5Mooses 11 - 12
Näiden kappaleiden puitteissa nousee esiin varsin mielenkiintoinen piirre, tosin se kuinka mielenkiintoinen asia on kyseessä saattaa hyvinkin riippua täysin siitä keneltä asiaa kysyy. On toki myönnettävä että oma mielenkiintoni tässä asiassa kohdistuu lähinnä tietynlaiseen dilemmaan joka näiden kappaleiden aikana nousee esiin ja yritän sitä parhaan kykyni mukaan tässä valottaa.
Ensimmäinen pala tähän peliin löytyy tekstin ulkopuolelta oletetusta erehtymättömyydestä joka usein liitetään jumalolentojen yhdeksi ominaisuudeksi ja varsinkin yksijumalaisissa käsityksissä.....tosin tässä vaiheessa Raamattua on hyvin vaikea nähdä sitä miten tästä mytologiasta koskaan voisi saada väännettyä yksijumalallista, jumalia kun näyttää parveilevan tarinana mukaan kaikkialla.
Toinen pala tähän dilemmaan tippuu esityksestä jonka mukaan näissä kappaleissa esitettyjä sääntöjä tulee noudattaa ja vaikka nämä kaksi ensimmäistä eivät olekaan ristiriidassa keskenään niin ne luovat pohjan jokseenkin merkilliselle yhtälölle.
Yksi näissä kappaleissa esitetyistä säännöistä kun sellainen jossa kielletään muiden jumalten palvonta tavat.
Seuraava pala joka ei sitten mitenkään sovi tähän palapeliin on esitys jonka mukaan henki tai sielu elää veressä ja tästä syystä veri on vuodatettava myös teurastettavista eläimistä maahan, sielun syöminen kun ihmisiltä kiellettyä (5Mooses12:23).
Vaikka en voikaan sanoa omaavani antropologian tohtori, edes etäisesti, niin voinen silti hyvinkin todeta että veri uhrit ja käsitys sielusta osana verta ei ole kovinkaan epätavanomainen uskomus.
Esim: Atsteekkien koko uskonto perustui tähän ajatukseen.
Varsin selväksi tämä asia kun käy siinä että Jumalalle tämän tarinan mukaan uhrataan myös tai nimenomaisesti veri, eli sielu (5Mooses12:27).
Ehkäpä vieläkin mielenkiintoisempi ja vertailussa hieman hämmästyttävämpi seikka, varsinkin verrattaessa Atsteekkien uskontoon, on se että näillä uhri ja rituaalimenoilla hallittiin säätilaa ( 5Mooses11: 8 - 17).
Hieman samaan tapaan kuin missä tahansa muussakin alkukantaisessa maanviljelystä harjoittavassa yhteisössä oli tapana tehdä.
Jolloin on jokseenkin ristiriitaista kieltää jumalien palvontamenot joita muut harjoittavat, samalla kun vaatii sitä että näitä samoja menoja samaa tarkoitusta varten suoritetaan jumalalle jonka palvontaan näissä kappaleissa ohjeistetaan. Tietenkin voidaan hyvinkin sanoa että eihän Mooses Atsteekeista mitään tiennyt, taikka niistä lukemattomista muista uskonnoista joita harjoitettiin samoin samoja tarkoituksia varten, mutta samaa tietämättömyyttä tuskin voidaan käyttää tekosyynä sille että Jumala ei nähtävästi kokenut aiheelliseksi korjata tätä virheellistä esitystä jonka Mooses toimitti....no esim: polttamalla tämän elävältä taikka muuttamalla tämän suolapatsaaksi, niin kuin sillä luetun perusteella oli tapana tehdä.
Kummallisia ja mystisiä näyttävät tosiaan olevan nämä jumalalliset standardit jotka heijastavat täysin sitä kulttuuria ja niiden ihmisten ymmärrystä ja tietotasoa joista ne ovat peräisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti