Rikos, rangaistus ja tuomio

5Mooses 21: 1 - 9

Kaikkia rikoksia ei suinkaan voida ratkaista ja tämän tunnistaa myös Raamattu, mikä sinänsä on kummallista ihmisille jotka väittävät kommunikoivansa telepaattisesti kaikkitietävän olennon kanssa.

Mikä toisaalta saattaa hyvinkin selittää ratkaisemattomat rikokset.

Tässä yhteydessä ratkaisemattomalla rikoksella tarkoitetaan murhaa joka on tapahtunut kaupungin muurien ulkopuolella, siis rikosta jonka tapahtumista kukaan ei ole nähnyt ja jonka tapahtuminen on jäänyt huomaamatta koska ruumiin löytyminen on kestänyt pitemmän aikaa.

Mitä siis tehdä kun rikoksen ratkaiseminen vaikuttaa käytännöllisesti katsottuna mahdottomalta??

No mitäs muutakaan kuin väännetään hieholta niskat nurin.... kirjaimellisesti. (5Moos 21: 1- 6)

Ja vaikka saattaakin vaikuttaa siltä että tämän kaltaiselle toiminnalle on hyvin vaikea löytää oikeutusta niin sille on olemassa sellainen......noh jos ei rationaalista niin ainakin Raamatullinen syy.

Mikä ei tosin sinällään kerro oikeastaan yhtään mitään.

Tämän jos nyt ei ihan järkevän Raamatullisen syyn ollessa se että viattoman veren vuodattaminen täytyy korvata, ei niin että kävisi ilmi miten murhatun henkilön viattomuus todetaan, ja tämä korvaus normaalitilanteessa suoritetaan surmaamalla murhaaja joka surmatyön on suorittanut.

Koska murhaaja ei tällaisessa tapauksessa ole tavoitettavissa, ja tuskin vapaaehtoisesti ilmoittautuu, on tämä vuodatettu veri hyvitettävä muita keinoja hyväksi käyttäen ja näin ollen hiehon tappaminen toimii sijaiskärsimyksenä joka korjaa aiheutetun vääryyden.

Eikä tällä korvattavalla vääryydellä tarkoiteta missään tapauksessa vääryyttä joka on tapahtunut murhatulle taikka murhatun omaisia, vaan sen sijaan tämä sijaiskärsijänä toimiva hieho surmataan jotta Jumalan vaatima kosto tulee täytetyksi. ( 5Moos 21: 7 – 9 )

Sillä muussa tapauksessa saattaa tämä Jumala harmistua osoitetusta edesvastuuttomuudesta siinä määrin että alkaa suruttomasti lahdata valittua kansaansa mitä mielikuvituksellisimmin keinoin, toimintatapa jonka Raamattu on varsin onnistuneesti kyennyt määrittelemään yhdeksi tämän täydellisen hyvän olennon perus luonteen piirteiksi.

Käytännöllistä vajavaisuutta Raamatullisessa juridiikassa

5Mooses 19

Mikäli tämän kappaleen yhteydessä jättää huomioimatta sen miten nämä juutalaiset barbaariheimot saivat itselleen haltuunsa maat ja kaupungit jotka tämän kappaleen yhteydessä mainitaan, näiden keinojen ollessa kansanmurhat ja etniset puhdistukset, niin ei tässä kappaleessa ole juuri mitään vikaa.

Ainakin jos tätä kappaletta verrataan kansanmurhiin ja etnisiin puhdistuksiin. Raamatun kohdalla kun on hyvä ettei rimaa aseteta kovinkaan korkealle.

Vaikka onkin toki myönnettävä että tämä kappale muuttaa hieman yksimielistä ja varsin mieletöntä Raamatun esittämää rangaistusperiaatetta jokseenkin joustavampaan ja modernimpaan suuntaan, mikä sinänsä on huomattava parannus pronssiaikaisiin käytäntöihin, on näiden hieman valistuneempien konseptien toteuttamisessa vielä muutamia..... ongelmakohtia.

Käytännössä tämä kappale määrittelee eroja kuolemantuottamuksen ja murhan välillä, jossa kuolemantuottamus johon tässä viitataan työtapaturmana (esimerkki kun on puidenkaato), jotakin mistä ei minkäänlaista rangaistusta Raamatun mukaan tule antaa.

Mikä merkillistä kyllä on huomattavasti armollisempi kuin nykyinen oikeuskäsitys, johtuen siitä että tällaisissa tapauksissa kuolemantuottamuksesta todennäköisesti joutuu jonkinlaiseen korvausvastuuseen.

Ongelmallisuutta tämän kohdalla lisää vielä se että oman käden kautta annettua oikeutta, joka tässä yhteydessä tarkoittaa toisen henkilö tappamista taikka verikostoa, ei liiemmin Raamatun osalta tuomita.....paitsi sellaisessa tapauksessa jossa kyseessä on kuolemantuottamus.

Jos tällainen erottelu on mahdollista, niin miten voidaan tehdä ero vahingon ja murhan välillä.
Sillä murhaajahan voi väittää että kyseessä oli vahinko ja verikostoa harkitseva voi väittää vahinkoa murhaksi. Merkillistä kyllä Raamattu tunnistaa tämän ongelman ja niinpä tässä vaaditaan todistajia jotka oman henkensä uhalla todistavat puoleen taikka toiseen.

Väärän todistuksen antamisesta kun Raamattu esittää että näitä henkilöitä tulee Rangaista samalla tavalla kuin syyllistä jota he ovat puolustaneet, joka käytännössä tarkoittaa lähestulkoon kaikissa tapauksessa kuolemantuomiota.

Ongelma tässä systeemissä on vain se että tähän todistamiseen tarvitaan kaksi taikka kolme henkilöä, sen sijaan että tarvitsisi osoittaa että syytetty on syyllinen.

Jolloin todistusvastuu käytännössä jää syytetylle jonka tulisi jotenkin todistaa ettei hän ole syyllinen.

Kuten tuli siis jo todettua: Ajatus ihan hyvä, toteutus varsin kehno ja oikeutus.... noh sitä ei tämänkään järjestelmän osalta ole löydettävissä.

Profeetat hirteen!!!

5Mooses 13

Nykyisinkin ennustaminen on varsin yleistä joka päiväisessä elämässäkin, ennustetaan sitten säätilaa taikka pörssikursseja, eikä tähdistä ennustaminen taikka korttienlukukaan ole vielä täysin hävinnyt käytäntö.
Horoskooppien ollessa näistä taikauskoisista tavoista ehkäpä se kaikkein yleisin ilmiö.

Raamattu ei tietenkään ole poikkeus tämän suhteen, sillä mikä voisikaan olla sen selkeämpi esimerkki jumalallisuudesta kuin tulevaisuuden ennustaminen.
Ongelmia vaan alkaa kerääntymään siinä tapauksessa että ennustuksia tehdään useamman eri jumaluuden nimissä. Varsin kiusalliseksi tämä tilanne muodostuu puolestaan silloin kun näyttää myös siltä että riippumatta siitä kuka ja kenen nimissä näitä ennustuksia annetaan, toteutuvat nämä ennustukset yhtä todennäköisesti.
Joten miten ratkaista tällainen ongelma.
Miten siis selittää se että muidenkin jumalien nimissä tehdyt ennustukset toteutuvat?

Vastaus on tähän Raamatun mukaan ilmiselvä (5Mooses13: 1 - 5).
Tämä Raamatussa esiintyvä jumala kertomuksen mukaan ensin esittää ennustuksia tekeytyen joksikin muuksi jumaluudeksi kuin mitä se on, jolloin kaikki ennustukset jotka ovat oikeassa tulevat tältä yhdeltä ja ainoalta oikealta jumaluudelta.
Jolloin tämän ennustuksen antaja on saanut todellisen jumalallisen ennustuksen, mutta koska tämä jumaluus on piilottanut tältä oikean henkilöllisyytensä, julistaa tämä tietämättään oikeita jumalallisia ennustuksia jonkin väärän jumaluuden nimissä.
Tämän kyseinen jumaluus tekee koetellakseen omaa kansaansa samalla kun se vaatii että tällaisen harhaopin julistaja tulee tappaa.

Itse en tietenkään osaa sanoa mitä miltä muut tällaisesta asiasta on, mutta mielestäni tämä esitetty käytäntö on varsin epäoikeudenmukainen, moraaliton ja varsin kohtuuton.

Tietenkin tämä ratkaisee samalla kertaa kaksi ongelmaa.
Ennustuksien kohdalla tämä ratkaisu on hyvin suoraviivainen. Kaikki ennustukset jotka osuvat oikeaan ovat jumalalta ja kaikki ennustukset jotka ovat väärässä ovat ihmisten keksimiä. Vau.
Kaikkein huvittavista tässä on se että mikään teistisessä argumentoinnissa jumalan olemassaolon puolesta ei ole muuttunut viimeiseen 4000 vuoteen, sillä viimeisin villitys on tämä kosmologinen argumentaatio jumalan olemassaolosta joka käytännössä jatkaa tällä samalla linjalla koskien maailmankaikkeuden ominaisuuksilla.


Samalla tämä käytäntö sitoo nämä ihmiset tiukasti tähän uskontoon, sillä jos jonkun asian puolesta on valmis tappamaan, niin jo ajatus siitä että voisi olla väärässä on kestämätön. Tällöin  kun joutuisi tunnustamaan että on murhannut jonkun, sen sijaan että voisi vedota jumalan lakien noudattamiseen ja velvollisuuteen oikeutuksina teolleen.
Tämä on todennäköisesti myös syy sille minkä takia lähes ainoa tuomio jonka Raamattu tuntee on kuolemantuomia ja minkä takia koko yhteisön on osallistuttava tämän tuomion toteutukseen.
Käytännössä kun tämä tekee kaikista yhteisön jäsenistä yhtä lailla osallisia murhaan.