5 Mooses 28
Siinä missä edellinen kappale oli hieman epäselvä ja tulkinnan varainen näiden "kirousten" seurausten osalta, niin tämä kappale hekumoi 54 jakeen verran sillä mitä Jumala kirotuille henkilöille tekee.
Kun kappale on 68 jakeen mittainen ja Raamattu tapaa kärsiä ADHD:sta siinä määrin ettei se pysy tavanomaisesti samassa asiassa kahta tai kolmea jaetta pidempään, tekee tämä 54 jakeen paatoksesta... noh varsin poikkeuksellisen ilmiön.
Ehkäpä motivaationa tälle sanarikkaalle jaarittelulle on se, että nyt on kyse siitä miten ihmisiä rangaistaan, sen sijaan että näitä tarvitsisi palkita taikka kohdella millään tavalla kunnioittavasti.
Valitettavasti tätä voi siis pitää poikkeuksellisena ainoastaan pitkäjänteisyyden osalta, sillä sisällön tavanomainen psykopaattisuus ja ksenofobia eivät ole vähentynyt niin vähäisimmässäkään määrin.
Mutta kun tämä kappale kerran pitää sisällään myös joitakin siunauksia, ensimmäisen 14 jakeen verran, olisi varsin epärehellistä jättää nämä kokonaan huomiotta.
Harmillista kyllä Raamattu ei vaivaudu erittelemään tässä yhteydessä mitä näillä siunauksilla oikein tarkoitetaan, lukuun ottamatta niitä jakeita joissa Raamattu puhuu sotatoimien siunaamisesta.
Mutta kun kirota pitää, niin nämä kiroukset ovat varsin selkeitä ja koskevat niin sadonkorjuuta kuten myös sodankäyntiä ja kaikkea näiden väliltä.
Näiden kaikkien jakeiden läpi käymiseen tuskin on mitään syytä, joten teen poikkeuksen ja lainaan muutamia esimerkiksi siitä millaisesta tekstistä on kyse.
>>> 21. Herra antaa ruttotaudin tarttua sinuun, kunnes se sukupuuttoon
hävittää sinut siitä maasta, jota menet ottamaan omaksesi.
22. Herra lyö sinua hivutustaudilla, kuumeella, poltteella ja
tulehduksella, kuivuudella, nokitähkillä ja viljan ruosteella, ja ne
vainoavat sinua, kunnes menehdyt. <<<
>>> 53. Siinä hädässä ja ahdistuksessa, johon sinun vihollisesi saattaa
sinut, sinä syöt oman kohtusi hedelmän, syöt poikiesi ja tyttäriesi
lihaa, jotka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antanut. <<<
>>> 63. Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille
hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä,
siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä
maasta, jota sinä menet ottamaan omaksesi. <<<
Joten Jumala iloitsee siitä että hän pakottaa ihmisiä syömään omia lapsiaan. Asia harvinaisen selvä.
Vaikka olenkin yrittänyt tehdä mahdollisimman selväksi sen että, kyse on minun henkilökohtaisista mielipiteistäni ja tarjoan ainoastaan oman näkemykseni johon jokaisella on vapaus suhtautua miten sitten ikinä suhteutuukin, on minun kuitenkin sanottava tästä nimenomaisesta kysymyksestä jotakin mikä koskee kaikkia ihmisiä.
Sillä vaikka kyse onkin minun mielipiteestäni silloin kun kyse on opista itsestään, niin mikäli joku henkilö oikeasti toimii tämän opin mukaisesti, seuraukset joita näillä teoilla on eivät missään tapauksessa ole mielipide kysymyksiä.
Mikäli kukaan siis on vakuuttunut tämän kaltaisesta konseptista ja edelleen osoittaa kyseiselle olennolle etäisimmälläkään tavalla jonkinlaista kunnioitusta, minä katson kyseisen henkilön tietoisesti palvovan olentoa joka on paha, oli tätä olentoa olemassa taikka ei.
Mikä tekee oman näkemykseni mukaan kyseisestä henkilöstä vähintäänkin moraalittoman ja epäinhimillisen jos ei suorastaan pahan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oikeudenmukaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oikeudenmukaisuus. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, tammikuuta 10
Pirun vähän siunauksia, jumalallisesti kirouksia
Tunnisteet:
5 Mooses28,
Jumala,
kirous,
laki,
moraali,
oikeudenmukaisuus,
Perisynti,
Raamattu,
siunaus,
VT
torstaina, tammikuuta 17
Muutama sana kuninkaista
Näin Karin vanhurskaan kivittämisen
ja tuomarin itsevaltaisen oikeudenmukaisuuden jälkeen päästään
vihdoin tämän kappaleen kolmanteen ja viimeiseen aiheeseen joka on:
Kuninkaat.
Vaikka onkin myönnettävä että tässä
kohden ajatus on.....noh tavallaan ihan hyväkin.
Kuningas on tässä yhteydessä kansan
asettama ja tällaisessa asemassa olevan henkilön tulisi kohdella
alaisiaan nöyrästi ja oikeudenmukaisesti, jotakin mihin Raamattu
yrittää parhaansa mukaan viitata.
Kuitenkin vaikuttaa siltä ettei
tätäkään kohtaa sitten kuitenkaan ajateltu ihan loppuun asti.
Tällaisia yleispäteviä neuvoja on
mm: sellainen ettei omaa kansaansa saisi myydä Egyptiin orjuuteen
hankkiakseen paljon hevosia.... ohje jossa ei sinällään ole mitään
vikaa, mutta kun tämä oikeutetaan sillä että Jumala on kieltänyt
tätä kansaa palaamasta takaisin Egyptiin, ei sillä että kansansa
orjuuttamisessa olisi mitään vikaa, niin viittaa tämä ennemminkin
siihen että sijainti jonne kansansa myy orjuuteen, hankkiakseen
paljon heviosia..... on se mikä tässä kysymyksessä on kaikkein
tärkein asia.
Sillä kauhistus on se Jumalalle jos
joku tekee matkaa kohti Egyptiä ja totisesti on tämä ansainnut
tulla kuolemalla rangaistavaksi.
Muita neuvoja kuninkuuteen tämän
kappaleen yhteydessä on se ettei kuninkaan tulisi hankkia itselleen
haaremia taikka haalia itselleen kultaa ja hopeaa ylen määrin.
Mitä tekemistä moniavioisuudella
taikka varakkuudella sitten on hallitsemisen suhteen, on jotakin
minkä yhteyttä en itse ainakaan kykene näkemään...... paitsi
siinä tapauksessa että varallisuus on hankittu alistamalla
kansalaisia....... tai jos haaremi on muodostettu alistamalla naisia.
Se mitä minä kaiketi yritän tässä
sanoa on se että kumpikaan näistä asioista, varallisuus taikka
moniavioisuus, ei itsessään ole asioita jotka osoittaisivat
hallitsijan epäpätevyyden.
Tosin nykyään näyttää siltä että
poliitikkojen pätevyyttä mitataan julkisiksi tehtyjen seksi
suhteiden kautta, joten ehkä tämä toimi samaan tapaan myös
muinaisessa beduiiniyhteisöissä.
Tiedä sitten onko tällä mitään
varsinaista tekemistä Raamatun kanssa mutta jotenkin tämä kyseinen
seikka saa minut hyvin vahvasti epäilemään ihmiskunnan
tulevaisuutta, sillä näyttää siltä ettei tämänkään asian
suhteen olla edetty mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana.
Tunnisteet:
5Mooses 17: 14 - 20,
Egypti,
kuninkaat,
moniavioisuus,
oikeudenmukaisuus,
orjuus,
Raamattu,
varallisuus,
VT
maanantaina, tammikuuta 14
Oikeutta tappamassa
5Mooses 17: 8 - 13
Kuten viimeksi kävi selväksi väärän
jumalan palvomisesta on helppo jakaa kuolemanraaistuksia, mutta mitä
jos kyseessä onkin omaisuus taikka väkivaltarikos?
Siis kun kyseessä on sellainen rikos
jonka tapahtumisesta on näyttöä ja johon oikeasti on syyllistynyt
joku. Tällaiset tapaukset saattavat olla hieman hankalia kun
esitettyä rikosta ja tuomiota ei voida vain yksipuolisesti julistaa,
vaan sen sijaan oikeudenmukaisen ratkaisun saavuttamiseksi on asian eteen tehtävä jotakin konkreettista.
Näihin haasteellisempiin tapauksiin
voi tarvittaessa hakea apua paikalliselta tuomarilta, papilta joka
kyseistä toimitusta on asetettu toimittamaan, joka julistaa
oikeudenmukaisen ratkaisun tähän esille nostettuun asiaan.
Ahaa....olin sittenkin väärässä
tämä oikeudenmukainen tuomio voidaan sittenkin yksinkertaiset vain
julistaa jonkin auktoriteetin toimesta, ilman minkäänlaista
osoitusta että kyseinen tuomio olisi oikeassa taikka tarjoaisi
todellista oikeudenmukaisuutta.
Ja kyllä. Tämä julistus jonka
kyseinen henkilö antaa on kyseisen järjestelmän sisällä
itsessään oikeudenmukainen, oli se sitten mitä tahansa, ja
poikkeaminen tästä taikka eriävän mielipiteen ilmaiseminen on
itsessään teko josta rangaistaan kuolemalla.
Tämä kyseinen kohta julistaa siis
käytännössä sen pappishenkilön joka kulloinkin sattuu tätä
tuomarinvirkaa pitämään hallussaan itsevaltiaaksi. ( 5Mooses 15: 8
- 12)
Mutta tokihan tämän kaltaiselle
järjestelmälle on löydettävä jokin täysin perusteltavissa
oleva, oikeutettu ja hyvä syy. Koska en missään tapauksessa halua
vääristää tätä Raamatun tarjoamaa "oikeudenmukaista",
"perusteltua" ja "hyvää" syytä niin teen
poikkeuksen ja annan Raamatun puhua puolestaan.
>>> 5Mooses 15:13. Poista paha
Israelista. Ja kaikki kansa kuulkoon sen ja peljätköön, niin ettei
>>> kukaan enää olisi niin julkea
Tunnisteet:
itsevaltius,
kuolemantuomio,
laki,
oikeudenmukaisuus,
oikeusmurha,
pappisvirka,
Raamattu,
tuomari,
uhkaus
sunnuntai, tammikuuta 13
Vanhurskas naapurin kivitys
Kuten Raamatun tapaan on tavallista,
aloittaa tämänkin kappaleen ohjeistus siitä millaisia uhreja
Jumalalle pitää uhrata. Tarkalleen ottaen kysymys on tällä kertaa
siitä ettei vammasta kärsivää karjaeläintä saa Jumalalle uhrata,
sillä vammainen on Jumalan silmissä kauhistus.
Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä että
vammainen on vähäarvoisempi Jumalan silmissä.
Jotakin mitä minä en kykene
ymmärtämään sillä kun kyseessä kuitenkin on polttouhri ja
uhrattavana on tämän eläimen henki...... niin luulisi että se
vammainen eläin sekä palaa yhtä hyvin että haisee ihan samalta
kuin täysin tervekin lajitoverinsa. (5Mooses 17:1)
Eläinuhreista siirrytään kuitenkin
hyvin äkkiä ihmisuhrien pariin.
Tässä yhteydessä kysymys on
ennemminkin oikeusmurhasta.... kirjaimellisesti, kuin siitä että
ihmisiä polttouhrina Jumalalle poltettaisiin.
Teokraattisessa valtiossa tätä
kaiketi kutsuttaisiin arkipäiväiseksi juridistiseksi toimitukseksi,
sen sijaan että kysymys olisi ihmisoikeusloukkauksesta, jollaisena
me saattaisimme mielipiteidensä vuoksi kuolemaan tuomitun
teloituksen nähdä.
Tällä kertaa Jumalan katkera viha ei
kuitenkaan kohdistu meihin epäuskoisiin, vaan niihin jotka ovat
hylänneet uskon Jumalaan ja alkaneet palvomaan jotakin muuta
uskontoa.
Tässä yhteydessä tosin kiellettyjä
palvonnan kohteita on nimenomaan Aurinko, Kuu ja muut
taivaankappaleet..... joten mikäli tätä kohtaa lukee
kirjaimellisesti niin Shivan palvominen olisi ihan hyväksyttävissä
oleva vaihtoehto jos Raamatun Jumala alkaa pitkästyttämään.
Jokunen muu kohta Raamattua taitaa
kyllä varsin tehokkaasti paikata tämän kyseisessä lainkohdassa ilmenevän aukon, joten Shivan palvojat todennäköisesti kivitettäisiin
siinä missä auringonpalvojatkin.
Kyseinen järjestelmä tosin vaatii sen
että vähintään kaksi todistaa tässä asiassa syytteeseen
asetettua vastaan. Joten jos minä ja naapurini Erkki vihaisimme
yhteistä naapuriamme Karia, ( koska tämä lainaa työkaluja muttei
koskaan palauta niitä takaisin), niin me voisimme yhdessä syyttää
Karia auringonpalvojaksi......sillä viettäähän Kari talvilomansa
usein etelänmaissa aurinkoa palvoen.... ja näin olisi kyseisen
pykälän vaatimus kuolemantuomion käytäntöönpanon
edellytyksistä täytetty.
Ja koska me molemmat vihaamme Karia....
noh olemattoman sielumme kyllyydestä... niin voisimme vanhurskauden
aikaansaaman riemukkaan raivon saattelemana heitellä Karia
kivillä....... mutta tietenkin vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi.
Tätä edellä mainittua ongelmaa
Raamatullisen lain suhteen ei tosin tietääkseni missään kohtaa
Raamattua korjata. (5Mooses 17: 2 - 7)
Tunnisteet:
5Mooses 17: 1 - 7,
auringonpalvonta,
kivittäminen,
kuolemantuomio,
laki,
oikeudenmukaisuus,
oikeusmurha,
Raamattu,
Shiva,
totalitarismi,
uhrimenot,
vanhurskas,
VT
tiistaina, tammikuuta 8
Oikeudenmukaisuutta?? No ei nyt sentään
5Mooses
16
Raamattu käsittelee lähes koko tämän kappaleen verran erinäisiä juhlallisuuksia ja uhrimenoja joita israelilaisten tulee Jumalan kunniaksi järjestää. Koska vastaavia asioita on useaan otteeseen aikaisemmin käsitelty ja tulee esiin myöhemmin, en vaivaudu ottamaan tämän enempää kantaa Jumalan kykyyn juhlasuunnittelijana.
Jakeesta 18 alkaen tämä kappale kuitenkin yllättäen siirtyy juhlasuunnittelusta, laki suunnitteluksi niin tuomareiden kuin muutaman muunkin käytännön läheisemmän asian suhteen.
Mikä tästä kohdasta tekee poikkeuksellisen, ja samalla ei ihan niin poikkeuksellisen, on se että tämä nimenomainen kohta pitää sisällään muutaman periaatteen joiden pohjalta modernienkin oikeuslaitosten edellytetään toimivan.
No ainakin noin periaatteessa.
Näiden periaatteisen ollessa puolueettomuus sekä lahjomattomuus tuomarina toimivan henkilön osalta joka päättää miten asiassa tuomitaan.
Tyypillisen tästä kohdasta tekee se että vaikka tämä periaate onkin sellainen jonka toivoisi toteutuvan kaikissa tuomioistuimissa ja jota käytännössä pyritään toteuttamaan, ei tätä esitystä perustella oikeudenmukaisuudella kuultavia kohtaan vaan sen sijaan tätä käytetään keinona osoittaa vanhurskautta Jumalalle.
Samalla Raamattu käyttää hyväkseen tätä vanhurskauden vaatimusta muistuttamalla ihmisiä näiden kuolevaisuudesta sekä esittämällä uhkavaatimuksen sekä elämän että tonttimaan menettämisestä, mikäli tätä vanhurskautta ei saavuteta. Mutta takaisin aiheeseen.
Oikeutus ja perustelu ei näiden tuomioiden yhteydessä ole siis se että myös tuomitun oikeuksia kunnioitetaan ja että pyrkimyksenä on saavuttaa hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu, vaan sen sijaan perusteluna käytetään käytettään tottelevaisuutta Jumalan määräyksiä kohtaan.
Mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että oikeudenmukaisella tuomiolla ei pyritä saavuttamaan oikeudenmukaisuutta, vaan sen sijaan tuomarina toimiva henkilö pyrkii näyttämään hyvältä Jumalan silmissä. Tehden oikeustoimesta eräänlaisen järjestelmän jossa tuomarit keräävät pisteitä tullakseen jonkin ylemmän auktoriteetin hyväksymäksi.
Tämä hävittää puolestaan kokonaan pohjan oikeudenmukaisuudelta sillä kysymys ei ole enää pyrkimyksestä saavuttaa lopputulos joka palvelee kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen sijaan tarkoitus on miellyttää tätä esitettyä auktoriteettia.
Raamatun ailahtelevasta luonteesta, no ainakin sen rationaalisuuden suhteen, toimineekin hyvänä osoituksena se että kyseisen varsin hyvän periaatteen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään Jumalan patsas vihaa ja kaavoitus suunnittelua.
Raamattu käsittelee lähes koko tämän kappaleen verran erinäisiä juhlallisuuksia ja uhrimenoja joita israelilaisten tulee Jumalan kunniaksi järjestää. Koska vastaavia asioita on useaan otteeseen aikaisemmin käsitelty ja tulee esiin myöhemmin, en vaivaudu ottamaan tämän enempää kantaa Jumalan kykyyn juhlasuunnittelijana.
Jakeesta 18 alkaen tämä kappale kuitenkin yllättäen siirtyy juhlasuunnittelusta, laki suunnitteluksi niin tuomareiden kuin muutaman muunkin käytännön läheisemmän asian suhteen.
Mikä tästä kohdasta tekee poikkeuksellisen, ja samalla ei ihan niin poikkeuksellisen, on se että tämä nimenomainen kohta pitää sisällään muutaman periaatteen joiden pohjalta modernienkin oikeuslaitosten edellytetään toimivan.
No ainakin noin periaatteessa.
Näiden periaatteisen ollessa puolueettomuus sekä lahjomattomuus tuomarina toimivan henkilön osalta joka päättää miten asiassa tuomitaan.
Tyypillisen tästä kohdasta tekee se että vaikka tämä periaate onkin sellainen jonka toivoisi toteutuvan kaikissa tuomioistuimissa ja jota käytännössä pyritään toteuttamaan, ei tätä esitystä perustella oikeudenmukaisuudella kuultavia kohtaan vaan sen sijaan tätä käytetään keinona osoittaa vanhurskautta Jumalalle.
Samalla Raamattu käyttää hyväkseen tätä vanhurskauden vaatimusta muistuttamalla ihmisiä näiden kuolevaisuudesta sekä esittämällä uhkavaatimuksen sekä elämän että tonttimaan menettämisestä, mikäli tätä vanhurskautta ei saavuteta. Mutta takaisin aiheeseen.
Oikeutus ja perustelu ei näiden tuomioiden yhteydessä ole siis se että myös tuomitun oikeuksia kunnioitetaan ja että pyrkimyksenä on saavuttaa hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu, vaan sen sijaan perusteluna käytetään käytettään tottelevaisuutta Jumalan määräyksiä kohtaan.
Mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että oikeudenmukaisella tuomiolla ei pyritä saavuttamaan oikeudenmukaisuutta, vaan sen sijaan tuomarina toimiva henkilö pyrkii näyttämään hyvältä Jumalan silmissä. Tehden oikeustoimesta eräänlaisen järjestelmän jossa tuomarit keräävät pisteitä tullakseen jonkin ylemmän auktoriteetin hyväksymäksi.
Tämä hävittää puolestaan kokonaan pohjan oikeudenmukaisuudelta sillä kysymys ei ole enää pyrkimyksestä saavuttaa lopputulos joka palvelee kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen sijaan tarkoitus on miellyttää tätä esitettyä auktoriteettia.
Raamatun ailahtelevasta luonteesta, no ainakin sen rationaalisuuden suhteen, toimineekin hyvänä osoituksena se että kyseisen varsin hyvän periaatteen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään Jumalan patsas vihaa ja kaavoitus suunnittelua.
Tunnisteet:
5Mooses 16,
laki,
oikeudenmukaisuus,
Raamatopsia,
Raamattu,
VT
maanantaina, heinäkuuta 30
Profeetat hirteen!!!
5Mooses 13
Nykyisinkin ennustaminen on varsin yleistä joka päiväisessä elämässäkin, ennustetaan sitten säätilaa taikka pörssikursseja, eikä tähdistä ennustaminen taikka korttienlukukaan ole vielä täysin hävinnyt käytäntö.
Horoskooppien ollessa näistä taikauskoisista tavoista ehkäpä se kaikkein yleisin ilmiö.
Raamattu ei tietenkään ole poikkeus tämän suhteen, sillä mikä voisikaan olla sen selkeämpi esimerkki jumalallisuudesta kuin tulevaisuuden ennustaminen.
Ongelmia vaan alkaa kerääntymään siinä tapauksessa että ennustuksia tehdään useamman eri jumaluuden nimissä. Varsin kiusalliseksi tämä tilanne muodostuu puolestaan silloin kun näyttää myös siltä että riippumatta siitä kuka ja kenen nimissä näitä ennustuksia annetaan, toteutuvat nämä ennustukset yhtä todennäköisesti.
Joten miten ratkaista tällainen ongelma.
Miten siis selittää se että muidenkin jumalien nimissä tehdyt ennustukset toteutuvat?
Vastaus on tähän Raamatun mukaan ilmiselvä (5Mooses13: 1 - 5).
Tämä Raamatussa esiintyvä jumala kertomuksen mukaan ensin esittää ennustuksia tekeytyen joksikin muuksi jumaluudeksi kuin mitä se on, jolloin kaikki ennustukset jotka ovat oikeassa tulevat tältä yhdeltä ja ainoalta oikealta jumaluudelta.
Jolloin tämän ennustuksen antaja on saanut todellisen jumalallisen ennustuksen, mutta koska tämä jumaluus on piilottanut tältä oikean henkilöllisyytensä, julistaa tämä tietämättään oikeita jumalallisia ennustuksia jonkin väärän jumaluuden nimissä.
Tämän kyseinen jumaluus tekee koetellakseen omaa kansaansa samalla kun se vaatii että tällaisen harhaopin julistaja tulee tappaa.
Itse en tietenkään osaa sanoa mitä miltä muut tällaisesta asiasta on, mutta mielestäni tämä esitetty käytäntö on varsin epäoikeudenmukainen, moraaliton ja varsin kohtuuton.
Tietenkin tämä ratkaisee samalla kertaa kaksi ongelmaa.
Ennustuksien kohdalla tämä ratkaisu on hyvin suoraviivainen. Kaikki ennustukset jotka osuvat oikeaan ovat jumalalta ja kaikki ennustukset jotka ovat väärässä ovat ihmisten keksimiä. Vau.
Kaikkein huvittavista tässä on se että mikään teistisessä argumentoinnissa jumalan olemassaolon puolesta ei ole muuttunut viimeiseen 4000 vuoteen, sillä viimeisin villitys on tämä kosmologinen argumentaatio jumalan olemassaolosta joka käytännössä jatkaa tällä samalla linjalla koskien maailmankaikkeuden ominaisuuksilla.
Samalla tämä käytäntö sitoo nämä ihmiset tiukasti tähän uskontoon, sillä jos jonkun asian puolesta on valmis tappamaan, niin jo ajatus siitä että voisi olla väärässä on kestämätön. Tällöin kun joutuisi tunnustamaan että on murhannut jonkun, sen sijaan että voisi vedota jumalan lakien noudattamiseen ja velvollisuuteen oikeutuksina teolleen.
Tämä on todennäköisesti myös syy sille minkä takia lähes ainoa tuomio jonka Raamattu tuntee on kuolemantuomia ja minkä takia koko yhteisön on osallistuttava tämän tuomion toteutukseen.
Käytännössä kun tämä tekee kaikista yhteisön jäsenistä yhtä lailla osallisia murhaan.
Nykyisinkin ennustaminen on varsin yleistä joka päiväisessä elämässäkin, ennustetaan sitten säätilaa taikka pörssikursseja, eikä tähdistä ennustaminen taikka korttienlukukaan ole vielä täysin hävinnyt käytäntö.
Horoskooppien ollessa näistä taikauskoisista tavoista ehkäpä se kaikkein yleisin ilmiö.
Raamattu ei tietenkään ole poikkeus tämän suhteen, sillä mikä voisikaan olla sen selkeämpi esimerkki jumalallisuudesta kuin tulevaisuuden ennustaminen.
Ongelmia vaan alkaa kerääntymään siinä tapauksessa että ennustuksia tehdään useamman eri jumaluuden nimissä. Varsin kiusalliseksi tämä tilanne muodostuu puolestaan silloin kun näyttää myös siltä että riippumatta siitä kuka ja kenen nimissä näitä ennustuksia annetaan, toteutuvat nämä ennustukset yhtä todennäköisesti.
Joten miten ratkaista tällainen ongelma.
Miten siis selittää se että muidenkin jumalien nimissä tehdyt ennustukset toteutuvat?
Vastaus on tähän Raamatun mukaan ilmiselvä (5Mooses13: 1 - 5).
Tämä Raamatussa esiintyvä jumala kertomuksen mukaan ensin esittää ennustuksia tekeytyen joksikin muuksi jumaluudeksi kuin mitä se on, jolloin kaikki ennustukset jotka ovat oikeassa tulevat tältä yhdeltä ja ainoalta oikealta jumaluudelta.
Jolloin tämän ennustuksen antaja on saanut todellisen jumalallisen ennustuksen, mutta koska tämä jumaluus on piilottanut tältä oikean henkilöllisyytensä, julistaa tämä tietämättään oikeita jumalallisia ennustuksia jonkin väärän jumaluuden nimissä.
Tämän kyseinen jumaluus tekee koetellakseen omaa kansaansa samalla kun se vaatii että tällaisen harhaopin julistaja tulee tappaa.
Itse en tietenkään osaa sanoa mitä miltä muut tällaisesta asiasta on, mutta mielestäni tämä esitetty käytäntö on varsin epäoikeudenmukainen, moraaliton ja varsin kohtuuton.
Tietenkin tämä ratkaisee samalla kertaa kaksi ongelmaa.
Ennustuksien kohdalla tämä ratkaisu on hyvin suoraviivainen. Kaikki ennustukset jotka osuvat oikeaan ovat jumalalta ja kaikki ennustukset jotka ovat väärässä ovat ihmisten keksimiä. Vau.
Kaikkein huvittavista tässä on se että mikään teistisessä argumentoinnissa jumalan olemassaolon puolesta ei ole muuttunut viimeiseen 4000 vuoteen, sillä viimeisin villitys on tämä kosmologinen argumentaatio jumalan olemassaolosta joka käytännössä jatkaa tällä samalla linjalla koskien maailmankaikkeuden ominaisuuksilla.
Samalla tämä käytäntö sitoo nämä ihmiset tiukasti tähän uskontoon, sillä jos jonkun asian puolesta on valmis tappamaan, niin jo ajatus siitä että voisi olla väärässä on kestämätön. Tällöin kun joutuisi tunnustamaan että on murhannut jonkun, sen sijaan että voisi vedota jumalan lakien noudattamiseen ja velvollisuuteen oikeutuksina teolleen.
Tämä on todennäköisesti myös syy sille minkä takia lähes ainoa tuomio jonka Raamattu tuntee on kuolemantuomia ja minkä takia koko yhteisön on osallistuttava tämän tuomion toteutukseen.
Käytännössä kun tämä tekee kaikista yhteisön jäsenistä yhtä lailla osallisia murhaan.
Tunnisteet:
5Mooses 13:1-5,
Ennustaminen,
etiikka,
laki,
Mooses,
moraali,
oikeudenmukaisuus,
profetiat,
Raamattu,
tuomio,
VT,
yhteiskunta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)