Deuteronomy taikka viides mooseksen kirja, on sisältönsä puolesta jokseenkin poikkeuksellinen tähän astiseen verrattuna. Pääosin johtuen siitä että tässä kohden kerronta siirtyy tapahtumien kuvaamisesta, kuvaamaan Mooseksen kertomusta aiemmista tapahtumista lähes yksinomaan Mooseksen näkökulmasta.
Nykyään tällaista kerronnan muotoa näkee joissakin TV sarjoissa jotka toisen tuotantokauden aluksi esittävät jakson joka käy lävitse ensimmäisen tuotantokauden tapahtumat.
Koska en viitsi toistaa itseäni useammin kuin on tarpeellista, Raamattu kun joka tapauksessa toistaa samoja teemoja hyvin useasti, niin keskityn sellaisiin seikkoihin jotka antavat jotakin lisätietoa jo aiemmin kerrottuun tarinaan.
5 Moose 3: 1 – 7
Kyseinen kohta tarkentaa aiemmin esitetyn käsiteltyä sotaretkeä joka vain yksinkertaisesti mainitsi sen että israelilaiset tuhosivat kaikki Siihonin sekä Baasanin kaupungit, mainitsemalla että linnoitettuja kaupunkeja oli 60 ja lukemattomia linnoittamattomia kyliä.
Niin ikään tämä kohta tarkentaa kertomusta siten että se ilmoittaa tämän barbaaribeduiini joukon kansanmurhan kohdistuneen syrjimättömästi niin miehiin, naisiin kuin lapsiinkin.
Tosin tämäkään kerotmus ei kerro sitä kuinka monta kaupunkia Siihonissa mahdollisesti tämän saman kaltaisen kohtalon kärsi.
Ei niin että olisi minkäänlaista varmuutta siitä että nämä kuvatut tapahtumat olisivat koskaan edes tapahtuneet. Ongelma ei kuitenkaan ole se onko jotakin kuvatun kaltaista tapahtunut, vaan ongelma on se että nämä tapahtumat kuvataan sellaisiksi jotka on toteutettu tämän jumalhahmon määräyksestä jonka lisäksi nämä tapahtumat on esitetty positiivisina.
5 Mooses 4: 5 – 10
Tämä kyseinen kohta on jokseenkin mielenkiintoinen koska siinä viitataan muihin jumaliin ja muihin lakeihin ja sen ilmaistaan olevan jotakin jonka Jumala on Moosekselle sanonut.
Käytännössä esittämällä että vaikka onkin olemassa muita jumalia ja muita lakeja, tämä nimenomainen jumala ja tämä nimenomainen laki on paras vaihtoehto.
Mikä kertoo myös siitä että uskonnolliset argumentit eivät ole juurikaan parantuneet sitten pronssiajalta, sillä edelleenkin hyvin usein kuulee vedottavan siihen ettei jonkin jumalan olemassaolon hyväksymisessä ole mitään hävittävää.
Ikään kuin uskominen jonkin asian olemassaoloon olisi asia jonka voisi yksinkertaisesti vain päättää tehdä.
Samalla tämä esittää myös toisen hyvin yleisesti vielä nykyaikanakin käytettävän uskonnollisen metodin joka on pelottelu. Tätä suoritetaan joko suoraan uhkaamalla että jotakin tapahtuu, taikka sitten esittämällä että mikäli jotakin ei hyväksy jää paitsi jostakin hyvästä.
Koska molemmissa näistä tapauksista oikeutuksia tälle käsitykselle ei ole olemassa, sen vaatiessa sokeaa tottelevaisuutta ja uskoa ilman syytä, ja perustelu tälle järjestelmälle on molemmissa yksinkertaisesti vain se että jokin auktoriteetti määrää niin; ovat molemmat näistä esimerkeistä niin Raamatun sisällön yhteydessä kuin nykypäivänäkin vailla oikeutusta ja perustelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti