansa saavuttaa päämääränsä. Tämän päämäärän ollessa uusi luvattu maa.

Jos tämä kuulostaa yhtään tutulta, niin se saattaa vaikuttaa sellaiselta siksi että kertomus Jeesuksesta, no ainakin noin konseptin muodossa, on suoraan plagioitu aiemmista jos ei nimenomaan tästä Raamatullisesta kertomuksesta.

Tai ainakin se siltä vaikuttaa.

Molemmissa tapauksissa kun joku kuolee Jumalan esittämän lupauksen täyttämiseksi jossa tämän ihmisuhrauksen ansiosta Jumalalle omistautuneet saavuttavat uuden asuin sijan.

Tässä tapauksessa materialistisen ja kristinuskon kohdalla henkisen.

Raamattu osaa myös ilmoittaa ettei Jumala Mooseksen jälkeen enää seurustellut kenenkään kanssa kasvoista kasvoihin ja että Mooses oli viimeinen profeetta joka kykeni tekoihin.... tai ihmeisiin, joita hänen kuvataan Raamatussa suorittavan.

Ai niin ja Raamattu muistaa muistuttaa siitä ettei Mooseksen hautaa ole koskaan löydetty.

Toisin sanoen: Mikäli joku missään vaiheessa pyrkisi vahvistamaan, että Mooses edes koskaan on ollut olemassa, sen sijaan että joku olisi vain kirjoittanut olemassa olevaksi yhden abrahamilaisten uskontojen merkittävimmän henkilöhahmon; Löytyy Raamatusta sisään rakennettu tekosyy jolla kaikista mahdollisista todisteista voi olla piittaamatta.

Tämän kaltainen tekosyy toki vaatii sitä, että sortuu käyttämään kehäpäättelyä oman asemansa oikeuttamiseksi, mutta loogisten päättelyvirheiden käyttö näyttää olevan "tosi uskovien" joukossa ennemminkin hyvin harjoitettu taito, puutteen sijaan.

Se onko Mooses koskaan ollut olemassa vaiko ei, on toki käytännössä täysin yhdentekevä asia, sillä opit joita Mooseksen nimissä esitetään ovat olemassa täysin riippumatta niiden alkuperästä.

Uskonnollisesti asiaa katsottaessa kysymys Mooseksen olemassaolosta ei kuitenkaan ole läheskään niin yhdentekevä, sillä Mooseksen kertomuksen kautta muodostetaan perusta Jumalan kanssakäymiselle ihmiskunnan kanssa.

Ja jos tämä kanssakäyminen on kyseenalaista, asettaa se kyseenalaiseksi koko uskonnon.

Mooseksen uudenvuodenlupaukset ja muita kummallisuuksia

5Moos: 33

Yksi uskontojen haitallisimmasta puolista on se että, ne eivät sopeudu muuttuviin olosuhteisiin, vaan sen sijaan pyrkivät pakottamaan maailman toimimaan niiden dogmien mukaisesti.

Mikä on varsin vahingollista silloin kun on olemassa jokin tapa toimia, mikä on osoitettavasti parempi kuin pronssikautisten barbaaribeduiinien muinaishistoriasta kyhäilty, modernisoitu rationalisointi jolla joku teeskentelee pitäytyvänsä uskonnollisissa perinteissä.

Käytännössä siis puhutaan kaikista niistä tilanteista joissa joku pyrkii vetoamaan uskontoon oman toimintansa oikeuttamiseksi.

Tämän kaltainen dilemma joka johtuu absoluuttisen totuuden korjaamisesta, sillä mikäli jokin olisi absoluuttisesti totta ei sitä tarvitsisi missään vaiheessa korjata, johtaa rationalisointiin jota kutsutaan myös tulkinnaksi.

Ja näitä tulkintoja on niin monta kun on uskonnollisia henkilöitäkin... onneksi. Suuriosa kun näistä "tulkinnoista" on sellaisia joissa Raamatun brutaali barbaarisuus laimennetaan vesittämällä opit siinä määrin, että niistä tulee lähestulkoon inhimillisiä.

Yksi tällaisesta "absoluuttisen" totuuden muuttumisesta on löydettävissä kohdasta 5Moos:33,2, jossa Mooses puhuu Jumalasta näin:

hän sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.

Jae jossa Mooses varsin suoraan ilmaisee että Jumala on yksi kymmentuhantisesta pyhien joukosta. Käsitys joka ei ole niin hirvittävän yhteensopiva monoteistisen jumalkäsityksen suhteen, vielä vähemmän yhteensopiva modernien uskon käsitysten suhteen, puhumattakaan sitten teologisista jumalkäsityksistä joissa näennäisesti unohtuu koko Raamattu.

Muutoin kappale on tyypilliseen Raamatulliseen tapaan melko mitään sanomaton, sen vajotessa jälleen symbolismiin siunatessaan isralein kansakunnat nimeltä mainiten.

Itselläni tästä kansojen siunaamisesta tulee lähinnä mielikuva jossa Mooses tekee uudenvuodenlupauksia isralin heimojohtajille.

Tosin Raamatullisesti katsottuna näiden Moosesten lupausten todennäköisyys toteutua on huomattavasti korkeampi kun standardilla uudenvuodenlupauksella, tila jota saattaa helpottaa se että tarinaa jatkaneilla on käsikirjoitus johon vedota.

Kummallisia aatoksia, outoja paatoksia

5 Mooses 32

Raamattu on varsin mielenkiintoinen teos, erityisesti mikäli pohtii sitä: Miten ainutkaan joka on vaivautunut lukemaan mitä Raamattu itseasiassa sisältää, voi ottaa Raamatun sanoman vakavasti.

Tämän ollessa yksi niistä Raamatun kappaleista jotka testaavat varsin tehokkaasti henkilön kykyä rationalisoida epäkriittisyys, itsepetos ja älyllinen epärehellisyys... jotakin mitä voisi kutsua myös uskon harjoittamiseksi.

Käytännössä tämä kappale, joka 51 jaetta pitkä, vetoaa tavanomaiseen tapaan jumalalliseen auktoriteettiin jota seuraa lähes koko kappaleen mittainen paatos jolla tätä auktoriteettia pyritään pönkittämään esittämällä varsin kirjava joukko uhkavaatimuksia.

Jotakin mistä Raamatun kuvaus on:

5Moos:32, 4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

Minkä takia edellisen kuvauksen kaltaisen jumaluuden tarvitsisi turvautua uhkavaatimuksiin ja väkivaltaan, omien esityksiensä oikeuttamiseksi. Sillä jos kyseisen jumaluuden teot todella ovat täydellisiä ja ilman vääryyttä, ei tämän jumaluuden tarvitsisi esittää mitään tämän kaltaista:

5Moos:32, 40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -
42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

Kyseisen kaltainen kuvaus kun on kaikkea muuta kuin vakaa, eikä teot tuon perusteella ole vailla vääryyttä saati että voitaisiin puhua minkäänlaisesta täydellisyydestä.

Sillä mikäli puhutaan täydellisyydestä, kyseinen jumaluus on valinnut tuon tavan toimia, sen sijaan että olisi esim: Vakuuttanut kaikki vastustajansa kääntymään omalle puolelleen.

Jotakin mihin täydellisen jumalolennon olisi kyettävä.

Hämmästyttävää, tai oikeastaan hyvin odotettavaa, onkin se että, tämäkään jumaluus ei osoita yhtään sen suuremmassa määrin "täydellisyyttä".... noh minkään asian suhteen, kun shamanistinen barbaaribeduiini heimo jonka kansantaruista se on löydettävissä.

Kappaleen lopuksi Jumala esittää täyttävänsä lupauksensa, jonka mukaan ainutkaan sen sukupolven jäsenistä... joista jotkut osallistuivat väärän jumalan palvomiseen, ei ainutkaan, myös syyttömät, pääse osalliseksi maasta jonka Jumala israelilaisille lupasi. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Jumala tappaa Mooseksen.
Ja vaikka syyttömien rankaiseminen vaikuttaakin varsin epäoikeudenmukaiselta ja karkeasti liioittelevalta reaktiolta, niin ainakaan tätä "täydellistä" jumaluutta ei voi syyttää valehtelemisesta.

Kummallisia ovat siis nämä Raamatulliset aatokset ja Jumalan paatokset. 

Tislattua absurdismia

5 Mooses 31

Imperialismi ei tietenkään ole missään mielessä vieras konsepti niille jotka ovat vaivautuneet Raamattua lukemaan, varsinkaan kun Raamattu näinkin usein ja tarmokkaasti pyrkii muistuttamaan lukijaa kyseisen opin ehdottomasta tärkeydestä.
Niinpä tämäkin kappale aloittaa muistuttamalla kansanmurhista joita aiemmin Jumalan nimissä on tehty ja lupaa että näitä etnisiä puhdistuksia Jumalan nimissä tullaan myös tulevaisuudessa jatkamaan. ( 5 Mooses 31: 1 - 9 )

Valitettavasti tämä toiminta ei ole suinkaan ole jäänyt ainoastaan kyseisen opuksen.. noh ainakin osittain, kirjoittaneen barbaaribeduiini heimon osaksi, vaan sen sijaan tätä etnistä puhdistusta Jumalan nimissä on harjoitettu ja harjoitetaan yhä edelleen.
Eikä Raamattua tarvitse edes pyrkiä tulkitsemaan tällaisen toiminnan oikeuttamiseksi.
Onneksi me kuitenkin elämme aikana jolloin pääosa kristityistä pyrkii oikeuttamaan sekularistisen moraalikäsityksensä Raamatun perusteella, sen sijaan että heidän käsityksensä olisivat peräisin Raamatusta. Tämä kun vaatii varsin kattavaa pyhän opin uudelleen tulkintaa, mikä voi johtaa ainoastaan parempaan lopputulokseen.

Tosin Raamattu ansaitsee takaisin muutaman inhimillisyys pisteen muistuttamalle sivuavasti että orjia saa pitää ainoastaan seitsemän vuotta, jonka jälkeen heidät on vapautettava.
Jotakin mihin jakeessa 10 mainitulla vapautusvuodella viitataan.
Ei niin että tämä missään muotoa onnistuisi tasapainottamaan sitä hirvittävää määrää epäinhimillisyys pisteitä jonka Raamattu on onnistunut keräämään ensisijaisesti oikeuttaessaan orjuuden ja edistämällä orjuuden harjoittamista.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin mahdollisesti aiheellista muistuttaa että tämä orjuudesta vapauttaminen koskee ainoastaan israelilaisia, sillä onhan se nyt ilmiselvää ettei orjuutettua muukalaista ole mitään syytä päästää vapaaksi. Sillä pitäähän sitä nyt edes jonkinlaista standardia ylläpitää orjuudenkin suhteen.

Samassa yhteydessä, (5 Mooses 31: 10 - 13) orjuuttamiseen viitatessaan, Raamattu tuo esille hieman epätavallisemman konseptin. Tämän ollessa lasten indoktrinaatio. Aiemmin kun lapsiin on viitattu lähes yksinomaan siinä mielessä että lasten tulee totella vanhempiaan.
Tämän kaltainen muutos lähestymistavassa vaikuttaa minusta lähinnä siltä että jo pronssikaudella eläneille barbaaribeduiineille kävi selväksi se, että mikäli tätä oppia ei taota väkisin lasten mieliin, niin koko oppi vaikuttaa mistään tietämättömänkin henkilönkin näkökulmasta katsottuna täysin absurdilta.
Mikä tietenkin selittää varsin hyvin sen miksi uskonnolliset henkilöt tänä päivänä pyrkivät mitä tarmokkaammin ylläpitämään yleistä tietämättömyyttä todellisuutta kohtaan.

Ja mikäli joku jostain merkillisestä syystä johtuen on kiinnostunut siitä mitä tällaisen esityksen oikeutuksena käytetään, jonka lisäksi ei ole lukenut sivuakaan Raamattua.... tai on ymmärrettävästä syystä johtuen tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt pyyhkimään mielestään kaikki mahdolliset Raamattuun viittaavat muistikuvat: Niin valaistakseni näitä hämärtyneitä muistikuvia tai ilmaistakseni jotakin uutta, mainittakoon että Raamattu ennen kaikkea vetoaa despoottiseen auktoriteettiin jota se myös Jumalaksi kutsuu.
Toisin sanoen oikeutuksena toimii vetoomus auktoriteettiin, tietenkin uhkavaatimuksen muodossa
(5 Mooses 31: 14 - 31)

Tämän kertainen uhkavaatimus on kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen, siinäkin tapauksessa että sivuutetaan ne jakeet jossa Jumala ilmestyy pilvipatsaana Mooseksen teltan ovelle, sillä kyseiseen uhkavaatimukseen sisältyy profetia.
Tämä profetian käytännössä sisältäessä esityksen jossa Jumala ilmoittaa tulevansa toteuttamaan uhkavaatimuksessaan esittämät rangaistukset tulevaisuudessa, johtuen siitä että tulevaisuudessa israelin kansa tulee toimimaan tavalla joka täyttää uhkavaatimuksen ehdot.
Toisin sanoen tämä ei oikeastaan ole edes uhkavaatimus, vaan sen sijaan, esitys siitä miten Jumala tulee tulevaisuudessa rankaisemaan valittua kansaansa.

Mikä saa kalvinistien näkemyksen kristinuskosta vaikuttamaan varsin yhdenmukaiselta Raamatun opin suhteen. Kalvinistit kun uskovat että todellisuus on sellainen millaiseksi Jumala sen on määrittänyt ja että jokaisen ihmiset kohtalo on määritetty ennen syntymää.

Käsitys joka totaalisesti tuhoaa konseptin ihmisen vapaasta tahdosta, mutta toisaalta mainitun kaltaiset profetiat eivät ole vapaan tahdon suhteen yhtään sen vähemmän ongelmallisia.

Mikä käytännössä tarkoittaa tämän kappaleen osalta sitä että mainittu jumaluus on luonut ihmisiä tarkoituksenmukaisesi rangaistakseen heitä. Joka ei ainoastaan tee Jumalasta vastuullista siitä mitä ihmiset tekevät, mutta tehden kyseisestä jumalasta myös sadistisen.

Tarkoittaako tämä sitä että..... narsismi on hyve???

5 Mooses 30

Mikäli yrittää vakuuttaa jonkun jostakin asiasta, samalla tunnistaen ettei kykene argumentoimaan oman esityksensä puolesta millään perusteltavissa olevalla tavalla, jäljelle ei jää tunne argumenttien lisäksi juuri mitään muuta vaihtoehtoa. Noh tietenkin uhkavaatimuksen lisäksi, jonka osalta Raamattu kieltämättä on varsin esimerkillinen tapaus.

Toki tähän katekoriaan "tunne argumentit" sisältyy hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoisia muotoja, aina naurettavan epätoivoisista käsittämättömän absurdeihin argumentteihin.

Ja vaikka Raamattu osaakin lahjakkaasti soveltaa näitä kaikkia vaihtoehtoja, sen bravuurina toimii kombinaatio argumentti joka yhdistää uhkavaatimuksen ja tunne argumentin.

Mahdollisesti epätoivoisin tunnistettavissa oleva tunne argumentaation muoto, siis sellainen johon saattaa nykyään törmätä, on vetoomus lapsiin, jossa esitys menee jotenkin näin: Me molemmat tunnistamme että lapsia on suojeltava, niinpä sinun on oltava samaa mieltä minun esitykseni kanssa, vaikka en kykenekään osoittamaa mitä tekemistä esitykselläni on lapsien suhteen.

Tosin tätäkin voi kaiketi pitää jonkinlaisena edistysaskeleena, jos sitä vertaa tähän samaiseen argumentaatio muotoon joka Raamatun mittapuulla menee jotenkin näin: Jos et tee niin kuin minä sanon, lapsesi tulevat kärsimään hirvittävästi. Sillä joudun kiduttamaan lastasi hirvittävästi jos et tottele minua ja se on sinun syytäsi.

Joten kysymys kuuluukin: Minkä takia jokin jumala vaivautuisi käyttämään epätoivoisinta mahdollista tunteisiin vetoavaa uhkavaatimusta, argumenttina jonka tarkoitus on vakuuttaa primitiivinen barbaariheimo siitä että kyseistä olentoa tulisi palvoa ja sen määräyksiä noudattaa?

Sillä luulisi ettei ainutkaan olento jota voisi kutsua jumalaksi sortuisi tämän kaltaisiin inhimillisiin epäonnistumisiin, osoittaen lähinnä sairaalloista narsismia, tavalla joka voi ainoastaan olla negatiivinen sen tavoittelemaa päämäärää kohtaan.

Mikä käytännössä tekee Raamatun Jumalasta elokuva pahiksen.

Argumentum at.... jumaluus??

5 Mooses 29

Siinä missä edellinen kappale selvästi osoitti että Jumala nauttii aiheuttamastaan kärsimyksestä, mm pakottaessaan ihmisiä kannibalismin harjoittamiseen, saattaisi joku luulla ettei asia voisi käydä enää tätä pahemmaksi.
Näh, todennäköisesti tämä ei tule yllätyksenä kenellekään, sillä näyttää vahvasti siltä että Raamattu on yllätyksellinen ainoastaan silloin kun se ei esitä jotakin hirvittävällä tavalla julmaa ja epäinhimillistä.

Eikä Raamattu missään tapauksessa yllätä tälläkään kertaa.

Sillä jakeessa, 5 Moos. 29: 4, tehdään varsin selväksi se että Jumala on estänyt näitä ihmisiä tähän asti ymmärtämästä kuulemaansa ja näkemäänsä.
Ja täysin piittaamatta siitä että tämä tietämättömyys on kyseisen jumaluuden itsensä aikaansaamaa esittää tämä uhkavaatimuksia ja on laittanut käytäntöön mitä hirvittävimpiä rangaistuksia, tietoisesti estäessään näitä ihmisiä ymmärtämästä asettamiaan lakeja ja suorittamiaan ihmeitä.

Ei niin että tämä on mikään uusi keksintö Jumalan osalta, koko perisynti konsepti kun perustuu täysin samankaltaiseen uhrin syyllistämiseen. 

Ja kun perisynnistä on puhe niin tämä toisinto on hieman ongelmallinen syntiinlankeemus kertomuksen suhteen, sillä jos en aivan väärin muista, niin ihmisen olisi tuolloin pitänyt saada ymmärrys oikeasta ja väärästä.
Oikean ja väärän ymmärtäminen kun saattaa olla hieman hankalaa jos ei kykene käsittämään näkemäänsä ja kuulemaansa.

Hämmentävä teos tämä Raamattu tosiaan on.

Muuten tämä kappale on tyypillistä Raamatullista julistusta siitä miten Jumala on surmannut, hävittänyt, kuluttanut, kironnut, mestannut, kiduttanut, hukuttanut, tukahduttanut ja vihastuksissaan kurittanut ihmisiä valitun kansansa puolesta.
Toisin sanoen Raamattu esittää uhkavaatimuksia siitä mitä tapahtuu niille jotka eivät suostu alistumaan kyseisen jumalan orjiksi.
Pois lukien tämä viimeinen kohta, jota olen nähnyt uskonnollisten henkilöiden lainaavan.

Jostain merkillisestä syystä johtuen tämäkin lainaus on jotakin mitä ei koskaan esitetä kontekstissa jossa se Raamatusta löytyy, vaan sen sijaan se esitetään ikään kuin itsenäisenä asiana.
Ei niin että tämän jakeen irrottaminen asiayhteydestä varsinaisesti parantaisi esitystä mihinkään.

"" 5 Moos. 29: 29. (29:28) Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat. ""

Ongelman ollessa tämän suhteen tuo ilmoitus osa..... niin ja vetoomus auktoriteettiin.... julistus absoluuttisesta laista... todistusvastuun välttely.... aukkojen jumala argumentti...
Eikö olekin varsin hämmästyttävää?
Mooses käyttää tässä aivan samoja argumentaatiovirheitä ja loogisesti epäpäteviä argumentteja oikeutuksena jumalallisille julistuksilleen, mitä uskonnolliset henkilöt käyttävät tänäkin päivänä oman uskonsa oikeuttamiseen.
Mikä on varsin outoa sellaisen henkilön tapauksessa joka väittää olevansa suorassa kommunikaatioyhteydessä Jumalan kanssa.
Sillä ajatus siitä että olento jota voisi kutsua jumalaksi, vaivautuisi välittämään itsestään tietoa ihmiskunnalle jonkinlaisen järjettömän monimutkaisen pascalin vaaka argumentin muodossa, vaikuttaa minusta jokseenkin absurdilta.

Ehkäpä tämä onkin syy sille minkä takia uskonnolliset henkilöt esittävät niin huonoja argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Sillä he pelkäävät jumalan vihan syttyvän heitä kohtaan, mikäli he osittavat suurempaa älykkyyttä kuin jumala jonka olemassaoloon he sanovat uskovansa.

Pirun vähän siunauksia, jumalallisesti kirouksia

5 Mooses 28

Siinä missä edellinen kappale oli hieman epäselvä ja tulkinnan varainen näiden "kirousten" seurausten osalta, niin tämä kappale hekumoi 54 jakeen verran sillä mitä Jumala kirotuille henkilöille tekee.
Kun kappale on 68 jakeen mittainen ja Raamattu tapaa kärsiä ADHD:sta siinä määrin ettei se pysy tavanomaisesti samassa asiassa kahta tai kolmea jaetta pidempään, tekee tämä 54 jakeen paatoksesta... noh varsin poikkeuksellisen ilmiön.
Ehkäpä motivaationa tälle sanarikkaalle jaarittelulle on se, että nyt on kyse siitä miten ihmisiä rangaistaan, sen sijaan että näitä tarvitsisi palkita taikka kohdella millään tavalla kunnioittavasti. 

Valitettavasti tätä voi siis pitää poikkeuksellisena ainoastaan pitkäjänteisyyden osalta, sillä sisällön tavanomainen psykopaattisuus ja ksenofobia eivät ole vähentynyt niin vähäisimmässäkään määrin.

Mutta kun tämä kappale kerran pitää sisällään myös joitakin siunauksia, ensimmäisen 14 jakeen verran, olisi varsin epärehellistä jättää nämä kokonaan huomiotta.
Harmillista kyllä Raamattu ei vaivaudu erittelemään tässä yhteydessä mitä näillä siunauksilla oikein tarkoitetaan, lukuun ottamatta niitä jakeita joissa Raamattu puhuu sotatoimien siunaamisesta.

Mutta kun kirota pitää, niin nämä kiroukset ovat varsin selkeitä ja koskevat niin sadonkorjuuta kuten myös sodankäyntiä ja kaikkea näiden väliltä.
Näiden kaikkien jakeiden läpi käymiseen tuskin on mitään syytä, joten teen poikkeuksen ja lainaan muutamia esimerkiksi siitä millaisesta tekstistä on kyse.

>>>  21. Herra antaa ruttotaudin tarttua sinuun, kunnes se sukupuuttoon hävittää sinut siitä maasta, jota menet ottamaan omaksesi.
22. Herra lyö sinua hivutustaudilla, kuumeella, poltteella ja tulehduksella, kuivuudella, nokitähkillä ja viljan ruosteella, ja ne vainoavat sinua, kunnes menehdyt. <<<

>>> 53. Siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon sinun vihollisesi saattaa sinut, sinä syöt oman kohtusi hedelmän, syöt poikiesi ja tyttäriesi lihaa, jotka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut. <<<

>>> 63. Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota sinä menet ottamaan omaksesi. <<<

Joten Jumala iloitsee siitä että hän pakottaa ihmisiä syömään omia lapsiaan. Asia harvinaisen selvä.
Vaikka olenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman selväksi sen että, kyse on minun henkilökohtaisista mielipiteistäni ja tarjoan ainoastaan oman näkemykseni johon jokaisella on vapaus suhtautua miten sitten ikinä suhteutuukin, on minun kuitenkin sanottava tästä nimenomaisesta kysymyksestä jotakin mikä koskee kaikkia ihmisiä.
Sillä vaikka kyse onkin minun mielipiteestäni silloin kun kyse on opista itsestään, niin mikäli joku henkilö oikeasti toimii tämän opin mukaisesti, seuraukset joita näillä teoilla on eivät missään tapauksessa ole mielipide kysymyksiä.
Mikäli kukaan siis on vakuuttunut tämän kaltaisesta konseptista ja edelleen osoittaa kyseiselle olennolle etäisimmälläkään tavalla jonkinlaista kunnioitusta, minä katson kyseisen henkilön tietoisesti palvovan olentoa joka on paha, oli tätä olentoa olemassa taikka ei.
Mikä tekee oman näkemykseni mukaan kyseisestä henkilöstä vähintäänkin moraalittoman ja epäinhimillisen jos ei suorastaan pahan.

Nais asioista puutarhan hoitoon

5Mooses 24

Raamattu palaa jälleen lyhyen tauon jälkeen....huolimatta siitä että edellisestä blogi julkaisusta onkin kulunut jälleen varsin pitkä aika..... puhumaan nais asioista, tietenkin aviomiehen näkökulmasta. Sillä kuten Raamattu ilmeisesti asian näkee niin vagina tai aivot, ainoastaan toisen näistä voi omata.

Naisen tehtävä kun on vain ja ainoastaan miellyttää miestä ja jos näin ei tapahdu niin mies voi kirjallisesti erota vaimostaan. Varsin kummalliseksi asia muuttuu siinä vaiheessa jos tämä nainen menee avioon jonkun toisen miehen kanssa.

Sillä mikäli näin tapahtuu niin ensimmäinen mies joka tällä naisella on ollut ei voi missään tapauksessa mennä avioon tämän saman naisen kanssa.

Ilmeisesti kun nainen jotenkin tästä saastuu.

Vasta naineita Raamattu sen sijaan kohtelee varsin hyvin, sillä vuoteen naimisiin menon jälkeen ei tarvitse huolehtia siitä että tarvitsisi lähteä sotimaan ja lainojensa maksua voi lykätä saman verran.

Joten mikäli haluaa säästyä sodalta ja laskujensa maksamiselta niin tarvitsee ainoastaan ottaa itselleen uusi vaiko kerran vuodessa.

Eikä aikaisemmista vaimoista edes tarvitse erota kuten jo tuolla aikaisemmin tuli selväksi.

5Mooses 24: 7

Tämä kyseinen jae alkaa: " Jos joku tavataan siitä, että on varastanut jonkun veljistään, israelilaisista.."

Mitä tuohonkin nyt sitten pitäisi sanoa? Sillä itse koen varsin hankalaksi edes lähteä ajattelemaan jotakin sellaista tilannetta jossa ihmisiä pidettäisiin omaisuutena ja luulen että tämä samainen ajatus on varsin outo muillekin.

Vaikka saattaisi luulla ettei yhdessä jakeessa enää voitaisi mennä huonompaan suuntaan niin ihme kyllä tämä on mahdollista. Ei niin että tätä ihmettä voisi pitää missään tapauksessa jumalallisena.

Kyseinen ja kun jatkuu: "...ja kohdellut häntä tylysti tai myynyt hänet, niin varas kuolkoon. Poista paha keskuudestasi. "

Mikä tästä tekee sitten pahemman?

Tämä siis kuoleman tuomion lisäksi, sillä Raamattu tuskin tuntee muita rangaistuksia. No se on tuo pieni sana " ja" joka löytyy näiden virkkeiden väliltä.

Sillä mikäli ei kohtele varastamisen kohteena olevaa veljeään tylysti taikka myy häntä eteen päin, niin tämä näyttää vaikuttavan siltä ettei tällaisessa tapauksessa tuomiota tarvitse edes määritellä.

Mitään tarkentavaa sisältöä kun tuohon ei ennen taikka jälkeen ole löydettävissä.

Valitettavasti tämä ei omaisuuden asemaan laitetun "veljen" osalta ole kovinkaan positiivinen asia, sillä Raamatullinen käsikirja orjien hoidosta on jokseenkin suurpiirteinen ja vähät välittää ihmisarvosta.

Naisten alistamisen ja veljien orjuuttamisen jälkeen siirtyy 5Mooses 24, muihin Raamatullisiin aiheisiin, kuten jakeessa 8 muistuttamaan muistamaan pitaalitaudin hoito ohjeesta....joka niille jotka ovat sattuneet sen unohtamaan pitää sisällään kyyhkysten uhraamista virtaavan veden äärellä ja punaisten lankojen sitomista oksiin...., jota seuraa jakeessa 9 muistutus Egyptistä pakenemisesta.

Jakeet 10 – 18 puolestaan antavat ohjeita palkan maksuun ja velan perimiseen, joita seuraa jakeissa 19 – 22 ohjeistukset sadon korjaamiseen.

Ja vaikka nämä ovatkin varsin sosialistisia esityksiä jos eivät jopa jossain määrin kommunistisia, varsinkin tuon sadon korjuun osalta, niin en vaivaudu käymään kyseisiä seikkoja lävitse.... no ainakaan tämän esityksen puitteissa.

Näin lopuksi tosin on huomautettava että jos Raamattu kaipaa kipeästi jotakin, niin se kaipaa kunnollista jäsentelyä asia kohtaisiin kategorioihin. Tällaisenaan kun Raamattu vaikuttaa siltä ikään kuin joku olisi sokkona nostanut aiheita taikurinhatusta ja yrittänyt tunkea ne yhteen ja samaan kappaleeseen.

Raamatullinen perus standardi.....mitään sanomatonta

 5 Mooses 23

Vaikka Raamatusta onkin löydettävissä joitakin hyviäkin neuvoja, kunhan lukemaansa tulkitsee riittävän kekseliäästi, silloin kun kyse on suvaitsemattomuuden osoituksesta Raamattu ei kaipaa minkäänlaista tulkintaa vaan on hyvin suorasanainen ja selkeä.

Jotakin mikä on varsin merkillistä.

Ehkä tämä onkin se syy minkä takia uskonnolliset henkilöt jättävät nämä kohdata Raamatusta kokonaan vaille huomiota. Ne ovat liian selkeitä tulkittaviksi, jotta ne olisivat uskottavia.

Merkillistä.

5Mooses 23: 1 – 8

Suvaitsemattomuus on aiheena jotakin mistä puhutaan varsin usein ja useimmiten se mitä kutsutaan suvaitsemattomuudeksi ei sitä ole. Tai sitten minä vain jostain syystä käyn paljon keskusteluja ihmisten kanssa joilla ei ole minkäänlaista suhteellisuuden tajua.

Raamatullinen suvaitsemattomuus ei kuitenkaan kohdistu yksinkertaisesti vain ihmiseen vaan sen sijaan kokonaisiin kansakuntiin ja kun tähän suvaitsemattomuuteen lisätään ajatus perisynnistä, niin päästään suvaitsemattomuuden käsitykseen jossa jo syntymättömät lapset tuomitaan etukäteen sen perusteella mihin sukuun nämä ovat syntyneet.

Jotakin mitä kutsutaan nykyisin etniseksi vainoamiseksi.

5Mooses 23: 9 – 14

Koska etnisestä vainoamisesta on helppoa päätyä etnisiin puhdistuksiin, niin on täysin johdonmukaista tässä yhteydessä esittää miten sotilasleirin puhtautta tulee ylläpitää.

Toisin sanoen: Mihin tulee paskahuussi sijoittaa jottei Jumala vihastu.

Joka tietenkin on ainoa järkevä syy sijoittaa huusi mahdollisimman kauas paikasta jossa syödään ja nukutaan jonka lisäksi tällaisen valaisevan tietämyksen antaminen on mitä selkein esimerkki kyseisen olennon jumalallisuudesta.

Sillä olisihan tällaisen jumalallisen viisauden saavuttaminen tavalliselle kuolevaisella mahdoton tehtävä.

5Mooses 23: 15 - 16

Toisaalta tämän jakeen perusteella näyttää vahvasti siltä ettei tämä jumalallinen viisaus pidä sisällään ohjetta siitä ettei toista ihmistä voi pitää omaisuutena.

Mikä ei tosin edellisen kohdan valossa asiaa tarkasteltaessa vaikuta yhtään niin kummalliselta asialta.

5Mooses 23: 17 – 25

Tässä kuulutetaan puolestaan pyhäkön henkilökunnan siveyden puolesta sekä kielletään prostituutiolla ansaitun rahan lahjoittaminen. Kerrotaan koron kiskonnan säännöistä, ohjeistetaan täyttämään lupaukset joita Jumalalle on tehty viipymättä sekä ohjeistetaan jokamiehenoikeuksien käyttöön otossa. 

Hyvin monipuolisesti lyhyt sanainen on siis Raamatun anti.

Perinteikäs avioliitto Raamatun tapaan

5Mooses 21: 15 – 17

Telepaattisen rikostutkimuksen ja sotavankien raiskaamisen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään muita perheasioita kuten vaimojen ja lasten asemaa perheessä.

Mikä sinänsä on jokseenkin ajankohtainen asia, mikäli sanaa ajankohtainen tulkitsee hieman yleispätevämmin....jotakin minkä tuskin pitäisi olla ongelmallinen Raamattua lukiessa.

Tämä johtuen siitä että seksuaalivähemmistöt marssivat jälleen tuossa hiljattain ja kuten arvata saattaa niin "perinteisen avioliiton" puolustajat hyppivät esiin kukin minkäkin puun taikka pensaan takaa, mistä käsin he olivat aiemmin ahkerasti puolustaneet "perinteistä avioliittoa" tirkistelemällä mitä ihmiset yksityisesti tekevät.....no jos ei nyt varsinaisesti niin ainakin kuvainnollisesti.

Kun tämä asia nousee esiin keskustelussa niin kuinka usein olette kuulleet esitettävän että: Avioliitto on yhden miehen ja kahden nais....., ei kun hetkinen, nyt tässä meni kyllä jotakin pieleen.

Ei. Kyllä minä luin sen ihan oikein.

Näin tässä Raamatun kohdassa ihan oikeasti sanotaan: Jos miehellä on kaksi vaimoa..... jne jne.

Otetaan siis uudestaan.

Kun tämä asia nousee esiin keskustelussa niin eikö olekin varsin merkillistä ettei argumentti "perinteisen avioliiton" osalta koskaan kuulu: Avioliitto on yhden miehen ja.... noh yhden taikka useamman naisen välinen suhde; .....eikä kyse ole nyt siitä perinteisemmästä syrjähypystä vaan ihan virallisesta suhteesta.

Hämmästyttävämmäksi, jos mahdollista, tämä asia menee vielä kun pääosa näistä argumenteista perustuu uskonnolliseen vakaumukseen, huolimatta siitä että uskonto johon viitataan ei suinkaan määritä "perinteitä avioliittoa" vakituiseksi suhteeksi yhden miehen ja naisen välillä.

Joksikin miksi nämä esitykset usein avioliiton määrittävät.

Jolloin näyttäisi vahvasti siltä että nämä henkilöt pyrkivät vetoamalla Jumalan sanaan, edistää omaa näkemystään siitä millainen avioliiton tulisi olla, sen sijaan että pyrkisivät edistämään moniavioisuutta joka mikä ilmeisimmin oli Jumalan tarkoitus.

Mikä noin Raamatullisen standardin mukaan tekee näistä henkiöistä harhaoppisia.

Ja mitä harhaoppisille jotka julistavat Jumalan sanaa väärin pitikään tehdä?

Mikäli vastauksesi tähän retoriseen kysymykseen oli: Tuomita kuolemaan; niin olet täysin oikeassa..... ei niin että Raamatusta juuri minkään muun laista tuomiota olisi edes löydettävissä.

Musta Raamatun helmi

 5Mooses: 21: 10 - 14

Mikäli Raamatusta pitäisi osoittaa ne kohdat jotka mitä selkeimmin loistavat pahuutta ja ovat osoitus siitä kuinka vastenmieliseksi ja moraalittomaksi jokin ideologinen oppi voi käydä, niin tämän on oltava yksi niistä kaikkein selkeimmistä esimerkeistä...no ainakin tähän asti.

Poikkeuksellisesti lainaan tähän kokonaisuudessaan sen Raamatun kohdan josta on puhe, sillä minun on hyvin vaikea edes lähteä kuvailemaan kyseistä Raamatun kohtaa, enkä halua missään muodossa antaa sellaista kuvaa että vähättelisin sitä mitä sanotaan.

5Mooses 21: 10 – 14

10.Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi ja sinä otat heistä vankeja
11. ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot ottaa hänet vaimoksesi,
12. niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä.
13. Ja hän riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin, ja asukoon sinun kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiänsä; sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee vaimoksesi.
14. Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy häntä rahasta. Älä kohtele häntä tylysti, koska olet häntä alentavasti kohdellut.

Hirvittävyydestään huolimatta minun on pakko kuitenkin tunnustaa että tämä kyseinen käytäntö saattoi hyvinkin edustaa omalla ajallaan varsin edistynyttä ajattelua, sillä se että sotavankien kohteluun oli asetettu edes joitain rajoituksia saattoi hyvinkin olla poikkeus ei sääntö.

Tosin tässä kohden haluan erityisesti painottaa sanaa ajallaan, eikä tämä millään tavalla tarkoita sitä että kyseiset ihmiset olisivat toimineet missään määrin hyväksyttävästi.

Sen sijaan on mahdollista että tämä tapa toimia oli vähäisissä määrin, vähemmän hirvittävä kuin mitä muut samaan aikaan eläneet heimot harjoittivat.

Se mikä tekee tästä käsittämätöntä on se että vielä tänäkin päivänä joku voi katsoa teosta joka pitää sisällään jotakin tällaista ja edelleen väittää että sen sisältämä oppi on täydellisesti hyvää ja perustana nykyaikaiselle moraalikäsitykselle.

Jos mitään niin minä sanoisin että ihmiset ovat nykyisin moraalisempia ja eettisempiä kuin mitä Raamattu vaatii ja että yhteiskunta jossa me elämme on näinkin inhimillinen huolimatta uskonnoista ei niiden vuoksi.

Sillä jos ihmiset oikeasti harjoittaisivat sitä mitä Raamattu opettaa, niin me eläisimme kristillisessä versiossa islamistisista maista.

Rikos, rangaistus ja tuomio

5Mooses 21: 1 - 9

Kaikkia rikoksia ei suinkaan voida ratkaista ja tämän tunnistaa myös Raamattu, mikä sinänsä on kummallista ihmisille jotka väittävät kommunikoivansa telepaattisesti kaikkitietävän olennon kanssa.

Mikä toisaalta saattaa hyvinkin selittää ratkaisemattomat rikokset.

Tässä yhteydessä ratkaisemattomalla rikoksella tarkoitetaan murhaa joka on tapahtunut kaupungin muurien ulkopuolella, siis rikosta jonka tapahtumista kukaan ei ole nähnyt ja jonka tapahtuminen on jäänyt huomaamatta koska ruumiin löytyminen on kestänyt pitemmän aikaa.

Mitä siis tehdä kun rikoksen ratkaiseminen vaikuttaa käytännöllisesti katsottuna mahdottomalta??

No mitäs muutakaan kuin väännetään hieholta niskat nurin.... kirjaimellisesti. (5Moos 21: 1- 6)

Ja vaikka saattaakin vaikuttaa siltä että tämän kaltaiselle toiminnalle on hyvin vaikea löytää oikeutusta niin sille on olemassa sellainen......noh jos ei rationaalista niin ainakin Raamatullinen syy.

Mikä ei tosin sinällään kerro oikeastaan yhtään mitään.

Tämän jos nyt ei ihan järkevän Raamatullisen syyn ollessa se että viattoman veren vuodattaminen täytyy korvata, ei niin että kävisi ilmi miten murhatun henkilön viattomuus todetaan, ja tämä korvaus normaalitilanteessa suoritetaan surmaamalla murhaaja joka surmatyön on suorittanut.

Koska murhaaja ei tällaisessa tapauksessa ole tavoitettavissa, ja tuskin vapaaehtoisesti ilmoittautuu, on tämä vuodatettu veri hyvitettävä muita keinoja hyväksi käyttäen ja näin ollen hiehon tappaminen toimii sijaiskärsimyksenä joka korjaa aiheutetun vääryyden.

Eikä tällä korvattavalla vääryydellä tarkoiteta missään tapauksessa vääryyttä joka on tapahtunut murhatulle taikka murhatun omaisia, vaan sen sijaan tämä sijaiskärsijänä toimiva hieho surmataan jotta Jumalan vaatima kosto tulee täytetyksi. ( 5Moos 21: 7 – 9 )

Sillä muussa tapauksessa saattaa tämä Jumala harmistua osoitetusta edesvastuuttomuudesta siinä määrin että alkaa suruttomasti lahdata valittua kansaansa mitä mielikuvituksellisimmin keinoin, toimintatapa jonka Raamattu on varsin onnistuneesti kyennyt määrittelemään yhdeksi tämän täydellisen hyvän olennon perus luonteen piirteiksi.

Raamatullista nautiskelua muiden kärsimyksellä =)

5Mooses 20

Vaikka Raamattu on jo tähän mennessä tuonut mitä selkeimmin esille israelilaisten sotaisuuden, niin tästä huolimatta näyttää vahvasti siltä että Raamattu pyrkii jatkuvasti muistuttamaan lukijaansa tästä seikasta, etteivät nämä vain unohtaisi.

Mikä sinänsä on varsin merkillistä, sillä useimmat uskonnolliset henkilöt joiden kanssa olen keskustellut ja jotka pitävät Raamattua pyhänä, näyttävät unohtaneen kokonaan nämä osat Raamatusta.

Tästä hämmästyttävästä seikasta huolimatta, palatkaamme takaisin Raamatun pariin joka tällä kertaa opettaa meille sodan jaloa taitoa...tosin tässä tapauksessa kyseinen jalo taito näyttää enemmänkin olevan:

Miten välttää sotaan joutuminen jos barbaariset ja verenhimoiset heimolaiset päättävät mielikuvitusystävänsä nimissä lahdata kaikki naapurikansat.

Ei niin että tällaisessa ohjeistuksessa olisi mitään vikaa........tosin se että tällaiselle ohjeistukselle ylipäätään on tarvetta, on itsessään varsin häiritsevä ajatus.

Mitkä sitten ovat riittäviä syitä joiden varjolla voi Raamatullisin perustein välttää osallistumisen kansanmurhiin ja etnisiin puhdistuksiin, siinäkin tapauksessa että Jumala vaatii näitä suoritettavaksi.

Noh vaivattomin tapa välttää sotaan joutuminen on esittää pelkäävänsä taikka arkailevansa, jolloin ilmeisesti moraalin ylläpitämiseksi tällaiset henkilöt on Raamatun mukaan lähetettävä kotiin.( 5Moos 20: 8)

Mikä sinänsä on yllättävää, sillä samassa kappaleessa esitetään että koska Jumala on israelilaisten puolella, ei näiden tulisi pelätä edes ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollisarmeijaa. (5Moos 20:1)

Pelkuruutta voisi siis pitää osoituksena epäuskosta tai tottelemattomuudesta ja mitähän mahtaa Raamattu sanoa epäuskon tai tottelemattomuuden osoittamisesta jumalaa kohtaan??

No ei mitään kovin positiivista, sen voin sanoa.

Joten minä olisin odottanut Raamatullisen reaktion olevan tällaisessa tapauksessa jotakin kivittämisen ja mestauksen väliltä.

Vaihtoehtoisia tapoja välttää sekä sotaan joutuminen että lynkatuksi tuleminen, samalla kun pitää kiinni Raamatullisessa mittakaavassa myös omasta kunniastaan on kuitenkin olemassa.

Tällaisia vaihtoehtoja ovat talon rakentaminen, vaimon hankkinen ja viinitarhan istuttaminen.

Toisaalta tällöin ei pääse myöskään nauttimaan saadusta saaliista johon lasketaan niin naiset, lapset kuin karjakin..tosin ehkä on ihan hyväkin ettei joku ota osaa ryöstösaaliin nauttimiseen silloin kun kyse on naisista, lapsista ja eläimistä. (5Moos 20:14)

Huolimatta siitä että Jumala on näin säätänyt.

Mikäli kyse sen sijaan on heettiläisistä, amorilaisista, kanaanilaisista, pressiläisisitä, hivviläisistä tai jebusialaisista niin tällästä ongelmaa ei ole, sillä jumalan määräyksestä näissä tapauksissa on myös naiset, lapset kuin eläimetkin tapettava. (5Moos 20: 17)

Näiden kansojen kohdalla ei siis ole vaaraa jäädä paitsi Raamatullisista nautinnoista, joista jo hieman aikaisemmin oli puhe.

Käytännöllistä vajavaisuutta Raamatullisessa juridiikassa

5Mooses 19

Mikäli tämän kappaleen yhteydessä jättää huomioimatta sen miten nämä juutalaiset barbaariheimot saivat itselleen haltuunsa maat ja kaupungit jotka tämän kappaleen yhteydessä mainitaan, näiden keinojen ollessa kansanmurhat ja etniset puhdistukset, niin ei tässä kappaleessa ole juuri mitään vikaa.

Ainakin jos tätä kappaletta verrataan kansanmurhiin ja etnisiin puhdistuksiin. Raamatun kohdalla kun on hyvä ettei rimaa aseteta kovinkaan korkealle.

Vaikka onkin toki myönnettävä että tämä kappale muuttaa hieman yksimielistä ja varsin mieletöntä Raamatun esittämää rangaistusperiaatetta jokseenkin joustavampaan ja modernimpaan suuntaan, mikä sinänsä on huomattava parannus pronssiaikaisiin käytäntöihin, on näiden hieman valistuneempien konseptien toteuttamisessa vielä muutamia..... ongelmakohtia.

Käytännössä tämä kappale määrittelee eroja kuolemantuottamuksen ja murhan välillä, jossa kuolemantuottamus johon tässä viitataan työtapaturmana (esimerkki kun on puidenkaato), jotakin mistä ei minkäänlaista rangaistusta Raamatun mukaan tule antaa.

Mikä merkillistä kyllä on huomattavasti armollisempi kuin nykyinen oikeuskäsitys, johtuen siitä että tällaisissa tapauksissa kuolemantuottamuksesta todennäköisesti joutuu jonkinlaiseen korvausvastuuseen.

Ongelmallisuutta tämän kohdalla lisää vielä se että oman käden kautta annettua oikeutta, joka tässä yhteydessä tarkoittaa toisen henkilö tappamista taikka verikostoa, ei liiemmin Raamatun osalta tuomita.....paitsi sellaisessa tapauksessa jossa kyseessä on kuolemantuottamus.

Jos tällainen erottelu on mahdollista, niin miten voidaan tehdä ero vahingon ja murhan välillä.
Sillä murhaajahan voi väittää että kyseessä oli vahinko ja verikostoa harkitseva voi väittää vahinkoa murhaksi. Merkillistä kyllä Raamattu tunnistaa tämän ongelman ja niinpä tässä vaaditaan todistajia jotka oman henkensä uhalla todistavat puoleen taikka toiseen.

Väärän todistuksen antamisesta kun Raamattu esittää että näitä henkilöitä tulee Rangaista samalla tavalla kuin syyllistä jota he ovat puolustaneet, joka käytännössä tarkoittaa lähestulkoon kaikissa tapauksessa kuolemantuomiota.

Ongelma tässä systeemissä on vain se että tähän todistamiseen tarvitaan kaksi taikka kolme henkilöä, sen sijaan että tarvitsisi osoittaa että syytetty on syyllinen.

Jolloin todistusvastuu käytännössä jää syytetylle jonka tulisi jotenkin todistaa ettei hän ole syyllinen.

Kuten tuli siis jo todettua: Ajatus ihan hyvä, toteutus varsin kehno ja oikeutus.... noh sitä ei tämänkään järjestelmän osalta ole löydettävissä.

Kaksimielinen Raamattu

5Moos 18: 9 – 22

Jostakin merkillisestä syystä johtuen minun on vaikea ymmärtää tämä Raamatun kirjoitusten kahtiajako jumalalliseen hyvyyteen ja äärimmäisen vihattavaan pahuuteen, joka vaikuttaa hieman skitsofreeniselta silloin kun kysymys on täysin samasta asiasta.

Siis asiasta joka toisaalta on osoitus jumalallisuudesta ja toisaalta taas äärimmäisestä pahasta, joiden erottaminen toisistaan on muuten hämmästyttävän hankalaa.

Tässä nimenomaisessa kohdassa Raamattu kärsii kyseisen kaltaisesta jakomielitaudista taikuuden.... sekä tietyssä mielessä myös hirmutekojen suhteen, tosin jälkimmäinen näistä on... no hieman tulkinnanvarainen.

Jotakin minkä ei pitäisi olla ongelmallinen sillä minä olen saanut sellaisen käsityksen uskonnollisten henkilöiden kanssa käymistä keskusteluista että Raamattua pitää tulkita. Se kuinka moni on sitten samaa mieltä.....noh se onkin sitten kokonaan eri asia.

Taikuutta Raamatun kertomuksista kuitenkin löytyy hyvin paljon, myös niiden osalta jotka Raamatun mukaan ovat pyhiä, vanhurskaita, eikä taikuuden toimivuudenkaan suhteen tehdä kovinkaan suurta eroa. Paitsi että taikuri joka on Jumalan puolelle voittaa aina sen taikurin joka ei ole Jumalan puolella.

Joten ongelmaksi muodostuu miten erottaa taikuri joka on jumalallinen, taikurista joka ei ole jumalallinen, sillä toinen näistä on täydellisen paha ja toinen täydellisen hyvä....no ainakin Raamatun mukaan.

No tietenkin käyttämällä "no true scotsman" argumenttia.

Ja kyllä, olen täysin tosissani.

Hyvän taikurin, tai profeetan, tunnistaa nimittäin siitä että tämän esittämät ennustukset toteutuvat ja huonon tai väärän profeetan, eli taikurin, tunnistaa siitä että tämän ennustukset eivät toteudu.

Mikä sinänsä on varsin mielenkiintoista sillä Raamatun esittämän ennustukset eivät tapaa toteutua, jolloin tämän logiikan perusteella voisi olettaa että Raamatun on kirjoittanut väärät profeetat.

Ja mikä on rangaistus siitä että julistaa väärän profeetan ilmoituksia?

Raamattuhan ei tunnista mitään muuta rangaistusta kuin kuolemantuomion näinkin herjaavien rikosten suhteen, jolloin Raamatun mukaan kaikki jotka saarnaavat Raamattua tulisi tappaa.

Toimettoman ammatin rahoitus ratkaisu

5Mooses 18: 1 - 8

Oletteko sattumoisin kuulleet kertomusta jossa joku suorittaa jonkin palveluksen varakkaalle henkilölle ja pyytää palkinnoksi shakkilaudan ruutuja vastaavan määrän riisiä, tai jotakin muuta mikä vaikuttaa vähäpätöiseltä riippuen siitä minkä version tarinasta on kuullut, siten että jokaiseen seuraavaan ruutuun tulee lisätä itsensä kanssa kerrottava määrä tätä pyydettyä tavaraa.

Ensimmäiseen ruutuun yksi, toiseen kaksi, kolmanteen neljä, viidenteen kuusitoista jne.

Tämä sama periaate toimii myös pappissäädyn osalta Raamatussa jossa Leeviläisille on sälytetty osaksi tämä hyvin raskas taakka, vastaanottaa tuo yllä kuvatun kaltainen palkinto tekemästään työstä Jumalan hyväksi.

Tuossa mainitsemassani kansantarussa varakas henkilö on se joka joutuu pilkankohteeksi hyväksyessään vastaavan tavan maksaa suoritetusta palveluksesta, sillä sen lopullinen hinta nousee sellaisiin lukemiin ettei kukaan kykene sellaista maksua suorittamaan.

Samalla lailla tämä esitys pappis säädyn elättämisestä joka perustuu kymmenyksien antamiseen esittää, että jokaisen tulee lahjoittaa osa omaisuudestaan pappien hyväksi. Kun tämä on jotakin mitä vaaditaan kaikelta kansalta niin lopputuloksen kyseisen järjestelmän käytöstä voi parhaiten nähdä nykypäivänä Vatikaanissa.

Omaisuus joka tällä tavalla onnistutaan kokoamaan on niin mielettömän suuri että on hyvin vaikea nähdä sitä miten alkutilanteesta voitaisiin päästä kyseiseen lopputulokseen.

Raamattu tosin ei näe asiaa aivan tältä kannalta vaan muistaa painottaa että Leeviläisillä ei ole osuutta perinnöstä joka israelilaisille jaetaan, unohtaen mainita sen etteivät he sellaista tarvitse kun ovat saaneet jo osan jokaisen israelilaisen omaisuudesta ja joka on osuutena suurempi kuin yhdenkään sukukunnan saama osuus.

Kun ottaa huomioon mitä papisto varsinaisesti tekee.....no vielä tänäkin päivänä, niin kyseinen kohta käytännössä toimii oikeutuksena pappis säädyn elättämiselle kansalaisten kustannuksella. 

Muutama sana kuninkaista

5Mooses 17: 14 - 20

Näin Karin vanhurskaan kivittämisen ja tuomarin itsevaltaisen oikeudenmukaisuuden jälkeen päästään vihdoin tämän kappaleen kolmanteen ja viimeiseen aiheeseen joka on: Kuninkaat.

Vaikka onkin myönnettävä että tässä kohden ajatus on.....noh tavallaan ihan hyväkin.

Kuningas on tässä yhteydessä kansan asettama ja tällaisessa asemassa olevan henkilön tulisi kohdella alaisiaan nöyrästi ja oikeudenmukaisesti, jotakin mihin Raamattu yrittää parhaansa mukaan viitata.

Kuitenkin vaikuttaa siltä ettei tätäkään kohtaa sitten kuitenkaan ajateltu ihan loppuun asti.

Tällaisia yleispäteviä neuvoja on mm: sellainen ettei omaa kansaansa saisi myydä Egyptiin orjuuteen hankkiakseen paljon hevosia.... ohje jossa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kun tämä oikeutetaan sillä että Jumala on kieltänyt tätä kansaa palaamasta takaisin Egyptiin, ei sillä että kansansa orjuuttamisessa olisi mitään vikaa, niin viittaa tämä ennemminkin siihen että sijainti jonne kansansa myy orjuuteen, hankkiakseen paljon heviosia..... on se mikä tässä kysymyksessä on kaikkein tärkein asia.

Sillä kauhistus on se Jumalalle jos joku tekee matkaa kohti Egyptiä ja totisesti on tämä ansainnut tulla kuolemalla rangaistavaksi.

Muita neuvoja kuninkuuteen tämän kappaleen yhteydessä on se ettei kuninkaan tulisi hankkia itselleen haaremia taikka haalia itselleen kultaa ja hopeaa ylen määrin.

Mitä tekemistä moniavioisuudella taikka varakkuudella sitten on hallitsemisen suhteen, on jotakin minkä yhteyttä en itse ainakaan kykene näkemään...... paitsi siinä tapauksessa että varallisuus on hankittu alistamalla kansalaisia....... tai jos haaremi on muodostettu alistamalla naisia.

Se mitä minä kaiketi yritän tässä sanoa on se että kumpikaan näistä asioista, varallisuus taikka moniavioisuus, ei itsessään ole asioita jotka osoittaisivat hallitsijan epäpätevyyden.

Tosin nykyään näyttää siltä että poliitikkojen pätevyyttä mitataan julkisiksi tehtyjen seksi suhteiden kautta, joten ehkä tämä toimi samaan tapaan myös muinaisessa beduiiniyhteisöissä.

Tiedä sitten onko tällä mitään varsinaista tekemistä Raamatun kanssa mutta jotenkin tämä kyseinen seikka saa minut hyvin vahvasti epäilemään ihmiskunnan tulevaisuutta, sillä näyttää siltä ettei tämänkään asian suhteen olla edetty mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana.

Vanhurskas naapurin kivitys

5 Mooses 17: 1 - 7

Kuten Raamatun tapaan on tavallista, aloittaa tämänkin kappaleen ohjeistus siitä millaisia uhreja Jumalalle pitää uhrata. Tarkalleen ottaen kysymys on tällä kertaa siitä ettei vammasta kärsivää karjaeläintä saa Jumalalle uhrata, sillä vammainen on Jumalan silmissä kauhistus.

Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä että vammainen on vähäarvoisempi Jumalan silmissä.

Jotakin mitä minä en kykene ymmärtämään sillä kun kyseessä kuitenkin on polttouhri ja uhrattavana on tämän eläimen henki...... niin luulisi että se vammainen eläin sekä palaa yhtä hyvin että haisee ihan samalta kuin täysin tervekin lajitoverinsa. (5Mooses 17:1)

Eläinuhreista siirrytään kuitenkin hyvin äkkiä ihmisuhrien pariin. 

Tässä yhteydessä kysymys on ennemminkin oikeusmurhasta.... kirjaimellisesti, kuin siitä että ihmisiä polttouhrina Jumalalle poltettaisiin.

Teokraattisessa valtiossa tätä kaiketi kutsuttaisiin arkipäiväiseksi juridistiseksi toimitukseksi, sen sijaan että kysymys olisi ihmisoikeusloukkauksesta, jollaisena me saattaisimme mielipiteidensä vuoksi kuolemaan tuomitun teloituksen nähdä.

Tällä kertaa Jumalan katkera viha ei kuitenkaan kohdistu meihin epäuskoisiin, vaan niihin jotka ovat hylänneet uskon Jumalaan ja alkaneet palvomaan jotakin muuta uskontoa.

Tässä yhteydessä tosin kiellettyjä palvonnan kohteita on nimenomaan Aurinko, Kuu ja muut taivaankappaleet..... joten mikäli tätä kohtaa lukee kirjaimellisesti niin Shivan palvominen olisi ihan hyväksyttävissä oleva vaihtoehto jos Raamatun Jumala alkaa pitkästyttämään.

Jokunen muu kohta Raamattua taitaa kyllä varsin tehokkaasti paikata tämän kyseisessä lainkohdassa ilmenevän aukon, joten Shivan palvojat todennäköisesti kivitettäisiin siinä missä auringonpalvojatkin.

Kyseinen järjestelmä tosin vaatii sen että vähintään kaksi todistaa tässä asiassa syytteeseen asetettua vastaan. Joten jos minä ja naapurini Erkki vihaisimme yhteistä naapuriamme Karia, ( koska tämä lainaa työkaluja muttei koskaan palauta niitä takaisin), niin me voisimme yhdessä syyttää Karia auringonpalvojaksi......sillä viettäähän Kari talvilomansa usein etelänmaissa aurinkoa palvoen.... ja näin olisi kyseisen pykälän vaatimus kuolemantuomion käytäntöönpanon edellytyksistä täytetty.

Ja koska me molemmat vihaamme Karia.... noh olemattoman sielumme kyllyydestä... niin voisimme vanhurskauden aikaansaaman riemukkaan raivon saattelemana heitellä Karia kivillä....... mutta tietenkin vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi.

Tätä edellä mainittua ongelmaa Raamatullisen lain suhteen ei tosin tietääkseni missään kohtaa Raamattua korjata. (5Mooses 17: 2 - 7)

Oikeudenmukaisuutta?? No ei nyt sentään

5Mooses 16



Raamattu käsittelee lähes koko tämän kappaleen verran erinäisiä juhlallisuuksia ja uhrimenoja joita israelilaisten tulee Jumalan kunniaksi järjestää. Koska vastaavia asioita on useaan otteeseen aikaisemmin käsitelty ja tulee esiin myöhemmin, en vaivaudu ottamaan tämän enempää kantaa Jumalan kykyyn juhlasuunnittelijana.

Jakeesta 18 alkaen tämä kappale kuitenkin yllättäen siirtyy juhlasuunnittelusta, laki suunnitteluksi niin tuomareiden kuin muutaman muunkin käytännön läheisemmän asian suhteen.
Mikä tästä kohdasta tekee poikkeuksellisen, ja samalla ei ihan niin poikkeuksellisen, on se että tämä nimenomainen kohta pitää sisällään muutaman periaatteen joiden pohjalta modernienkin oikeuslaitosten edellytetään toimivan.

No ainakin noin periaatteessa.
Näiden periaatteisen ollessa puolueettomuus sekä lahjomattomuus tuomarina toimivan henkilön osalta joka päättää miten asiassa tuomitaan.

Tyypillisen tästä kohdasta tekee se että vaikka tämä periaate onkin sellainen jonka toivoisi toteutuvan kaikissa tuomioistuimissa ja jota käytännössä pyritään toteuttamaan, ei tätä esitystä perustella oikeudenmukaisuudella kuultavia kohtaan vaan sen sijaan tätä käytetään keinona osoittaa vanhurskautta Jumalalle.
Samalla Raamattu käyttää hyväkseen tätä vanhurskauden vaatimusta muistuttamalla ihmisiä näiden kuolevaisuudesta sekä esittämällä uhkavaatimuksen sekä elämän että tonttimaan menettämisestä, mikäli tätä vanhurskautta ei saavuteta. Mutta takaisin aiheeseen.

Oikeutus ja perustelu ei näiden tuomioiden yhteydessä ole siis se että myös tuomitun oikeuksia kunnioitetaan ja että pyrkimyksenä on saavuttaa hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu, vaan sen sijaan perusteluna käytetään käytettään tottelevaisuutta Jumalan määräyksiä kohtaan.
Mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että oikeudenmukaisella tuomiolla ei pyritä saavuttamaan oikeudenmukaisuutta, vaan sen sijaan tuomarina toimiva henkilö pyrkii näyttämään hyvältä Jumalan silmissä. Tehden oikeustoimesta eräänlaisen järjestelmän jossa tuomarit keräävät pisteitä tullakseen jonkin ylemmän auktoriteetin hyväksymäksi.
Tämä hävittää puolestaan kokonaan pohjan oikeudenmukaisuudelta sillä kysymys ei ole enää pyrkimyksestä saavuttaa lopputulos joka palvelee kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen sijaan tarkoitus on miellyttää tätä esitettyä auktoriteettia.

Raamatun ailahtelevasta luonteesta, no ainakin sen rationaalisuuden suhteen, toimineekin hyvänä osoituksena se että kyseisen varsin hyvän periaatteen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään Jumalan patsas vihaa ja kaavoitus suunnittelua.