Juusuan vakoili fiasko Jerikossa

Joosua 2

Siinä missä edellisessä kappaleessa valmistellaan etnisiä puhdistuksia, jatkuvat nämä valmistelut myös toisen luvun mittaisesti. Sillä kun askareeseen kerran ryhtyy, pitäähän se nyt saada suoritettua kunnolla. Mikä noin käytännössä on Raamatullisesti asiaa katsottaessa mennyt jo pahasti pieleen. Tämän ollessa laskelmieni mukaan neljäs etninen puhdistus joka Raamatussa tähän mennessä on suoritettu.

Anteeksi, korjaan... suoritetaan.

Mistä voisi päätellä, että Joosualla pitäisi perimätietoon vedoten olla hyvin vankka pohja siitä miten etniset puhdistukset suoritetaan oikein ja kunnolla.

Tämän perinteisen tehtävälistan toisen askeleen ollessa ilmeisesti uhrien vakoileminen... jotakin mitä tässä kappaleessa suoritetaan.

Nämä vakoojat eivät kuitenkaan olleet kovin soveltuvia tehtäväänsä, he kun ilmeisesti heiluttivat heimoviirejään saapuessaan Jerikon kaupunkiin ja huutelivat suorittavansa vakoilu tehtävää kaupungin tuhoamistarkoituksessa.

Tai näin minä ainakin tarinan tulkitsen, sillä jostain mainitsemattomasta syystä johtuen heidät tunnistettiin israelilaisiksi aivan välittömästi Jerikoon saavuttuaan.

Tavanomaiseen Raamatulliseen tapaan mitään selityksiä taikka kuvauksia ei tietenkään vaivauduta esittämään, tässä kun ei luetella jumalallisia uhkavaatimuksia ja rangaistuksia tai ilmaista sitä millaisia oikeaoppiset uhrimenot ovat, saati että tässä otettaisiin kantaa siihen millainen tämän kevään vallitseva Raamatullinen vaatetus trendi on.

Tosin parempi kysymys olisi: Miksi vaivautua lähettämään vakoojia ylipäätään?

Jos tämä jumaluus on se sama kaikkitietävä olento, jonka olemassaoloon niin monet nykyisin viittaavat, jonka lisäksi nämä kyseiset henkilöt ovat, jos eivät välittömässä niin lähes välittömässä, yhteydessä kyseiseen olentoon..... eivätkö nämä voisi yksinkertaisesti vain kysyä neuvo tältä jumaluudelta?

Ja miksi lähettää tehtävään vaakoojia jotka ovat pätemättömiä?

Eikö tämä jumaluus olisi voinut ilmaista mikä tilanne on, tai vähintään inspiroida Joosuaa siinä määrin ,että tämä lähettäisi vakoojiksi sellaisia henkilöitä jotka eivät aivan täydellisesti epäonnistu tehtävässään.

Käsittääkseni kun vakoojan tärkein ominaisuus on se ettei hän, tai tässä tapauksessa he, jää kiinni vakoilemisesta.

Tätä vakoilu fiaskoa seuraa piilottelu katolla, "laupean" Raahabin ansiosta, kuten Raamattu asian ilmaisee, vilpillisen todistuksen antaminen lähimmäisestä... josta Jumala ei tällä kertaa rankaise sen ollessa hyödyllinen israelilaisille, sekä tulinen takaa-ajo ja piilottelua vuoristossa.

Joka kieltämättä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta premissiltä toimintaelokuvaan, mutta Raamatullisen vähäsanaisesti ilmaistuna, tarinan kerronta ei ole erityisen inspiroivaa.

Tämä kohtaus Raahabin luona on kuitenkin jotakin mihin on syytä paneutua hieman tarkemmin.

Jumala antoi auktoriteetin Moosekselle. Joosua peri auktoriteettinsa Moosekselta, tämän kuoleman jälkeen. Tarinan vakoojat toimivat Joosuan auktoriteetin alaisina. Raahab, pelastaakseen itsensä ja perheensä, tekee sopimuksen näiden vakoojien kanssa.

Jos Joosua siis valmistellessaan Jerikon hävittämistä toimii jumalallisen auktoriteetin oikeuttamana, mikä antaa näille vakoojille oikeuden muuttaa Jumalan antamaa käskyä.

Abraham toki toimi samoin, Sodoman ja Gomoran kohdalla, mutta kyseisessä kertomuksessa Abraham kävi lounas neuvottelua suoraan Jumalan kanssa, kun sen sijaan tässä kertomuksessa nämä henkilöt tekevät lupauksia Jumalan kansan puolesta..... vaivautumatta edes kysymään Jumalalta mitä tämä asiasta mahdollisesti saattoi ajatella.

Konsultointi pappishenkilönkin kanssa olisi tehnyt tilanteesta johdonmukaisemman... noh ainakin uskonnollisessa mielessä.

Näyttää siis siltä, että kuka tahansa voi omaksua itselleen jumalallisen auktoriteetin, vain yksinkertaisesti julistamalla omaavansa sellaisen. Arkipäiväinen asia toki nykyisin, mutta tällä perinteellä näyttää olevan huomattavasti kauas kantoisemmat juuret kun osasin koskaan kuvitella.

Tosin kun koko uskonto näyttä perustuvan tällaiseen auktoriteetin omaksumiseen, julistamalla sellainen olemassa olevaksi, on hieman vaikea odottaa kyseisen opin kannattajilta mitään muuta.

Mutta näin lopuksi syventykäämme vielä hieman Raahabin saloihin.

Koska näiden vakoojien asema, kuten tuli todettua, on hyvin kaukana Jumalan suorasta käskystä, tälle lupaukselle... tai sen kunnioittamiselle asetetaan kaksi ehtoa.

Toisen näistä ollessa sellainen jossa Raahabin tulee merkitä talo punaisella liinalla, jotta israelilaiset tietävät mikä asuinsija tulee säästää.

Ja toinen näistä ehdoista on sellainen jossa Raahab lupaa olla ilmiantamatta näiden vakoojien tarkoitusta.

Näistä aiempi on ihan käytännöllinen ohje, sillä Raahabin tunnistaminen henkilöille jotka eivät ole häntä koskaan nähneet on varsin vaikeaa, ja jälkimmäinen täysin mieletön.

Jos näiden vakoojien tarkoitus ja identiteetti ilmoitettiin Jerikon kuninkaalle jo siinä vaiheessa kun nämä saapuivat kaupunkiin...mitä ilmiannettavaa Raahabilla edes olisi ollut?

Se että tämä oli piilottanut vakoojat talonsa katolle? Että Raahab oli ohjannut näiden vakoojien takaa ajajat tarkoituksella harhaan?? Että hän valehteli, ettei tiennyt näiden vakoojien olevan israelilaisia???

Jos joku on jo suorittanut kaiken edellä mainitun, jotakin mitä Raahab tekee....

Minkä takia tämä menisi ilmiantamaan itsensä teosta joita voidaan pitää maanpetoksena?

Sillä Raamatulliseen aikaan kohtuuttomat reaktiot ja rangaistukset eivät olleet israelilaisten erityisoikeus.

Ainut mahdollinen syy tällaisen ehdon asettamiselle on se että, nämä vakoojat voivat syyttää Raahabia omasta osaamattomuudestaan ja siitä, että jäivät kiinni vakoilustaan, näin saaden itselleen tekosyyn olla toteuttamatta lupausta jonka he Raahabille esittivät.

Mutta merkilliset ovat Raamatun tiet ja niinpä tähän spekulointiin on löydettävä vastaus seuraavista luvuista... mahdollisesti.

Joosuan alku ja peitsien teroitusta

 Joosua: 1

Siinä missä Raamatun Jumala muuttaa muotoaan, niin myös raamatullinen auktoriteetti soveltuu lahjakkaasti vallitsevaan tilanteeseen. Ja jotta tämä muutos tapahtuu mahdollisimman orgaanisesti, jatkaa Joosuan kirja kertomusta omaksumalla auktoriteetin jonka Mooses kuoltuaan jätti jälkeensä.

Mutta tietyssä mielessä voidaan puhua tämän auktoriteetin laimentumisesta.

Siinä missä Mooses aiemmin toimi auktoriteettina, tämän keskustellessa Jumalan kanssa suoraan, Joosuan auktoritetti on jotakin mitä hän peri Moosekselta, huolimatta siitä ettei häellä Raamatun mukaan voinut olla suoraa kommunikaatiota Jumalan kanssa. Tai ainakaan yhtä suoraa kuin Mooseksella.

Tämä tarkoittaa siirtymää Jumalan osoittamasta profeetasta, profeettaan jonka Jumalan osoittama profeetta on osoittanut. Yhteys Jumalaan siis käy etäämmäksi.

Mikä toisaalta selittää sen minkä takia Jumala ilmestyy nykyisin ainoastaan paahtoleivissä.

Mielenkiintoista on myös se että Mooses kiipesi yksin vuorenhuipulle, kertoman mukaan hän piti puheen Jumalan kanssa, keroman mukaan Jumala murhasi... anteeksi kutsui Mooseksen esi-isien luokse, eikä hänen ruumistaan löytynyt. Niin ikään kertomuksen mukaan Joosua tämän jälkeen omaksui jumalallisen auktoriteetin israelin kansaa kohtaan.

Ja kuten kaikki varmasti tietävät: Lähi-idän alueella on historiallisesti varsin mittavat perinteet heimojohtajien ja kuninkaittein vaihdon suhteen joita voidaan pitää nykyisien länsimaisten standardien mukaan hieman....noh kohtuuttomina.

Mahdollisista kohtuuttomuuksista huolimatta tämä asettaa kuitenkin tilanteen missä auktoriteetiksi ei enää hyväksytä ainoastaan sellaista henkilöä jonka Jumala on osoittanut, vaan tälle henkilölle annetaan oikeus nimittää muita auktoriteetteja.

Ja me olemme hyvin kaukana alkuperäisestä kansasta joka tätä uskontoa harjoitti.

Mikä tarkoittaa sitä, että kakki tällä hetkellä jumalan nimeen saarnaavat, tekevät niin auktoriteetin turvin jossa oikeutuksen tälle auktoriteetille takaavat toiset ihmiset.

Tilanne joka toki on ollut sama aivan alusta lähtien, mutta kun tämä on jotakin minkä uskonto itse sisäisesti tunnistaa, pitäisi tämä ainakin omasta mielestäni näkyä jonkinlaisena kritiikkinä niitä ihmisiä kohtaan jotka vetävät tämän uskonnollisen manttelin ylleen.

Sillä miten tämä ihminen jonka toiset ihmiset ovat nostaneet asemaan josta hän nauttii, välttämättömästi ansaitsisi auktoriteetin joka hänelle on annettu?

Valinnan kun ovat tehneet ihmiset jotka ovat aina vaillinaisia perisynnin takia, jossa tämä valittu henkilö on samaan tapaan vajaa.

Mutta todellisuus on taruakin ihmeelliempää ja uskonnot vielä ihmellisempia, sillä tämän kaltainen julistus muiden ihmisten toimesta näyttää tarjoavan suojan kaikelta mahdolliselta kriittiseltä tarkastelulta.

Jostain merkillisestä syystä johtuen kun ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys ettei lahkojohtaja voi käyttää tätä hänelle annettua auktoriteettia väärin, huolimatta lukuisista esimerkeistä joissa lopputulos on ollut varsin hirvittävä.

 

Valitettavasti Joosua, Raamatun kertomuksessa, ei siis ole ainut uskonnollinen johtaja joka on käyttänyt tätä auktoriteettia, minkä ihmiset ovat hyväksyneet, oman erehtymättömyytensä julistamisen välineenä, missä eriävän mielipiteen esittäminen on rangaistavaa kuolemalla.

Eikä hän myöskään ole ainut joka uskontonsa nimissä on aloittanut etniset puhdistukset.

Tosin tässä kappaleessa Joosua ainoastaan valmistelee etnisiä puhdistuksia, sen sijaan että määräisi niitä suoritettavaksi.

Kummallisia aatoksia, outoja paatoksia

5 Mooses 32

Raamattu on varsin mielenkiintoinen teos, erityisesti mikäli pohtii sitä: Miten ainutkaan joka on vaivautunut lukemaan mitä Raamattu itseasiassa sisältää, voi ottaa Raamatun sanoman vakavasti.

Tämän ollessa yksi niistä Raamatun kappaleista jotka testaavat varsin tehokkaasti henkilön kykyä rationalisoida epäkriittisyys, itsepetos ja älyllinen epärehellisyys... jotakin mitä voisi kutsua myös uskon harjoittamiseksi.

Käytännössä tämä kappale, joka 51 jaetta pitkä, vetoaa tavanomaiseen tapaan jumalalliseen auktoriteettiin jota seuraa lähes koko kappaleen mittainen paatos jolla tätä auktoriteettia pyritään pönkittämään esittämällä varsin kirjava joukko uhkavaatimuksia.

Jotakin mistä Raamatun kuvaus on:

5Moos:32, 4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

Minkä takia edellisen kuvauksen kaltaisen jumaluuden tarvitsisi turvautua uhkavaatimuksiin ja väkivaltaan, omien esityksiensä oikeuttamiseksi. Sillä jos kyseisen jumaluuden teot todella ovat täydellisiä ja ilman vääryyttä, ei tämän jumaluuden tarvitsisi esittää mitään tämän kaltaista:

5Moos:32, 40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -
42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

Kyseisen kaltainen kuvaus kun on kaikkea muuta kuin vakaa, eikä teot tuon perusteella ole vailla vääryyttä saati että voitaisiin puhua minkäänlaisesta täydellisyydestä.

Sillä mikäli puhutaan täydellisyydestä, kyseinen jumaluus on valinnut tuon tavan toimia, sen sijaan että olisi esim: Vakuuttanut kaikki vastustajansa kääntymään omalle puolelleen.

Jotakin mihin täydellisen jumalolennon olisi kyettävä.

Hämmästyttävää, tai oikeastaan hyvin odotettavaa, onkin se että, tämäkään jumaluus ei osoita yhtään sen suuremmassa määrin "täydellisyyttä".... noh minkään asian suhteen, kun shamanistinen barbaaribeduiini heimo jonka kansantaruista se on löydettävissä.

Kappaleen lopuksi Jumala esittää täyttävänsä lupauksensa, jonka mukaan ainutkaan sen sukupolven jäsenistä... joista jotkut osallistuivat väärän jumalan palvomiseen, ei ainutkaan, myös syyttömät, pääse osalliseksi maasta jonka Jumala israelilaisille lupasi. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Jumala tappaa Mooseksen.
Ja vaikka syyttömien rankaiseminen vaikuttaakin varsin epäoikeudenmukaiselta ja karkeasti liioittelevalta reaktiolta, niin ainakaan tätä "täydellistä" jumaluutta ei voi syyttää valehtelemisesta.

Kummallisia ovat siis nämä Raamatulliset aatokset ja Jumalan paatokset. 

Tislattua absurdismia

5 Mooses 31

Imperialismi ei tietenkään ole missään mielessä vieras konsepti niille jotka ovat vaivautuneet Raamattua lukemaan, varsinkaan kun Raamattu näinkin usein ja tarmokkaasti pyrkii muistuttamaan lukijaa kyseisen opin ehdottomasta tärkeydestä.
Niinpä tämäkin kappale aloittaa muistuttamalla kansanmurhista joita aiemmin Jumalan nimissä on tehty ja lupaa että näitä etnisiä puhdistuksia Jumalan nimissä tullaan myös tulevaisuudessa jatkamaan. ( 5 Mooses 31: 1 - 9 )

Valitettavasti tämä toiminta ei ole suinkaan ole jäänyt ainoastaan kyseisen opuksen.. noh ainakin osittain, kirjoittaneen barbaaribeduiini heimon osaksi, vaan sen sijaan tätä etnistä puhdistusta Jumalan nimissä on harjoitettu ja harjoitetaan yhä edelleen.
Eikä Raamattua tarvitse edes pyrkiä tulkitsemaan tällaisen toiminnan oikeuttamiseksi.
Onneksi me kuitenkin elämme aikana jolloin pääosa kristityistä pyrkii oikeuttamaan sekularistisen moraalikäsityksensä Raamatun perusteella, sen sijaan että heidän käsityksensä olisivat peräisin Raamatusta. Tämä kun vaatii varsin kattavaa pyhän opin uudelleen tulkintaa, mikä voi johtaa ainoastaan parempaan lopputulokseen.

Tosin Raamattu ansaitsee takaisin muutaman inhimillisyys pisteen muistuttamalle sivuavasti että orjia saa pitää ainoastaan seitsemän vuotta, jonka jälkeen heidät on vapautettava.
Jotakin mihin jakeessa 10 mainitulla vapautusvuodella viitataan.
Ei niin että tämä missään muotoa onnistuisi tasapainottamaan sitä hirvittävää määrää epäinhimillisyys pisteitä jonka Raamattu on onnistunut keräämään ensisijaisesti oikeuttaessaan orjuuden ja edistämällä orjuuden harjoittamista.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin mahdollisesti aiheellista muistuttaa että tämä orjuudesta vapauttaminen koskee ainoastaan israelilaisia, sillä onhan se nyt ilmiselvää ettei orjuutettua muukalaista ole mitään syytä päästää vapaaksi. Sillä pitäähän sitä nyt edes jonkinlaista standardia ylläpitää orjuudenkin suhteen.

Samassa yhteydessä, (5 Mooses 31: 10 - 13) orjuuttamiseen viitatessaan, Raamattu tuo esille hieman epätavallisemman konseptin. Tämän ollessa lasten indoktrinaatio. Aiemmin kun lapsiin on viitattu lähes yksinomaan siinä mielessä että lasten tulee totella vanhempiaan.
Tämän kaltainen muutos lähestymistavassa vaikuttaa minusta lähinnä siltä että jo pronssikaudella eläneille barbaaribeduiineille kävi selväksi se, että mikäli tätä oppia ei taota väkisin lasten mieliin, niin koko oppi vaikuttaa mistään tietämättömänkin henkilönkin näkökulmasta katsottuna täysin absurdilta.
Mikä tietenkin selittää varsin hyvin sen miksi uskonnolliset henkilöt tänä päivänä pyrkivät mitä tarmokkaammin ylläpitämään yleistä tietämättömyyttä todellisuutta kohtaan.

Ja mikäli joku jostain merkillisestä syystä johtuen on kiinnostunut siitä mitä tällaisen esityksen oikeutuksena käytetään, jonka lisäksi ei ole lukenut sivuakaan Raamattua.... tai on ymmärrettävästä syystä johtuen tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt pyyhkimään mielestään kaikki mahdolliset Raamattuun viittaavat muistikuvat: Niin valaistakseni näitä hämärtyneitä muistikuvia tai ilmaistakseni jotakin uutta, mainittakoon että Raamattu ennen kaikkea vetoaa despoottiseen auktoriteettiin jota se myös Jumalaksi kutsuu.
Toisin sanoen oikeutuksena toimii vetoomus auktoriteettiin, tietenkin uhkavaatimuksen muodossa
(5 Mooses 31: 14 - 31)

Tämän kertainen uhkavaatimus on kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen, siinäkin tapauksessa että sivuutetaan ne jakeet jossa Jumala ilmestyy pilvipatsaana Mooseksen teltan ovelle, sillä kyseiseen uhkavaatimukseen sisältyy profetia.
Tämä profetian käytännössä sisältäessä esityksen jossa Jumala ilmoittaa tulevansa toteuttamaan uhkavaatimuksessaan esittämät rangaistukset tulevaisuudessa, johtuen siitä että tulevaisuudessa israelin kansa tulee toimimaan tavalla joka täyttää uhkavaatimuksen ehdot.
Toisin sanoen tämä ei oikeastaan ole edes uhkavaatimus, vaan sen sijaan, esitys siitä miten Jumala tulee tulevaisuudessa rankaisemaan valittua kansaansa.

Mikä saa kalvinistien näkemyksen kristinuskosta vaikuttamaan varsin yhdenmukaiselta Raamatun opin suhteen. Kalvinistit kun uskovat että todellisuus on sellainen millaiseksi Jumala sen on määrittänyt ja että jokaisen ihmiset kohtalo on määritetty ennen syntymää.

Käsitys joka totaalisesti tuhoaa konseptin ihmisen vapaasta tahdosta, mutta toisaalta mainitun kaltaiset profetiat eivät ole vapaan tahdon suhteen yhtään sen vähemmän ongelmallisia.

Mikä käytännössä tarkoittaa tämän kappaleen osalta sitä että mainittu jumaluus on luonut ihmisiä tarkoituksenmukaisesi rangaistakseen heitä. Joka ei ainoastaan tee Jumalasta vastuullista siitä mitä ihmiset tekevät, mutta tehden kyseisestä jumalasta myös sadistisen.

Naisasioiden käsittelyä ja muita outouksia

5Mooses 25

Vaikka saattaisi luulla että tähän mennessä olisin jo totuttautunut Raamatullisen lakien raadolliseen kummallisuuteen, niin täytyy tästä huolimatta myöntää että joka ikinen kerta minun mieleni valtaa tietyn lainen hämmästys näitä sivuja lukiessani.

Sillä minusta vaikuttaa hieman alentavalta ajatella että pronssikautiset barbaaribeduiinitkaan olisivat pitäneet näitä esityksiä järkevinä. Lukuun ottamatta ehkäpä pronssikautista barbaaribeduiinia joka on kolauttanut päänsä pahemman kerran.

Ei niin että ajatus rikoksen suorittajan pieksemisestä olisi mitenkään outo ajatus, varsinkaan sen osalta joka on joutunut rikoksen kohteeksi, jotakin mihin kappaleen ensimmäiset kolme jaetta viittaavat, saati että puivan härän suun sitomisen kieltäminen olisi.... no ok tuo on jo hieman outoa...., neljännen jaetta mukaillen vaikeasti ymmärrettävissä.

Tästä huolimatta varsin oudoksi asia menee kun laillisena rangaistuksena toimii kenkien poistaminen jalasta ja päälle sylkeminen, siitä ettei saata kuolleen veljensä vaimoa raskaaksi mikäli tämä jää leskeksi ilman lapsia.

Ja ei, et lukenut väärin, sillä jakeissa 5Mooses 25: 5 – 10 varsin selkeästi ilmaistaan asian olevan näin.

Jotakin mikä saattaa aiheuttaa hieman noh... kiusallisia keskusteluja illallispöydässä.

Mies: Minun veljeni kuoli.

Vaimo: Voi anteeksi olen pahoillani.

Mies: Eikä veljeni leskellä ole lapsia.

Vaimo: Voi miten surullista.

Mies: Niinpä minä menen veljeni vaimon kanssa sänkyyn.

Vaimo:..............Ai anteeksi mitä sinä sanoit??

Mies: Niin että minä menen tekemään kuolleen veljeni vaimon kanssa lapsia kun veljeni ei ole enää kykenevä jottei veljen suku katoa.

Vaimo: ................. WTF ?!?!?!?!?

Keskustelu jonka jälkeen mies kivittää vaimonsa kuoliaaksi, totta kai vetoamalla Raamattuun, koska tämä ei ole osoittanut kunnioitusta Raamatun ohjeistukselle.

Totisesti vanhurskas ja kuuliainen on hän, näin Jumalaa pelätessään.... tai jotakin sinne päin.

Jotakin mistä päästäänkin vaivattomasti vaimon säälimättömään rampauttamiseen taikka silpomiseen..... riippuen hieman siitä mitä tällä seuraavalla tarkoitetaan.

5Mooses 25: 12: " hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä."

Ja mikä onkaan tämä hirvittävä rikos jonka vaimo on tässä yhteydessä suorittanut ansaitakseen tämänkaltaisen raakalaismaisen rangaistuksen. No puolustaessaan aviomiestään toisen miehen hyökkäykseltä tämä on...... miten Raamattu asian ilmaisee... "ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn".

Jotakin minkä olettaisi olevan varsin tehokas keino hyökkääjän taltuttamiseksi.... vaikka hieman epäurheilijamaista käytöstähän tuo kyllä saattanee olla.

Seuraavat jakeet aina jakeesta 13 – 19, johon tämä kappale loppuu, kehottavat käytännössä rehelliseen kaupankäyntiin. Valitettavasti Raamatulliseen tapaan sitä miksi rehellistä kaupankäyntiä tulisi harjoittaa ei perustella taikka oikeuteta mitenkään, vaan sen sijaan vedotaan että tämä on Jumalalle jostain syystä kauhistus.

Mitään vetoomusta siihen että toisen huijaaminen on moraalisesti ja eettisesti väärin koska se aiheuttaa tälle henkilölle taloudellisia tappioita ja näin konkreettista haittaa, ei missään kohdassa esitetä.

Jonka jälkeen Raamattu jälleen onnistuu muistuttamaan Egyptistä pakenemisesta, unohtaen mainita sen että tämä Jumala jostain syystä salli Egyptiläisten orjuuttaa juutalaiset.

Noh mikäli tietenkin sivuutetaan sellainen historiallinen outous ettei ole olemassa minkäänlaista todistetta siitä että juutalaiset olisivat olleet koskaan Egyptissä orjuudessa. 

Ei niin että tämä viimeinen olisi Raamatullisesti katsottuna mikään kovinkaan ihmeellinen sattumus. 

Koska Minä sanon niin!!!

Leviticus: Luku 20

Valitettavasti Leviticus ei luvussa 20 parane yhtään edellisiin lukuihin verrattaessa vaan lähinnä toistaa samaa mitä edellisissä luvuissa on jo sanottu. Edellisistä kappaleista on mahdollista saada sellainen käsitys että Raamattu on vihdoin laskeutunut alhaisimmalle mahdolliselle tasolle jolle on edes mahdollista päästä; Näin ei kuitenkaan ole.
Vaikuttaa vahvasti siltä että aivan samoin kuin ääretöntä lukua ei ole olemassa, niin ei ole olemassa myöskään niin alhaista tasoa jota Raamatun opetukset eivät alita.

( 20: 1-3) Raamattu jälleen vahvistaa sen että Molokille lastensa uhraaminen on väärin koska se Raamatun mukaan saastuttaa Jumalan pyhätön ja saattaa Jumalan häpeään. Jälleen kerran Raamattu unohtaa mainita että lasten uhraaminen olisi muussa tapauksessa väärin, taikka että sillä että tämä toimi tappaa lapsen olisi tekona väärin.
Mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä vielä pahemmaksi saadaan. Mutta miten??

[ ""Leciticus 20: 4. Ja jos maan kansa säästää sitä miestä, joka antaa lapsiansa Molokille, niin etteivät he häntä surmaa,
5. niin minä itse käännän kasvoni sitä miestä vastaan ja hänen sukuansa vastaan; hänet ja kaikki, jotka häntä seuraten ovat lähteneet haureudessa kulkemaan Molokin jäljessä, minä hävitän heidän kansastansa.""]

Rike tässä olisi se että kansa ei surmaa tätä henkilöä joka on uhrannut lapsensa Molokille ja miten tämä Jumala tähän reagoi??
Jumala rankaisee kolmatta osapuolta jolla ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa hävittämällä nämä, tietenkin niiden lisäksi jotka ovat lähteneet seuraamaan Molokia.
Tämä ei ole ainoastaan: Tappakaa vääräuskoinen, vaan: Tappakaa vääräuskoinen ja hänen sukunsa.

( Leviticus 6) Raamattu jatkaa tästä kertomalla että tietäjä hengiltä avun pyytäminen taikka niihin yhteyden ottaminen on kuolemalla rangaistava rikkomus, ei niin että Raamatusta olisi löydettävissä juuri muunlaisia rangaistusmuotoja.
Raamattu ei kuitenkaan tässäkään kohdin ilmaise kantaa jossa nämä tietäjähenget olisivat jotakin jota ei olisi olemassa. Henkilöille jotka ottavat kannan jonka mukaan kristillinen taikka juutalaisten uskonto on ainoa todelliseen tilanteeseen perustuva uskonto, tämä on hankala.
Uskonnot jotka eivät harjoituksessaan sisällä joko suoranaisesti jumalolentoja taikka sitten nämä jumalolennot ovat henkiä kuten esim: shamanistiset uskonnot, eivät tämän tulkinnan mukaan siis välttämättä ole vääriä uskontoja siinä mielessä että niiden opetukset olisivat välttämättä valheellisia. Tämä siis siinäkin tapauksessa että hyväksyy Raamatun käsityksen oikeaksi.

Tämä tuo mukanaan myös muutaman muun ongelman.
Esim: silloin kuin joku sattuu rukoilemaan; Mistä tämä kyseinen henkilö tietää että hän kommunikoi nimenomaan tämän Raamatussa mainitun Jumalan kanssa, eikä esim jonkin Afrikkalaisheimon palvoman henkiolennon kanssa??

(Leviticus 9) Tämä auktoritaarinen oppi jota Raamattu saarnaa kulminoituu varsin hyvin tämän kaltaisissa ohjeissa jotka opastavat epäkunnioittavasti vanhempiaan kohtaan käyttäytyvän lapsen tappamiseen.
Vaikka omien lastensa tappaminen ei olekaan kovin yleistä, sitä kuitenkin tapahtuu, tämä samankaltainen asenne joka äärimmilleen vietynä johtaa surmatöihin ei ole niinkään harvinainen.
Kyseessä on asennoituminen jossa ainoastaan olemalla jossakin tietyssä asemassa, ilman minkäänlaista perustelua taikka osoitusta vaaditaan kunnioitusta ja arvostusta.
Tämä koskee niin lapsien ja vanhempien suhdetta kuin uskonnollisten henkilöiden ja pappien välisiä suhteita, taikka sitten uskonnollisten henkilöiden ilmaisemaa suhdetta palvomaansa Jumalaan.
Kaikissa näissä tapauksissa kunnioitus, arvostus ja Jumalan tapauksessa palvominen ovat jotakin joka oletetaan perus asemaksi jota ei tarvitse millään muotoa osoittaa taikka ansaita.
Tämä johtaa eräänlaiseen hierarkkiseen totalitarismiin jossa absoluuttinen valta siirtyy aina portaalta portaalle siten että ylemmällä portaalla olevalla säilyy valta hänen alapuolella jääneisiin, ei siksi että kukaan olisi tätä valtaa mitenkään ansainnut vaan siksi että se on julistettu.
Koska oikeutus tälle on dogmaattinen ei tätä voi myöskään millään tavoin muuttaa sillä sen muuttaminen olisi tämän auktoriteetin kyseenalaistamista.
Tämänkaltainen järjestelmä on totaalisesti korruptoitunut.

Jotta joku saavuttaa aseman jossa häntä kunnioitetaan ja arvotetaan hänen on ansaittava se osoittamalla että hän ansaitsee tulla kunnioitetuksi ja arvostetuksi. Tämä koskee niin vanhempia, auktoriteettisessa asemassa olevia henkilöitä taikka sitten jumalaa/jumalia mikäli sellainen/ sellaisia on olemassa.
Mitä sitten tulee palvomisen vaatimiseen taikka palvomiseen. En näe mitään syytä palvoa mitään ja mikään taikka kukaan joka vaatii itsensä palvomista ei mielestäni ansaitse tulle kunnioitetuksi taikka arvostetuksi.

Leviticus 20 jakeesta 9 lähtien luettelee joukon tilanteita joissa seksuaalinen kanssakäyminen on kuolemalla rangaistava teko.

(Leviticus 20: 23 ja 24) Kyseinen Raamatun kohta antaa varsin osuvan esimerkin siitä mihin tämänkaltainen auktoritarismi voi johtaa kun sitä sovelletaan kansallisella tasolla.
Tässä nimenomaisessa Raamatun kohdassa tätä itse määriteltyä absoluuttista asemaa käytetään perusteluna sille että tämän auktoriteetin noudattajat ovat oikeutettuja valloittamaan maat jotka tämä auktoriteetti on heille osoittanut. Perusteluja ei ole, on ainoastaan julistuksia.