Vääryyksiä tappamassa

Kymmenen käskyä 5Mooses5:

>>>17. Älä tapa.
>>>18. Älä tee huorin.
>>>19. Älä varasta.
>>>20. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Koska näiden kohdalla Raamattu ei anna mitään erityistä jumallista ohjeistusta, vahvistamaan erikseen annetun jumalallisen määräyksen, taikka erityisemmin laajenna taikka käsittele kyseisiä käskyjä ajattelin käydä nämä samaan tapaan lävitse hieman lyhyemmin.
Tämän erityisen lyhyen ja ytimekkään sisällön tuotoksen tuloksena olen ainakin omalta kohdaltani vakuuttunut yhdestä seikasta. Nämä ohjeet ja periaatteet ovat sellaisia joita ei tarvinnut edes barbaaribeduiineille erikseen selittää taikka erikseen määrätä, vaan sen sijaan nämä ovat sellaisia käytännön periaatteista jotka olivat myös tuolloin itsestään selvyyksiä.
Pois lukien näistä viimeinen: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi; mutta siitä lisää vasta lopuksi.

Edellisen käytännössä tarkoittaen sitä ettei mitään oppia tarvinnut erikseen muodostaa näiden eettisten ja moraalisten säännöstöjen esittämiseen, vaan ne olivat hyväksyttyjä käytäntöjä ennen kuin kukaan sai päähänsä koota nämä kansantarut samoihin kansiin.

Ainoa varsinainen ongelma on se, ettei näille esityksille anneta minkäänlaisia oikeutuksia. Mikä ei ole niinkään ongelma yksinomaan kymmenen käskyn suhteen, vaan jotakin joka ruton lailla vaivaa koko Raamattua.
Niin ikään otsikko ei ole tässä suhteessa kovinkaan virheellinen sillä hyvin harvoin Raamattu tuntee mitään muuta rangaistuksen muotoa kuin kuolemantuomio.

Tietenkin tämä on jokseenkin kohtuutonta silloin kun ainoa rikkomuksen tuloksena syntynyt paha, on mielipaha, niin kuin aviorikoksen, taikka huorin tekemisen kohdalla sattuu olemaan. Ei niin että minä olisin hyväksymässä kuolemantuomiota muidenkaan rikosten kohdalla, kaksi väärää tekoa kun ei tee tilanteesta hyvää, periaate jota Raamattu myös omissa opeissaan jokseenkin vahvasti korostaa........ ja jotakin jolle koko kristillinen usko perustuu.

Mikä on sitten erilaista kohdassa 5Mooses5:20, jossa sanotaan: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Ja kysymys jolla tähän kysymystä voidaan valaista on seuraava: Miksi lisätä sana "lähimmäisestäsi" sen sijaan että esitettäisiin väärän todistuksen antamisen olevan itsessään väärin?
Monet kristityt, koska muiden uskonnon edustajien kanssa harvemmin tulee uskonnosta keskusteltua, esittävät usein että Koraanissa muslimeille annetaan oikeus valehdella ja teeskennellä hyväksymistä niitä kohtaan jotka ovat harhaoppisia.
Tämä toki pitää täysin paikkansa mutta tätä kyseistä käskyä; "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi", voidaan käyttää täysin samassa tarkoituksessa.

Ainoa mitä tarvitsee tämän käskyn lisäksi hyväksyä on ajatus siitä että jokin taikka jotkin ryhmät eivät kuulu tähän sisäpiiriin nimeltä "lähimmäiset". Mikä käytännössä tarkoittaa sitä että yhden uskonnollisen lahkon edustajat voivat katsoa että lähimmäisiä ovat ainoastaan ne jotka jakavat saman käsityksen uskosta.
Jolloin väärän todistuksen antaminen niistä jotka eivät ole osa kyseistä lahkoa, voidaan oikeuttaa täysin ilman että tätä esitettyä sääntöä rikottaisiin millään tavalla.
Toki Raamattu ei kehota toimimaan edellä mainitulla tavalla, joten se voitaneen kaiketi laskea jonkinlaiseksi eduksi tässä asiassa.... no ainakin verrattaessa Koraaniin.

Tosin tämä vertaus on vähän sama jos esitettäisiin että olihan Natsi-Saksan tiet paremmassa kunnossa kuin Stalinin Neuvostoliitossa.