Tarkoittaako tämä sitä että..... narsismi on hyve???

5 Mooses 30

Mikäli yrittää vakuuttaa jonkun jostakin asiasta, samalla tunnistaen ettei kykene argumentoimaan oman esityksensä puolesta millään perusteltavissa olevalla tavalla, jäljelle ei jää tunne argumenttien lisäksi juuri mitään muuta vaihtoehtoa. Noh tietenkin uhkavaatimuksen lisäksi, jonka osalta Raamattu kieltämättä on varsin esimerkillinen tapaus.

Toki tähän katekoriaan "tunne argumentit" sisältyy hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoisia muotoja, aina naurettavan epätoivoisista käsittämättömän absurdeihin argumentteihin.

Ja vaikka Raamattu osaakin lahjakkaasti soveltaa näitä kaikkia vaihtoehtoja, sen bravuurina toimii kombinaatio argumentti joka yhdistää uhkavaatimuksen ja tunne argumentin.

Mahdollisesti epätoivoisin tunnistettavissa oleva tunne argumentaation muoto, siis sellainen johon saattaa nykyään törmätä, on vetoomus lapsiin, jossa esitys menee jotenkin näin: Me molemmat tunnistamme että lapsia on suojeltava, niinpä sinun on oltava samaa mieltä minun esitykseni kanssa, vaikka en kykenekään osoittamaa mitä tekemistä esitykselläni on lapsien suhteen.

Tosin tätäkin voi kaiketi pitää jonkinlaisena edistysaskeleena, jos sitä vertaa tähän samaiseen argumentaatio muotoon joka Raamatun mittapuulla menee jotenkin näin: Jos et tee niin kuin minä sanon, lapsesi tulevat kärsimään hirvittävästi. Sillä joudun kiduttamaan lastasi hirvittävästi jos et tottele minua ja se on sinun syytäsi.

Joten kysymys kuuluukin: Minkä takia jokin jumala vaivautuisi käyttämään epätoivoisinta mahdollista tunteisiin vetoavaa uhkavaatimusta, argumenttina jonka tarkoitus on vakuuttaa primitiivinen barbaariheimo siitä että kyseistä olentoa tulisi palvoa ja sen määräyksiä noudattaa?

Sillä luulisi ettei ainutkaan olento jota voisi kutsua jumalaksi sortuisi tämän kaltaisiin inhimillisiin epäonnistumisiin, osoittaen lähinnä sairaalloista narsismia, tavalla joka voi ainoastaan olla negatiivinen sen tavoittelemaa päämäärää kohtaan.

Mikä käytännössä tekee Raamatun Jumalasta elokuva pahiksen.

Argumentum at.... jumaluus??

5 Mooses 29

Siinä missä edellinen kappale selvästi osoitti että Jumala nauttii aiheuttamastaan kärsimyksestä, mm pakottaessaan ihmisiä kannibalismin harjoittamiseen, saattaisi joku luulla ettei asia voisi käydä enää tätä pahemmaksi.
Näh, todennäköisesti tämä ei tule yllätyksenä kenellekään, sillä näyttää vahvasti siltä että Raamattu on yllätyksellinen ainoastaan silloin kun se ei esitä jotakin hirvittävällä tavalla julmaa ja epäinhimillistä.

Eikä Raamattu missään tapauksessa yllätä tälläkään kertaa.

Sillä jakeessa, 5 Moos. 29: 4, tehdään varsin selväksi se että Jumala on estänyt näitä ihmisiä tähän asti ymmärtämästä kuulemaansa ja näkemäänsä.
Ja täysin piittaamatta siitä että tämä tietämättömyys on kyseisen jumaluuden itsensä aikaansaamaa esittää tämä uhkavaatimuksia ja on laittanut käytäntöön mitä hirvittävimpiä rangaistuksia, tietoisesti estäessään näitä ihmisiä ymmärtämästä asettamiaan lakeja ja suorittamiaan ihmeitä.

Ei niin että tämä on mikään uusi keksintö Jumalan osalta, koko perisynti konsepti kun perustuu täysin samankaltaiseen uhrin syyllistämiseen. 

Ja kun perisynnistä on puhe niin tämä toisinto on hieman ongelmallinen syntiinlankeemus kertomuksen suhteen, sillä jos en aivan väärin muista, niin ihmisen olisi tuolloin pitänyt saada ymmärrys oikeasta ja väärästä.
Oikean ja väärän ymmärtäminen kun saattaa olla hieman hankalaa jos ei kykene käsittämään näkemäänsä ja kuulemaansa.

Hämmentävä teos tämä Raamattu tosiaan on.

Muuten tämä kappale on tyypillistä Raamatullista julistusta siitä miten Jumala on surmannut, hävittänyt, kuluttanut, kironnut, mestannut, kiduttanut, hukuttanut, tukahduttanut ja vihastuksissaan kurittanut ihmisiä valitun kansansa puolesta.
Toisin sanoen Raamattu esittää uhkavaatimuksia siitä mitä tapahtuu niille jotka eivät suostu alistumaan kyseisen jumalan orjiksi.
Pois lukien tämä viimeinen kohta, jota olen nähnyt uskonnollisten henkilöiden lainaavan.

Jostain merkillisestä syystä johtuen tämäkin lainaus on jotakin mitä ei koskaan esitetä kontekstissa jossa se Raamatusta löytyy, vaan sen sijaan se esitetään ikään kuin itsenäisenä asiana.
Ei niin että tämän jakeen irrottaminen asiayhteydestä varsinaisesti parantaisi esitystä mihinkään.

"" 5 Moos. 29: 29. (29:28) Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat. ""

Ongelman ollessa tämän suhteen tuo ilmoitus osa..... niin ja vetoomus auktoriteettiin.... julistus absoluuttisesta laista... todistusvastuun välttely.... aukkojen jumala argumentti...
Eikö olekin varsin hämmästyttävää?
Mooses käyttää tässä aivan samoja argumentaatiovirheitä ja loogisesti epäpäteviä argumentteja oikeutuksena jumalallisille julistuksilleen, mitä uskonnolliset henkilöt käyttävät tänäkin päivänä oman uskonsa oikeuttamiseen.
Mikä on varsin outoa sellaisen henkilön tapauksessa joka väittää olevansa suorassa kommunikaatioyhteydessä Jumalan kanssa.
Sillä ajatus siitä että olento jota voisi kutsua jumalaksi, vaivautuisi välittämään itsestään tietoa ihmiskunnalle jonkinlaisen järjettömän monimutkaisen pascalin vaaka argumentin muodossa, vaikuttaa minusta jokseenkin absurdilta.

Ehkäpä tämä onkin syy sille minkä takia uskonnolliset henkilöt esittävät niin huonoja argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Sillä he pelkäävät jumalan vihan syttyvän heitä kohtaan, mikäli he osittavat suurempaa älykkyyttä kuin jumala jonka olemassaoloon he sanovat uskovansa.

Vääräuskoiset henkiltä, puoliso myös!!

5Mooses 13: 6 - 11

Väärien profeettojen surmaamisen jälkeen Raamattu siirtyy saarnaajista lähipiiriin, sillä onhan uskolle olemassa muitakin vaaratekijöitä joista kaikista pääsee eroon samalla, ilmeisesti hyväksi todetulla menetelmällä. Kuolleet kun tunnetusti eivät ole kovinkaan hyviä vakuuttamaan ketään yhtään mistään, samalla kun murha toimii jokseenkin vahvana pelotteena niille jotka mahdollisesti saattaisivat esittää eriäviä mielipiteitä.

Ja millaisen aseman omaava henkilö on sellainen joka kaikkein todennäköisimmin voi saada jonkun vakuuttumaan jostakin asiasta??
Joku tuntematon henkilö joka tulee esittämään ajatuksiaan vai sellainen henkilö johon luottaa ja johonka on henkilökohtainen suhde?

Vastaus on tietenkin ilmeinen ja niinpä Raamattu pyrkii korjaamaan tämän ongelman samalla tavalla kuin se pyrkii korjaamaan kaikki muutkin ongelmat, vaientamalla ne jotka ovat eri mieltä vaatimalla näiden surmaamista.
Syykin tähän on ilmeinen Raamattu kun ei perustele, oikeuta taikka pyri osoittamaan että sen esittämän asiat olisivat todellisia. Jolloin verrattaessa mihinkä tahansa muuhun uskonnolliseen käsitykseen, on se yhtä pätevä. Tämä todennäköisesti tajuttiin jo kyseisen opuksen kirjoittamisen aikaan ja niinpä ainutkaan Raamatussa oleva kohta ei pyri osoittamaan että se olisi tosi, sen sijaan pyrkimyksenä on eristää ihmiset eri tavalla ajattelevista ja demonisoida niitä jotka eivät tätä annettua normia noudata.
Taktiikat uskonnon puolustamiseksi eivät siis ole muuttuneet mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana, vaikka viimeisin kehitys onkin ollut sellaista että toisinajattelijoiden surmaamisen katsotaan olevan varsin sopimatonta toimintaa.

Raamattu ei tällaisia moderneja estoja kuitenkaan tunne, päinvastoin, ja niinpä ajaakseen tätä heimomentaliteettia ja kuuliaisuutta esittää se vaateen siitä että mikäli jonkun perheenjäsen taikka omainen sortuu sellaiseen hirvittävään haureuteen kuin itsenäiseen ajatteluun: On kyseisen henkilön oltava se joka ensimmäisenä kohottaa kätensä tämän surmatakseen..... jonka jälkeen koko yhteisön on osallistuttava tähän veritekoon.

Tarkoituksena tässäkin on se että ensin eristetään ihmiset pois muusta maailmasta jonka jälkeen nämä sidotaan sääntöihin vaatimalla näitä suorittamaan jokin sellainen teko jonka suorittaminen voidaan oikeuttaa ainoastaan silloin jos opetettu oppi on tosi.
Kun jonkun saa suorittamaan murhan jonkin opin varjolla, ei enää tarvitse pelätä sitä että tuo kyseinen henkilö muuttaisi mielipiteitään ja tunnustaisi että oppi jonka pohjalta hän on toiminut on väärässä.
Tällainen tunnustus kun tarkoittaisi sitä että hän myös tunnustaisi murhanneensa jonkun, sen sijaan että teon voisi oikeuttaa oikeudenmukaisuudella ja sääntöjen noudattamisella, varsinkin silloin jos murhan kohteena on oma lapsi taikka vaimo niin kuin Raamattu mm; ohjeistaa. (5Mooses 13: 6 - 10)