Juusuan vakoili fiasko Jerikossa

Joosua 2

Siinä missä edellisessä kappaleessa valmistellaan etnisiä puhdistuksia, jatkuvat nämä valmistelut myös toisen luvun mittaisesti. Sillä kun askareeseen kerran ryhtyy, pitäähän se nyt saada suoritettua kunnolla. Mikä noin käytännössä on Raamatullisesti asiaa katsottaessa mennyt jo pahasti pieleen. Tämän ollessa laskelmieni mukaan neljäs etninen puhdistus joka Raamatussa tähän mennessä on suoritettu.

Anteeksi, korjaan... suoritetaan.

Mistä voisi päätellä, että Joosualla pitäisi perimätietoon vedoten olla hyvin vankka pohja siitä miten etniset puhdistukset suoritetaan oikein ja kunnolla.

Tämän perinteisen tehtävälistan toisen askeleen ollessa ilmeisesti uhrien vakoileminen... jotakin mitä tässä kappaleessa suoritetaan.

Nämä vakoojat eivät kuitenkaan olleet kovin soveltuvia tehtäväänsä, he kun ilmeisesti heiluttivat heimoviirejään saapuessaan Jerikon kaupunkiin ja huutelivat suorittavansa vakoilu tehtävää kaupungin tuhoamistarkoituksessa.

Tai näin minä ainakin tarinan tulkitsen, sillä jostain mainitsemattomasta syystä johtuen heidät tunnistettiin israelilaisiksi aivan välittömästi Jerikoon saavuttuaan.

Tavanomaiseen Raamatulliseen tapaan mitään selityksiä taikka kuvauksia ei tietenkään vaivauduta esittämään, tässä kun ei luetella jumalallisia uhkavaatimuksia ja rangaistuksia tai ilmaista sitä millaisia oikeaoppiset uhrimenot ovat, saati että tässä otettaisiin kantaa siihen millainen tämän kevään vallitseva Raamatullinen vaatetus trendi on.

Tosin parempi kysymys olisi: Miksi vaivautua lähettämään vakoojia ylipäätään?

Jos tämä jumaluus on se sama kaikkitietävä olento, jonka olemassaoloon niin monet nykyisin viittaavat, jonka lisäksi nämä kyseiset henkilöt ovat, jos eivät välittömässä niin lähes välittömässä, yhteydessä kyseiseen olentoon..... eivätkö nämä voisi yksinkertaisesti vain kysyä neuvo tältä jumaluudelta?

Ja miksi lähettää tehtävään vaakoojia jotka ovat pätemättömiä?

Eikö tämä jumaluus olisi voinut ilmaista mikä tilanne on, tai vähintään inspiroida Joosuaa siinä määrin ,että tämä lähettäisi vakoojiksi sellaisia henkilöitä jotka eivät aivan täydellisesti epäonnistu tehtävässään.

Käsittääkseni kun vakoojan tärkein ominaisuus on se ettei hän, tai tässä tapauksessa he, jää kiinni vakoilemisesta.

Tätä vakoilu fiaskoa seuraa piilottelu katolla, "laupean" Raahabin ansiosta, kuten Raamattu asian ilmaisee, vilpillisen todistuksen antaminen lähimmäisestä... josta Jumala ei tällä kertaa rankaise sen ollessa hyödyllinen israelilaisille, sekä tulinen takaa-ajo ja piilottelua vuoristossa.

Joka kieltämättä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta premissiltä toimintaelokuvaan, mutta Raamatullisen vähäsanaisesti ilmaistuna, tarinan kerronta ei ole erityisen inspiroivaa.

Tämä kohtaus Raahabin luona on kuitenkin jotakin mihin on syytä paneutua hieman tarkemmin.

Jumala antoi auktoriteetin Moosekselle. Joosua peri auktoriteettinsa Moosekselta, tämän kuoleman jälkeen. Tarinan vakoojat toimivat Joosuan auktoriteetin alaisina. Raahab, pelastaakseen itsensä ja perheensä, tekee sopimuksen näiden vakoojien kanssa.

Jos Joosua siis valmistellessaan Jerikon hävittämistä toimii jumalallisen auktoriteetin oikeuttamana, mikä antaa näille vakoojille oikeuden muuttaa Jumalan antamaa käskyä.

Abraham toki toimi samoin, Sodoman ja Gomoran kohdalla, mutta kyseisessä kertomuksessa Abraham kävi lounas neuvottelua suoraan Jumalan kanssa, kun sen sijaan tässä kertomuksessa nämä henkilöt tekevät lupauksia Jumalan kansan puolesta..... vaivautumatta edes kysymään Jumalalta mitä tämä asiasta mahdollisesti saattoi ajatella.

Konsultointi pappishenkilönkin kanssa olisi tehnyt tilanteesta johdonmukaisemman... noh ainakin uskonnollisessa mielessä.

Näyttää siis siltä, että kuka tahansa voi omaksua itselleen jumalallisen auktoriteetin, vain yksinkertaisesti julistamalla omaavansa sellaisen. Arkipäiväinen asia toki nykyisin, mutta tällä perinteellä näyttää olevan huomattavasti kauas kantoisemmat juuret kun osasin koskaan kuvitella.

Tosin kun koko uskonto näyttä perustuvan tällaiseen auktoriteetin omaksumiseen, julistamalla sellainen olemassa olevaksi, on hieman vaikea odottaa kyseisen opin kannattajilta mitään muuta.

Mutta näin lopuksi syventykäämme vielä hieman Raahabin saloihin.

Koska näiden vakoojien asema, kuten tuli todettua, on hyvin kaukana Jumalan suorasta käskystä, tälle lupaukselle... tai sen kunnioittamiselle asetetaan kaksi ehtoa.

Toisen näistä ollessa sellainen jossa Raahabin tulee merkitä talo punaisella liinalla, jotta israelilaiset tietävät mikä asuinsija tulee säästää.

Ja toinen näistä ehdoista on sellainen jossa Raahab lupaa olla ilmiantamatta näiden vakoojien tarkoitusta.

Näistä aiempi on ihan käytännöllinen ohje, sillä Raahabin tunnistaminen henkilöille jotka eivät ole häntä koskaan nähneet on varsin vaikeaa, ja jälkimmäinen täysin mieletön.

Jos näiden vakoojien tarkoitus ja identiteetti ilmoitettiin Jerikon kuninkaalle jo siinä vaiheessa kun nämä saapuivat kaupunkiin...mitä ilmiannettavaa Raahabilla edes olisi ollut?

Se että tämä oli piilottanut vakoojat talonsa katolle? Että Raahab oli ohjannut näiden vakoojien takaa ajajat tarkoituksella harhaan?? Että hän valehteli, ettei tiennyt näiden vakoojien olevan israelilaisia???

Jos joku on jo suorittanut kaiken edellä mainitun, jotakin mitä Raahab tekee....

Minkä takia tämä menisi ilmiantamaan itsensä teosta joita voidaan pitää maanpetoksena?

Sillä Raamatulliseen aikaan kohtuuttomat reaktiot ja rangaistukset eivät olleet israelilaisten erityisoikeus.

Ainut mahdollinen syy tällaisen ehdon asettamiselle on se että, nämä vakoojat voivat syyttää Raahabia omasta osaamattomuudestaan ja siitä, että jäivät kiinni vakoilustaan, näin saaden itselleen tekosyyn olla toteuttamatta lupausta jonka he Raahabille esittivät.

Mutta merkilliset ovat Raamatun tiet ja niinpä tähän spekulointiin on löydettävä vastaus seuraavista luvuista... mahdollisesti.

Joosuan alku ja peitsien teroitusta

 Joosua: 1

Siinä missä Raamatun Jumala muuttaa muotoaan, niin myös raamatullinen auktoriteetti soveltuu lahjakkaasti vallitsevaan tilanteeseen. Ja jotta tämä muutos tapahtuu mahdollisimman orgaanisesti, jatkaa Joosuan kirja kertomusta omaksumalla auktoriteetin jonka Mooses kuoltuaan jätti jälkeensä.

Mutta tietyssä mielessä voidaan puhua tämän auktoriteetin laimentumisesta.

Siinä missä Mooses aiemmin toimi auktoriteettina, tämän keskustellessa Jumalan kanssa suoraan, Joosuan auktoritetti on jotakin mitä hän peri Moosekselta, huolimatta siitä ettei häellä Raamatun mukaan voinut olla suoraa kommunikaatiota Jumalan kanssa. Tai ainakaan yhtä suoraa kuin Mooseksella.

Tämä tarkoittaa siirtymää Jumalan osoittamasta profeetasta, profeettaan jonka Jumalan osoittama profeetta on osoittanut. Yhteys Jumalaan siis käy etäämmäksi.

Mikä toisaalta selittää sen minkä takia Jumala ilmestyy nykyisin ainoastaan paahtoleivissä.

Mielenkiintoista on myös se että Mooses kiipesi yksin vuorenhuipulle, kertoman mukaan hän piti puheen Jumalan kanssa, keroman mukaan Jumala murhasi... anteeksi kutsui Mooseksen esi-isien luokse, eikä hänen ruumistaan löytynyt. Niin ikään kertomuksen mukaan Joosua tämän jälkeen omaksui jumalallisen auktoriteetin israelin kansaa kohtaan.

Ja kuten kaikki varmasti tietävät: Lähi-idän alueella on historiallisesti varsin mittavat perinteet heimojohtajien ja kuninkaittein vaihdon suhteen joita voidaan pitää nykyisien länsimaisten standardien mukaan hieman....noh kohtuuttomina.

Mahdollisista kohtuuttomuuksista huolimatta tämä asettaa kuitenkin tilanteen missä auktoriteetiksi ei enää hyväksytä ainoastaan sellaista henkilöä jonka Jumala on osoittanut, vaan tälle henkilölle annetaan oikeus nimittää muita auktoriteetteja.

Ja me olemme hyvin kaukana alkuperäisestä kansasta joka tätä uskontoa harjoitti.

Mikä tarkoittaa sitä, että kakki tällä hetkellä jumalan nimeen saarnaavat, tekevät niin auktoriteetin turvin jossa oikeutuksen tälle auktoriteetille takaavat toiset ihmiset.

Tilanne joka toki on ollut sama aivan alusta lähtien, mutta kun tämä on jotakin minkä uskonto itse sisäisesti tunnistaa, pitäisi tämä ainakin omasta mielestäni näkyä jonkinlaisena kritiikkinä niitä ihmisiä kohtaan jotka vetävät tämän uskonnollisen manttelin ylleen.

Sillä miten tämä ihminen jonka toiset ihmiset ovat nostaneet asemaan josta hän nauttii, välttämättömästi ansaitsisi auktoriteetin joka hänelle on annettu?

Valinnan kun ovat tehneet ihmiset jotka ovat aina vaillinaisia perisynnin takia, jossa tämä valittu henkilö on samaan tapaan vajaa.

Mutta todellisuus on taruakin ihmeelliempää ja uskonnot vielä ihmellisempia, sillä tämän kaltainen julistus muiden ihmisten toimesta näyttää tarjoavan suojan kaikelta mahdolliselta kriittiseltä tarkastelulta.

Jostain merkillisestä syystä johtuen kun ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys ettei lahkojohtaja voi käyttää tätä hänelle annettua auktoriteettia väärin, huolimatta lukuisista esimerkeistä joissa lopputulos on ollut varsin hirvittävä.

 

Valitettavasti Joosua, Raamatun kertomuksessa, ei siis ole ainut uskonnollinen johtaja joka on käyttänyt tätä auktoriteettia, minkä ihmiset ovat hyväksyneet, oman erehtymättömyytensä julistamisen välineenä, missä eriävän mielipiteen esittäminen on rangaistavaa kuolemalla.

Eikä hän myöskään ole ainut joka uskontonsa nimissä on aloittanut etniset puhdistukset.

Tosin tässä kappaleessa Joosua ainoastaan valmistelee etnisiä puhdistuksia, sen sijaan että määräisi niitä suoritettavaksi.

Raamatullista nautiskelua muiden kärsimyksellä =)

5Mooses 20

Vaikka Raamattu on jo tähän mennessä tuonut mitä selkeimmin esille israelilaisten sotaisuuden, niin tästä huolimatta näyttää vahvasti siltä että Raamattu pyrkii jatkuvasti muistuttamaan lukijaansa tästä seikasta, etteivät nämä vain unohtaisi.

Mikä sinänsä on varsin merkillistä, sillä useimmat uskonnolliset henkilöt joiden kanssa olen keskustellut ja jotka pitävät Raamattua pyhänä, näyttävät unohtaneen kokonaan nämä osat Raamatusta.

Tästä hämmästyttävästä seikasta huolimatta, palatkaamme takaisin Raamatun pariin joka tällä kertaa opettaa meille sodan jaloa taitoa...tosin tässä tapauksessa kyseinen jalo taito näyttää enemmänkin olevan:

Miten välttää sotaan joutuminen jos barbaariset ja verenhimoiset heimolaiset päättävät mielikuvitusystävänsä nimissä lahdata kaikki naapurikansat.

Ei niin että tällaisessa ohjeistuksessa olisi mitään vikaa........tosin se että tällaiselle ohjeistukselle ylipäätään on tarvetta, on itsessään varsin häiritsevä ajatus.

Mitkä sitten ovat riittäviä syitä joiden varjolla voi Raamatullisin perustein välttää osallistumisen kansanmurhiin ja etnisiin puhdistuksiin, siinäkin tapauksessa että Jumala vaatii näitä suoritettavaksi.

Noh vaivattomin tapa välttää sotaan joutuminen on esittää pelkäävänsä taikka arkailevansa, jolloin ilmeisesti moraalin ylläpitämiseksi tällaiset henkilöt on Raamatun mukaan lähetettävä kotiin.( 5Moos 20: 8)

Mikä sinänsä on yllättävää, sillä samassa kappaleessa esitetään että koska Jumala on israelilaisten puolella, ei näiden tulisi pelätä edes ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollisarmeijaa. (5Moos 20:1)

Pelkuruutta voisi siis pitää osoituksena epäuskosta tai tottelemattomuudesta ja mitähän mahtaa Raamattu sanoa epäuskon tai tottelemattomuuden osoittamisesta jumalaa kohtaan??

No ei mitään kovin positiivista, sen voin sanoa.

Joten minä olisin odottanut Raamatullisen reaktion olevan tällaisessa tapauksessa jotakin kivittämisen ja mestauksen väliltä.

Vaihtoehtoisia tapoja välttää sekä sotaan joutuminen että lynkatuksi tuleminen, samalla kun pitää kiinni Raamatullisessa mittakaavassa myös omasta kunniastaan on kuitenkin olemassa.

Tällaisia vaihtoehtoja ovat talon rakentaminen, vaimon hankkinen ja viinitarhan istuttaminen.

Toisaalta tällöin ei pääse myöskään nauttimaan saadusta saaliista johon lasketaan niin naiset, lapset kuin karjakin..tosin ehkä on ihan hyväkin ettei joku ota osaa ryöstösaaliin nauttimiseen silloin kun kyse on naisista, lapsista ja eläimistä. (5Moos 20:14)

Huolimatta siitä että Jumala on näin säätänyt.

Mikäli kyse sen sijaan on heettiläisistä, amorilaisista, kanaanilaisista, pressiläisisitä, hivviläisistä tai jebusialaisista niin tällästä ongelmaa ei ole, sillä jumalan määräyksestä näissä tapauksissa on myös naiset, lapset kuin eläimetkin tapettava. (5Moos 20: 17)

Näiden kansojen kohdalla ei siis ole vaaraa jäädä paitsi Raamatullisista nautinnoista, joista jo hieman aikaisemmin oli puhe.