Tislattua absurdismia

5 Mooses 31

Imperialismi ei tietenkään ole missään mielessä vieras konsepti niille jotka ovat vaivautuneet Raamattua lukemaan, varsinkaan kun Raamattu näinkin usein ja tarmokkaasti pyrkii muistuttamaan lukijaa kyseisen opin ehdottomasta tärkeydestä.
Niinpä tämäkin kappale aloittaa muistuttamalla kansanmurhista joita aiemmin Jumalan nimissä on tehty ja lupaa että näitä etnisiä puhdistuksia Jumalan nimissä tullaan myös tulevaisuudessa jatkamaan. ( 5 Mooses 31: 1 - 9 )

Valitettavasti tämä toiminta ei ole suinkaan ole jäänyt ainoastaan kyseisen opuksen.. noh ainakin osittain, kirjoittaneen barbaaribeduiini heimon osaksi, vaan sen sijaan tätä etnistä puhdistusta Jumalan nimissä on harjoitettu ja harjoitetaan yhä edelleen.
Eikä Raamattua tarvitse edes pyrkiä tulkitsemaan tällaisen toiminnan oikeuttamiseksi.
Onneksi me kuitenkin elämme aikana jolloin pääosa kristityistä pyrkii oikeuttamaan sekularistisen moraalikäsityksensä Raamatun perusteella, sen sijaan että heidän käsityksensä olisivat peräisin Raamatusta. Tämä kun vaatii varsin kattavaa pyhän opin uudelleen tulkintaa, mikä voi johtaa ainoastaan parempaan lopputulokseen.

Tosin Raamattu ansaitsee takaisin muutaman inhimillisyys pisteen muistuttamalle sivuavasti että orjia saa pitää ainoastaan seitsemän vuotta, jonka jälkeen heidät on vapautettava.
Jotakin mihin jakeessa 10 mainitulla vapautusvuodella viitataan.
Ei niin että tämä missään muotoa onnistuisi tasapainottamaan sitä hirvittävää määrää epäinhimillisyys pisteitä jonka Raamattu on onnistunut keräämään ensisijaisesti oikeuttaessaan orjuuden ja edistämällä orjuuden harjoittamista.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin mahdollisesti aiheellista muistuttaa että tämä orjuudesta vapauttaminen koskee ainoastaan israelilaisia, sillä onhan se nyt ilmiselvää ettei orjuutettua muukalaista ole mitään syytä päästää vapaaksi. Sillä pitäähän sitä nyt edes jonkinlaista standardia ylläpitää orjuudenkin suhteen.

Samassa yhteydessä, (5 Mooses 31: 10 - 13) orjuuttamiseen viitatessaan, Raamattu tuo esille hieman epätavallisemman konseptin. Tämän ollessa lasten indoktrinaatio. Aiemmin kun lapsiin on viitattu lähes yksinomaan siinä mielessä että lasten tulee totella vanhempiaan.
Tämän kaltainen muutos lähestymistavassa vaikuttaa minusta lähinnä siltä että jo pronssikaudella eläneille barbaaribeduiineille kävi selväksi se, että mikäli tätä oppia ei taota väkisin lasten mieliin, niin koko oppi vaikuttaa mistään tietämättömänkin henkilönkin näkökulmasta katsottuna täysin absurdilta.
Mikä tietenkin selittää varsin hyvin sen miksi uskonnolliset henkilöt tänä päivänä pyrkivät mitä tarmokkaammin ylläpitämään yleistä tietämättömyyttä todellisuutta kohtaan.

Ja mikäli joku jostain merkillisestä syystä johtuen on kiinnostunut siitä mitä tällaisen esityksen oikeutuksena käytetään, jonka lisäksi ei ole lukenut sivuakaan Raamattua.... tai on ymmärrettävästä syystä johtuen tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt pyyhkimään mielestään kaikki mahdolliset Raamattuun viittaavat muistikuvat: Niin valaistakseni näitä hämärtyneitä muistikuvia tai ilmaistakseni jotakin uutta, mainittakoon että Raamattu ennen kaikkea vetoaa despoottiseen auktoriteettiin jota se myös Jumalaksi kutsuu.
Toisin sanoen oikeutuksena toimii vetoomus auktoriteettiin, tietenkin uhkavaatimuksen muodossa
(5 Mooses 31: 14 - 31)

Tämän kertainen uhkavaatimus on kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen, siinäkin tapauksessa että sivuutetaan ne jakeet jossa Jumala ilmestyy pilvipatsaana Mooseksen teltan ovelle, sillä kyseiseen uhkavaatimukseen sisältyy profetia.
Tämä profetian käytännössä sisältäessä esityksen jossa Jumala ilmoittaa tulevansa toteuttamaan uhkavaatimuksessaan esittämät rangaistukset tulevaisuudessa, johtuen siitä että tulevaisuudessa israelin kansa tulee toimimaan tavalla joka täyttää uhkavaatimuksen ehdot.
Toisin sanoen tämä ei oikeastaan ole edes uhkavaatimus, vaan sen sijaan, esitys siitä miten Jumala tulee tulevaisuudessa rankaisemaan valittua kansaansa.

Mikä saa kalvinistien näkemyksen kristinuskosta vaikuttamaan varsin yhdenmukaiselta Raamatun opin suhteen. Kalvinistit kun uskovat että todellisuus on sellainen millaiseksi Jumala sen on määrittänyt ja että jokaisen ihmiset kohtalo on määritetty ennen syntymää.

Käsitys joka totaalisesti tuhoaa konseptin ihmisen vapaasta tahdosta, mutta toisaalta mainitun kaltaiset profetiat eivät ole vapaan tahdon suhteen yhtään sen vähemmän ongelmallisia.

Mikä käytännössä tarkoittaa tämän kappaleen osalta sitä että mainittu jumaluus on luonut ihmisiä tarkoituksenmukaisesi rangaistakseen heitä. Joka ei ainoastaan tee Jumalasta vastuullista siitä mitä ihmiset tekevät, mutta tehden kyseisestä jumalasta myös sadistisen.

Naisasioiden käsittelyä ja muita outouksia

5Mooses 25

Vaikka saattaisi luulla että tähän mennessä olisin jo totuttautunut Raamatullisen lakien raadolliseen kummallisuuteen, niin täytyy tästä huolimatta myöntää että joka ikinen kerta minun mieleni valtaa tietyn lainen hämmästys näitä sivuja lukiessani.

Sillä minusta vaikuttaa hieman alentavalta ajatella että pronssikautiset barbaaribeduiinitkaan olisivat pitäneet näitä esityksiä järkevinä. Lukuun ottamatta ehkäpä pronssikautista barbaaribeduiinia joka on kolauttanut päänsä pahemman kerran.

Ei niin että ajatus rikoksen suorittajan pieksemisestä olisi mitenkään outo ajatus, varsinkaan sen osalta joka on joutunut rikoksen kohteeksi, jotakin mihin kappaleen ensimmäiset kolme jaetta viittaavat, saati että puivan härän suun sitomisen kieltäminen olisi.... no ok tuo on jo hieman outoa...., neljännen jaetta mukaillen vaikeasti ymmärrettävissä.

Tästä huolimatta varsin oudoksi asia menee kun laillisena rangaistuksena toimii kenkien poistaminen jalasta ja päälle sylkeminen, siitä ettei saata kuolleen veljensä vaimoa raskaaksi mikäli tämä jää leskeksi ilman lapsia.

Ja ei, et lukenut väärin, sillä jakeissa 5Mooses 25: 5 – 10 varsin selkeästi ilmaistaan asian olevan näin.

Jotakin mikä saattaa aiheuttaa hieman noh... kiusallisia keskusteluja illallispöydässä.

Mies: Minun veljeni kuoli.

Vaimo: Voi anteeksi olen pahoillani.

Mies: Eikä veljeni leskellä ole lapsia.

Vaimo: Voi miten surullista.

Mies: Niinpä minä menen veljeni vaimon kanssa sänkyyn.

Vaimo:..............Ai anteeksi mitä sinä sanoit??

Mies: Niin että minä menen tekemään kuolleen veljeni vaimon kanssa lapsia kun veljeni ei ole enää kykenevä jottei veljen suku katoa.

Vaimo: ................. WTF ?!?!?!?!?

Keskustelu jonka jälkeen mies kivittää vaimonsa kuoliaaksi, totta kai vetoamalla Raamattuun, koska tämä ei ole osoittanut kunnioitusta Raamatun ohjeistukselle.

Totisesti vanhurskas ja kuuliainen on hän, näin Jumalaa pelätessään.... tai jotakin sinne päin.

Jotakin mistä päästäänkin vaivattomasti vaimon säälimättömään rampauttamiseen taikka silpomiseen..... riippuen hieman siitä mitä tällä seuraavalla tarkoitetaan.

5Mooses 25: 12: " hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä."

Ja mikä onkaan tämä hirvittävä rikos jonka vaimo on tässä yhteydessä suorittanut ansaitakseen tämänkaltaisen raakalaismaisen rangaistuksen. No puolustaessaan aviomiestään toisen miehen hyökkäykseltä tämä on...... miten Raamattu asian ilmaisee... "ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn".

Jotakin minkä olettaisi olevan varsin tehokas keino hyökkääjän taltuttamiseksi.... vaikka hieman epäurheilijamaista käytöstähän tuo kyllä saattanee olla.

Seuraavat jakeet aina jakeesta 13 – 19, johon tämä kappale loppuu, kehottavat käytännössä rehelliseen kaupankäyntiin. Valitettavasti Raamatulliseen tapaan sitä miksi rehellistä kaupankäyntiä tulisi harjoittaa ei perustella taikka oikeuteta mitenkään, vaan sen sijaan vedotaan että tämä on Jumalalle jostain syystä kauhistus.

Mitään vetoomusta siihen että toisen huijaaminen on moraalisesti ja eettisesti väärin koska se aiheuttaa tälle henkilölle taloudellisia tappioita ja näin konkreettista haittaa, ei missään kohdassa esitetä.

Jonka jälkeen Raamattu jälleen onnistuu muistuttamaan Egyptistä pakenemisesta, unohtaen mainita sen että tämä Jumala jostain syystä salli Egyptiläisten orjuuttaa juutalaiset.

Noh mikäli tietenkin sivuutetaan sellainen historiallinen outous ettei ole olemassa minkäänlaista todistetta siitä että juutalaiset olisivat olleet koskaan Egyptissä orjuudessa. 

Ei niin että tämä viimeinen olisi Raamatullisesti katsottuna mikään kovinkaan ihmeellinen sattumus. 

Nais asioista puutarhan hoitoon

5Mooses 24

Raamattu palaa jälleen lyhyen tauon jälkeen....huolimatta siitä että edellisestä blogi julkaisusta onkin kulunut jälleen varsin pitkä aika..... puhumaan nais asioista, tietenkin aviomiehen näkökulmasta. Sillä kuten Raamattu ilmeisesti asian näkee niin vagina tai aivot, ainoastaan toisen näistä voi omata.

Naisen tehtävä kun on vain ja ainoastaan miellyttää miestä ja jos näin ei tapahdu niin mies voi kirjallisesti erota vaimostaan. Varsin kummalliseksi asia muuttuu siinä vaiheessa jos tämä nainen menee avioon jonkun toisen miehen kanssa.

Sillä mikäli näin tapahtuu niin ensimmäinen mies joka tällä naisella on ollut ei voi missään tapauksessa mennä avioon tämän saman naisen kanssa.

Ilmeisesti kun nainen jotenkin tästä saastuu.

Vasta naineita Raamattu sen sijaan kohtelee varsin hyvin, sillä vuoteen naimisiin menon jälkeen ei tarvitse huolehtia siitä että tarvitsisi lähteä sotimaan ja lainojensa maksua voi lykätä saman verran.

Joten mikäli haluaa säästyä sodalta ja laskujensa maksamiselta niin tarvitsee ainoastaan ottaa itselleen uusi vaiko kerran vuodessa.

Eikä aikaisemmista vaimoista edes tarvitse erota kuten jo tuolla aikaisemmin tuli selväksi.

5Mooses 24: 7

Tämä kyseinen jae alkaa: " Jos joku tavataan siitä, että on varastanut jonkun veljistään, israelilaisista.."

Mitä tuohonkin nyt sitten pitäisi sanoa? Sillä itse koen varsin hankalaksi edes lähteä ajattelemaan jotakin sellaista tilannetta jossa ihmisiä pidettäisiin omaisuutena ja luulen että tämä samainen ajatus on varsin outo muillekin.

Vaikka saattaisi luulla ettei yhdessä jakeessa enää voitaisi mennä huonompaan suuntaan niin ihme kyllä tämä on mahdollista. Ei niin että tätä ihmettä voisi pitää missään tapauksessa jumalallisena.

Kyseinen ja kun jatkuu: "...ja kohdellut häntä tylysti tai myynyt hänet, niin varas kuolkoon. Poista paha keskuudestasi. "

Mikä tästä tekee sitten pahemman?

Tämä siis kuoleman tuomion lisäksi, sillä Raamattu tuskin tuntee muita rangaistuksia. No se on tuo pieni sana " ja" joka löytyy näiden virkkeiden väliltä.

Sillä mikäli ei kohtele varastamisen kohteena olevaa veljeään tylysti taikka myy häntä eteen päin, niin tämä näyttää vaikuttavan siltä ettei tällaisessa tapauksessa tuomiota tarvitse edes määritellä.

Mitään tarkentavaa sisältöä kun tuohon ei ennen taikka jälkeen ole löydettävissä.

Valitettavasti tämä ei omaisuuden asemaan laitetun "veljen" osalta ole kovinkaan positiivinen asia, sillä Raamatullinen käsikirja orjien hoidosta on jokseenkin suurpiirteinen ja vähät välittää ihmisarvosta.

Naisten alistamisen ja veljien orjuuttamisen jälkeen siirtyy 5Mooses 24, muihin Raamatullisiin aiheisiin, kuten jakeessa 8 muistuttamaan muistamaan pitaalitaudin hoito ohjeesta....joka niille jotka ovat sattuneet sen unohtamaan pitää sisällään kyyhkysten uhraamista virtaavan veden äärellä ja punaisten lankojen sitomista oksiin...., jota seuraa jakeessa 9 muistutus Egyptistä pakenemisesta.

Jakeet 10 – 18 puolestaan antavat ohjeita palkan maksuun ja velan perimiseen, joita seuraa jakeissa 19 – 22 ohjeistukset sadon korjaamiseen.

Ja vaikka nämä ovatkin varsin sosialistisia esityksiä jos eivät jopa jossain määrin kommunistisia, varsinkin tuon sadon korjuun osalta, niin en vaivaudu käymään kyseisiä seikkoja lävitse.... no ainakaan tämän esityksen puitteissa.

Näin lopuksi tosin on huomautettava että jos Raamattu kaipaa kipeästi jotakin, niin se kaipaa kunnollista jäsentelyä asia kohtaisiin kategorioihin. Tällaisenaan kun Raamattu vaikuttaa siltä ikään kuin joku olisi sokkona nostanut aiheita taikurinhatusta ja yrittänyt tunkea ne yhteen ja samaan kappaleeseen.

Raamatullinen perus standardi.....mitään sanomatonta

 5 Mooses 23

Vaikka Raamatusta onkin löydettävissä joitakin hyviäkin neuvoja, kunhan lukemaansa tulkitsee riittävän kekseliäästi, silloin kun kyse on suvaitsemattomuuden osoituksesta Raamattu ei kaipaa minkäänlaista tulkintaa vaan on hyvin suorasanainen ja selkeä.

Jotakin mikä on varsin merkillistä.

Ehkä tämä onkin se syy minkä takia uskonnolliset henkilöt jättävät nämä kohdata Raamatusta kokonaan vaille huomiota. Ne ovat liian selkeitä tulkittaviksi, jotta ne olisivat uskottavia.

Merkillistä.

5Mooses 23: 1 – 8

Suvaitsemattomuus on aiheena jotakin mistä puhutaan varsin usein ja useimmiten se mitä kutsutaan suvaitsemattomuudeksi ei sitä ole. Tai sitten minä vain jostain syystä käyn paljon keskusteluja ihmisten kanssa joilla ei ole minkäänlaista suhteellisuuden tajua.

Raamatullinen suvaitsemattomuus ei kuitenkaan kohdistu yksinkertaisesti vain ihmiseen vaan sen sijaan kokonaisiin kansakuntiin ja kun tähän suvaitsemattomuuteen lisätään ajatus perisynnistä, niin päästään suvaitsemattomuuden käsitykseen jossa jo syntymättömät lapset tuomitaan etukäteen sen perusteella mihin sukuun nämä ovat syntyneet.

Jotakin mitä kutsutaan nykyisin etniseksi vainoamiseksi.

5Mooses 23: 9 – 14

Koska etnisestä vainoamisesta on helppoa päätyä etnisiin puhdistuksiin, niin on täysin johdonmukaista tässä yhteydessä esittää miten sotilasleirin puhtautta tulee ylläpitää.

Toisin sanoen: Mihin tulee paskahuussi sijoittaa jottei Jumala vihastu.

Joka tietenkin on ainoa järkevä syy sijoittaa huusi mahdollisimman kauas paikasta jossa syödään ja nukutaan jonka lisäksi tällaisen valaisevan tietämyksen antaminen on mitä selkein esimerkki kyseisen olennon jumalallisuudesta.

Sillä olisihan tällaisen jumalallisen viisauden saavuttaminen tavalliselle kuolevaisella mahdoton tehtävä.

5Mooses 23: 15 - 16

Toisaalta tämän jakeen perusteella näyttää vahvasti siltä ettei tämä jumalallinen viisaus pidä sisällään ohjetta siitä ettei toista ihmistä voi pitää omaisuutena.

Mikä ei tosin edellisen kohdan valossa asiaa tarkasteltaessa vaikuta yhtään niin kummalliselta asialta.

5Mooses 23: 17 – 25

Tässä kuulutetaan puolestaan pyhäkön henkilökunnan siveyden puolesta sekä kielletään prostituutiolla ansaitun rahan lahjoittaminen. Kerrotaan koron kiskonnan säännöistä, ohjeistetaan täyttämään lupaukset joita Jumalalle on tehty viipymättä sekä ohjeistetaan jokamiehenoikeuksien käyttöön otossa. 

Hyvin monipuolisesti lyhyt sanainen on siis Raamatun anti.

Muutama sana kuninkaista

5Mooses 17: 14 - 20

Näin Karin vanhurskaan kivittämisen ja tuomarin itsevaltaisen oikeudenmukaisuuden jälkeen päästään vihdoin tämän kappaleen kolmanteen ja viimeiseen aiheeseen joka on: Kuninkaat.

Vaikka onkin myönnettävä että tässä kohden ajatus on.....noh tavallaan ihan hyväkin.

Kuningas on tässä yhteydessä kansan asettama ja tällaisessa asemassa olevan henkilön tulisi kohdella alaisiaan nöyrästi ja oikeudenmukaisesti, jotakin mihin Raamattu yrittää parhaansa mukaan viitata.

Kuitenkin vaikuttaa siltä ettei tätäkään kohtaa sitten kuitenkaan ajateltu ihan loppuun asti.

Tällaisia yleispäteviä neuvoja on mm: sellainen ettei omaa kansaansa saisi myydä Egyptiin orjuuteen hankkiakseen paljon hevosia.... ohje jossa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kun tämä oikeutetaan sillä että Jumala on kieltänyt tätä kansaa palaamasta takaisin Egyptiin, ei sillä että kansansa orjuuttamisessa olisi mitään vikaa, niin viittaa tämä ennemminkin siihen että sijainti jonne kansansa myy orjuuteen, hankkiakseen paljon heviosia..... on se mikä tässä kysymyksessä on kaikkein tärkein asia.

Sillä kauhistus on se Jumalalle jos joku tekee matkaa kohti Egyptiä ja totisesti on tämä ansainnut tulla kuolemalla rangaistavaksi.

Muita neuvoja kuninkuuteen tämän kappaleen yhteydessä on se ettei kuninkaan tulisi hankkia itselleen haaremia taikka haalia itselleen kultaa ja hopeaa ylen määrin.

Mitä tekemistä moniavioisuudella taikka varakkuudella sitten on hallitsemisen suhteen, on jotakin minkä yhteyttä en itse ainakaan kykene näkemään...... paitsi siinä tapauksessa että varallisuus on hankittu alistamalla kansalaisia....... tai jos haaremi on muodostettu alistamalla naisia.

Se mitä minä kaiketi yritän tässä sanoa on se että kumpikaan näistä asioista, varallisuus taikka moniavioisuus, ei itsessään ole asioita jotka osoittaisivat hallitsijan epäpätevyyden.

Tosin nykyään näyttää siltä että poliitikkojen pätevyyttä mitataan julkisiksi tehtyjen seksi suhteiden kautta, joten ehkä tämä toimi samaan tapaan myös muinaisessa beduiiniyhteisöissä.

Tiedä sitten onko tällä mitään varsinaista tekemistä Raamatun kanssa mutta jotenkin tämä kyseinen seikka saa minut hyvin vahvasti epäilemään ihmiskunnan tulevaisuutta, sillä näyttää siltä ettei tämänkään asian suhteen olla edetty mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana.

Velkojista köyhyteen ja ohjeita lähimmäisen orjuuttamiseen

5 Mooses 15

Eräs uskonnollisten liikkeiden myynti artikkeleista on anteeksianto, vaikka useimmiten tämä anteeksianto on ennemminkin syyllistämistä kuin mitään muuta. Syyllistämistä siksi että ilman kokemusta syyllisyydestä ihmiselle on hieman vaikea tarjota anteeksiantoa, syytön taikka henkilö joka ei koe itseään vastuulliseksi kun tuskin kaipaa anteeksiantoa.
Tämän kertainen syyllistäminen ja anteeksianto eivät kuitenkaan ole tätä normaalia tunteisiin vetoavaa kiristämistä johon niin usein törmää, vaan sen sijaan tässä on kyse puhtaasti taloudellisesta hyödystä.
Kysymys on siis velan anteeksi antamisesta ja tietyssä määrin myös anteliaisuudesta.

Yksinkertaisesti esitettynä tämän kappaleen anteeksianto koskee velkaa ja sitä että joka seitsemän vuosi velkojan tulee antaa velalliselle anteeksi tämän velka. Voin sanoa että mikäli tämä toimisi oikeasti ja asuntolainan voisi saada anteeksi seitsemän vuoden jälkeen ei minulla henkilökohtaisesti olisi mitään sitä vastaan. Tämä anteeksi anto on kuitenkin sivu seikka, eikä siitä itsestään sen enempää.
Hyvä ajatus, huono toteutus...vähän niin kuin muutkin hyvät ajatukset joita Raamattu pitää sisällään.

Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen kohdalla nousee kaksi erillistä kohtaa joista voi päätellä muutaman täysin sanomattoman asian.
Ensin jakeissa 4 ja 5 ilmaistaan että köyhiä ei tosi uskovien keskuudessa tulisi olla koska Jumala siunaa anteliaasti niitä jotka häntä tottelevat, jonka jälkeen jakeessa 11 esitetään että köyhyydestä ei tule olemaan pulaa.

Tämä saattaa joidenkin mielestä näyttää jopa suoranaiselta ristiriidalta, mutta jos tämä potentiaalinen ristiriita jätetään huomioimatta niin tämä nostaa esiin muutamia muitakin ajatuksia.
Yksi näistä mielenkiintoisimmista seikoista on se että kun eri sosiaaliluokissa on tehty uskonnollisuudesta ja anteliaisuudesta kyselyjä, mitä heikommassa asemassa joku on sitä todennäköisimmin kyseessä on uskonnollinen henkilö ja sitä enemmän tämä lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen verrattaessa tuloihin.
Jotakin mikä vaikuttaa täysin ristiriitaiselta verrattaessa edellä mainittuihin jakeisiin, joiden puitteissa voisi olettaa että uskonnolliset henkilöt ovat sekä varakkaita että anteliaita, tai ainakin sellaiset uskonnolliset henkilöt jotka noudattavat Jumalan määräyksiä ovat.

Tarkoittako tämä siis sitä että ainutkaan köyhä ihminen ei voi olla tosi uskova ja niinpä kaikki huonotuloiset rikkovat Jumalan lakia ja joutuvat kuoltuaan helvettiin??

Toinen varsin eriskummallinen seikka on tämä julistus siitä että köyhiä tulee aina olemaan. Tämän ollessa käytännössä ennustus kyseisen Jumalan osalta jolloin köyhyys on välttämätön ilmiö taikka muutoin tämä Jumala on väärässä, samalla tämä viittaa siihen että ihmiset tulevat aina rikkomaan Jumalan käskyjä sillä muutoinhan köyhyyttä ei olisi.
Voinko uskonnottomat ja köyhyydestä kärsivät silloin syyttää tätä jumaluutta omasta uskonnottomuudestaan ja köyhyydestään, koska tämä jumalallinen julistus toteutuessaan vaatii molempia. Näin ollen tämä tila on suunnitelmallinen eikä sattumaa taikka huonoja seurauksia.

Käytännössä tämä Jumala on siis luonut tilanteen jossa köyhiä ihmisiä on olemassa, jotta kunnolliset uskonnolliset henkilöt voivat lahjoittaa näille omaisuuttaan.

Tämä on toki minun henkilökohtainen tulkintani ja kukin saanee ottaa sen vastaan siten kuin se kenellekin sopii, enhän minä koskaan menisi väittämään että oma tulkintani olisi kyseenalaistamattomasti paras..... vaikka täytyykin sanoa että se on ehkä kaikkein huvittavin johon olen törmännyt.

Koska velka on aina velka ja sen voi maksaa monella tapaa, vaihtuu tässä aiheessa velkominen orjatyövoimaan johon tämä seitsemän vuoden sääntö myös liittyy........tietynlaisella porsaanreiällä.
Tämä sikäli että vaikka muun maalaisia saakin orjuuttaa loputtomasti oman maan kansalaisia voi orjuuttaa ainoastaan seitsemän vuotta jos tämä on mies, naisia kun voi kohdella niin kuin muukalaisia, paitsi siinä tapauksessa että tällä on vaimo jota hän ei halua jättää.
Tämä vaimo kun ei vapaudu seitsemän vuoden kuluttua vaan jää edelleen orjuuteen, niin tämän orjana ollut mies voi pyytää jäädä vaimonsa luokse jolloin tällä orjan omistajalla on oikeus lävistää kyseisen henkilön korva ja orjuuttaa myös tämä loppuiäkseen.
Joten tämä kappale näyttää pitäytyvän myös taloudellisessa orjan pidossa jossa ohjeena toimii.
Naita orjasi, saat pitää tämän ikuisesti. 

Ja minä kun tulin sanoneeksi ettei tämä kappale pidä sisällään tunteisiin vetoavaa kiristämistä, noh Raamattu osoitti minun olevan väärässä ainakin tämän suhteen.

Inspiraationa diktaattoreille??

5Mooses7

Tämä kyseinen kappale Raamattua vaikuttaa aivan siltä kuin se olisi plagioitu jonkun kansanmurhaa ja rotupuhdistusta suunnittelevan diktaattorin puheesta, juuri ennen kuin hän on käskenyt armeijaansa hyökkäämään puolustuskyvyttömän maalaiskylän kimppuun ja teloittamaan kaikki siellä asuvat aina vauvasta vaariin asti.
Tai sitten asia onkin niin että nämä diktaattorit ovat haalineet inspiraatiota Raamatusta, sillä edellä mainittua tarkoitusta varten inspiraation lähteitä Raamatusta kyllä löytyy hyvin paljon, eikä minkäänlaista tulkintaa edes tarvitse tehdä.

Tämä käsky hävittää koskee Raamatun tässä vaiheessa mainitsemia seitsemää kansakuntaa joiden kerrotaan olevan suurilukuisampia kuin israelilaiset ja sitä vahvistetaan vetoamalla jumalalliseen auktoriteettiin, sekä esitetään että tämä kansanmurha/ rotupuhdistus on oikeutettavissa siksi että tällä jumaluudella ei ole liittoa näiden kansakuntien kanssa.

Ja jälleen kerran tässä kohden vedotaan Egyptin orjuudesta pakenemiseen ja hirmutekoihin joita kyseisen jumaluuden esitetään tämän yhteydessä harrastaneen, muussa yhteydessä näitä hirmutekoja saatetaan kutsua ihmeiksi.

Raamattu vetoaa tässä kohden myös hyvinvointiin ja hedelmällisyyteen, niin ihmisten kuin maankin, esittäen että kukaan joka uskoo tähän Jumalaan ei sairastu tai kärsi hedelmättömyydestä ja niin ikään maa jota Jumalaan uskovat viljelevät on tuottoisaa.
Ongelma tässä on tietenkin se että mitään tällaista ei ole näyttänyt tapahtuvan mutta yksi vielä keskeisempi kysymys on se miksi tämän jumaluuden olisi mitään syytä esittää tällaisia lupauksia.
Kun ajattelee mikä tämän jumaluuden luonne on niin se yksinkertaisesti vain vaatii että sitä totellaan ja rankaisee mikäli sen pikkutarkkoja määräyksiä uhrimenoista, pukeutumisesta, viljelemisestä taikka kansanmurhan suorittamisesta ei noudateta pilkulleen.
Jolloin minkäänlaisen lupauksen tekeminen tälle kansalle näyttää olevan jokseenkin turhaa, niiden kun on joka tapauksessa alistuttava tälle jumaluudelle taikka muutoin se rankaisee sekä niitä jotka ovat tämän virheen tehneet sekä näiden läheisiä..... mikäli siis jokin tällainen jumala olisi olemassa.
Jos se tekisi jotakin hyvää näille ihmisille niin sen tarvitsisi ainoastaan tehdä jotakin hyvää ja esittää että tämä on jumalallisen armon osoitus.

Vähän samaan tapaan kun uskonnolliset henkilöt tekevät nykyään, monet kun ovat tajunneet etteivät he itseasiassa kykene osoittamaan että mitään jumaluutta itseasiassa olisi olemassa.

Tosin tämä "hyvyys" tässä kohden on hieman saman kaltaista hyvyyttä kuin sellaisessa tapauksessa jossa joku ensin potkii koiraansa ja tämän jälkeen ruokkii sen.
Itse en tosin sanoisi että ruokkiminen tässä tapauksessa olisi osoitus täydellisestä moraalista, mutta jostakin syystä uskonnollisilla henkilöillä ei ole mitään ongelmaa nähdä jumalallinen toiminta tällaisissa puitteissa absoluuttisen hyvyyden osoituksena.

Ja koska Raamattu on jos mitään niin todella johdonmukainen epäjohdonmukaisuudessaan niin tämä kappale loppuu jokseenkin ristiriitaisissa merkeissä johtuen siitä että aiemmin tämä samainen kertomuksessa esiintyvä henkilö kertoo kansalleen miten valloitettavista kaupungeista kylistä saatu sotasaalis on jaettava....ja montako neitsyttä kukin saa omakseen.
Sen sijaan tässä kerrotaan että sotasaaliin ottaminen on jumalalle kauhistus.

Tosin sen verran yhdenmukainen Raamattu sentään on että edelleenkin muut jumalankuvat käsketään polttamaan samalla kun Raamattu kehottaa armottomasti surmaamaan kaikki jättämättä ketään taikka mitään henkiin.

Jäkipyykkiä uhkauksilla ja lupauksilla

5Mooses6

Samoin kuin aiemminkin 5Mooses6 vahvistaa tätä ajatusta palkinnosta tässä elämässä, sen sijaan että tämä palkkio olisi jotkin joka odottaa kuoleman jälkeen taikka että tämä palkinto olisi jotakin materiaalitonta.

Se että tästä ollaan siirrytty hyvinkin äkkiä materiaalittomaan ja kuolemanjälkeiseen palkintoon ei ole kovinkaan merkillistä sillä kun näitä palkintoja ei näytä erityisemmin kasaantuvan, vaan myös ne jotka eivät palvo kyseistä jumaluutta tulevat toimeen ihan hyvin jos ei paremminkin, on jokseenkin helppoa osoittaa että tämän jumalan palvominen näyttää olevan yhtä tehokasta kuin itsekseen puhuminen.

Varsin ongelmalliseksi tämä muodostuu silloin kun kyseistä seikkaa käytetään todisteena tämän jumalan hyvyydestä ja siitä että sitä tulisi palvoa, kunnioittaa ja rakastaa.
Jos siis jokin muu toimii paremmin niin silloin tällaisen ajattelun pohjalta kyseinen tapa toimia on silloin parempia ja mikäli sen taustalla toimii uskonnollinen ideologia on tämä jumalolento silloin jokin jota on syytä palvoa, kunnioittaa ja rakastaa enemmän.

Raamattu kun ei tässäkään kohden kiellä muiden jumalien olemassaoloa, ainoastaan kieltää niiden palvomisen.

Nämä ovat kuitenkin hieman ristiriidassa keskenään, ainakin noin periaatteelliselata pohjalta.
Totalitaristisesta uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna mitään ristiriitaa ei tietenkään ole koska ainoa oikea tapa ajatella on se jonka uskonto esittää, piittaamatta täysin siitä mitkä tämän ajattelutavan konkreettiset seuraukset ovat kun sitä sovelletaan käytännössä.

Keskeisin ongelma tässä on rakastamisen vaatiminen.
Tämä on mielestäni yksi sellaisista asioista josta vertauksen tekeminen on jokseenkin hankalaa.
Käytännössä kun tämä esitetään siten että tämän jumaluuden esittämiä käskyjä on noudatettava välttämättömästi taikka tämä rankaisee tottelemattomuudesta, samalla kuitenkin tämä jumaluus pakottaa alaisensa toimimaan tietyllä haluamallaan tavalla jonka jälkeen se vaatii tulla rakastetuksi.

Paras vertaus tämän kaltaiselle jumaluudelle joka minulle tulee mieleen olisi sellainen tilanne jossa raiskaaja vaatii uhriaan rakastamaan itseään.
Tässä tosin kyseessä on ennemminkin mielen raiskaamisesta kuin mistään muusta.

Tätä esitystä lopuksi vahvistetaan uhkavaatimuksella sekä esimerkillä tästä uhkavaatimuksesta johon käytetään tässäkin kohdassa Egyptin orjuudesta pakenemista. Kyseisen kertomuksen ongelmista voi halutessaan lukea aiemmista tässä blogissa julkaisemistani kirjoituksista.

Kymmenestä viimeistä viedään

5Mooses 5 Kymmenen käskyä..... kymmenes käsky.
>>> 21. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoansa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartansa, härkäänsä, aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa. <<<

Koska aiemmin taisin jo käsitellä tässäkin mainittavan orjuuden ja tulin toivottavasti sanoneeksi ettei varastamisen kieltämisessä ole juurikaan mitään ongelmallista, niin tämän viimeisen käskyn läpi käymiseen ei kaiketi tarvitse paljoa rivejä käyttää.

Toki varsin merkillistä on se että mikäli jokin kaikkitietävä ja kaikkivoipa jumala olisi olemassa, joka päättäisi eräänä päivänä esittää ohjeita miten ihmisten tulisi elää, ettei tämä tullut maininneeksi näissä esimerkiksi sitä että toisen ihmisen katsominen omaisuudeksi on väärin.

Vaikka sovinismi ei olekaan Raamatun teksteille epätyypillistä niin aiemmista käskyistä ei tästä juurikaan voi löytää viitteitä, mutta tältäkään osalta Raamattu ei jätä ketään kylmäksi edes kymmenen käskyn suhteen.
 Ajattelin tästä syystä ottaa tämän kyseisen seikan pääasiaksi tämän käskyn osalta, samojen esitysten toistaminen orjuudesta ja epäinhimillisyydestä ihmiskuntaa kohtaan yleisesti kun esiintyvät niin usein että nämä aiheet alkavat jo hieman pitkästyttämään.

Ensimmäinen ja kaikkein selkein tästä löydettävä esitys on se että vaimo on miehensä omaisuutta.
Tämä ei ole mikään harvinainen ajattelutapa edes nykyaikana, silloin jos puhutaan ns: karismaattisista uskonnollisista liikkeistä ja varsin tavanomaista tämä on vanhoillisissa kirkkokunnissa kuten mormonien ja lestadiolaisten keskuudessa.
Erikoinen käsitys tämä ei kuitenkaan ole kristillisyydessä muutoinkaan mutta samoin kun monet muut, enemmän taikka vähemmän keskeiset opit, ihmisillä näyttää olevan kummallisen tavanomaista se että suurin osa näistä opillisista, pyhiksikin usein julistetuista esityksistä, voidaan yksinkertaisesti vain jättää totaalisesti vaille huomiota.
Ei niin että minulla olisi mitään sitä vastaan ettei uskonnollista oppia oteta täysin vakavasti, minä kun en missään tapauksessa esitä tätä siksi että toivoisin Raamatun oppeihin uskovien aloittavan naisten sortamisen siten kuin heidän pyhä kirjansa opettaa oikein olevan.

Toinen jokseenkin harvinainen mahdollisuus nousee esiin myös tästä esityksestä, harvinainen siksi että en ole koskaan kuullut kenenkään esittävän mitään tällaista ja kaikkein lähin konkreettinen esimerkki tästä on todennäköisimmin löydettävissä islamistista valtiosta.
Tosin tämä esipuhe saattaa antaa hieman liioitellun vaikutelman asiasta.

Joka tapauksessa on täysin mahdollista, tosin hieman tulkitsemalla, esittää että naiset eivät kuulu joukkoon lähimmäiset.
Tämä johtuen siitä että esitys koskee sitä ettei lähimmäisen vaimoa saa himoita, Raamattu kun ei ole kovinkaan suvaitsevainen lesbojakaan kohtaan niin kyseiseen tilanteeseen tätä ei kaiketi ainakaan minkään ortodoksisen näkemyksen mukaan voida soveltaa.
Hippi Raamatussa tämäkin tosin voi olla mahdollista.
Ei niin että minulla on mitään hippejä vastaan.,,,,, Tosin ajatus hippi Raamatusta jostain syystä saa minut ajattelemaan Raamattua jonka tekstit on sorvattu kannabiksen lehdille ja nidottu kirjaksi.

No mutta takaisin aiheeseen.
Tämä edellinen, ei hipeistä vaan naisista, kun on esimerkiksi ongelmallinen sen suhteen että mikäli naiset eivät lukeudu lähimmäisiin, niin käsky: Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi; ei tässä tapauksessa esim: koskisi ollenkaan naisia.
Tällöin valehteleminen joka kohdistuu naiseen olisi sallittua ja esim: nykyajan noitavainot Afrikassa joissa aivan oikeasti ihmisiä syytetään noituudesta ja usein miten syytöksen kohteena on nainen taikka tyttö lapsi, on jotakin jonka oikeuttamiseen tällaista voisi aivan hyvin käyttää.

Levon säätelyä aina orjuuteen asti, 4/10

Neljäs käsky: 5Mooses5:
>>>12. Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
14. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
15. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän. <<<

Myöskin tämä käsky on joutunut huomattavalle laihdutuskuurille sen nyttemmin sisältyessä käskyyn: Pyhitä lepopäivä.
Tokihan sen on ollut välttämätön muuttua mm: siksi että tuo kohta orjien levosta saattaa vaikuttaa varsin kummalliselta yhteiskunnassa joka itseasiassa on kieltänyt toisen ihmisen pitämisen omaisuutena. Tämän johdasta olisikin hieman kiusallista esittää tätä käskyä kyseisessä muodossa, sillä se saattaisi antaa kuvan siitä että orjuuden katsottaisiin sittenkin olevan oikeutettua.
Mikä saattaa myös olla syynä sisällön muutokseen tässä kohdassa, sillä toisin kuin tämä kyseinen teksti, aiemmat versiot käyttävät täysin samoja sanoja puhuessaan palvelioista joita jollakulla on ja Egyptissä orjuudessa olevista juutalaisista.
Tarkoittaen sitä että mikäli joku mahdollisesti haluaa kritisoida sitä ettei tämä kohta Raamatusta puhu orjuudesta, niin se johtuu siitä että kyseinen kohta on käännöksessä muutettu muotoon jossa se on, ei siitä etteikö se aiemmin viitannut palvelijoilla orjiin jotka joku omisti.

Eikä tämä muutos tietenkään ole sellainen josta olisi mitään syytä esittää kritiikkiä, noin opin sisällön kannalta, sillä kun uskonnollinen dogma muuttuu hieman inhimillisempään suuntaan sen barbaarisesta ja epäinhimisestä lähtökohdasta ainakin jotakin parannusta on tapahtunut.
Vaikka sisältö on muuttumassa hieman siedättävämpään oloasuun, no ainakin tämän asian kohdalla, niin se että sisältä muuttuu ajan myötä on myös hyvä argumentti sille että kyseinen teksi on sekä muuttunut aiemmasta että tulee muuttumaan tulevaisuudessa.
Tarkoittaen sitä että tämä opus ei ole kokoelma absoluuttisia totuuksio taikka objektiivisia moraalisääntöjä, vaan sen sijaan pitää sisällään esityksiä joita kulttuurinen konteksti muokkaa ajan saatossa täysin samalla tapaa kuin mitä tahansa muutakin ideologiaa.

Ongelma uskontojen kohdalla on se että niiden dogmaattinen luonne estää kyseistä tekstiä ja sen sisältämiä oppeja muuttumasta riittävän nopeasti, johtuen siitä että muussa tapauksessa tämä muutos on niin huomattava että sen ristiriitaisuus on helppo osoittaa.
Tästä johtuen uskonnot toimivat kanavana joka kuljettaa antiikista nykypäivään käsityksiä ja ideologisia näkemyksiä jotka hidastavat yhteiskunnallista kehitystä pitämällä yllä näitä "perinteisiksi" esitettyjä arvoja jotaka on kaivettu pronssiajalla eläneiden barbaarien pyhästä kirjasta.

Tämä ajatus siitä että palataan "parempaan aikaan", omille juurille josta ollaan lähdetty liikkeelle ja tässä tapauksessa ideologian juurille, on se mentalisteetti joka johtaa ,jos ei kehityksen pysähtymiseen niin ainakin sen hidastumiseen.

Toki tämä sisältää muitakin penemmän koko luokan eroavaisuuksia nyky-yhtesikuntaan verrattaessa, kyseistä lepopäivää kun ei juurikaan yhtesikunnassa tunneta, työlaki ja käytännöllisyyden vaatumukset ovat jotakin jotka näyttävät tässäkin asiassa vienneen voiton.
En tietenkään tarkoita tässä sitä että työlaki olisi ongelmaton taikka että käytännöllisyyttä välttämättä tässä kohdin katsottaisiin työntekijän näkökulmasta..... mutta tämä saattaa olla heiman väärä blogi kyseiseistä yhtesikunnallisista seikoista puhumiseen.

Joka tapauksessa palataan aiheeseen.
Viimeinen kohta jonka tämän käskyn osalta mainitsisin on tuo viimeinen kohta jossa mainitaan Jumalan johdattaneen israelilaiset pois Egyptistä.
Mikä sinällään on totta, no ainakin Raamatun tarinan mukaan, mutta ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa.
Tässä kyseisessä tilanteessa kun Jumala nimienomaisesti paadutti faaraon sydämen jotta tämä ei päästäisi israelilaisia pois Egyptin orjuudesta, oikeuttaakseen ihmetekojen suorittamisen joka tässä yhteydessä tarkoittaa tietenkin vitsauksia joilla Jumala kuritti Egyptin kansalaisia.

Muita huomioita Midinian tarinoista

Kun tämän esitetyn kansanmurhan lopputuloksia käy Raamatun perusteella lävitse, ei voi välttyä huomaamasta sellaistakaan seikkaa että ihmisiä pidetään aivan yhtä lailla omaisuutena kuin mitä tahansa muutakin. Mikä toisaalta on jotakin joka soveltuu varsin hyvin luomiskertomukseen.
Tämä siksi että mikäli ajatellaan että ihminen on tehty, samalla tapaa kuin esineet joita ihmiset itse tekevät, voidaan täysin yhtä hyvin esittää että tekijällä on omistusoikeus tekemäänsä.

Tietenkin tässä yhteydessä sopivasti huomataan unohtamaan se että asiat ja esineet joita ihmiset tuottavat harvemmin itseasiassa omaavat kyvyn ajatella itse ja että me tunnistamme jo nyt että vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä lapsilleen mitä he haluavat..... no ainakin toivottavasti.

Raamatun ollessa kyseessä ei tietenkään ole kyse siitä että ihmiset tekevät ihmisiä, vaan että Jumala on luonut ihmisen, ja niinpä ihmisellä on tässä yhteydessä Jumalan, tai pikemminkin uskonnon määrittelemä, samankaltainen esineellinen arvo.
Siispä jos tämä samainen esitetty jumaluus joko sallii jotakin tapahtua tai tässä yhteydessä antaa israelilaisten ottaa haltuunsa nämä ihmiset, niin tämä jumaluus on siirtänyt omistusoikeuden näistä ihmisistä näille israelilaisille.
Jolloin orjuus voidaan oikeuttaa.
Kun tätä käsitystä sovelletaan hieman vapaammin, ilman siis että otetaan itseasiassa yhteyttä mihinkään jumaluuteen, voidaan uskonnollisen auktoriteetin varjolla tämä käytäntö oikeuttaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sillä jos Jumala sallii jotakin tapahtua, niin eikö se silloin ole Jumalan tahto.

Erityisesti tämä ilmiö, niin tässä yhteydessä kuin muutenkin, Raamatun teksteissä kohdistuu nimenomaisesti naisiin, tai vääräuskoisiin, tai midinialaisiin....... no itseasiassa kaikkiin paitsi israelilaisiin. Seikka joka pätee yhtä voimakkaana... no lähes yhtä voimakkaana vieläkin kuin pronssikaudellakin ja tekee uskonnollisista väittämistä solidaarisuudesta jokseenkin naurettavia.
Tosin pronssikaudella kyseiset uskonnot olivat edes sen verran rehellisiä etteivät edes teeskennelleet olevansa jotakin mitä ne eivät niin selvästi ole.

Kyseisessä kappaleessa, Numeri 31, tarkalleen tämä orjuuttaminen vielä kohdistuu nuoriin tyttöihin taikka ainakin niihin jotka olivat neitsyitä. Se että neitsyys on tässä se kriteeri jonka perusteella päätetään tapetaanko joku vaiko ei, on seikka joka jokseenkin kertoo hyvin paljon kyseisen käytännön barbaarisuudesta.
Mitä tässä ei tietenkään kerrota on se miten neitsyys kyseisessä tilanteessa arvioitiin...... ja ehkä on hyvä niin.

Tämä samankaltainen mentaliteetti toimii käytännössä vielä nykyäänkin avioliiton yhteydessä, tilanteessa jossa joku saattaa jonkun raskaaksi. Tämä siksi että kristillinen käsitys esittää että tämä raskaus on Jumalan tahto ja että tämä asettaa kyseisen miehen omistus suhteeseen kyseistä naista kohtaan. Raamattu kun ei tunnista naista autonomiseksi ollenkaan.
Ja mikäli joku sattuu ajattelemaan että tämän kaltainen ajattelutapa on ainoastaan muinaishistoriaa niin kysymys naispappeudesta tuskin olisi ollut kovinkaan kummallinen jos näin todella olisi.

Samalla tämä asettaa varsin kyseenlaiseksi uskonnolliset väitteet siitä että objektiivinen ihmisarvo olisi jotenkin saavutettavissa ainoastaan jumalallisen auktoriteetin osoittamana, varsinkin kun ihmisarvo näyttää tällaisessa yhteydessä olevan yksinkertaisesti vain esinearvo.
Ei niin että objektiivisuudesta tässä yhteydessä, taikka muutoinkaan, olisi minkäänlaista havaintoa.

Joosef Egyptissä.

Tarina Joosefista alkoi jo kaksi lukua aikaisemmin (Genesis 37), jossa Joosefin veljet kadehtivat tätä ja myivät tämän orjaksi. Genesis 39 palaa tähän kertomukseen Joosefista.

Joosef siis joutui Egyptiin orjuuteen, mutta Jumala oli Joosefin kanssa ja niinpä hän menestyi kaikessa mitä hän teki. (Genesis 39:1-3)
Tämä on tietenkin varsin hämmentävää, sillä Jumala oli Joosefin kanssa mutta Tämä ainoastaan palkitsi Joosefin, ei ilmoittanut Joosefin omistajalle että; Hei sinä, tiedätkös että ihmisten omistaminen on väärin.

Joosef siis nousi Potifarin suosioon ja tämä jätti talouden hoidon kokonaan Joosefin hoitoon.
Potifarin vaimo iski silmänsä Joosefiin ja yritti vietellä tämän. Joosef kieltäytyi ja tästä loukkaantuneena Pofarin vaimo lavasti lopulta Joosefin syylliseksi raiskauksen yritykseen.
(Genesis 39: 4-18)

Joosef jouti siis vankilaan, mikä on varsin lievä tuomio noin Raamatullisesti, jossa hän toteutti saman tempun Jumalan avulla kuin aikaisemminkin. Joosef siis pääsi vankilan johtajan armoihin ja sai luottamustehtäviä, lopulta Joosef vastasi koko vankilan hoitamisesta. (Genesis 39: 19-23)
Se kuinka Joosef saavutti vankilan johtajan suosion jääköön jokaisen mielikuvituksen tuotokseksi, Raamattu kun ei valista meitä tämän asian suhteen.
Toisaalta Jumala kun kulki Joosefin mukana niin minkä takia Tämä ei vain teleportannut Joosefia pois vankilasta.

Genesis 40.
Joosef on edelleen vankilassa ja hänen seuraansa liittyvät myös Faaraon juomanlaskija ja leipuri.
Nämä näkevät vankilassa unta ja kertovat näitä Joosefille joka tulkitsee unet ja ennustaa niistä tulevan. Juomanlaskija saa paikkansa takaisin ja laipuri hirtetään kolmen päivän kuluttua tästä unen tulkinnasta, aivan kuten Joosef oli sanonut.
Joosefin mukaan unet ovat Jumalan valtakuntaa, tai jotakin vastaavaa.

Jumala on siis ilmeisesti tietoinen tulevaisuudesta ja ilmentää tätä ihmisille myös näiden unissa.
Tästä herää mielenkiintoisia ongelmia mm: koskien kristittyjen väitettä ettei Jumala riko ihmisten vapaata tahtoa vastaan. Tulevaisuus kun näyttää tämän mukaan olevan varsin...... yllätyksetön.
Joten se että minä kirjoitan tätä blogia täytyy myös olla välttämättömyys, kausaalinen syy sille että Jumala on olemassa. Mikäli joku uskoo helvettiin, niin silloin Jumala on tehnyt minut varta vasten lähettääkseen minut helvettiin.
Mikäli ennustukset ovat mahdollisia silloin tulevaisuus on jotakin jonka tarvitsee olla muuttumaton. Muussa tapauksessa on täysin mahdollista ettei ennustukset toteudu.


Genesis 41.
Tämä on toisinto Genesis 40 tarinasta, unen näkijänä on ainoastaan Faarao.
Faarao saa kuulla Joosefin unen tulkinnasta ja hänet tuodaan Faaraon puheille. Joosef kertoo että Faaraon unet tarkoittavat Egyptin tulevan 7 rikasta vuotta ja 7 köyhää nälänhädän vuotta.
Ja koska Faarao oli nähnyt tämän unen kahdesti, oli selvää että Jumala oli saattamassa tämän aikaan hyvin pikaisesti.
Se miten unien näkeminen on varmistus tulevista tapahtumista jää edelleenkin hieman kyseenalaiseksi. Mikä ei jää kyseenalaiseksi on se että Jumala aiheutti Egyptissä 7 vuoden nälänhädän, noin Raamatun mukaan.

Genesis 42 ja 43.
Seitsemän hyvää vuotta olivat menneet ja nälkävuodet alkoivat. Joosef oli Faaraon antamien oikeuksien nojalla varastoinut viljaa ylenpalttisesti, niin kuin meren hiekkaa: Näin osaa Raamattu meitä valistaa.
Jumala siis aiheutti nälänhädän, mutta oli antanut Egyptiläisille Joosefin korjaamaan tilanteen, mistä herää kysymys: Minkä takia Jumala ei vain estänyt nälänhädän syntymistä??
Vaikuttaa aivan kuin Jumala haluasi näytellä voimiaan, vain koska hän voi tehdä niin täysin välittämättä siitä mitä seurauksia näillä esityksillä on.

Tämä nälänhätä kuitenkin koetteli muitakin kuin Egyptiläisiä ja Egyptin rikkaus viljassa mitattuna kiiri kaikkialle, myös Jaakobin korviin. Niinpä Jaakobin muut pojat lähtivät ostamaan viljaa Egyptistä. Genesis 42 ja 43 ovat kertomuksia siitä kuinka Joosef tekee kauppoja Egyptissä veljiensä kanssa, jotka myivät tämän orjaksi näiden tietämättä että kyseessä on heidän veljensä.

Genesis 44 ja 45 Joosef päättää tasoittaa tilannetta ja lähti hakemaan oikeutettua korvausta veljiltään jotka olivat hänet Egyptiin myyneet. Lopulta Joosef ilmaisee itsensä veljilleen ja antaa näille anteeksi. Joosefin veljet palaavat kotiinsa ja kertovat isälleen että heidän veljensä on sittenkin elossa.
Juuda, Joosefin isä jota kutsutaan tässä tarinassa myös Israeliksi halusi vielä eläessään nähdä poikansa jonka tämä luuli kuolleen.

Genesis 46, Juuda, siis Israel lähtee Jumalan ohjaamana Egyptiin Joosefin luo.
Tätä seuraa lyhyt pätkä sukuluetteloa, jonka jälkeen Joosef tapaa isänsä.
Genesis 47, Joosef meni faaraon puheille ja järjesti isälleen ja veljilleen maata ja tehtäviä faaraon hovista.
Genesis 48, kaiken näköistä. Ei oikeastaan ,en vain keksinyt mitään sanottavaa.
Genesis 49, vaikuttaa ensin täysin merkityksettömältä. Kyseessä on pitkä lista kielikuvia ja niin epämääräisiä viittauksia että niillä voi tarkoittaa aivan mitä tahansa. Tämä päättyy kuitenkin mainintaan kahdestatoista sukukunnasta.
Sionistiset liikkeet perustuvat tähän ajatukseen samoin kuin eräät maailmanloppua palvovat kristilliset kultit jotka rahoittavat Israelia toivoessaan että kyseisellä alueella syttyy sota joka johtaa Raamatulliseen ennustukseen taistelusta anti-kristusta vastaan.
Toisin sanoen iloisesti lauleskellen ja toivoen maailmanloppua. Hienoja ihmisiä.

Genesis 50, päättää kertomuksen niin Israelista, siis tässä tapauksessa Joosefin isästä, kuin Joosefinkin tarinan.
Tähän päättyy Genesis.

Joosef ja Juuda

Genesis 37.
Joosef oli Jaakobin nuorin poika ja tämä oli Jaakobille hyvin rakas. Tästä johtuen hänen veljensä kadehtivat häntä ja olivat vihamielisiä. Joosef näki myös unia joissa tämän veljien lyhteet kumarsivat, hänen lyhdettään ja toisen jossa aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat hänelle.
Tämä takia Joosefin veljet kadehtivat vielä entistä enemmän veljeään. Genesis37: 1-11.

En tiedä miten muut tällaiseen kertomukseen suhtautuisivat, mutta jos joku tulisi kertomaan minulle että on nähnyt unen jossa minä kumarran häntä, niin todennäköisesti minä kumartaisin.
En tosin kunnioituksesta vaan lähinnä pilkaksi.
Mutta miten reagoivat Joosefin veljet?

Joosefin veljet päättivät tappaa veljensä, koska tämä näki unia. Yksi hänen veljistään ei kuitenkaan ollut halukas ryhtymään tämänkaltaiseen veritekoon ja niinpä Joosef heitettiin tyhjään kaivoon.
Mutta mitä tehdä kaivo Joosefille?
Sattumalta paikalle oli osunut ismaelilainen kauppakulkue ja niinpä Joosefin veljet päättivät myydä tämän ismaelilaisille orjaksi. Näin tehtiinkin ja kauppahinta oli 20 hopeasekeliä.

Löysin Raamatulliset mitat, en tiedä kuinka luotettavat nämä mitat ovat, sekelille joka on painoyksikkö, noin 10 grammaa. Siispä 200 grammasta hopeaa myivät Joosefin orjaksi. Tämä tekee nyky hinnoissa noin 100€. Ainakin 21.10.2009 kurssin mukaisesti jos mitat pitää paikkansa.

Joosefin veljet repivät tämän vaatteet ja kastoivat ne teurastetun vuohen vereen, niin heidän isänsä ei saanut tietää mitä he olivat tehneet ja suri poikansa kuolemaa.
Joosef päätyi lopulta Egyptiin faaraon hovivartijan päämiehen orjaksi.
Genesis37: 31-36.

Genesis 38.
Jälleen yksi tarina joka monella tapaa on sekä hämmästyttävä että hämmentävä.
Juudalla ei mennyt kovin hyvin. Oikeastaan Juudan suvulla ei mennyt kovin hyvin sillä Jumala katsoi Juudan esikoisen olevan epäsopiva, syytä tähän ei mainita, ja niinpä Juudan esikoinen kuoli Jumalan avustamana.
Juudalla oli kuitenkin vaimo ja jonkin erikoisen säännön mukaan ilmeisesti mikäli veljen vaimo kuolee, tulee tämän elossa olevan veljen tehdä lapsia veljensä vaimon kanssa. Genesis38:7-8.
Kuten sanoin varsin on hämmästyttävä teos tämä.

Hänen veljensä, Oonan, ei kuitenkaan tästä ehdotuksesta pitänyt, sillä jonkin toisen kummallisen säännön mukaan tällaisesta liitosta syntynyt lapsi on tämän kuolleen veljen. Joten Oonan keksi ratkaisun tähän dilemmaan.
Genesis38: 9. Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.
Edelleen siis varsin hämmästyttävää.
Jumala ei kuitenkaan tästä kovinkaan suuresti tykästynyt ja tappoi Oonanin. Jostain syystä tällä hetkellä päässäni pyörii Monty Python: Elämän tarkoitus. (The Meaning of Life)

Juuda lupasi, Taamarille, Juudan esikoisen vaimolle että kolmas Juudan pojista antaisi tälle lapsia kunhan tämä vain varttuisi. Juuda kuitenkin pelkäsi että tämäkin kuolisi. Taamar huomasi Juudaan aikeet ja niinpä hän otti asiakseen hoitaa oman ongelmansa.

Genesis38: 14. Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, ei häntä annettu hänelle vaimoksi.
15. Kun nyt Juuda näki hänet, luuli hän häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.

Juuda siis meni ostamaan seksiä, eikä hän tunnistanut jostain syystä että tämä oli hänen kuolleen poikansa vaimo. Juuda kuitenkin päätyi luovuttamaan sinettinsä ja muita tavaroita tälle maksuksi.
Taamar tuli raskaaksi ja niinpä alettiin kyhäämään roviota haureuden harjoittamisesta.
Genesis 38:19-25.

Se mitenkä huoraaminen ei ole haureutta mutta leskenä jonkun perheen hyväksymättömän kanssa makaaminen on, on jotakin joka vaikuttaa hyvin ristiriitaiselta.
Ja mikä tämä raskaana olevien naisten polttaminen roviolla oikein on??
Vaikuttaa jokseenkin kohtuuttomalta rangaistukselta teosta josta ei pitäisi ensinnäkään rangaista. No olihan kyseessä ehkäpä petos mutta siitä ei sitten mainita yhtään mitään.

Genesis 11-16. Abram, Jumalan mies.

Babelin jälkeen Genesis 11 ei sitten sisälläkään mitään muuta kuin perimystaulukoita jonka jälkeen päästään kertomukseen Abramista.

Jumala antoi Abramille maan, joka oli jo asutettu, mutta nälänhätä iski kyseiselle alueelle ja Abram muutti perheineen Egyptiin. (Genesis 12: 10). Abramilla oli kuitenkin ongelma. Jostain tuntemattomasta syystä kaikki naimisissa olevat miehet tapettiin Egyptissä, siis sellaiset joilla oli kaunis vaimo.
Abram kuitenkin huijasi Egyptiläisiä kertomalla että hänen vaimonsa oli hänen sisarensa.
Sana Abramin vaimon kauneudesta osui myös Faaraon korviin, joka otti tämän omaan haaremiinsa ja antoi tästä Abramille ruhtinaalliset lahjukset.
Jumala kuitenkin suuttui tästä Faaraolle ja kuritti vitsauksilla tämän hovia. Tämä siis siitä syystä että Abram käytännössä paritti vaimoaan Faaraolle. (Genesis 12: 10- 17)
Tämä syyttömän rankaiseminen näyttää olevan Raamatussa varsin yleinen Jumaluuden osoitus.

Genesis 12 Moraalinen opetus: Parita vaimoasi tulet rikkaammaksi. Abram kun sai tämän tekonsa ansiosta pitää kaikki Faaraolta saamnsa lahjat.
Hienoja ihmisiä nämä hurskaat Jumalan miehet.

Genesis 13 Alkaa seuraavasti.
1. Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan.
2. Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

Abram oli siis Raamatun ensimmäinen parittaja, ja vieläpä oman vaimonsa, mutta jostakin syystä Raamattu ei näe tätä puutteena vaan jonkinlaisena sankaritekona, täysin hyväksyttynä tapana hankkia varallisuutta.
Genesis 13 ei sitten juuri mitään muuta tapahdukaan, mutta se on alustus kertomukselle Lootista sekä Sodomasta ja Gomorasta.

Genesis 14 tiivistettynä. Syttyi sota. Loot sukuineen vangittiin. Abram pelasti heidät ja toi takaisin. Maan palauttamisesta Sodoman kuningas tarjosi Abramille palkkiota mutta tämä kieltäytyi sillä hän ei halunnut antaa kunniaa Sodoman kuninkaalle.
Genesis 15. Abramhan näkee näkyjä ja uhraa Jumalalle polttouhreja. Jumala lupaa Abramille varallisuutta maita.

Genesis 16. Abrahamin vaimo ei tule raskaaksi ja tämän ratkaisemiseksi Abramin vaimo tarjoaa omistamaansa Egyptiläistä orjaa Abramille sijais synnyttäjäksi/vaimoksi.
Haagar, Egyptiläinen orja, tuli raskaaksi ja koki itsensä omistajaansa arvokkaammaksi, näin tietää Raamattu kertoa. Mikä onkaan oikea moraalinen ratkaisu, tilanteessa jossa orja tulee raskaaksi??
Genesis 16: 6. Abram sanoi Saaraille: "Katso, orjattaresi on sinun vallassasi, tee hänelle, mitä tahdot".Niin Saarai kuritti häntä, ja hän pakeni hänen luotaan.
Joten jos annat miehellesi orjan jonka kanssa tehdä lapsia ja tämä tulee raskaaksi, joka siis oli koko tarkoitus, niin silloin sinulla on täysi oikeus kohdella tätä miten vain. Ei niin että orjuus olisi jotakin jota kukaan inhimillinen ihminen edes hyväksyisi, mutta raskaana olevan naisen kurittaminen on ajatus jonka luulisi olevan saavuttamattomissa jopa näiden ihmisten keskuudessa.
Ja kuinka paljon jotakuta joutuu kurittamaan että tämä pakenee??

Haagar, tämä Egyptiläinen orja, pakeni ja hän kohtaa Jumalan enkelin lähteellä joka kertoo kuinka tällaisessa tilanteessa tulee toimia.
Lohduttiko tämä enkeli kenties Haagaria? Tarjosiko hän Haagarille turvapaikkaa? Kertoiko hän Abramille että toisen ihmisen omistaminen on väärin??
No ei itseasiassa mitään näistä.
Genesis 16:9 Ja Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi tykö ja nöyrry hänen kätensä alle".

Jumala ei siis ainoastaan salli, vaan nimenomaisesti edistää tätä kyseistä ajatusmallia. Tämä ei todellakaan vaikuta kaikki-hyvältä Jumalalta josta saa hyvin usein kuulla. Mikä tätä Jumalaa esti ilmestymästä Abramille ja hänen kansalleen ja ilmoittamasta että orjuus on väärin?