Juusuan vakoili fiasko Jerikossa

Joosua 2

Siinä missä edellisessä kappaleessa valmistellaan etnisiä puhdistuksia, jatkuvat nämä valmistelut myös toisen luvun mittaisesti. Sillä kun askareeseen kerran ryhtyy, pitäähän se nyt saada suoritettua kunnolla. Mikä noin käytännössä on Raamatullisesti asiaa katsottaessa mennyt jo pahasti pieleen. Tämän ollessa laskelmieni mukaan neljäs etninen puhdistus joka Raamatussa tähän mennessä on suoritettu.

Anteeksi, korjaan... suoritetaan.

Mistä voisi päätellä, että Joosualla pitäisi perimätietoon vedoten olla hyvin vankka pohja siitä miten etniset puhdistukset suoritetaan oikein ja kunnolla.

Tämän perinteisen tehtävälistan toisen askeleen ollessa ilmeisesti uhrien vakoileminen... jotakin mitä tässä kappaleessa suoritetaan.

Nämä vakoojat eivät kuitenkaan olleet kovin soveltuvia tehtäväänsä, he kun ilmeisesti heiluttivat heimoviirejään saapuessaan Jerikon kaupunkiin ja huutelivat suorittavansa vakoilu tehtävää kaupungin tuhoamistarkoituksessa.

Tai näin minä ainakin tarinan tulkitsen, sillä jostain mainitsemattomasta syystä johtuen heidät tunnistettiin israelilaisiksi aivan välittömästi Jerikoon saavuttuaan.

Tavanomaiseen Raamatulliseen tapaan mitään selityksiä taikka kuvauksia ei tietenkään vaivauduta esittämään, tässä kun ei luetella jumalallisia uhkavaatimuksia ja rangaistuksia tai ilmaista sitä millaisia oikeaoppiset uhrimenot ovat, saati että tässä otettaisiin kantaa siihen millainen tämän kevään vallitseva Raamatullinen vaatetus trendi on.

Tosin parempi kysymys olisi: Miksi vaivautua lähettämään vakoojia ylipäätään?

Jos tämä jumaluus on se sama kaikkitietävä olento, jonka olemassaoloon niin monet nykyisin viittaavat, jonka lisäksi nämä kyseiset henkilöt ovat, jos eivät välittömässä niin lähes välittömässä, yhteydessä kyseiseen olentoon..... eivätkö nämä voisi yksinkertaisesti vain kysyä neuvo tältä jumaluudelta?

Ja miksi lähettää tehtävään vaakoojia jotka ovat pätemättömiä?

Eikö tämä jumaluus olisi voinut ilmaista mikä tilanne on, tai vähintään inspiroida Joosuaa siinä määrin ,että tämä lähettäisi vakoojiksi sellaisia henkilöitä jotka eivät aivan täydellisesti epäonnistu tehtävässään.

Käsittääkseni kun vakoojan tärkein ominaisuus on se ettei hän, tai tässä tapauksessa he, jää kiinni vakoilemisesta.

Tätä vakoilu fiaskoa seuraa piilottelu katolla, "laupean" Raahabin ansiosta, kuten Raamattu asian ilmaisee, vilpillisen todistuksen antaminen lähimmäisestä... josta Jumala ei tällä kertaa rankaise sen ollessa hyödyllinen israelilaisille, sekä tulinen takaa-ajo ja piilottelua vuoristossa.

Joka kieltämättä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta premissiltä toimintaelokuvaan, mutta Raamatullisen vähäsanaisesti ilmaistuna, tarinan kerronta ei ole erityisen inspiroivaa.

Tämä kohtaus Raahabin luona on kuitenkin jotakin mihin on syytä paneutua hieman tarkemmin.

Jumala antoi auktoriteetin Moosekselle. Joosua peri auktoriteettinsa Moosekselta, tämän kuoleman jälkeen. Tarinan vakoojat toimivat Joosuan auktoriteetin alaisina. Raahab, pelastaakseen itsensä ja perheensä, tekee sopimuksen näiden vakoojien kanssa.

Jos Joosua siis valmistellessaan Jerikon hävittämistä toimii jumalallisen auktoriteetin oikeuttamana, mikä antaa näille vakoojille oikeuden muuttaa Jumalan antamaa käskyä.

Abraham toki toimi samoin, Sodoman ja Gomoran kohdalla, mutta kyseisessä kertomuksessa Abraham kävi lounas neuvottelua suoraan Jumalan kanssa, kun sen sijaan tässä kertomuksessa nämä henkilöt tekevät lupauksia Jumalan kansan puolesta..... vaivautumatta edes kysymään Jumalalta mitä tämä asiasta mahdollisesti saattoi ajatella.

Konsultointi pappishenkilönkin kanssa olisi tehnyt tilanteesta johdonmukaisemman... noh ainakin uskonnollisessa mielessä.

Näyttää siis siltä, että kuka tahansa voi omaksua itselleen jumalallisen auktoriteetin, vain yksinkertaisesti julistamalla omaavansa sellaisen. Arkipäiväinen asia toki nykyisin, mutta tällä perinteellä näyttää olevan huomattavasti kauas kantoisemmat juuret kun osasin koskaan kuvitella.

Tosin kun koko uskonto näyttä perustuvan tällaiseen auktoriteetin omaksumiseen, julistamalla sellainen olemassa olevaksi, on hieman vaikea odottaa kyseisen opin kannattajilta mitään muuta.

Mutta näin lopuksi syventykäämme vielä hieman Raahabin saloihin.

Koska näiden vakoojien asema, kuten tuli todettua, on hyvin kaukana Jumalan suorasta käskystä, tälle lupaukselle... tai sen kunnioittamiselle asetetaan kaksi ehtoa.

Toisen näistä ollessa sellainen jossa Raahabin tulee merkitä talo punaisella liinalla, jotta israelilaiset tietävät mikä asuinsija tulee säästää.

Ja toinen näistä ehdoista on sellainen jossa Raahab lupaa olla ilmiantamatta näiden vakoojien tarkoitusta.

Näistä aiempi on ihan käytännöllinen ohje, sillä Raahabin tunnistaminen henkilöille jotka eivät ole häntä koskaan nähneet on varsin vaikeaa, ja jälkimmäinen täysin mieletön.

Jos näiden vakoojien tarkoitus ja identiteetti ilmoitettiin Jerikon kuninkaalle jo siinä vaiheessa kun nämä saapuivat kaupunkiin...mitä ilmiannettavaa Raahabilla edes olisi ollut?

Se että tämä oli piilottanut vakoojat talonsa katolle? Että Raahab oli ohjannut näiden vakoojien takaa ajajat tarkoituksella harhaan?? Että hän valehteli, ettei tiennyt näiden vakoojien olevan israelilaisia???

Jos joku on jo suorittanut kaiken edellä mainitun, jotakin mitä Raahab tekee....

Minkä takia tämä menisi ilmiantamaan itsensä teosta joita voidaan pitää maanpetoksena?

Sillä Raamatulliseen aikaan kohtuuttomat reaktiot ja rangaistukset eivät olleet israelilaisten erityisoikeus.

Ainut mahdollinen syy tällaisen ehdon asettamiselle on se että, nämä vakoojat voivat syyttää Raahabia omasta osaamattomuudestaan ja siitä, että jäivät kiinni vakoilustaan, näin saaden itselleen tekosyyn olla toteuttamatta lupausta jonka he Raahabille esittivät.

Mutta merkilliset ovat Raamatun tiet ja niinpä tähän spekulointiin on löydettävä vastaus seuraavista luvuista... mahdollisesti.

Joosuan alku ja peitsien teroitusta

 Joosua: 1

Siinä missä Raamatun Jumala muuttaa muotoaan, niin myös raamatullinen auktoriteetti soveltuu lahjakkaasti vallitsevaan tilanteeseen. Ja jotta tämä muutos tapahtuu mahdollisimman orgaanisesti, jatkaa Joosuan kirja kertomusta omaksumalla auktoriteetin jonka Mooses kuoltuaan jätti jälkeensä.

Mutta tietyssä mielessä voidaan puhua tämän auktoriteetin laimentumisesta.

Siinä missä Mooses aiemmin toimi auktoriteettina, tämän keskustellessa Jumalan kanssa suoraan, Joosuan auktoritetti on jotakin mitä hän peri Moosekselta, huolimatta siitä ettei häellä Raamatun mukaan voinut olla suoraa kommunikaatiota Jumalan kanssa. Tai ainakaan yhtä suoraa kuin Mooseksella.

Tämä tarkoittaa siirtymää Jumalan osoittamasta profeetasta, profeettaan jonka Jumalan osoittama profeetta on osoittanut. Yhteys Jumalaan siis käy etäämmäksi.

Mikä toisaalta selittää sen minkä takia Jumala ilmestyy nykyisin ainoastaan paahtoleivissä.

Mielenkiintoista on myös se että Mooses kiipesi yksin vuorenhuipulle, kertoman mukaan hän piti puheen Jumalan kanssa, keroman mukaan Jumala murhasi... anteeksi kutsui Mooseksen esi-isien luokse, eikä hänen ruumistaan löytynyt. Niin ikään kertomuksen mukaan Joosua tämän jälkeen omaksui jumalallisen auktoriteetin israelin kansaa kohtaan.

Ja kuten kaikki varmasti tietävät: Lähi-idän alueella on historiallisesti varsin mittavat perinteet heimojohtajien ja kuninkaittein vaihdon suhteen joita voidaan pitää nykyisien länsimaisten standardien mukaan hieman....noh kohtuuttomina.

Mahdollisista kohtuuttomuuksista huolimatta tämä asettaa kuitenkin tilanteen missä auktoriteetiksi ei enää hyväksytä ainoastaan sellaista henkilöä jonka Jumala on osoittanut, vaan tälle henkilölle annetaan oikeus nimittää muita auktoriteetteja.

Ja me olemme hyvin kaukana alkuperäisestä kansasta joka tätä uskontoa harjoitti.

Mikä tarkoittaa sitä, että kakki tällä hetkellä jumalan nimeen saarnaavat, tekevät niin auktoriteetin turvin jossa oikeutuksen tälle auktoriteetille takaavat toiset ihmiset.

Tilanne joka toki on ollut sama aivan alusta lähtien, mutta kun tämä on jotakin minkä uskonto itse sisäisesti tunnistaa, pitäisi tämä ainakin omasta mielestäni näkyä jonkinlaisena kritiikkinä niitä ihmisiä kohtaan jotka vetävät tämän uskonnollisen manttelin ylleen.

Sillä miten tämä ihminen jonka toiset ihmiset ovat nostaneet asemaan josta hän nauttii, välttämättömästi ansaitsisi auktoriteetin joka hänelle on annettu?

Valinnan kun ovat tehneet ihmiset jotka ovat aina vaillinaisia perisynnin takia, jossa tämä valittu henkilö on samaan tapaan vajaa.

Mutta todellisuus on taruakin ihmeelliempää ja uskonnot vielä ihmellisempia, sillä tämän kaltainen julistus muiden ihmisten toimesta näyttää tarjoavan suojan kaikelta mahdolliselta kriittiseltä tarkastelulta.

Jostain merkillisestä syystä johtuen kun ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys ettei lahkojohtaja voi käyttää tätä hänelle annettua auktoriteettia väärin, huolimatta lukuisista esimerkeistä joissa lopputulos on ollut varsin hirvittävä.

 

Valitettavasti Joosua, Raamatun kertomuksessa, ei siis ole ainut uskonnollinen johtaja joka on käyttänyt tätä auktoriteettia, minkä ihmiset ovat hyväksyneet, oman erehtymättömyytensä julistamisen välineenä, missä eriävän mielipiteen esittäminen on rangaistavaa kuolemalla.

Eikä hän myöskään ole ainut joka uskontonsa nimissä on aloittanut etniset puhdistukset.

Tosin tässä kappaleessa Joosua ainoastaan valmistelee etnisiä puhdistuksia, sen sijaan että määräisi niitä suoritettavaksi.

Mooseksen loppu

 5Moos:34

Näin viidennen kirjan ja viimeisen kappaleen jälkeen, saavuttaa Mooseksen saaga viimein loppunsa. Tässä viimeisessä kohtauksessa Jumala näyttää Moosekselle sen maan jonka hän israelilaisille lupasi, toistaen lupauksensa jossa hän myös evätä Mooseksen oikeuden tähän maahan.

Jokin mikä vaikuttaa ainakin minusta hieman julmalta.

Tämä epääminen on ehkä hieman lievä sana, Mooses kun kuolee Nebon vuorelle, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että Jumala tappaa Mooseksen.

Tämän tapahtuman ollessa jotakin mitä voidaan pitää sijaisuhrina, jossa Mooseksen uhrauksella israelin kansa saavuttaa päämääränsä. Tämän päämäärän ollessa uusi luvattu maa.

Jos tämä kuulostaa yhtään tutulta, niin se saattaa vaikuttaa sellaiselta siksi että kertomus Jeesuksesta, no ainakin noin konseptin muodossa, on suoraan plagioitu aiemmista jos ei nimenomaan tästä Raamatullisesta kertomuksesta.

Tai ainakin se siltä vaikuttaa.

Molemmissa tapauksissa kun joku kuolee Jumalan esittämän lupauksen täyttämiseksi jossa tämän ihmisuhrauksen ansiosta Jumalalle omistautuneet saavuttavat uuden asuin sijan.

Tässä tapauksessa materialistisen ja kristinuskon kohdalla henkisen.

Raamattu osaa myös ilmoittaa ettei Jumala Mooseksen jälkeen enää seurustellut kenenkään kanssa kasvoista kasvoihin ja että Mooses oli viimeinen profeetta joka kykeni tekoihin.... tai ihmeisiin, joita hänen kuvataan Raamatussa suorittavan.

Ai niin ja Raamattu muistaa muistuttaa siitä ettei Mooseksen hautaa ole koskaan löydetty.

Toisin sanoen: Mikäli joku missään vaiheessa pyrkisi vahvistamaan, että Mooses edes koskaan on ollut olemassa, sen sijaan että joku olisi vain kirjoittanut olemassa olevaksi yhden abrahamilaisten uskontojen merkittävimmän henkilöhahmon; Löytyy Raamatusta sisään rakennettu tekosyy jolla kaikista mahdollisista todisteista voi olla piittaamatta.

Tämän kaltainen tekosyy toki vaatii sitä, että sortuu käyttämään kehäpäättelyä oman asemansa oikeuttamiseksi, mutta loogisten päättelyvirheiden käyttö näyttää olevan "tosi uskovien" joukossa ennemminkin hyvin harjoitettu taito, puutteen sijaan.

Se onko Mooses koskaan ollut olemassa vaiko ei, on toki käytännössä täysin yhdentekevä asia, sillä opit joita Mooseksen nimissä esitetään ovat olemassa täysin riippumatta niiden alkuperästä.

Uskonnollisesti asiaa katsottaessa kysymys Mooseksen olemassaolosta ei kuitenkaan ole läheskään niin yhdentekevä, sillä Mooseksen kertomuksen kautta muodostetaan perusta Jumalan kanssakäymiselle ihmiskunnan kanssa.

Ja jos tämä kanssakäyminen on kyseenalaista, asettaa se kyseenalaiseksi koko uskonnon.

Mooseksen uudenvuodenlupaukset ja muita kummallisuuksia

5Moos: 33

Yksi uskontojen haitallisimmasta puolista on se että, ne eivät sopeudu muuttuviin olosuhteisiin, vaan sen sijaan pyrkivät pakottamaan maailman toimimaan niiden dogmien mukaisesti.

Mikä on varsin vahingollista silloin kun on olemassa jokin tapa toimia, mikä on osoitettavasti parempi kuin pronssikautisten barbaaribeduiinien muinaishistoriasta kyhäilty, modernisoitu rationalisointi jolla joku teeskentelee pitäytyvänsä uskonnollisissa perinteissä.

Käytännössä siis puhutaan kaikista niistä tilanteista joissa joku pyrkii vetoamaan uskontoon oman toimintansa oikeuttamiseksi.

Tämän kaltainen dilemma joka johtuu absoluuttisen totuuden korjaamisesta, sillä mikäli jokin olisi absoluuttisesti totta ei sitä tarvitsisi missään vaiheessa korjata, johtaa rationalisointiin jota kutsutaan myös tulkinnaksi.

Ja näitä tulkintoja on niin monta kun on uskonnollisia henkilöitäkin... onneksi. Suuriosa kun näistä "tulkinnoista" on sellaisia joissa Raamatun brutaali barbaarisuus laimennetaan vesittämällä opit siinä määrin, että niistä tulee lähestulkoon inhimillisiä.

Yksi tällaisesta "absoluuttisen" totuuden muuttumisesta on löydettävissä kohdasta 5Moos:33,2, jossa Mooses puhuu Jumalasta näin:

hän sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.

Jae jossa Mooses varsin suoraan ilmaisee että Jumala on yksi kymmentuhantisesta pyhien joukosta. Käsitys joka ei ole niin hirvittävän yhteensopiva monoteistisen jumalkäsityksen suhteen, vielä vähemmän yhteensopiva modernien uskon käsitysten suhteen, puhumattakaan sitten teologisista jumalkäsityksistä joissa näennäisesti unohtuu koko Raamattu.

Muutoin kappale on tyypilliseen Raamatulliseen tapaan melko mitään sanomaton, sen vajotessa jälleen symbolismiin siunatessaan isralein kansakunnat nimeltä mainiten.

Itselläni tästä kansojen siunaamisesta tulee lähinnä mielikuva jossa Mooses tekee uudenvuodenlupauksia isralin heimojohtajille.

Tosin Raamatullisesti katsottuna näiden Moosesten lupausten todennäköisyys toteutua on huomattavasti korkeampi kun standardilla uudenvuodenlupauksella, tila jota saattaa helpottaa se että tarinaa jatkaneilla on käsikirjoitus johon vedota.

Kummallisia aatoksia, outoja paatoksia

5 Mooses 32

Raamattu on varsin mielenkiintoinen teos, erityisesti mikäli pohtii sitä: Miten ainutkaan joka on vaivautunut lukemaan mitä Raamattu itseasiassa sisältää, voi ottaa Raamatun sanoman vakavasti.

Tämän ollessa yksi niistä Raamatun kappaleista jotka testaavat varsin tehokkaasti henkilön kykyä rationalisoida epäkriittisyys, itsepetos ja älyllinen epärehellisyys... jotakin mitä voisi kutsua myös uskon harjoittamiseksi.

Käytännössä tämä kappale, joka 51 jaetta pitkä, vetoaa tavanomaiseen tapaan jumalalliseen auktoriteettiin jota seuraa lähes koko kappaleen mittainen paatos jolla tätä auktoriteettia pyritään pönkittämään esittämällä varsin kirjava joukko uhkavaatimuksia.

Jotakin mistä Raamatun kuvaus on:

5Moos:32, 4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

Minkä takia edellisen kuvauksen kaltaisen jumaluuden tarvitsisi turvautua uhkavaatimuksiin ja väkivaltaan, omien esityksiensä oikeuttamiseksi. Sillä jos kyseisen jumaluuden teot todella ovat täydellisiä ja ilman vääryyttä, ei tämän jumaluuden tarvitsisi esittää mitään tämän kaltaista:

5Moos:32, 40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -
42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

Kyseisen kaltainen kuvaus kun on kaikkea muuta kuin vakaa, eikä teot tuon perusteella ole vailla vääryyttä saati että voitaisiin puhua minkäänlaisesta täydellisyydestä.

Sillä mikäli puhutaan täydellisyydestä, kyseinen jumaluus on valinnut tuon tavan toimia, sen sijaan että olisi esim: Vakuuttanut kaikki vastustajansa kääntymään omalle puolelleen.

Jotakin mihin täydellisen jumalolennon olisi kyettävä.

Hämmästyttävää, tai oikeastaan hyvin odotettavaa, onkin se että, tämäkään jumaluus ei osoita yhtään sen suuremmassa määrin "täydellisyyttä".... noh minkään asian suhteen, kun shamanistinen barbaaribeduiini heimo jonka kansantaruista se on löydettävissä.

Kappaleen lopuksi Jumala esittää täyttävänsä lupauksensa, jonka mukaan ainutkaan sen sukupolven jäsenistä... joista jotkut osallistuivat väärän jumalan palvomiseen, ei ainutkaan, myös syyttömät, pääse osalliseksi maasta jonka Jumala israelilaisille lupasi. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Jumala tappaa Mooseksen.
Ja vaikka syyttömien rankaiseminen vaikuttaakin varsin epäoikeudenmukaiselta ja karkeasti liioittelevalta reaktiolta, niin ainakaan tätä "täydellistä" jumaluutta ei voi syyttää valehtelemisesta.

Kummallisia ovat siis nämä Raamatulliset aatokset ja Jumalan paatokset. 

Tislattua absurdismia

5 Mooses 31

Imperialismi ei tietenkään ole missään mielessä vieras konsepti niille jotka ovat vaivautuneet Raamattua lukemaan, varsinkaan kun Raamattu näinkin usein ja tarmokkaasti pyrkii muistuttamaan lukijaa kyseisen opin ehdottomasta tärkeydestä.
Niinpä tämäkin kappale aloittaa muistuttamalla kansanmurhista joita aiemmin Jumalan nimissä on tehty ja lupaa että näitä etnisiä puhdistuksia Jumalan nimissä tullaan myös tulevaisuudessa jatkamaan. ( 5 Mooses 31: 1 - 9 )

Valitettavasti tämä toiminta ei ole suinkaan ole jäänyt ainoastaan kyseisen opuksen.. noh ainakin osittain, kirjoittaneen barbaaribeduiini heimon osaksi, vaan sen sijaan tätä etnistä puhdistusta Jumalan nimissä on harjoitettu ja harjoitetaan yhä edelleen.
Eikä Raamattua tarvitse edes pyrkiä tulkitsemaan tällaisen toiminnan oikeuttamiseksi.
Onneksi me kuitenkin elämme aikana jolloin pääosa kristityistä pyrkii oikeuttamaan sekularistisen moraalikäsityksensä Raamatun perusteella, sen sijaan että heidän käsityksensä olisivat peräisin Raamatusta. Tämä kun vaatii varsin kattavaa pyhän opin uudelleen tulkintaa, mikä voi johtaa ainoastaan parempaan lopputulokseen.

Tosin Raamattu ansaitsee takaisin muutaman inhimillisyys pisteen muistuttamalle sivuavasti että orjia saa pitää ainoastaan seitsemän vuotta, jonka jälkeen heidät on vapautettava.
Jotakin mihin jakeessa 10 mainitulla vapautusvuodella viitataan.
Ei niin että tämä missään muotoa onnistuisi tasapainottamaan sitä hirvittävää määrää epäinhimillisyys pisteitä jonka Raamattu on onnistunut keräämään ensisijaisesti oikeuttaessaan orjuuden ja edistämällä orjuuden harjoittamista.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin mahdollisesti aiheellista muistuttaa että tämä orjuudesta vapauttaminen koskee ainoastaan israelilaisia, sillä onhan se nyt ilmiselvää ettei orjuutettua muukalaista ole mitään syytä päästää vapaaksi. Sillä pitäähän sitä nyt edes jonkinlaista standardia ylläpitää orjuudenkin suhteen.

Samassa yhteydessä, (5 Mooses 31: 10 - 13) orjuuttamiseen viitatessaan, Raamattu tuo esille hieman epätavallisemman konseptin. Tämän ollessa lasten indoktrinaatio. Aiemmin kun lapsiin on viitattu lähes yksinomaan siinä mielessä että lasten tulee totella vanhempiaan.
Tämän kaltainen muutos lähestymistavassa vaikuttaa minusta lähinnä siltä että jo pronssikaudella eläneille barbaaribeduiineille kävi selväksi se, että mikäli tätä oppia ei taota väkisin lasten mieliin, niin koko oppi vaikuttaa mistään tietämättömänkin henkilönkin näkökulmasta katsottuna täysin absurdilta.
Mikä tietenkin selittää varsin hyvin sen miksi uskonnolliset henkilöt tänä päivänä pyrkivät mitä tarmokkaammin ylläpitämään yleistä tietämättömyyttä todellisuutta kohtaan.

Ja mikäli joku jostain merkillisestä syystä johtuen on kiinnostunut siitä mitä tällaisen esityksen oikeutuksena käytetään, jonka lisäksi ei ole lukenut sivuakaan Raamattua.... tai on ymmärrettävästä syystä johtuen tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt pyyhkimään mielestään kaikki mahdolliset Raamattuun viittaavat muistikuvat: Niin valaistakseni näitä hämärtyneitä muistikuvia tai ilmaistakseni jotakin uutta, mainittakoon että Raamattu ennen kaikkea vetoaa despoottiseen auktoriteettiin jota se myös Jumalaksi kutsuu.
Toisin sanoen oikeutuksena toimii vetoomus auktoriteettiin, tietenkin uhkavaatimuksen muodossa
(5 Mooses 31: 14 - 31)

Tämän kertainen uhkavaatimus on kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen, siinäkin tapauksessa että sivuutetaan ne jakeet jossa Jumala ilmestyy pilvipatsaana Mooseksen teltan ovelle, sillä kyseiseen uhkavaatimukseen sisältyy profetia.
Tämä profetian käytännössä sisältäessä esityksen jossa Jumala ilmoittaa tulevansa toteuttamaan uhkavaatimuksessaan esittämät rangaistukset tulevaisuudessa, johtuen siitä että tulevaisuudessa israelin kansa tulee toimimaan tavalla joka täyttää uhkavaatimuksen ehdot.
Toisin sanoen tämä ei oikeastaan ole edes uhkavaatimus, vaan sen sijaan, esitys siitä miten Jumala tulee tulevaisuudessa rankaisemaan valittua kansaansa.

Mikä saa kalvinistien näkemyksen kristinuskosta vaikuttamaan varsin yhdenmukaiselta Raamatun opin suhteen. Kalvinistit kun uskovat että todellisuus on sellainen millaiseksi Jumala sen on määrittänyt ja että jokaisen ihmiset kohtalo on määritetty ennen syntymää.

Käsitys joka totaalisesti tuhoaa konseptin ihmisen vapaasta tahdosta, mutta toisaalta mainitun kaltaiset profetiat eivät ole vapaan tahdon suhteen yhtään sen vähemmän ongelmallisia.

Mikä käytännössä tarkoittaa tämän kappaleen osalta sitä että mainittu jumaluus on luonut ihmisiä tarkoituksenmukaisesi rangaistakseen heitä. Joka ei ainoastaan tee Jumalasta vastuullista siitä mitä ihmiset tekevät, mutta tehden kyseisestä jumalasta myös sadistisen.

Tarkoittaako tämä sitä että..... narsismi on hyve???

5 Mooses 30

Mikäli yrittää vakuuttaa jonkun jostakin asiasta, samalla tunnistaen ettei kykene argumentoimaan oman esityksensä puolesta millään perusteltavissa olevalla tavalla, jäljelle ei jää tunne argumenttien lisäksi juuri mitään muuta vaihtoehtoa. Noh tietenkin uhkavaatimuksen lisäksi, jonka osalta Raamattu kieltämättä on varsin esimerkillinen tapaus.

Toki tähän katekoriaan "tunne argumentit" sisältyy hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoisia muotoja, aina naurettavan epätoivoisista käsittämättömän absurdeihin argumentteihin.

Ja vaikka Raamattu osaakin lahjakkaasti soveltaa näitä kaikkia vaihtoehtoja, sen bravuurina toimii kombinaatio argumentti joka yhdistää uhkavaatimuksen ja tunne argumentin.

Mahdollisesti epätoivoisin tunnistettavissa oleva tunne argumentaation muoto, siis sellainen johon saattaa nykyään törmätä, on vetoomus lapsiin, jossa esitys menee jotenkin näin: Me molemmat tunnistamme että lapsia on suojeltava, niinpä sinun on oltava samaa mieltä minun esitykseni kanssa, vaikka en kykenekään osoittamaa mitä tekemistä esitykselläni on lapsien suhteen.

Tosin tätäkin voi kaiketi pitää jonkinlaisena edistysaskeleena, jos sitä vertaa tähän samaiseen argumentaatio muotoon joka Raamatun mittapuulla menee jotenkin näin: Jos et tee niin kuin minä sanon, lapsesi tulevat kärsimään hirvittävästi. Sillä joudun kiduttamaan lastasi hirvittävästi jos et tottele minua ja se on sinun syytäsi.

Joten kysymys kuuluukin: Minkä takia jokin jumala vaivautuisi käyttämään epätoivoisinta mahdollista tunteisiin vetoavaa uhkavaatimusta, argumenttina jonka tarkoitus on vakuuttaa primitiivinen barbaariheimo siitä että kyseistä olentoa tulisi palvoa ja sen määräyksiä noudattaa?

Sillä luulisi ettei ainutkaan olento jota voisi kutsua jumalaksi sortuisi tämän kaltaisiin inhimillisiin epäonnistumisiin, osoittaen lähinnä sairaalloista narsismia, tavalla joka voi ainoastaan olla negatiivinen sen tavoittelemaa päämäärää kohtaan.

Mikä käytännössä tekee Raamatun Jumalasta elokuva pahiksen.

Argumentum at.... jumaluus??

5 Mooses 29

Siinä missä edellinen kappale selvästi osoitti että Jumala nauttii aiheuttamastaan kärsimyksestä, mm pakottaessaan ihmisiä kannibalismin harjoittamiseen, saattaisi joku luulla ettei asia voisi käydä enää tätä pahemmaksi.
Näh, todennäköisesti tämä ei tule yllätyksenä kenellekään, sillä näyttää vahvasti siltä että Raamattu on yllätyksellinen ainoastaan silloin kun se ei esitä jotakin hirvittävällä tavalla julmaa ja epäinhimillistä.

Eikä Raamattu missään tapauksessa yllätä tälläkään kertaa.

Sillä jakeessa, 5 Moos. 29: 4, tehdään varsin selväksi se että Jumala on estänyt näitä ihmisiä tähän asti ymmärtämästä kuulemaansa ja näkemäänsä.
Ja täysin piittaamatta siitä että tämä tietämättömyys on kyseisen jumaluuden itsensä aikaansaamaa esittää tämä uhkavaatimuksia ja on laittanut käytäntöön mitä hirvittävimpiä rangaistuksia, tietoisesti estäessään näitä ihmisiä ymmärtämästä asettamiaan lakeja ja suorittamiaan ihmeitä.

Ei niin että tämä on mikään uusi keksintö Jumalan osalta, koko perisynti konsepti kun perustuu täysin samankaltaiseen uhrin syyllistämiseen. 

Ja kun perisynnistä on puhe niin tämä toisinto on hieman ongelmallinen syntiinlankeemus kertomuksen suhteen, sillä jos en aivan väärin muista, niin ihmisen olisi tuolloin pitänyt saada ymmärrys oikeasta ja väärästä.
Oikean ja väärän ymmärtäminen kun saattaa olla hieman hankalaa jos ei kykene käsittämään näkemäänsä ja kuulemaansa.

Hämmentävä teos tämä Raamattu tosiaan on.

Muuten tämä kappale on tyypillistä Raamatullista julistusta siitä miten Jumala on surmannut, hävittänyt, kuluttanut, kironnut, mestannut, kiduttanut, hukuttanut, tukahduttanut ja vihastuksissaan kurittanut ihmisiä valitun kansansa puolesta.
Toisin sanoen Raamattu esittää uhkavaatimuksia siitä mitä tapahtuu niille jotka eivät suostu alistumaan kyseisen jumalan orjiksi.
Pois lukien tämä viimeinen kohta, jota olen nähnyt uskonnollisten henkilöiden lainaavan.

Jostain merkillisestä syystä johtuen tämäkin lainaus on jotakin mitä ei koskaan esitetä kontekstissa jossa se Raamatusta löytyy, vaan sen sijaan se esitetään ikään kuin itsenäisenä asiana.
Ei niin että tämän jakeen irrottaminen asiayhteydestä varsinaisesti parantaisi esitystä mihinkään.

"" 5 Moos. 29: 29. (29:28) Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat. ""

Ongelman ollessa tämän suhteen tuo ilmoitus osa..... niin ja vetoomus auktoriteettiin.... julistus absoluuttisesta laista... todistusvastuun välttely.... aukkojen jumala argumentti...
Eikö olekin varsin hämmästyttävää?
Mooses käyttää tässä aivan samoja argumentaatiovirheitä ja loogisesti epäpäteviä argumentteja oikeutuksena jumalallisille julistuksilleen, mitä uskonnolliset henkilöt käyttävät tänäkin päivänä oman uskonsa oikeuttamiseen.
Mikä on varsin outoa sellaisen henkilön tapauksessa joka väittää olevansa suorassa kommunikaatioyhteydessä Jumalan kanssa.
Sillä ajatus siitä että olento jota voisi kutsua jumalaksi, vaivautuisi välittämään itsestään tietoa ihmiskunnalle jonkinlaisen järjettömän monimutkaisen pascalin vaaka argumentin muodossa, vaikuttaa minusta jokseenkin absurdilta.

Ehkäpä tämä onkin syy sille minkä takia uskonnolliset henkilöt esittävät niin huonoja argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Sillä he pelkäävät jumalan vihan syttyvän heitä kohtaan, mikäli he osittavat suurempaa älykkyyttä kuin jumala jonka olemassaoloon he sanovat uskovansa.

Pirun vähän siunauksia, jumalallisesti kirouksia

5 Mooses 28

Siinä missä edellinen kappale oli hieman epäselvä ja tulkinnan varainen näiden "kirousten" seurausten osalta, niin tämä kappale hekumoi 54 jakeen verran sillä mitä Jumala kirotuille henkilöille tekee.
Kun kappale on 68 jakeen mittainen ja Raamattu tapaa kärsiä ADHD:sta siinä määrin ettei se pysy tavanomaisesti samassa asiassa kahta tai kolmea jaetta pidempään, tekee tämä 54 jakeen paatoksesta... noh varsin poikkeuksellisen ilmiön.
Ehkäpä motivaationa tälle sanarikkaalle jaarittelulle on se, että nyt on kyse siitä miten ihmisiä rangaistaan, sen sijaan että näitä tarvitsisi palkita taikka kohdella millään tavalla kunnioittavasti. 

Valitettavasti tätä voi siis pitää poikkeuksellisena ainoastaan pitkäjänteisyyden osalta, sillä sisällön tavanomainen psykopaattisuus ja ksenofobia eivät ole vähentynyt niin vähäisimmässäkään määrin.

Mutta kun tämä kappale kerran pitää sisällään myös joitakin siunauksia, ensimmäisen 14 jakeen verran, olisi varsin epärehellistä jättää nämä kokonaan huomiotta.
Harmillista kyllä Raamattu ei vaivaudu erittelemään tässä yhteydessä mitä näillä siunauksilla oikein tarkoitetaan, lukuun ottamatta niitä jakeita joissa Raamattu puhuu sotatoimien siunaamisesta.

Mutta kun kirota pitää, niin nämä kiroukset ovat varsin selkeitä ja koskevat niin sadonkorjuuta kuten myös sodankäyntiä ja kaikkea näiden väliltä.
Näiden kaikkien jakeiden läpi käymiseen tuskin on mitään syytä, joten teen poikkeuksen ja lainaan muutamia esimerkiksi siitä millaisesta tekstistä on kyse.

>>>  21. Herra antaa ruttotaudin tarttua sinuun, kunnes se sukupuuttoon hävittää sinut siitä maasta, jota menet ottamaan omaksesi.
22. Herra lyö sinua hivutustaudilla, kuumeella, poltteella ja tulehduksella, kuivuudella, nokitähkillä ja viljan ruosteella, ja ne vainoavat sinua, kunnes menehdyt. <<<

>>> 53. Siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon sinun vihollisesi saattaa sinut, sinä syöt oman kohtusi hedelmän, syöt poikiesi ja tyttäriesi lihaa, jotka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut. <<<

>>> 63. Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota sinä menet ottamaan omaksesi. <<<

Joten Jumala iloitsee siitä että hän pakottaa ihmisiä syömään omia lapsiaan. Asia harvinaisen selvä.
Vaikka olenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman selväksi sen että, kyse on minun henkilökohtaisista mielipiteistäni ja tarjoan ainoastaan oman näkemykseni johon jokaisella on vapaus suhtautua miten sitten ikinä suhteutuukin, on minun kuitenkin sanottava tästä nimenomaisesta kysymyksestä jotakin mikä koskee kaikkia ihmisiä.
Sillä vaikka kyse onkin minun mielipiteestäni silloin kun kyse on opista itsestään, niin mikäli joku henkilö oikeasti toimii tämän opin mukaisesti, seuraukset joita näillä teoilla on eivät missään tapauksessa ole mielipide kysymyksiä.
Mikäli kukaan siis on vakuuttunut tämän kaltaisesta konseptista ja edelleen osoittaa kyseiselle olennolle etäisimmälläkään tavalla jonkinlaista kunnioitusta, minä katson kyseisen henkilön tietoisesti palvovan olentoa joka on paha, oli tätä olentoa olemassa taikka ei.
Mikä tekee oman näkemykseni mukaan kyseisestä henkilöstä vähintäänkin moraalittoman ja epäinhimillisen jos ei suorastaan pahan.

Kirottu olkoon hän

5 Mooses 27
Edellisestä kappaleesta poiketen tämä ei ole autuaan mitään sanomaton... noh mahdollisesti.
Sillä hämmästyttävää kyllä minun on hyvin vaikea päästä minkään kaltaiseen lopputulokseen sen suhteen onko tämä kappale hirvittävyydestään huolimatta huvittavan absurdi vai huvittavan absurdi ilman mitään erityistä merkitystä.

Aivan rehellisesti ottaen tämä kappale kun ei sisällä kovinkaan paljoa hirvittävyyksiä ja vaikka minua kiinnostaisikin tietää hieman enemmän minkä takia Jumalalla näyttää olevan pakkomielteinen tarve pystyttää luonnonkivistä koostuvia uhrialttareita, niin näiden rakennus ohjeiden lukeminen ei sitten ehkä kuitenkaan ole sitä kaikkein mielekkäintä puuhaa.
Jotakin mistä saattanee johtua myös minun kokemukseni tämän kappaleen merkityksettömyydestä.

Tosin se kuinka mielekästä puuhaa tämän blogin kirjoittaminen on, saattaa myös sekin olla hieman kyseenalaista.

Mutta palatkaamme Raamatun pariin ja otsikon varsinaiseen aiheeseen joka on kiroukset.
Outoa, tai mahdollisesti ei niin outoa ollenkaan, on se että tämän kappaleen kiroukset käytännössä listaavat.... no ainakin osittain tekoja joiden suorittaminen rikkoo kymmentä käskyä.
Tosin toisin kuin kymmenen käskyä tämä listaus joka on hieman pidempi kuin kymmenen käskyä, tarkan luvun ollessa yksitoista kirousta, pitää sisällään viisi kirouksen kohteeksi joutuvaa seksuaalista toimintoa.
Käytännössä kirouksen kohteeksi tässä asetetaan seksi lähisukulaisten kanssa, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, muuta kuin se että kiroukset toimivat yhtä hyvin kuin rukoukset tai... sadetanssi.

Hämmästyttäväksi tämä asia käy sinänsä jos katsotaan edellisiä Raamatun kertomuksia, sillä kertomuksen mukaan Jumala marssitti kaikki eläimet Adamin eteen mutta kun tämä ei valinnut niistä ainuttakaan, niin Jumala loi Adamille kumppaniksi naisen.
Mikä vaikuttaa siltä että jos Adam olisi valinnut kumppanikseen vaikka... lampaan, niin tämä olisi sopinut Jumalalle täysin hyvin.
 Sodoman ja Gomoran kertomuksessa kaikkein jumalallisin henkilö on Loot joka tarjoaa neitsyet tyttärensä joukkoraiskattavaksi ja paon jälkeen nämä Lootin tyttäret hankkiutuvat raskaaksi isänsä avulla, eikä Jumala katso aiheelliseksi rangaista Lootia taikka tämän tyttäriä.

Jolloin eläimiin sekaantuminen ja insesti eivät ainakaan joka kohdassa Raamattua ole esitetty negatiivisina asioina. Toisaalta taas, kuten tässä kappaleessa, molemmat näistä ovat tekoja joiden seurauksesta joku joutuu kirouksen alaiseksi.
Onko kirous sitten yhtä kuin kuolemantuomio?
Tämän kappaleen puitteissa asia ei näytä selviävän, mutta teot joista tämän kirouksen sanotaan lankeavan ovat kaikki sellaisia joihin muualla Raamattua viitataan rikoksina joiden tekijä ansaitsee tulla tapetuksi.
Kuten aviorikos tai tottelemattomuus vanhempia kohtaan.

Ehkäpä juuri tämän takia minun on vaikea sanoa onko tämä kappale hirvittävä vaiko ei, sillä se mitä kiroamisella tarkoitetaan ja mitkä sen seuraukset ovat, eivät ole selkeästi ilmaistuja.
Valitettavasti tästä samasta syystä johtuen kyseisiä jakeita voi tulkita mielensä mukaisesti, joko jo itsessään on varsin vaarallinen asetelma, sillä aina on löydettävissä joku joka on valmis tekemään Jumalan työtä tappamalla niitä joiden katsoo asettuneen Jumalaa vastaan.

Naisasioiden käsittelyä ja muita outouksia

5Mooses 25

Vaikka saattaisi luulla että tähän mennessä olisin jo totuttautunut Raamatullisen lakien raadolliseen kummallisuuteen, niin täytyy tästä huolimatta myöntää että joka ikinen kerta minun mieleni valtaa tietyn lainen hämmästys näitä sivuja lukiessani.

Sillä minusta vaikuttaa hieman alentavalta ajatella että pronssikautiset barbaaribeduiinitkaan olisivat pitäneet näitä esityksiä järkevinä. Lukuun ottamatta ehkäpä pronssikautista barbaaribeduiinia joka on kolauttanut päänsä pahemman kerran.

Ei niin että ajatus rikoksen suorittajan pieksemisestä olisi mitenkään outo ajatus, varsinkaan sen osalta joka on joutunut rikoksen kohteeksi, jotakin mihin kappaleen ensimmäiset kolme jaetta viittaavat, saati että puivan härän suun sitomisen kieltäminen olisi.... no ok tuo on jo hieman outoa...., neljännen jaetta mukaillen vaikeasti ymmärrettävissä.

Tästä huolimatta varsin oudoksi asia menee kun laillisena rangaistuksena toimii kenkien poistaminen jalasta ja päälle sylkeminen, siitä ettei saata kuolleen veljensä vaimoa raskaaksi mikäli tämä jää leskeksi ilman lapsia.

Ja ei, et lukenut väärin, sillä jakeissa 5Mooses 25: 5 – 10 varsin selkeästi ilmaistaan asian olevan näin.

Jotakin mikä saattaa aiheuttaa hieman noh... kiusallisia keskusteluja illallispöydässä.

Mies: Minun veljeni kuoli.

Vaimo: Voi anteeksi olen pahoillani.

Mies: Eikä veljeni leskellä ole lapsia.

Vaimo: Voi miten surullista.

Mies: Niinpä minä menen veljeni vaimon kanssa sänkyyn.

Vaimo:..............Ai anteeksi mitä sinä sanoit??

Mies: Niin että minä menen tekemään kuolleen veljeni vaimon kanssa lapsia kun veljeni ei ole enää kykenevä jottei veljen suku katoa.

Vaimo: ................. WTF ?!?!?!?!?

Keskustelu jonka jälkeen mies kivittää vaimonsa kuoliaaksi, totta kai vetoamalla Raamattuun, koska tämä ei ole osoittanut kunnioitusta Raamatun ohjeistukselle.

Totisesti vanhurskas ja kuuliainen on hän, näin Jumalaa pelätessään.... tai jotakin sinne päin.

Jotakin mistä päästäänkin vaivattomasti vaimon säälimättömään rampauttamiseen taikka silpomiseen..... riippuen hieman siitä mitä tällä seuraavalla tarkoitetaan.

5Mooses 25: 12: " hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä."

Ja mikä onkaan tämä hirvittävä rikos jonka vaimo on tässä yhteydessä suorittanut ansaitakseen tämänkaltaisen raakalaismaisen rangaistuksen. No puolustaessaan aviomiestään toisen miehen hyökkäykseltä tämä on...... miten Raamattu asian ilmaisee... "ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn".

Jotakin minkä olettaisi olevan varsin tehokas keino hyökkääjän taltuttamiseksi.... vaikka hieman epäurheilijamaista käytöstähän tuo kyllä saattanee olla.

Seuraavat jakeet aina jakeesta 13 – 19, johon tämä kappale loppuu, kehottavat käytännössä rehelliseen kaupankäyntiin. Valitettavasti Raamatulliseen tapaan sitä miksi rehellistä kaupankäyntiä tulisi harjoittaa ei perustella taikka oikeuteta mitenkään, vaan sen sijaan vedotaan että tämä on Jumalalle jostain syystä kauhistus.

Mitään vetoomusta siihen että toisen huijaaminen on moraalisesti ja eettisesti väärin koska se aiheuttaa tälle henkilölle taloudellisia tappioita ja näin konkreettista haittaa, ei missään kohdassa esitetä.

Jonka jälkeen Raamattu jälleen onnistuu muistuttamaan Egyptistä pakenemisesta, unohtaen mainita sen että tämä Jumala jostain syystä salli Egyptiläisten orjuuttaa juutalaiset.

Noh mikäli tietenkin sivuutetaan sellainen historiallinen outous ettei ole olemassa minkäänlaista todistetta siitä että juutalaiset olisivat olleet koskaan Egyptissä orjuudessa. 

Ei niin että tämä viimeinen olisi Raamatullisesti katsottuna mikään kovinkaan ihmeellinen sattumus. 

Sekalaisia ohjeita Raamatullisen arjen pieniin tilanteisiin

5Mooses 22: 1 – 12

Valitettavasti Raamattu jatkuu tässä vaiheessa aikaisempaa enemmän lakipykälien kuin kertomakirjallisuuden muodossa, joka tekee esityksestä jokseenkin kuivan ja mitään sanomattoman.

Tai kuivemman ja vielä mitään sanomattomamman.

5Mooses 22: 1 – 4

Tässä ohjeistetaan kadotetun omaisuuden löytäjää pitämään huolta löydetystä omaisuudesta kunnes alkuperäinen omistaja tulee vaatimaan kadonnutta omaisuuttaan takaisin.

Niin ja pyydetään auttamaan lähimmäistä mikäli tämän kulkuneuvo on hankaluuksissa, tämän kulkuneuvon ollessa tässä yhteydessä joko aasi taikka härkä.

5Mooses 22: 5

Avuliaisuudesta Raamattu sitten siirtyy tämän kohdan osalta asioihin jotka ovat Jumalalle kauhistus, joka tässä yhteydessä on se että pukeutuu vaatteisiin jotka on tarkoitettu vastakkaiselle sukupuolelle.

Mistä herää kysymys siitä miksi tällainen ohjeistus on ylipäätään ollut tarpeellista?

Johon mitä ilmeisempi vastaus on että jo ennen kuin Raamattua on kukaan edes vaivautunut kirjaamaan ylös, niin on ollut esimerkkejä risti pukeutumisesta.

Mistään uudesta ilmiöstä ei siis ole kyse.

5Mooses 22: 6 – 7

Samainen kappale käsittelee myös riistanhoidollisia asioita, eikä tällä kertaa kyse ole viattoman eläimen uhraamisesta Jumalalle. Sen sijaan kyse on pesivien lintujen suojelemisesta tai ainakin pesivien emolintujen suojelemisesta.

5Mooses 22: 8

Turvamääräyksiä taloa rakentavalla.

5Mooses 22: 9

Viinitarhan ylläpito ohjeita, jotka tosin ovat jokseenkin outoja. Tässä kun kielletään kahden eri viinin viljeleminen samalla viini tilalla.... no ainakin melkein. Sillä näin on sallittua tehdä siinä tapauksessa että tuon tilan tuotto annetaan kokonaisuudessaan pyhäkölle. Outoa.

5Mooses 22: 10

Kieltää kyntämästä samaan aikaan aasilla ja härällä.......

Miksi? No edes Raamattu ei vaivaudu antamaan minkäänlaista vastausta. Edes sellaista jonka se normaalisti antaa joka on: Tee näin että menestyisit.. ja jos et tee näin kuin käsketään sinut tuomitaan kuolemaan.

Mikä toisaalta antaa jokseenkin konkreettisemman merkityksen esitykselle: Tee näin jotta menestyisit.

5Mooses 22: 11 – 12

Tässä kohden Raamattu palaa jälleen vaatetus ja muoti ohjeistukseen jossa käsketään tekemään tupsuja viittojen kulmiin ja kielletään käyttämästä kahta eri materiaalia vaatteen valmistamisessa.

Tavanomaista Raamatullista outoutta lukuun ottamatta nämä kappaleen alkujakeet eivät siis pidä sisällään oikeastaan mitään silmiinpistävää taikka mielenkiintoista.

Kohtuutonta kuritusta Raamatulliseen tyyliin

5Mooses 21: 18 – 23

Koska tämän kappaleen yhteydessä on Raamatullista rakkautta osoitettu mitä erilaisimmin tavoin, mitä erilaisimpia henkilöitä ja asioita kohtaan, niin kenellekään tuskin tulee yllätyksenä se että Raamatullista rakkautta osoitetaan myös lapsia kohtaan.

Enkä tarkoita tällä nyt pedofiliaa.

Tässä kohdassa kun käsitellään lapsien kivittämistä ei näiden raiskaamista. Minkä ei nyt oikeastaan voida sanoa parantavan missään määrin Raamatullista oppia, ei niin että kyseinen oppi voisi paljoa pahemmaksikaan mennä.

Mikä on sitten tämä hirvittävä teko jonka seurauksesta lapsi voidaan tuomita kuolemaan?

No näitä syitä on tietenkin useita eikä tämä ole missään määrin ensimmäinen kun kerta kun Raamatullisen opin mukaan lapsia on tapettu, joko Jumalan toimesta taikka tämän sallimana, mutta tällä kertaa kuolemantuomio annetaan tottelemattomuudesta vanhempia kohtaan.

Mikä antaa jokseenkin uuden merkityksen käskylle: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Tosin tässä yhteydessä mainitaan myös irstaileminen ja juopottelu joten ihan mistään pikkulapsista ei todennäköisimmin ole kyse. Ei niin että teini ikäisen kivittäminen kuoliaaksi olisi yhtään sen vähemmän hirvittävä teko, kuin minkään muunkaan ikäisen kivittäminen. (5Mooses 21: 18 – 21)

Jos edellinen vaikutti hirvittävyytensä osalta sekä varsin kohtuuttomalta että varsin oudolta niin jossain määrin näitä muutamia seuraavia jakeita voidaan, jos ei nyt pidä hirvittävämpinä, niin ainakin sekä oudommilta että kohtuuttomammilta.

Tässä kun kuvataan kuolemaan tuomitun vetämistä hirteen, enkä nyt tarkoita hirtto tuomiota, vaan sen sijaan kuolemaan tuomitun ripustamista hirteen todennäköisimmin siksi että kuolemaantuomittu asetetaan näytille..... siis sen jälkeen kun hänet on jo surmattu.

Edellisissä jakeissa kun puhutaan siitä että koko Israelin tulisi kuulla ja pelätä, tämän ollessa todennäköisimmin kaikkein tehokkain keino välittää tietoa kuolemantuomitun kohtalosta joka näillä ihmisillä oli käytössään.

Jumala kun rajattomassa tietoisuudessaan ja viisaudessaan ei vaivautunut välittämään näille ihmisille tietämystä edes siitä miten valokuvia voidaan ottaa taikka miten lähettää ja vastaan ottaa TV lähetyksiä.

Raamattu kuitenkin muistuttaa varovaisuudesta hirteen vedon yhteydessä, sillä huolimatta siitä että kuolemaantuomittu on asetettava näytille, on muistettava että ruumis on haudattava saman päivän aikana.

Tämä johtuen siitä että muutoin Jumalan kirous, joka kuolemaan tuomitun osaksi ilmeisesti langetetaan hirttämällä ruumis, saattaa ilmeisesti saastuttaa myös maan jonka yläpuolelle ruumis on ripustettu roikkumaan.

Joka tarkoitti todennäköisesti sitä että jopa israelilaiset kokivat mätänevän ruumiin joksikin mitä he eivät erityisen mielellään katselleet. (5Mooses 21: 22 – 23)

Perinteikäs avioliitto Raamatun tapaan

5Mooses 21: 15 – 17

Telepaattisen rikostutkimuksen ja sotavankien raiskaamisen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään muita perheasioita kuten vaimojen ja lasten asemaa perheessä.

Mikä sinänsä on jokseenkin ajankohtainen asia, mikäli sanaa ajankohtainen tulkitsee hieman yleispätevämmin....jotakin minkä tuskin pitäisi olla ongelmallinen Raamattua lukiessa.

Tämä johtuen siitä että seksuaalivähemmistöt marssivat jälleen tuossa hiljattain ja kuten arvata saattaa niin "perinteisen avioliiton" puolustajat hyppivät esiin kukin minkäkin puun taikka pensaan takaa, mistä käsin he olivat aiemmin ahkerasti puolustaneet "perinteistä avioliittoa" tirkistelemällä mitä ihmiset yksityisesti tekevät.....no jos ei nyt varsinaisesti niin ainakin kuvainnollisesti.

Kun tämä asia nousee esiin keskustelussa niin kuinka usein olette kuulleet esitettävän että: Avioliitto on yhden miehen ja kahden nais....., ei kun hetkinen, nyt tässä meni kyllä jotakin pieleen.

Ei. Kyllä minä luin sen ihan oikein.

Näin tässä Raamatun kohdassa ihan oikeasti sanotaan: Jos miehellä on kaksi vaimoa..... jne jne.

Otetaan siis uudestaan.

Kun tämä asia nousee esiin keskustelussa niin eikö olekin varsin merkillistä ettei argumentti "perinteisen avioliiton" osalta koskaan kuulu: Avioliitto on yhden miehen ja.... noh yhden taikka useamman naisen välinen suhde; .....eikä kyse ole nyt siitä perinteisemmästä syrjähypystä vaan ihan virallisesta suhteesta.

Hämmästyttävämmäksi, jos mahdollista, tämä asia menee vielä kun pääosa näistä argumenteista perustuu uskonnolliseen vakaumukseen, huolimatta siitä että uskonto johon viitataan ei suinkaan määritä "perinteitä avioliittoa" vakituiseksi suhteeksi yhden miehen ja naisen välillä.

Joksikin miksi nämä esitykset usein avioliiton määrittävät.

Jolloin näyttäisi vahvasti siltä että nämä henkilöt pyrkivät vetoamalla Jumalan sanaan, edistää omaa näkemystään siitä millainen avioliiton tulisi olla, sen sijaan että pyrkisivät edistämään moniavioisuutta joka mikä ilmeisimmin oli Jumalan tarkoitus.

Mikä noin Raamatullisen standardin mukaan tekee näistä henkiöistä harhaoppisia.

Ja mitä harhaoppisille jotka julistavat Jumalan sanaa väärin pitikään tehdä?

Mikäli vastauksesi tähän retoriseen kysymykseen oli: Tuomita kuolemaan; niin olet täysin oikeassa..... ei niin että Raamatusta juuri minkään muun laista tuomiota olisi edes löydettävissä.

Musta Raamatun helmi

 5Mooses: 21: 10 - 14

Mikäli Raamatusta pitäisi osoittaa ne kohdat jotka mitä selkeimmin loistavat pahuutta ja ovat osoitus siitä kuinka vastenmieliseksi ja moraalittomaksi jokin ideologinen oppi voi käydä, niin tämän on oltava yksi niistä kaikkein selkeimmistä esimerkeistä...no ainakin tähän asti.

Poikkeuksellisesti lainaan tähän kokonaisuudessaan sen Raamatun kohdan josta on puhe, sillä minun on hyvin vaikea edes lähteä kuvailemaan kyseistä Raamatun kohtaa, enkä halua missään muodossa antaa sellaista kuvaa että vähättelisin sitä mitä sanotaan.

5Mooses 21: 10 – 14

10.Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi ja sinä otat heistä vankeja
11. ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot ottaa hänet vaimoksesi,
12. niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä.
13. Ja hän riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin, ja asukoon sinun kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiänsä; sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee vaimoksesi.
14. Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy häntä rahasta. Älä kohtele häntä tylysti, koska olet häntä alentavasti kohdellut.

Hirvittävyydestään huolimatta minun on pakko kuitenkin tunnustaa että tämä kyseinen käytäntö saattoi hyvinkin edustaa omalla ajallaan varsin edistynyttä ajattelua, sillä se että sotavankien kohteluun oli asetettu edes joitain rajoituksia saattoi hyvinkin olla poikkeus ei sääntö.

Tosin tässä kohden haluan erityisesti painottaa sanaa ajallaan, eikä tämä millään tavalla tarkoita sitä että kyseiset ihmiset olisivat toimineet missään määrin hyväksyttävästi.

Sen sijaan on mahdollista että tämä tapa toimia oli vähäisissä määrin, vähemmän hirvittävä kuin mitä muut samaan aikaan eläneet heimot harjoittivat.

Se mikä tekee tästä käsittämätöntä on se että vielä tänäkin päivänä joku voi katsoa teosta joka pitää sisällään jotakin tällaista ja edelleen väittää että sen sisältämä oppi on täydellisesti hyvää ja perustana nykyaikaiselle moraalikäsitykselle.

Jos mitään niin minä sanoisin että ihmiset ovat nykyisin moraalisempia ja eettisempiä kuin mitä Raamattu vaatii ja että yhteiskunta jossa me elämme on näinkin inhimillinen huolimatta uskonnoista ei niiden vuoksi.

Sillä jos ihmiset oikeasti harjoittaisivat sitä mitä Raamattu opettaa, niin me eläisimme kristillisessä versiossa islamistisista maista.

Rikos, rangaistus ja tuomio

5Mooses 21: 1 - 9

Kaikkia rikoksia ei suinkaan voida ratkaista ja tämän tunnistaa myös Raamattu, mikä sinänsä on kummallista ihmisille jotka väittävät kommunikoivansa telepaattisesti kaikkitietävän olennon kanssa.

Mikä toisaalta saattaa hyvinkin selittää ratkaisemattomat rikokset.

Tässä yhteydessä ratkaisemattomalla rikoksella tarkoitetaan murhaa joka on tapahtunut kaupungin muurien ulkopuolella, siis rikosta jonka tapahtumista kukaan ei ole nähnyt ja jonka tapahtuminen on jäänyt huomaamatta koska ruumiin löytyminen on kestänyt pitemmän aikaa.

Mitä siis tehdä kun rikoksen ratkaiseminen vaikuttaa käytännöllisesti katsottuna mahdottomalta??

No mitäs muutakaan kuin väännetään hieholta niskat nurin.... kirjaimellisesti. (5Moos 21: 1- 6)

Ja vaikka saattaakin vaikuttaa siltä että tämän kaltaiselle toiminnalle on hyvin vaikea löytää oikeutusta niin sille on olemassa sellainen......noh jos ei rationaalista niin ainakin Raamatullinen syy.

Mikä ei tosin sinällään kerro oikeastaan yhtään mitään.

Tämän jos nyt ei ihan järkevän Raamatullisen syyn ollessa se että viattoman veren vuodattaminen täytyy korvata, ei niin että kävisi ilmi miten murhatun henkilön viattomuus todetaan, ja tämä korvaus normaalitilanteessa suoritetaan surmaamalla murhaaja joka surmatyön on suorittanut.

Koska murhaaja ei tällaisessa tapauksessa ole tavoitettavissa, ja tuskin vapaaehtoisesti ilmoittautuu, on tämä vuodatettu veri hyvitettävä muita keinoja hyväksi käyttäen ja näin ollen hiehon tappaminen toimii sijaiskärsimyksenä joka korjaa aiheutetun vääryyden.

Eikä tällä korvattavalla vääryydellä tarkoiteta missään tapauksessa vääryyttä joka on tapahtunut murhatulle taikka murhatun omaisia, vaan sen sijaan tämä sijaiskärsijänä toimiva hieho surmataan jotta Jumalan vaatima kosto tulee täytetyksi. ( 5Moos 21: 7 – 9 )

Sillä muussa tapauksessa saattaa tämä Jumala harmistua osoitetusta edesvastuuttomuudesta siinä määrin että alkaa suruttomasti lahdata valittua kansaansa mitä mielikuvituksellisimmin keinoin, toimintatapa jonka Raamattu on varsin onnistuneesti kyennyt määrittelemään yhdeksi tämän täydellisen hyvän olennon perus luonteen piirteiksi.

Raamatullista nautiskelua muiden kärsimyksellä =)

5Mooses 20

Vaikka Raamattu on jo tähän mennessä tuonut mitä selkeimmin esille israelilaisten sotaisuuden, niin tästä huolimatta näyttää vahvasti siltä että Raamattu pyrkii jatkuvasti muistuttamaan lukijaansa tästä seikasta, etteivät nämä vain unohtaisi.

Mikä sinänsä on varsin merkillistä, sillä useimmat uskonnolliset henkilöt joiden kanssa olen keskustellut ja jotka pitävät Raamattua pyhänä, näyttävät unohtaneen kokonaan nämä osat Raamatusta.

Tästä hämmästyttävästä seikasta huolimatta, palatkaamme takaisin Raamatun pariin joka tällä kertaa opettaa meille sodan jaloa taitoa...tosin tässä tapauksessa kyseinen jalo taito näyttää enemmänkin olevan:

Miten välttää sotaan joutuminen jos barbaariset ja verenhimoiset heimolaiset päättävät mielikuvitusystävänsä nimissä lahdata kaikki naapurikansat.

Ei niin että tällaisessa ohjeistuksessa olisi mitään vikaa........tosin se että tällaiselle ohjeistukselle ylipäätään on tarvetta, on itsessään varsin häiritsevä ajatus.

Mitkä sitten ovat riittäviä syitä joiden varjolla voi Raamatullisin perustein välttää osallistumisen kansanmurhiin ja etnisiin puhdistuksiin, siinäkin tapauksessa että Jumala vaatii näitä suoritettavaksi.

Noh vaivattomin tapa välttää sotaan joutuminen on esittää pelkäävänsä taikka arkailevansa, jolloin ilmeisesti moraalin ylläpitämiseksi tällaiset henkilöt on Raamatun mukaan lähetettävä kotiin.( 5Moos 20: 8)

Mikä sinänsä on yllättävää, sillä samassa kappaleessa esitetään että koska Jumala on israelilaisten puolella, ei näiden tulisi pelätä edes ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollisarmeijaa. (5Moos 20:1)

Pelkuruutta voisi siis pitää osoituksena epäuskosta tai tottelemattomuudesta ja mitähän mahtaa Raamattu sanoa epäuskon tai tottelemattomuuden osoittamisesta jumalaa kohtaan??

No ei mitään kovin positiivista, sen voin sanoa.

Joten minä olisin odottanut Raamatullisen reaktion olevan tällaisessa tapauksessa jotakin kivittämisen ja mestauksen väliltä.

Vaihtoehtoisia tapoja välttää sekä sotaan joutuminen että lynkatuksi tuleminen, samalla kun pitää kiinni Raamatullisessa mittakaavassa myös omasta kunniastaan on kuitenkin olemassa.

Tällaisia vaihtoehtoja ovat talon rakentaminen, vaimon hankkinen ja viinitarhan istuttaminen.

Toisaalta tällöin ei pääse myöskään nauttimaan saadusta saaliista johon lasketaan niin naiset, lapset kuin karjakin..tosin ehkä on ihan hyväkin ettei joku ota osaa ryöstösaaliin nauttimiseen silloin kun kyse on naisista, lapsista ja eläimistä. (5Moos 20:14)

Huolimatta siitä että Jumala on näin säätänyt.

Mikäli kyse sen sijaan on heettiläisistä, amorilaisista, kanaanilaisista, pressiläisisitä, hivviläisistä tai jebusialaisista niin tällästä ongelmaa ei ole, sillä jumalan määräyksestä näissä tapauksissa on myös naiset, lapset kuin eläimetkin tapettava. (5Moos 20: 17)

Näiden kansojen kohdalla ei siis ole vaaraa jäädä paitsi Raamatullisista nautinnoista, joista jo hieman aikaisemmin oli puhe.

Velkojista köyhyteen ja ohjeita lähimmäisen orjuuttamiseen

5 Mooses 15

Eräs uskonnollisten liikkeiden myynti artikkeleista on anteeksianto, vaikka useimmiten tämä anteeksianto on ennemminkin syyllistämistä kuin mitään muuta. Syyllistämistä siksi että ilman kokemusta syyllisyydestä ihmiselle on hieman vaikea tarjota anteeksiantoa, syytön taikka henkilö joka ei koe itseään vastuulliseksi kun tuskin kaipaa anteeksiantoa.
Tämän kertainen syyllistäminen ja anteeksianto eivät kuitenkaan ole tätä normaalia tunteisiin vetoavaa kiristämistä johon niin usein törmää, vaan sen sijaan tässä on kyse puhtaasti taloudellisesta hyödystä.
Kysymys on siis velan anteeksi antamisesta ja tietyssä määrin myös anteliaisuudesta.

Yksinkertaisesti esitettynä tämän kappaleen anteeksianto koskee velkaa ja sitä että joka seitsemän vuosi velkojan tulee antaa velalliselle anteeksi tämän velka. Voin sanoa että mikäli tämä toimisi oikeasti ja asuntolainan voisi saada anteeksi seitsemän vuoden jälkeen ei minulla henkilökohtaisesti olisi mitään sitä vastaan. Tämä anteeksi anto on kuitenkin sivu seikka, eikä siitä itsestään sen enempää.
Hyvä ajatus, huono toteutus...vähän niin kuin muutkin hyvät ajatukset joita Raamattu pitää sisällään.

Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen kohdalla nousee kaksi erillistä kohtaa joista voi päätellä muutaman täysin sanomattoman asian.
Ensin jakeissa 4 ja 5 ilmaistaan että köyhiä ei tosi uskovien keskuudessa tulisi olla koska Jumala siunaa anteliaasti niitä jotka häntä tottelevat, jonka jälkeen jakeessa 11 esitetään että köyhyydestä ei tule olemaan pulaa.

Tämä saattaa joidenkin mielestä näyttää jopa suoranaiselta ristiriidalta, mutta jos tämä potentiaalinen ristiriita jätetään huomioimatta niin tämä nostaa esiin muutamia muitakin ajatuksia.
Yksi näistä mielenkiintoisimmista seikoista on se että kun eri sosiaaliluokissa on tehty uskonnollisuudesta ja anteliaisuudesta kyselyjä, mitä heikommassa asemassa joku on sitä todennäköisimmin kyseessä on uskonnollinen henkilö ja sitä enemmän tämä lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen verrattaessa tuloihin.
Jotakin mikä vaikuttaa täysin ristiriitaiselta verrattaessa edellä mainittuihin jakeisiin, joiden puitteissa voisi olettaa että uskonnolliset henkilöt ovat sekä varakkaita että anteliaita, tai ainakin sellaiset uskonnolliset henkilöt jotka noudattavat Jumalan määräyksiä ovat.

Tarkoittako tämä siis sitä että ainutkaan köyhä ihminen ei voi olla tosi uskova ja niinpä kaikki huonotuloiset rikkovat Jumalan lakia ja joutuvat kuoltuaan helvettiin??

Toinen varsin eriskummallinen seikka on tämä julistus siitä että köyhiä tulee aina olemaan. Tämän ollessa käytännössä ennustus kyseisen Jumalan osalta jolloin köyhyys on välttämätön ilmiö taikka muutoin tämä Jumala on väärässä, samalla tämä viittaa siihen että ihmiset tulevat aina rikkomaan Jumalan käskyjä sillä muutoinhan köyhyyttä ei olisi.
Voinko uskonnottomat ja köyhyydestä kärsivät silloin syyttää tätä jumaluutta omasta uskonnottomuudestaan ja köyhyydestään, koska tämä jumalallinen julistus toteutuessaan vaatii molempia. Näin ollen tämä tila on suunnitelmallinen eikä sattumaa taikka huonoja seurauksia.

Käytännössä tämä Jumala on siis luonut tilanteen jossa köyhiä ihmisiä on olemassa, jotta kunnolliset uskonnolliset henkilöt voivat lahjoittaa näille omaisuuttaan.

Tämä on toki minun henkilökohtainen tulkintani ja kukin saanee ottaa sen vastaan siten kuin se kenellekin sopii, enhän minä koskaan menisi väittämään että oma tulkintani olisi kyseenalaistamattomasti paras..... vaikka täytyykin sanoa että se on ehkä kaikkein huvittavin johon olen törmännyt.

Koska velka on aina velka ja sen voi maksaa monella tapaa, vaihtuu tässä aiheessa velkominen orjatyövoimaan johon tämä seitsemän vuoden sääntö myös liittyy........tietynlaisella porsaanreiällä.
Tämä sikäli että vaikka muun maalaisia saakin orjuuttaa loputtomasti oman maan kansalaisia voi orjuuttaa ainoastaan seitsemän vuotta jos tämä on mies, naisia kun voi kohdella niin kuin muukalaisia, paitsi siinä tapauksessa että tällä on vaimo jota hän ei halua jättää.
Tämä vaimo kun ei vapaudu seitsemän vuoden kuluttua vaan jää edelleen orjuuteen, niin tämän orjana ollut mies voi pyytää jäädä vaimonsa luokse jolloin tällä orjan omistajalla on oikeus lävistää kyseisen henkilön korva ja orjuuttaa myös tämä loppuiäkseen.
Joten tämä kappale näyttää pitäytyvän myös taloudellisessa orjan pidossa jossa ohjeena toimii.
Naita orjasi, saat pitää tämän ikuisesti. 

Ja minä kun tulin sanoneeksi ettei tämä kappale pidä sisällään tunteisiin vetoavaa kiristämistä, noh Raamattu osoitti minun olevan väärässä ainakin tämän suhteen.

Numerin loppuhuipennus

Numeri 34 on sisältönsä puolesta jokseenkin merkityksetön, pääasiassa siksi ettei ole olemassa mitään varsinaista keinoa määrittää kyseisessä kappaleessa esitetyn maa-alueen todellista kokoa taikka sijaintia. Ai niin, nämä edellämainitut asiat olisivat merkityksellisiä tässä yhteydessä siksi että Numeri 34 pitää sisällään luettelon rajalinjoista jotka Jumala ilmoitti isrealin valtiolle.
Tietenkin olisi toki jossain mielessä parempi mikäli nämä rajalinjat olisivat todennettavia, sillä näistä olemattomista rajoita on käyty lähi-idän historiassa jokseenkin loputon määrä sotia niin juutalaisten, islamistien kuin kristittyjenkin esittäessä että heillä on oikea tulkinta siitä missä kyseinen kaistale maata varsinaisesti on.

Mutta ei Numeri 34:stä sen enempää vaan siirrytään seuraavaan kappaleeseen: Numeri 35.
Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen tekee kaksi seikkaa. Tämä on yksi niistä harvoista kappaleista joiden esitetään olevan suoraan Jumalan kommunikontia Moosekselle ja toinen seikka joka tekee tästä Jumalan monologista mielenkiintoisen on sen sisältämät esitykset jotka tässä tapauksessa koskevat toisen henkilön surmaamista.
Mikä sinällään on varsin merkillistä sillä ainoa asia johonka minä henkilökohtaisesti olen törmännyt keskusteluissa uskonnollisten ihmisten kanssa aiheesta joihin myös murha taikka surma liittyy, pääosin moraali ja etiikka, olen harvemmin kuullut mitään muuta kuin esityksen: Älä tapa.
Tämä voi tietenkin johtua sellaisesta yksinkertaisesta syystä että kohtaamani uskonnolliset henkilöt ovat hyvin samanlaisia.
Kaupunkien jaon ja laidunmaiden määrittelemisen yhteydessä, ja ei en vitsaile, Jumala asettaa myös ehdon jossa näistä kaupungeista osan, kuusi kappaletta, on oltava ns: turvakaupunkeja.
Mitä sitten turvakaupunki Raamatun tarinan yhteydessä tarkoittaa?
Se tarkoittaa kaupunkia johon surmateon tehnyt henkilö voi paeta verikostoa (Numeri 35:6).
Tämä jotta kyseinen henkilö voidaan tuomita ko. Kappaleessa esitetyn säännöstön pohjalta, jossa periaattessa tarkoituksenmukaisesta murhasta tuomitaan kuolemaan ja tapaturmaisesta kuolemantuottamuksesta vankeuteen kyseiseen turvakaupunkiin joksikin hyvin epämääräiseksi ajaksi( Numeri 35:10 – 34).

Oudoksi tämän seikan tekee se että tämän kaltaisia "turvakaupunkeja" ylipäätään tarvittiin. Mikä sinällään kertoo jotakin esitetyn yhteiskunnan tilasta ja siitä ettei kuolemaan johtava väkivalta ollut tuolloin kovin harvinaista.
Toisaalta kun katsoo monoteististen uskontojen historiaa, varsinkin niiden jotka kyseiseltä lähi-idän alueelta ovat ainakin näennäisesti historian saatossa nousseet esiin, niin oudoksi tällaista tilannetta on kaiketi hieman huono sanoa.
Merkittävää on myös se että tässä samassa yhteydessä esitetään, että verikoston voidaan suorittaa ilman rangaistusta, siinä tapauksessa että alkuperäinen surmaaja poistuu turvakaupungista.
Käytännössä oikeuttaen verikoston tämän esitetyn Jumaluuden oikeuttamana, teko jota myös kunniamurhaksi kutsutaan (Numeri 35:26 – 27).
Tässä kohden on hyvä muistaa että kyseisessä kohdassa esitetään että Jumala puhuu suoraan Moosekselle, jolloin tällä on suora jumalallinen oikeutus Raamatun mukaan.

Tämän kaltainen mentaliteetti jossa oman käden kautta voidaan vapaasti jakaa oikeutta on jotakin josta tarvitaan vain hyvin vähän jos ollenkaan tulkintaa, voidakseen oikeuttaa omat tekonsa muita kohtaan, kunhan kokee että tällä toiminnalla saavutetaan oikeudenmukaisuutta.
Oikeudenmukaisuus puolestaan on hyvin vaarallinen käsite, silloin jos omaa myös ajatuksen siitä että oma asema on absoluuttisesti oikeassa ja että itsellä on myös oikeus toteuttaa tämä samainen käsitys; varsinkin jos katsoo että tämän oikeutuksen teolle antaa jokin ulkopuolinen korkeampi auktoriteetti.

Uskonnolliset aatteet ovat tämän suhteen varsin ongelmallsia sillä huolimatta siitä että ongelmat ovat jokseenkin samat kuin missä tahansa ääri-ideologisissa liikkeissä, ääri-ideologiset liikkeet uskontojen ulkopuolella harvemmin saavat kokoon kovinkaan suurta kanatusta.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että jokainen uskonnollinen henkilö on fundamentalistinen, vaan tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että uskonnon kautta nämä samaiset ideologiset asemat leviävät huomattavasti suuremmalle yleisölle.
Niin ikään uskonnot, koska niitä sovelletaan perinteinä, säilyttävät kohtalaisen samankaltaisen ja muuttumattoman sisällön hyvin pitkän aikaa, jolloin nämä samaiset ideologiat säilyvät kulttuurissa sen ilmeisestä kehityksestä ja muutoksesta huolimatta. Koska oppi joka sisältää näitä ajatuksia on laajalle levinnyt, on näiden aatteiden ja ideologioiden löytäminen sekä niiden oikeuttaminen kohtalaisen helposti saavutettavissa.

Tämä edellinen kertomus Numeri 35, kuitenkin tuo mukanaan erään ongelman, johuen pääosin siitä että Jumala suuressa viisaudessaan ja armossaan oli tapattanut, joko suoraan taikka välillisesti, yhden israelin sukukunnan kaikki päämiehet. Jolloin kyseisessä sukukunnassa asioita hoitivat ainoastaan naiset, mikä ei tietenkään ole soveliasta millään muotoa.
Niinpä tähän ongelmaan oli löydettävä ratkaisu Numeri 36:ssa, johtuen siitä että edelleenkin naimisiin meneminen tarkoittaa perinteisessä, kristillisesssä ja juutalaisessa sekä islamistisessa, mielessä sitä että nainen siirtyy miehen sukuun. Tosin nykyään harvemmin puhutaan siitä että mies omistaa puolisonsa islamia lukuunottamatta, joten jonkinlaista edistystä on kaiketi tämän osalta saavutettu.
Ongelma tässä on vain siinä että Jumala määräsi isrealilaiset jakamaan valloittamansa maat kahdentoista sukukunnan kanssa tasan, riippuen kunkin sukukunnan lukumäärästä.
Jos siis jollakin sukukunnalla ei ole miehiä, tämä sukukunta liitetään ennen pitkää muihin ja se häviää kokonaan.
Ratkaisu tähän oli tietenkin hyvin helppo. Koska suvun päämiehiä ei enää ollut jäljellä, jotta suku pysyisi yhtenäisenä naitettiin suvun entisten päämiesten vaimot/ naiset näiden serkkujen kanssa.
Ja tämän briljantin ratkaisun meille tarjoaa Raamattu, Jumalan määräyksestä ja Mooseksen välittämänä israelin autuaalle kansalle. (Numeri 36: 6 – 13 )

Kun keskustelu sitten vääjäämättömästi uskonnollisen henkilön kanssa johtaa seksuaaliseen suuntautumiseen, pääosin johtuen siitä että uskonnolliset henkilöt esittävät väitteen solidaarisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta jonakin uskonnon aikaansaamana ja kyseinen seikka on esimerkki joka osoittaa tämän epäpäteväksi näissä kaikissa kolmessa katekoriassa, niin tämän kaltaiset esitykset joissa Raamattu ilmiselvästi oikeuttaa mm: insestiä taikka sukurutsausta näyttävät olevan sellaisia asioita joita kukaan uskonnollinen henkilö ei näytä muistavan.
Toisaalta taas nämä samaiset henkilöt näyttävät hyvin muistavan sen että homoseksuaalisuus on Raamatussa kiellettyä, toki jättäen tietenkin mainitsematta sen että Raamatun mukaan homoseksuaaliseuudesta tulisi rangaista kuolemalla.

Eikä tämän kaltainen valikoiva lukeminen ole juurikaan outo ilmiö, taikka rajoittunut ainoastaan tähän kyseiseen seikkaan, vaan näyttää vahvasti siltä että Raamatusta haetaan oikeutuksia niille ajatuksille joita jo valmiiksi omaa ja kun löydetään kohtia joita ei itse jaa näiden olemassaolo sopivasti vain satutaan unohtamaan. Olisihan se varsin kiusallista itseasiassa omaksua Raamatun oppi sellaisenaan kokonaisuudessaan, samalla kun tajuaa että kokonaisuudessaan kyseinen oppi on täysin mieletön.
Tämä ei tietenkään yleispätevästi ole minkäänlainen ongelma, sillä kukaan tuskin on lukenut mitään tekstiä jonka sisällöstä on täysin yhtä mieltä. Ongelmaksi tämä muodostuu silloin kun esitetään että jokin teksti pitää sisällään absoluuttisen muuttumattoman totuuden jota tulee kyseenalaistamattomasti noudattaa. Jotakin mitä uskonnoilla on tapana tehdä.

Jolloin tekstin kirjaimellinen noudattaminen on ainut tapa säilyttää uskonnollinen järjestelmä edes sisäisesti pätevässä muodossa, ei niin että olisin koskaan törmännyt uskonnolliseen oikeutukseen joka pätisi itseasiassa todellisuuteen tämän kyseisen uskonnollisen käsityksen ulkopuolla.
Mikä puolestaan johtaa sellaiseen ilmiön jossa liberaalista uskonnollisista ryhmistä nousee jatkuvasti esiin uusia fundamentalistisia ääriliikkeitä, näiden henkilöiden tajutessa että ainoastaan fundamentalistinen uskonnon harjoittaminen on kyseisen opin mukaan oikeutettavissa ja perusteltavissa.

Näihin tunnelmiin päättyy Raamatun neljän kirja Numeri ja seuraavaksi tarina siirtyykin Mooseksen viidennen kirjan pariin taikka Deuteronomy kuten se muutoin tunnetaan.

Sovinismia ja muita mielettömyyksiä

Jälleen kerran siis israelilaiset aloittivat sotaan valmistautumisen Jumalan määräysten mukaisesti ja niin kuin tällaisissa tilanteissa on ilmeisesti tapana, jokin tietty osa kansaa oli tätä vastaan. Niinpä Jumala avasi maan näiden alta ja maa nielaisi heidät.
Mikäli tätä seikkaa tästä esitetystä jumaluudesta alkaa edes hieman pohtimaan, alkaa tällainen sotaan valmistautuminen vaikuttamaan jokseenkin tarpeettomalta. Mikäli tällainen jumaluus on olemassa ja se rankaisee omaa valittua kansaansa vitsauksilla joissa kuolee satojatuhansia ihmisiä, taikka avaa maan niiden alta jotka uskaltavat olla eri mieltä: Mihin tällainen jumaluus tarvitsee sotilaita?

Tämän jälkeen Numeri 26 siirtyy kertomaan kuinka sotasaaliina saadut maat ja omaisuus jaetaan eri sukujen kesken.

Numeri 27.
Kyseinen kappale käsittelee lähinnä tarkemmin perimysjärjestystä joka on seuraavankaltainen.
Perintö jaetaan kuolleen lähimpien miespuolisten sukulaisten kanssa, mutta mikäli joku kuolee pojattomana siirtyy omaisuus naispuoleisille lähimmille sukulaisille. Mikäli kuolleella ei ole lapsia, siirtyy omaisuus seuraavaksi lähimmälle miespuoleiselle sukulaiselle.
Tämän systeemin epätasa-arvoisuutta on tuskin tarpeellista erikseen mainita.

Tätä seuraa kertomus jossa Jumala valitsee Mooseksen seuraajan ja Mooses, Jumalan asetuksen mukaan, kuolee koskaan pääsemättä Jumalan israelilaisille lupaamaan maahan.
Mutta ei aivan vielä, sillä täytyihän Mooseksen vielä päästä viimeiselle sotaretkelleen.

Numeri 28.
Tässä kappaleessa Jumala muistuttaa israelilaisia siitä että uhreja tulee jatkossakin tehdä.

Numeri 29.
Ja koska uhrausmenot ovat ilmeisesti varsin merkittäviä jatkuu uhrausmenojen ohjeistaminen myös koko tämän kappaleen.

Numeri 30.
Mikäli Raamatusta etsii kohtaa jolla oikeuttaa sovinistisen luonteensa, niillä jolla tällainen sattuu olemaan, on tämä kyseinen kappale juuri kyseistä tarkoitusta varten laadittu.
Periaatteessa tämä orjuuttaa naisen miehen omaisuudeksi kieltämällä naiselta täysin itsemääräämisoikeuden, tietenkin lukuun ottamatta "leskeä" taikka "hylättyä naista", sillä kuka nyt haluaisi lesken taikka hylätyn naisen?
Mikäli tämä termi "hylätty nainen" aiheuttaa ihmetystä niin oman käsitykseni mukaan, tosin saatan olla väärässä, kyseessä on nainen josta joku mies on ottanut avioeron.
Ei niin että naisella olisi edes oikeutta erota omaehtoisesti miehestään.