Oletteko sattumoisin kuulleet
kertomusta jossa joku suorittaa jonkin palveluksen varakkaalle
henkilölle ja pyytää palkinnoksi shakkilaudan ruutuja vastaavan
määrän riisiä, tai jotakin muuta mikä vaikuttaa vähäpätöiseltä
riippuen siitä minkä version tarinasta on kuullut, siten että
jokaiseen seuraavaan ruutuun tulee lisätä itsensä kanssa kerrottava
määrä tätä pyydettyä tavaraa.
Ensimmäiseen ruutuun yksi, toiseen
kaksi, kolmanteen neljä, viidenteen kuusitoista jne.
Tämä sama periaate toimii myös
pappissäädyn osalta Raamatussa jossa Leeviläisille on sälytetty
osaksi tämä hyvin raskas taakka, vastaanottaa tuo yllä kuvatun
kaltainen palkinto tekemästään työstä Jumalan hyväksi.
Tuossa mainitsemassani kansantarussa
varakas henkilö on se joka joutuu pilkankohteeksi hyväksyessään
vastaavan tavan maksaa suoritetusta palveluksesta, sillä sen
lopullinen hinta nousee sellaisiin lukemiin ettei kukaan kykene
sellaista maksua suorittamaan.
Samalla lailla tämä esitys pappis
säädyn elättämisestä joka perustuu kymmenyksien antamiseen
esittää, että jokaisen tulee lahjoittaa osa omaisuudestaan pappien
hyväksi. Kun tämä on jotakin mitä vaaditaan kaikelta kansalta
niin lopputuloksen kyseisen järjestelmän käytöstä voi parhaiten
nähdä nykypäivänä Vatikaanissa.
Omaisuus joka tällä tavalla
onnistutaan kokoamaan on niin mielettömän suuri että on hyvin
vaikea nähdä sitä miten alkutilanteesta voitaisiin päästä
kyseiseen lopputulokseen.
Raamattu tosin ei näe asiaa aivan
tältä kannalta vaan muistaa painottaa että Leeviläisillä ei ole
osuutta perinnöstä joka israelilaisille jaetaan, unohtaen mainita
sen etteivät he sellaista tarvitse kun ovat saaneet jo osan
jokaisen israelilaisen omaisuudesta ja joka on osuutena suurempi kuin
yhdenkään sukukunnan saama osuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti