Numeri 11.
Kansa ilmaisi oman pahoinvointinsa, tässä tapauksessa lihan puutteesta ja tämä suututti Jumalan siihen pisteeseen asti että tämä poltti leirin uloimman osan.
Jonkinasteisesta ylireagoimisesta voitaneen puhua kun valituksen esittämisestä poltetaan elävältä, mutta tämä asettaa myös muita ongelmia.
Eikö tämä tarkoita käytännössä sitä että jokaisen on tyytyminen omaan tilaansa oli tilanne sitten mikä tahansa, koska kyseessä on tilanne joka on Jumalan aikaansaama taikka sallima?
Ja jos näin on niin miksi esittää rukouksia ylipäätään? Eikö rukous ole pyynnön esittäminen Jumalalle ja aivan samalla lailla siis valittamista omasta tilastaan kuin tässä tarinassa?
Mutta ei, Israelin kansa ei vieläkään lopettanut napinaansa, vaan kansan keskuuteen oli syntynyt hylkyväki joka edelleen valitti siitä ettei se saanut lihaa.
Edelleen voidaan puhua jonkinasteisesta ylireagoimisesta sillä valittaminen on tuskin aiheellinen syy hyljeksiä jotakuta.
Niinpä Jumala ja jopa Mooses katsoivat kansan tehneen pahoin. Tilanteen ollessa mikä se oli, päätti Mooses puhua Jumalalle ja pyysi tätä surmaamaan itsensä jos Jumala ei vähentäisi Mooseksen vastuuta kansaa kohtaan.
Jälleen kerran päästään tähän sijaiskärsimys teemaan joka on jokseenkin totaalisesti absurdi ja mieletön ajatus.
Vaikka nämä ylireagoinnit kuten kansan polttaminen ja hyljätyksi julistamiset sen varjolla että nämä ovat esittäneet valituksia, voitaisiinkin oikeuttaa jollakin tavalla; Jonkun osattoman laittaminen vastuuseen siitä mitä joku muu on tehnyt on totaalisesti väärin.
Toinen seikka jonka tämä tuo esille ja joka periaatteellisesti ristiriitainen, joskaan ei välttämättömästi; Jumalan kanssa kun ilmeisesti voi neuvotella ja päästä lopputulokseen joka on sellainen jonka itse haluaa, ei sellainen jonka Jumala on asettanut.
Mooseshan tässä periaatteessa asetti Jumalalle tilanteen jossa, mikäli et tee näin sinun on tehtävä näin ja Jumala ilmeisesti tekee niin kuin Mooses tahtoo.
Merkillistä.
Jumala siis päätti osoittaa oman voimansa ja antaa israelilaisille lihaa syödäkseen, olihan kyseessä Jumala joten täytyihän tämäkin teko olla hänelle mahdollista.
Merkillistä on kuitenkin se ettei tämä Jumala monistanut lampaita ja lehmiä joita näillä oli mukanaan, vähän niin kuin myöhemmässä tarinassa, vaan Jumala nostatti tuulen joka ajoi kasapäin viiriäisiä leiriin.
Mutta voi voi. Vaikka Jumala oli luvannut kansalle lihaa ja sitä myös heille tarjonnut ei hän halunnut kansan sitä syödä ja niinpä hän tappoi kaikki ne ihmiset jotka olivat syöneet lihaa jonka hän oli tarjonnut. Olivathan nämä antautuneet himojensa valtaan, näin osaa Raamattu kertoa.
Joten tämän tarinan opetus on: Jos Jumala tarjoaa sinulle jotakin, älä ota sitä vastaan tai kuolet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti