Neljäs käsky 5Mooses5:
>>> 16. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. <<<
Vaikka minulla ei missään mielessä ole mitään sitä vastaan että osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, siinä tapauksessa että vanhemmat ovat ansainneet tulla kunnioitetuksi, niin tämän kyseisen käskyn osalta Raamattu osoittaa yhden sen kaikkein selkeimmän puutteen.
Tämä käsky kun ei oikeuta missään muodossa sitä miksi vanhempiaan tulisi kunnioittaa jonka lisäksi se esittää uhkavaatimuksen siinä tapauksessa ettei osoita kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, täysin riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei.
Uhkavaatimus tässä kohden tulee siitä että mikäli tätä käskyä ei noudata, edelleen riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei, viittaa tämä jokseenkin selkeästi siihen että tälaisessa tapauksessa ei elä kauaa taikka saavuta menestystä.
Tämä samainen kohta on kuitenkin ongelmallinen myös siksi että se ei lupaa palkintoa taikka uhkaa rangaistuksella kuoleman jälkeen, vaan sen sijaan lupaa palkintoja tässä elämässä ja uhkaa rangaistuksilla tässä elämässä.
Tämä ei tietenkään olisi mitenkään ongelmallista siinä tapauksessa että jokin jumala olisi olemassa ja tämä aktiivisesti palkitsisi esitettyjen käskyjen noudattamisesta ja rankaisisi niiden noudattamatta olemisesta, mutta kuten hyvin monet uskonnolliset liikkeet ovat huomanneet tällaista ei näytä tapahtuvan.
Sen sijaan näyttää hyvin vahvasti siltä että me elämme maailmankaikkeudessa joka toimii sellaisella tavalla jolla sen olettaisi toimivan mikäli minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, tai mikäli jokin jumala tai jumalia on olemassa ei niiden olemassaololla vaikuta olevan ainakaan meille mitän merkitystä.
Näin jälkihuomautuksen muodossa sanottakoon sen verran että henkilökohtaisesti minä pidän sokeaa omistautumista ja luottamusta kaikissa tapauksissa..... potentiaalisesti haitallisena.
Tämä johtuu siitä että mikäli asettaa itsensä asemaan jossa antautuu täysin toisen päätöksenteon vietäväksi, oli kyseessä sitten vanhemmat, ystävät, sukulaiset taikka sitten jokin käsitys jumaluudesta, on tilassa jossa joku toinen voi hyvin helposta käyttää hyväkseen tätä tilaa.
Uskontojen kohdalla esim: mikäli luottaa täysin siihen mitä saarnastuolissa keikkuva jumalanpuhemieheksi julistautunut henkilö sanoo, saattaa joissakin tapauksissa antautua sellaisen henkilön armoille joka täysin piittaamattomasti käyttää kyseistä henkilöä hyväkseen.
Jotakin josta on olemassa hyvin paljon esimerkkejä.
Tosin rehellisyyden nimissä on mainittava ettei uskonnot ole missään tapauksessa ainoa keino hyväksikäyttää ihmisten luottamusta, mutta se on yksi, omasta mielestäni, laajimmalle levinnyt ja yleisin hyväksikäytön muoto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti