Velkojista köyhyteen ja ohjeita lähimmäisen orjuuttamiseen

5 Mooses 15

Eräs uskonnollisten liikkeiden myynti artikkeleista on anteeksianto, vaikka useimmiten tämä anteeksianto on ennemminkin syyllistämistä kuin mitään muuta. Syyllistämistä siksi että ilman kokemusta syyllisyydestä ihmiselle on hieman vaikea tarjota anteeksiantoa, syytön taikka henkilö joka ei koe itseään vastuulliseksi kun tuskin kaipaa anteeksiantoa.
Tämän kertainen syyllistäminen ja anteeksianto eivät kuitenkaan ole tätä normaalia tunteisiin vetoavaa kiristämistä johon niin usein törmää, vaan sen sijaan tässä on kyse puhtaasti taloudellisesta hyödystä.
Kysymys on siis velan anteeksi antamisesta ja tietyssä määrin myös anteliaisuudesta.

Yksinkertaisesti esitettynä tämän kappaleen anteeksianto koskee velkaa ja sitä että joka seitsemän vuosi velkojan tulee antaa velalliselle anteeksi tämän velka. Voin sanoa että mikäli tämä toimisi oikeasti ja asuntolainan voisi saada anteeksi seitsemän vuoden jälkeen ei minulla henkilökohtaisesti olisi mitään sitä vastaan. Tämä anteeksi anto on kuitenkin sivu seikka, eikä siitä itsestään sen enempää.
Hyvä ajatus, huono toteutus...vähän niin kuin muutkin hyvät ajatukset joita Raamattu pitää sisällään.

Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen kohdalla nousee kaksi erillistä kohtaa joista voi päätellä muutaman täysin sanomattoman asian.
Ensin jakeissa 4 ja 5 ilmaistaan että köyhiä ei tosi uskovien keskuudessa tulisi olla koska Jumala siunaa anteliaasti niitä jotka häntä tottelevat, jonka jälkeen jakeessa 11 esitetään että köyhyydestä ei tule olemaan pulaa.

Tämä saattaa joidenkin mielestä näyttää jopa suoranaiselta ristiriidalta, mutta jos tämä potentiaalinen ristiriita jätetään huomioimatta niin tämä nostaa esiin muutamia muitakin ajatuksia.
Yksi näistä mielenkiintoisimmista seikoista on se että kun eri sosiaaliluokissa on tehty uskonnollisuudesta ja anteliaisuudesta kyselyjä, mitä heikommassa asemassa joku on sitä todennäköisimmin kyseessä on uskonnollinen henkilö ja sitä enemmän tämä lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen verrattaessa tuloihin.
Jotakin mikä vaikuttaa täysin ristiriitaiselta verrattaessa edellä mainittuihin jakeisiin, joiden puitteissa voisi olettaa että uskonnolliset henkilöt ovat sekä varakkaita että anteliaita, tai ainakin sellaiset uskonnolliset henkilöt jotka noudattavat Jumalan määräyksiä ovat.

Tarkoittako tämä siis sitä että ainutkaan köyhä ihminen ei voi olla tosi uskova ja niinpä kaikki huonotuloiset rikkovat Jumalan lakia ja joutuvat kuoltuaan helvettiin??

Toinen varsin eriskummallinen seikka on tämä julistus siitä että köyhiä tulee aina olemaan. Tämän ollessa käytännössä ennustus kyseisen Jumalan osalta jolloin köyhyys on välttämätön ilmiö taikka muutoin tämä Jumala on väärässä, samalla tämä viittaa siihen että ihmiset tulevat aina rikkomaan Jumalan käskyjä sillä muutoinhan köyhyyttä ei olisi.
Voinko uskonnottomat ja köyhyydestä kärsivät silloin syyttää tätä jumaluutta omasta uskonnottomuudestaan ja köyhyydestään, koska tämä jumalallinen julistus toteutuessaan vaatii molempia. Näin ollen tämä tila on suunnitelmallinen eikä sattumaa taikka huonoja seurauksia.

Käytännössä tämä Jumala on siis luonut tilanteen jossa köyhiä ihmisiä on olemassa, jotta kunnolliset uskonnolliset henkilöt voivat lahjoittaa näille omaisuuttaan.

Tämä on toki minun henkilökohtainen tulkintani ja kukin saanee ottaa sen vastaan siten kuin se kenellekin sopii, enhän minä koskaan menisi väittämään että oma tulkintani olisi kyseenalaistamattomasti paras..... vaikka täytyykin sanoa että se on ehkä kaikkein huvittavin johon olen törmännyt.

Koska velka on aina velka ja sen voi maksaa monella tapaa, vaihtuu tässä aiheessa velkominen orjatyövoimaan johon tämä seitsemän vuoden sääntö myös liittyy........tietynlaisella porsaanreiällä.
Tämä sikäli että vaikka muun maalaisia saakin orjuuttaa loputtomasti oman maan kansalaisia voi orjuuttaa ainoastaan seitsemän vuotta jos tämä on mies, naisia kun voi kohdella niin kuin muukalaisia, paitsi siinä tapauksessa että tällä on vaimo jota hän ei halua jättää.
Tämä vaimo kun ei vapaudu seitsemän vuoden kuluttua vaan jää edelleen orjuuteen, niin tämän orjana ollut mies voi pyytää jäädä vaimonsa luokse jolloin tällä orjan omistajalla on oikeus lävistää kyseisen henkilön korva ja orjuuttaa myös tämä loppuiäkseen.
Joten tämä kappale näyttää pitäytyvän myös taloudellisessa orjan pidossa jossa ohjeena toimii.
Naita orjasi, saat pitää tämän ikuisesti. 

Ja minä kun tulin sanoneeksi ettei tämä kappale pidä sisällään tunteisiin vetoavaa kiristämistä, noh Raamattu osoitti minun olevan väärässä ainakin tämän suhteen.

Mooses ja käytännön uhkavaatimus

5Mooses8

Koska toisto on opintojen äiti ja Raamattu ilmeisesti opettanut tämän opin kyseiselle äidille, toistaa Raamattu minkä toistamistaan ehtii edelleen saman vanhan kaavan mukaan tarinoitaan yhä vain uudelleen ja uudelleen.
Tosin tässä kohden jopa Raamattu tuntuu menevän hieman liiallisuuksiin, käytännössä kun toiston kohteena on aiemmin kerrottu tarina jonka toisinto, toistetaan vielä kerran, joka sinänsä on saavutus sekin.

Sitä täytyy vain ihmetellä että mitä tämänkin kokoelman koonneen editorin mielessä on liikkunut kun hän on kyhännyt tarinaa kasaan...... Pyhä Henkikö? 

Jos tästä kerronta kerrasta etsii parannusta aiemmin esitettyyn, saattaa lukija kuitenkin kokea karvaan pettymyksen..........ei niin että kovinkaan moni itseasiassa vaivautuisi Raamattua lukemaan.
Itsekin kirjoitan tätä blogia jonkinlaisesta masokistisesta velvollisuuden tunnosta ja itsepäisyydestä, tulihan sanottua että käyn lävitse koko Raamatun....... tosin tämäkin järjen riemuvoittona suoritettu lausunto alkaa jokseenkin kismittämään eikä aikataulukaan ole pitänyt missään muodossa...jotakin mitä pahoittelen.

Mutta siis parannuksiin.
No ainakin Raamattu onnistuu korottamaan uhkavaatimuksensa tasoa, lupaamalla enemmän.
Ja miten tämä on mahdollista?
Eikö lupaamalla enemmän päädytäkään osoittamaan anteliaisuutta, hyvää tahtoa ja välinpitämistä?

Ei tietenkään! Kuulaisuus ja sokea palvonta kun eivät ole valinnan kysymyksiä vaan jotakin mitä vaaditaan, jolloin tämän kuuliaisuuden ja palvonnan rikkomisesta seuraa rangaistus jota kuolemaksikin Raamatussa sanotaan....mitään muuta rangaistusta kun Raamattu ei tunne....no rampauttamista lukuun ottamatta.
Niinpä suurempi lupaus, tarkoittaa suurempaa uhkavaatimusta sillä palkinnon menettäminen on mittavampi, tämän muuten ollessa absoluuttinen Uudessatestamentissa, jossa sekä palkinto että uhkavaatimus ovat mittaamattomat.

Palataan kuitenkin Mooseksen pariin.
Tämä on varsin käytännöllinen tilanne, varsinkin kun muistaa että Mooseksen kuolema ennen tätä luvattua maata oli Jumalan toimesta ennustettua.
Tämä vaikuttaa vähän samalla tapaa käytännölliseltä kuin viimeisen Paavin valitseminen.
Paaviksi kun valittiin henkilö joka oli vastuussa epäsoveliaasta virka-aseman hyväksikäytöstä tavattujen pappien, pedofiilien, sijoittamisesta ja siirtämisestä seurakuntiin jotka eivät olleet saaneet nauttia tästä jumalan lahjasta ihmiskunnalle. Paavi kun nauttii diplomaattisesta immuniteetista toimiessa samalla valtion päämiehenä, jolloin syytteen nostaminen Paavia vastaan on jokseenkin mahdotonta.

Samalla tapaa Mooseksen ennustettu kuolema poistaa varsin käytännöllisesti sen mahdollisuuden että nämä lupaukset joita Mooses ilmoituksessaan lupasi jäisivät jostain syystä täyttymättä. Onhan hyvin mahdollista että Mooses on ymmärtänyt väärin mitä Jumala hänelle on sanonut ja kuollutta henkilöä on hieman paha saada vastaamaan mikäli nämä lupaukset jäävät täyttymättä.
Tosin pitäisihän ylöstempauksen olla tälle jumaluudelle ainakin uskonnollisesti täysin mahdollista jolloin zombi Mooses voitaisiin saada vastaamaan syytöksiin valheellisesta markkinoinnista, mikäli tällainen potentiaalinen tilanne pääsee kulminoitumaan totaaliseen fiaskoon.