Koska tämä blogi on ilmeisesti sekä luoteeltaan ja sisällöltään Raamattu kriittinen, ilmeinen mikäli vaivautui lukemaan blogin kuvauksen, niin väistämättömästi mieleen tulee kysymys siitä, kuinka pitkälle Raamattua voi lukea ennen kuin vastaan tulee jotakin... hieman ongelmallista.
Itse pääsin kohtaan..... 1Mooses 1: 1, joka sattumalta on myös ensimmäinen jae minkä Raamattu noin sisältönsä puolesta pitää sisällään. Voi voi, tämä ei vaikuta kovinkaan lupaavalta.
Mutta mikä mahtaa olla tämän kohdan ongelma? Kyseessähän on yksinkertaisesti vain julistus siitä että Jumala on luonut taivaan ja maan....mikä juuri on se ongelma.
Ongelman ollessa se että Raamattu on kirjoitettu sen olettamuksen pohjalta että Jumala on olemassa ja luonut maailman, sen sijaan että kyseessä olisi missään muotoa oikeutus sille miksi tällainen uskomus tulisi hyväksyä. Mikä tarkoittaa sitä että Raamattua voidaan pitää yksinkertaisesti uskon julistuksena.
Jos joku siis haluaisi lukea Raamatun hakeakseen perusteluja sille minkä takia uskoa, tämä nimenomainen lause osoittaa ettei Raamatusta ole tällaista löydettävissä.
Sen sijaan Raamattu olettaa lähtökohtaisesti että sen lukija hyväksyy jo valmiiksi käsitysen siitä että sen kuvaama jumala on olemassa.
Mooses 1:1- 2:3 ja Mooses 2:4 - 3: 24
Raamattu alkaa kahdella toisistaan hieman poikkeavalla luomiskertomuksella, mutta tähän pikkuseikkaan ei suinkaan kannata kiinnittää sen enempää huomiota, sillä näiden luomiskertomuksien sisältö on huomattavasti merkityksellisempi ja sisältää jokseenkin moninaisen määrän toinen toisiaan vakavampia ongelmia.
Ei niinkään sisäisesti mutta sen suhteen mitä me todellisuudesta tiedämme.
Eräs näistä ongelmista on mm: Raamatun sisältämä astrologia.... ei vaan astronomia, kuten väitteet kahdesta suuresta valosta taivaalla. Kun asiaa katsoo pronssikautisten ihmisten näkökulmasta niin, taivaalla todellakin näyttää olevan kaksi valoa, toinen päivällä ja toinen yöllä.
Eikä näitä ihmisiä voi tietenkään missään muodossa tuomita oman aikansa tietämättömyydestä, mutta kun tämän teoksen pitäisi olla jonkin jumaluuden, jos ei suoraan kirjoittama niin vähintäänkin inspiroima, jolloin luulisi että tämä Jumala olisi kykenevä korjaamaan tällaisen väärinkäsityksen.
Varsinkin silloin kun tämän teoksen tulisi kuvata tämän jumaluuden....noh jumalallisuutta.
Vastaavat ongelmat joita Raamattu ilmiselvästi pitää sisällään, kun sitä verrataan tietämykseen joka meillä tällä hetkellä on, varsin hyvin osoittavat että Raamattu on kirjoitettu oman aikansa ihmisten toimesta, käyttämällä parasta mahdollista tietoa joka näillä henkilöillä on ollut käytettävissään.
Sen lisäksi että Raamattu toimii osoituksena siitä miten meidän ymmärryksemme todellisuudesta on kasvanut, se toimii myös varsin hyvänä osoituksena siitä että meidän yhteiskunnalliset arvomme ja käsitys siitä mikä on eettistä ja moraalista on kehittynyt ajan saatossa.
Ja mikäli tätä kehitystä verrataan siihen standardiin jonka Raamattu asettaa niin kehitys on ollut yksinomaan positiivista, varsinkin kun ottaa huomioon sen mitä nämä Raamatun ensimmäiset kappaleet itseasiassa sisältävät.
Yksiä tällaisia teemoja ovat luominen, syntiin lankeemus ja sijaiskärsimys, joista kaksi viimeistä toistuvat varsin usein läpi Raamatun ja joista molemmat ovat varsin mielenkiintoisia konsepteja, huolimatta niiden totaalisesta moraalittomuudesta, epäeettisyydestä ja epäinhimillisyydestä.
Syntiin lankeemus
Genesis 2: 16 - 17
Nämä kaksi jaetta määrittävät sen minkä käskyn rikkomisesta perisynti muodostuu.
Tämä ollessa se ettei hyvän ja pahantiedon puusta saa syödä.
Mistä herää kysymys, no ainakin minulle: Miksi jokin Jumala edes loisi jotakin, vain ja ainoastaan kieltääkseen tämän luomansa asian ihmisiltä. Ja mikäli oletetaan että tämä jumaluus on kaikkitietävä niin sen on välttämättä ollut oltava tietoinen siitä että luomalla jotakin kiellettyä, ihmiset toimisivat tämän kiellon vastaisesti.
Mikä tarkoittaa sitä että tämä perisynti oli osa kyseisen jumaluuden suunnitelmaa.
Jotakin mikä ainakin minun mielestäni tekee tästä jumalkäsityksestä varsin julman jos ei suoranaisesti pahan.
Tätä määräystä vahvistaakseen, jonka tämä Jumala tiesi ihmisten rikkovan, hän uhkasi ihmisiä tarinan mukaan kuolemalla.
Genesis 3: 15 - 19
Tässä kohden kuitenkin törmätään jokseenkin merkilliseen seikkaan Raamatun kertomuksen suhteen, sillä kun tämä lankeemus sitten edellä mainitun suunnitelman mukaan toteutui, niin kuolema ei missään vaiheessa ilmene näiden monien asetettujen rangaistusten joukossa.
Mikä tarkoittaa sitä että Jumala valehteli rangaistusta julistaessaan.
Vaihtoehtoisesti voitaisiin tietenkin katsoa että Jumala osoitti armoa, mutta kun otetaan huomioon se että tämä Jumala loi tilanteen joka mahdollisti syntiin lankeamisen, jos ei suoranaisesti suunnitellut tilannetta, jonka lisäksi tätä nimenomaista rikosta käytetään oikeutuksena ihmiskunnan ikuiseen orjuuttamiseen tämän jumaluuden alaisuuteen...... vaikuttaa tämä ennemminkin tekosyyltä kuin armolta.
Mikä sinänsä on varsin merkillistä sillä mikäli jokin jumala olisi olemassa niin se tuskin tarvitsisi minkäänlaista tämän kaltaista porsaanreikää voidakseen orjuuttaa ihmiskunnan.
Armosta siis tuskin voidaan puhua sillä minkäänlainen rangaistus tässä tapauksessa on totaalisesti epäoikeudenmukainen, puhumattakaan siitä että rangaistuksesta joutuisivat kärsimään myös tulevat sukupolvet joilla ei ollut mitään mahdollisuutta edes vaikuttaa esitetyn rikoksen tapahtumiseen.
Tässä tapauksessa Aatami ja Eeva olisivat olleet syyntakeettomia sillä heillä ei voinut olla ymmärrystä tekojensa seurauksesta koska he eivät olleet syöneet hyvän ja pahan tiedon puusta.
Sillä ilman ymmärrystä siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa miten kukaan voisi edes arvioida määräyksiä, ohjeita, neuvoja taikka lakeja mitenkään?
Syytä sille miksi mikään teko olisi tuomittavaa taikka hyväksyttävää ei siis voi ymmärtää mikäli ei ole tietämystä hyvästä ja pahasta ja tämä määräys estää tietämästä mikä on hyvää ja pahaa.
Tämä määräys siis kieltää koskaan ymmärtämästä mitä tämä määräys tarkoittaa ja rankaisee mikäli sen koskaan ymmärtää.
Voisiko epäoikeudenmukaisempaa konseptia laista edes olla? Itse en ole vielä keksinyt.
Mutta jokaisessa tarinassa täytyy olla myös hahmo joka kuvaa hyvää, tässä tarinassa kun Jumala on paha ja Aatami ja Eeva uhreja. Kuka on tarinan "hyvis"??
Käärme; jota tarinan paha myös rankaisee totuuden kertomisesta.
Mitä tämä käärme sitten sanoi ja kuinka tämä Raamatun jumala itse myöntää edellä mainitsemani.
Genesis 3:
4. Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
Genesis 3:
22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
Tämä toimii myös samalla osoituksena siitä että Aatami ja Eeva eivät olleet kuolemattomia. He olisivat joka tapauksessa kuolleet jossain vaiheessa, joten kuolema ei johdu hyvän ja pahantiedon puusta syömisestä vaan siitä ettei ihminen syönyt elämän puusta.
Mikä entisestään vain vahvistaa käsitystä tämän jumalkäsityksen epärehellisyydestä tarkoituksellisesta pahuudesta jota tämä ihmisiä kohtaan kertomuksessa osoittaa.
Ei niin että tämä missään muodossa paranisi kertomuksen edetessä, päinvastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti