Pre- Kymmenen käskyä

5Mooses 5/ Deuteronomy 5

Tämä kyseinen kappale sisältää lähinnä kymmenen käskyä, lähestulkoon siinä muodossa jossa ne on kaikkein tutuimpia mm: evangelis luterilaisessa kirkossa.
Koska mikään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää ja Raamattu on tämän suhteen poikkeuksellisen ongelmallinen, siis selkeyden suhteen, niin pyrin valoittamaan tätä asiaa historian valossa.

Ongelma joka tässä kohdin ilmenee ei niinkään johdu tekstistä itsestään, vaan lähinnä siitä miten tätä kyseistä opusta on historian saatossa käytetty uskonnon harjoittamiseen. Kymmenen käskyn kohdalla tämä tarkoittaa nimenomaisesti sitä että kyseisestä pykälistöstä on olemassa eriäviä versioita, riippuen siitä mitä uskontokuntaa milloinkin katsotaan.
Pääosin erona on se miten näitä pykäliä numeroidaan, mutta myös sisällön puolesta eroja löytyy.

Sinällään nämä erot ovat toki pieniä, mutta kun esitys on sellainen että jokin uskonto on saavuttanut absoluuttisen totuuden, muuttumattoman jumalallisen ilmoituksen joka on tosi, ovat nämä pienehköt erot jotakin joka saattaa tämän hieman kyseenalaiseksi.
Tämä siksi että mikäli samaa tekstiä tulkitsemalla voidaan päästä useampaan kuin yhteen lopputulokseen, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin tekstin olevan merkityksellinen, mistä voidaan tietää mikä näistä vaihtoehdoista on tosi jos yksikään.

Lisä ongelmia tähän tuo se että nämä kymmenen käskyä, koska ne ovat itseasiassa vanhassa testamentissa, löytyvät myös juutalaisesta uskonnosta kristillisyyden lisäksi.
Mikä tarkoittaa sitä että Jeesuksen olemassaolo taikka olemassa olemattomuus, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin Raamatun viittaavan johonkin todelliseen, ei ole välttämätön näiden lakien ja käskyjen olemassaololle.
Mikä johtaa siihen että moraali argumentti kristillisestä näkökulmasta katsottuna, joka nostaa yleisesti esiin kymmenen käskyä, viittaa säännöstöön jonka olemassaolo edes sen oman opin sisällä ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi.
Tai no teitenkin kristillisen oppi sisäisesti vaatii sitä että kristillinen oppi on tosi, mutta moraaliargumentti joka viittaa kymmeneen käskyyn ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi ainakaan näiden käskyjen olemassaolon kannalta edes silloin jos ainoa teksti jota katsotaan on Raamattu itsessään.

Myöskin syy sille miksi näitä ohjeita tulee noudattaa on Raamatun mukaan hieman toinen kuin mihin nykyisessä keskusteluss yleensä viitataan, Raamatun kun tässä vanhemmassa mallissaan ei viittaa sääntöjen noudattamisella mihinkään kuolemanjälkeen saatavaan palkintoon.
Deuteronomy 32 -33, johon kyseinen kirja myös loppuu esittää näiden käskyjen noudattamisen johtavan pitkään elämään siinä maassa johon kyseiset israelilaiset ohjataan, eikä tässä rangaistuksella tarkoiteta mitään kristillisyydessä esiintyvää helvettiä vaan lähinnä rangaistusta tässä elämässä.

Rangaistus tässä kohden toki varsin ilmeinen, johtuen siitä että tämä yhteisö tokraattisena varsin usein toimitti tämän rangaistuksen joka useimmissa tapauksissa oli kuolemantuomio. Näin ollen kyseinen esitys on itsestään toteutuva, siinä mielessä että mitään vahtoehtoista ajatus taikka käytäntömallia ei suvaittu kuolemanrangaistuksen uhalla.
Onneksi nykyään pääosa ihmisitä, no ainakin länsimaissa, on ymmärtänyt että totalitärismi ei ehkä sittenkään ole oikea tapa hallita ihmisiä, siitäkin huolimatta että se on hyvin tehokas tapa hallita kansalaisia.
Tästä ei toki voi mitenkään asettaa syylliseksi barbaaribeduiineja, sillä he eivät tietenkään tienneet mitään sen parempaa, mutta mikäli tämä kansa todella on ollut ja on jonkin juamallisen olennon ohjaamana: Niin mikä on kyseisen olennon tekosyy olla selittämästä näille henkilöille heidän käyttämänsä järjsestelmän epäoikeudenmukaisuuksia ja mielettömyyksiä?

No tekosyy tälle on tietenkin se että tämä esitetty jumaluus on se joka määrää näitä ihmisiä kyseisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja mielettömyyksiin.