Mikäli sattuu löytämään itsensä jostakin syystä sellaisesta tilanteesta että on päätynyt lukemaan Raamatun, kuten itselleni on käynyt, saattaa olla hyvin vaikea kuvitella miten tämän kaltaista joukkomurhaa ja etnistä puhdistusta, kuten 4Moos:31, voisi mitenkään lähteä puolustamaan taikka oikeuttamaan hyvänä tekona.
Oikeutushan tämän kaltaiselle teolle toki löytyy Raamatusta sillä kun oikeutuksenä käytetään Jumalaa niin mikä tahansa teko on oikeutettu, mikäli kyseinen jumala antaa siihen luvan.
Mikä tarkoittaa sitä että on hyvin vaikea löytää ketään kristittyä joka itseasiassa voisi sanoa että midinialaisten kansanmurha sellaisena kun se Raamatussa esitetään olisi ollut pahaa taikka väärin.
Sillä muutoinhan tämä olisi osoitus Jumalan pahuudesta, eikä sellainen käy ollenkaan.
Tämä edellinen onkin yksi niistä keskeisistä syistä joidenka takia uskonnolliset vakaumukset tapaavat olla haitallisia yksilöille ja sitä kautta koko yhteiskunnalle ja osoitus siitä että myös ns: liberaali uskonnollisuus on yhtä haitallista kuin fundamentalistinenkin....... no lähestulkoon.
Kysyms on tästä ajattelutavasta joka ehdollistaa niin vahvasti että nekin joiden uskonnollisuus on jo hyvin kyseenalaisia eivät voi antaa yksiselitteistä ja selkeää, täysin ilmiselvää vastausta siihen onko kansanmurha oikein vaiko ei; silloin kun sen motiivina esitetään uskonnollinen, jumalallinen oikeutus...... siis silloin kun esitetty jumalallinen auktoriteetti on sen uskonnon esittämä jota kaikkein selkeimmin kannattaa.
Tämä johtaa passiivisuuteen jossa vahinkoa aiheuttaa toimimattomuus vääryyksien estämiseksi, sen sijaan että vääryyksiä tehtäisiin itse, joka mahdollistaa näiden vääryyksien suorittamisen niiden osalta jotka ovat valmiita sellaisia totauttamaan uskontonsa nimissä.
Islamistiset maat ovat tämän osalta kaikkein selkein ja järkyttävin tämän päivän esimerkki teokraattisesta mentaliteetista ja mihin se voi johtaa.
William Lane Craig on kuitenkin onnistunut tässä mahdottomuudessa julkisessa väittelyssä jossa hän esitti että kyseisessä kohdassa mainittun kaltainen lapsien surmaaminen oli itseasiassa tekona, ei ainoastaan oikeutettu vaan, myös hyvä.
Tämä johtuen siitä että lapset Craigin mukaan pääsevät automaattisesti taivaaseen.
Valitettavasti tässä jää huomaamatta se että kristillisen uskon mukaan synnit periytyvät myös jälkipolville ja koska kristityillä on myös käsitys helvetistä, niin nämä joukkosurman kohteeksi joutuneet lapset kristillisen mytologian mukaan kärsisivät todennäköisimmin ikuisesti helvetissä.
Linkkin artikkellin Craigin puheesta: http://oxfordstudent.com/2011/10/27/craig-strikes-back-at-genocide-smear/
lauantaina, tammikuuta 21
keskiviikkona, tammikuuta 4
Midinian tuho
Tämä kyseinen kappale, 4Mooses 31/Numeri 31, käsittelee Mooseksen sotaretkeä midinialaisia vastaan, kertomus joka saattaa olla joillekin tuttu mikäli seuraa keskusteluja jotka ovat kriittisiä kristillisen käsityksen mukaista jumalaa kohtaan. Kristityt kun harvemmin lainaavat taikka viittaavat Raamatun kertomuksiin jukkomurhista.
Huomion arvoista tässä on se että kyseinen toimitun suoritetaan Jumalan käskystä. Mikä tietenkin joillekin tarkoittaa automaattisesti sitä että kyseinen toimi on täysin oikein ja hyvää.
Ei niin että yksinkertaisesti jonkin auktoriteetin hyväksyminen absoluuttisesti oikeaksi olisi osoitus minkäänlaisesta moraalista taikka eettisestä ajattelusta, vaan yksinkertaisesti vain sokeasta tottelevaisuudesta.
Niille jotka eivät siis hyväksy totalitaristista ja absoluuttista auktoritääristä julistusta moraalinsa ja etiikkansa perustaksi, on jo tämän kaltainen määräys jotakin joka on varsin ongelmallinen.
Tästä ongelmasta, vaikka ensialkuun saattaakin näyttää toiselta, muodostuu varsin monitasoinen lähinnä johtuen siitä että Raamatun kertomukset eivät ole kovinkaan selkeitä saati että ne olisivat esityksiensä puolesta missään mielessä mielekkäitä.
Varsin hyvin tämä tulee esille kun Mooses käskyttää sotajoukot jotka palaavat sotaretkeltä sotasaaliin ja vankien kanssa, tappamaan kaikki poikalapset sekä tytöt jotka eivät ole neitsyitä, koska Mooseksen mukaan naiset olivat niitä jotka olivat johtaneet midinialaiset pois oikean jumalan palvomisesta jonka seurauksesta vitsaus kohtasi Jumalan seurakuntaa. (Numeri 31:15-18)
Ensimmäinen varsin suuri ongelma on siinä että kyseinen tarina itseasiassa osoittaa henkilöön,Bileam, jonka ohjeiden mukaan midinialaiset toimivat, joka puolestaan johti tähän joukkotuhontaan.
Jos siis hyväksyttäisiin, noin argumentin vuoksi, että jonkinlainen rikos on tässä tilanteessa tapahtunut midinialaisten osalta niin eikö silloin syyllisenä tähän tapahtumaan tulisi pitää sitä henkilöä jonka kerrotaan neuvoneen midilialaisia toimimaan kyseisellä tavalla? Sen sijaan että rangaistaisiin kaikkia niitä jotka kyseinen henkilö on vakuuttanut tekemään rikoksen, joka tässä tapauksessa on se että ajattelee eri tavalla. (Numeri 31:16)
Niin ikään voisi aivan hyvin kysyä onko kyseinen jumala kykenemätön vakuuttamaan midinialaisia itsensä olemassaolosta. Kun kyseisen jumalolennon oletetaan olevan kaikkivoipainen on vastaus tähän silloin ilmi selvästi että tällainen mahdollisuus olisi ollut. Tämän takia joukkotuhonta joka tämän jumalan käskystä suoritettiin ei ollut ainoa mahdollinen ratkaisu vaan jotakin jota kyseinen jumaluus päätti käyttää.
Samoin alussa esitetty kostoretki on jokseenkin perustelematon sillä tämä esitetty vitsaus oli jotakin jonka kyseisen jumaluuden esitetään aikaansaaneen. Jos siis kostoa ketään kohtaan kyseisen vitsauksen takia tarvitsisi suorittamaan, taikka tässä tapauksessa kykenisi, niin silloin tämän koston tulisi kohdistua jumalaan joka kyseiseisiä ihmisiä vitsauksilla piinaa. ( Nimeri 31:1-3)
Kaikkein selkein esimerkki kyseisessä kappaleessa on toki midinialaisten joukkotuho joka seuraa hirvittävyydessään ainoastaan sitä että israelilaiset Mooseksen käskystä surmasivat aseettomia vangiksi ottamiaan naisia ja lapsia.
Tämä on varsin selkeä esimerkki kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä että Mooses, mitä ilmeisemmin Raamatun mittapuun mukaan varsin jumalallinen henkilö, oli valmis suorittamaan kyseisen kaltaisen joukkomurhan mutta tämä on myös osoitus siitä että israelilaiset katsoivat heidän jumalansa olevan sellainen joka käskisi heitä suorittamaan edellä läpi käydyt hirmuteot.
Mikä sinällään ei ole kummallinen asia, sillä kun katsotaan mitä tahansa uskonnollista lahkoa, jostakin syystä johtuen jumala joka kuhunkin lahkoon liitetään yleisesti on samaa mieltä sen johtajaksi asettuneiden henkilöiden kanssa...siitäkin huolimatta että johto vaihtuu.
Huomion arvoista tässä on se että kyseinen toimitun suoritetaan Jumalan käskystä. Mikä tietenkin joillekin tarkoittaa automaattisesti sitä että kyseinen toimi on täysin oikein ja hyvää.
Ei niin että yksinkertaisesti jonkin auktoriteetin hyväksyminen absoluuttisesti oikeaksi olisi osoitus minkäänlaisesta moraalista taikka eettisestä ajattelusta, vaan yksinkertaisesti vain sokeasta tottelevaisuudesta.
Niille jotka eivät siis hyväksy totalitaristista ja absoluuttista auktoritääristä julistusta moraalinsa ja etiikkansa perustaksi, on jo tämän kaltainen määräys jotakin joka on varsin ongelmallinen.
Tästä ongelmasta, vaikka ensialkuun saattaakin näyttää toiselta, muodostuu varsin monitasoinen lähinnä johtuen siitä että Raamatun kertomukset eivät ole kovinkaan selkeitä saati että ne olisivat esityksiensä puolesta missään mielessä mielekkäitä.
Varsin hyvin tämä tulee esille kun Mooses käskyttää sotajoukot jotka palaavat sotaretkeltä sotasaaliin ja vankien kanssa, tappamaan kaikki poikalapset sekä tytöt jotka eivät ole neitsyitä, koska Mooseksen mukaan naiset olivat niitä jotka olivat johtaneet midinialaiset pois oikean jumalan palvomisesta jonka seurauksesta vitsaus kohtasi Jumalan seurakuntaa. (Numeri 31:15-18)
Ensimmäinen varsin suuri ongelma on siinä että kyseinen tarina itseasiassa osoittaa henkilöön,Bileam, jonka ohjeiden mukaan midinialaiset toimivat, joka puolestaan johti tähän joukkotuhontaan.
Jos siis hyväksyttäisiin, noin argumentin vuoksi, että jonkinlainen rikos on tässä tilanteessa tapahtunut midinialaisten osalta niin eikö silloin syyllisenä tähän tapahtumaan tulisi pitää sitä henkilöä jonka kerrotaan neuvoneen midilialaisia toimimaan kyseisellä tavalla? Sen sijaan että rangaistaisiin kaikkia niitä jotka kyseinen henkilö on vakuuttanut tekemään rikoksen, joka tässä tapauksessa on se että ajattelee eri tavalla. (Numeri 31:16)
Niin ikään voisi aivan hyvin kysyä onko kyseinen jumala kykenemätön vakuuttamaan midinialaisia itsensä olemassaolosta. Kun kyseisen jumalolennon oletetaan olevan kaikkivoipainen on vastaus tähän silloin ilmi selvästi että tällainen mahdollisuus olisi ollut. Tämän takia joukkotuhonta joka tämän jumalan käskystä suoritettiin ei ollut ainoa mahdollinen ratkaisu vaan jotakin jota kyseinen jumaluus päätti käyttää.
Samoin alussa esitetty kostoretki on jokseenkin perustelematon sillä tämä esitetty vitsaus oli jotakin jonka kyseisen jumaluuden esitetään aikaansaaneen. Jos siis kostoa ketään kohtaan kyseisen vitsauksen takia tarvitsisi suorittamaan, taikka tässä tapauksessa kykenisi, niin silloin tämän koston tulisi kohdistua jumalaan joka kyseiseisiä ihmisiä vitsauksilla piinaa. ( Nimeri 31:1-3)
Kaikkein selkein esimerkki kyseisessä kappaleessa on toki midinialaisten joukkotuho joka seuraa hirvittävyydessään ainoastaan sitä että israelilaiset Mooseksen käskystä surmasivat aseettomia vangiksi ottamiaan naisia ja lapsia.
Tämä on varsin selkeä esimerkki kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä että Mooses, mitä ilmeisemmin Raamatun mittapuun mukaan varsin jumalallinen henkilö, oli valmis suorittamaan kyseisen kaltaisen joukkomurhan mutta tämä on myös osoitus siitä että israelilaiset katsoivat heidän jumalansa olevan sellainen joka käskisi heitä suorittamaan edellä läpi käydyt hirmuteot.
Mikä sinällään ei ole kummallinen asia, sillä kun katsotaan mitä tahansa uskonnollista lahkoa, jostakin syystä johtuen jumala joka kuhunkin lahkoon liitetään yleisesti on samaa mieltä sen johtajaksi asettuneiden henkilöiden kanssa...siitäkin huolimatta että johto vaihtuu.
sunnuntai, joulukuuta 18
Raamatopsia herää horroksesta
Koska tämä asia tuli esille eräällä foorumilla, niin täytynee tästä kaiketi esittää jonkinlainen päivitys.
Erään onnettomuuden seurauksesta, tietenkin riippuen näkökulmasta, on tämä uudistusprojekti valitettavasti ainakin toistaiseksi jäämässä ainoastaan aikeen tasolle. Tämä onnettomuus koskee pääosin pöytäkoneeni kovalevyä joka onnettomasti sanoi sopimuksensa irti ja samalla vei mennessään niin uudelleen kirjoitetun kuin jo jonkinverran täysin uutta materiaalia mennessään...... itseasiassa aika paljon.
Suurin piirtein saman verran uutta tekstiä kuin mitä blogiin on tähän asti kirjoitettu katosi.
Muita uhreja tässä tragediassa olivat minun hermoni sekä näppäimistön Enter painike.
Muilta uhreilta vältyttiin.
Tämän seurauksesta olen jonkin verran vältellyt koko asian käsittelemistä niin tietoisesti kuin tiedostamattakin, tosin jälkimmäisestä en ole aivan varma.
Vaikka tekstiasun uudistaminen saattaakin jäädä tämän seurauksesta tekemättä, joka tarkoittaa myös sitä että Raamatopsia 2.0 jäänee vain eräänlaiseksi kangastukseksi, niin projekti tuskin tähän kuitenkaan päättyy.
Näin ollen julistan juhlallisesti että sittemmin suljetuksi aiottu ja eräänlaisen kuolemantuomion saanut sivusto, jolle tätä nyttemmin kirjoitan, herätetään kuolleista.... jos ei aivan pyhän hengen niin ainkin minun omien hermojeni säästämisen nimissä.
Näin ollen Ramatopsia tulee avautumaan jälleen..... tarkistaa päivämäärää..... 02.01.2012 lähtien ainakin noin pääsääntöisesti vaikka yritänkin saada jonkinlaisen uudenvuoden ja mahdollisesti joulutervehdyksen/ kirjoituksen blogiin.
Yritän myös jatkossa pysyä jonkinlaisessa aikataulussa ja julkistaa blogiin säännöllisesti uutta materiaalia noin kaksi kertaa viikossa.
Erään onnettomuuden seurauksesta, tietenkin riippuen näkökulmasta, on tämä uudistusprojekti valitettavasti ainakin toistaiseksi jäämässä ainoastaan aikeen tasolle. Tämä onnettomuus koskee pääosin pöytäkoneeni kovalevyä joka onnettomasti sanoi sopimuksensa irti ja samalla vei mennessään niin uudelleen kirjoitetun kuin jo jonkinverran täysin uutta materiaalia mennessään...... itseasiassa aika paljon.
Suurin piirtein saman verran uutta tekstiä kuin mitä blogiin on tähän asti kirjoitettu katosi.
Muita uhreja tässä tragediassa olivat minun hermoni sekä näppäimistön Enter painike.
Muilta uhreilta vältyttiin.
Tämän seurauksesta olen jonkin verran vältellyt koko asian käsittelemistä niin tietoisesti kuin tiedostamattakin, tosin jälkimmäisestä en ole aivan varma.
Vaikka tekstiasun uudistaminen saattaakin jäädä tämän seurauksesta tekemättä, joka tarkoittaa myös sitä että Raamatopsia 2.0 jäänee vain eräänlaiseksi kangastukseksi, niin projekti tuskin tähän kuitenkaan päättyy.
Näin ollen julistan juhlallisesti että sittemmin suljetuksi aiottu ja eräänlaisen kuolemantuomion saanut sivusto, jolle tätä nyttemmin kirjoitan, herätetään kuolleista.... jos ei aivan pyhän hengen niin ainkin minun omien hermojeni säästämisen nimissä.
Näin ollen Ramatopsia tulee avautumaan jälleen..... tarkistaa päivämäärää..... 02.01.2012 lähtien ainakin noin pääsääntöisesti vaikka yritänkin saada jonkinlaisen uudenvuoden ja mahdollisesti joulutervehdyksen/ kirjoituksen blogiin.
Yritän myös jatkossa pysyä jonkinlaisessa aikataulussa ja julkistaa blogiin säännöllisesti uutta materiaalia noin kaksi kertaa viikossa.
perjantaina, toukokuuta 20
TIEDOTE
Tiedoksi niille jotka ovat onnistuneet löytämään tämän blogin, sekä tietenkin niille jotka ovat vaivautuneet lukemaan mitä olen onnistunut tälle sivustolle tuhraamaan.
Blogi ei ole edennyt pitkään aikaan ja siihen on olemassa myös syy.
Muoto jossa olen tähän asti blogia kirjoittanut on.......... varsin epäkäytännöllinen sen ollessa varsin tarkka kuvaus minun lukukokemuksestani siitä mitä Raamattu sanoo.
Tämä on kuitenkin tarpeetonta ja vie aivan liian kauan aikaa, sillä mikäli jotakuta sattuu kiinnostamaan mitä Raamattu sanoo, niin ko henkilö todennäköisesti lukee Raamatun; eikä minulla ole kiinnostusta kirjoittaa Raamatusta omaa versiotani.
( Vaikka kieltämättä ajatus on varsin huvittava)
Tästä syystä johtuen tämä projekti on ollut hyllytettynä jo jonkin aikaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin lopullisesti hylännyt projektin. Sen sijaan olen parhaillani uudelleen muotoilemassa tekstejä jotka olen tähän mennessä julkaissut muotoon jossa pääpaino ei ole siinä mitä Raamattu sanoo, vaan minun kriittisessä tarkastelussani Raamatun sisällöstä.
Toisin sanoen tekstit tulevat olemaan hyvin paljon enemmän painotettuja tekstin analysoimiseen ja kritiikin perustelemiseen, kuin aiemmin. Samoin poistan kokonaan lainaukset ja viittaan kohtiin Raamatussa ainoastaan esim: Genesis:1-1, kommentoidessani kyseistä kohtaa.
Tämä jotta teksteistä tulee yhtenäisempiä ja lyhyempiä, tarkoituksena parantaa luettavuutta.
Tämä blogi jää olemaan muotoon jossa se tällä hetkellä on, enkä tule jatkossa tälle kirjoittamaan. En myöskään poista tätä blogia taikka sillä olevia tekstejä, sillä ne ovat tekstejä jotka on julkaistu tarkoituksessa että muut niitä lukisivat. Katson että omien aiempien mielipiteiden poistaminen, siinäkin tapauksessa että mielipiteet ovat muuttuneet, on hieman epärehellistä.
Kun olen saanut tämän projektin muotoon jossa haluaisin sen olevan, ilmoitan tästä tällä blogilla.
Lämmintä ja hyvää kesää kaikille
Blogi ei ole edennyt pitkään aikaan ja siihen on olemassa myös syy.
Muoto jossa olen tähän asti blogia kirjoittanut on.......... varsin epäkäytännöllinen sen ollessa varsin tarkka kuvaus minun lukukokemuksestani siitä mitä Raamattu sanoo.
Tämä on kuitenkin tarpeetonta ja vie aivan liian kauan aikaa, sillä mikäli jotakuta sattuu kiinnostamaan mitä Raamattu sanoo, niin ko henkilö todennäköisesti lukee Raamatun; eikä minulla ole kiinnostusta kirjoittaa Raamatusta omaa versiotani.
( Vaikka kieltämättä ajatus on varsin huvittava)
Tästä syystä johtuen tämä projekti on ollut hyllytettynä jo jonkin aikaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin lopullisesti hylännyt projektin. Sen sijaan olen parhaillani uudelleen muotoilemassa tekstejä jotka olen tähän mennessä julkaissut muotoon jossa pääpaino ei ole siinä mitä Raamattu sanoo, vaan minun kriittisessä tarkastelussani Raamatun sisällöstä.
Toisin sanoen tekstit tulevat olemaan hyvin paljon enemmän painotettuja tekstin analysoimiseen ja kritiikin perustelemiseen, kuin aiemmin. Samoin poistan kokonaan lainaukset ja viittaan kohtiin Raamatussa ainoastaan esim: Genesis:1-1, kommentoidessani kyseistä kohtaa.
Tämä jotta teksteistä tulee yhtenäisempiä ja lyhyempiä, tarkoituksena parantaa luettavuutta.
Tämä blogi jää olemaan muotoon jossa se tällä hetkellä on, enkä tule jatkossa tälle kirjoittamaan. En myöskään poista tätä blogia taikka sillä olevia tekstejä, sillä ne ovat tekstejä jotka on julkaistu tarkoituksessa että muut niitä lukisivat. Katson että omien aiempien mielipiteiden poistaminen, siinäkin tapauksessa että mielipiteet ovat muuttuneet, on hieman epärehellistä.
Kun olen saanut tämän projektin muotoon jossa haluaisin sen olevan, ilmoitan tästä tällä blogilla.
Lämmintä ja hyvää kesää kaikille
perjantaina, tammikuuta 21
Sovinismia ja muita mielettömyyksiä
Jälleen kerran siis israelilaiset aloittivat sotaan valmistautumisen Jumalan määräysten mukaisesti ja niin kuin tällaisissa tilanteissa on ilmeisesti tapana, jokin tietty osa kansaa oli tätä vastaan. Niinpä Jumala avasi maan näiden alta ja maa nielaisi heidät.
Mikäli tätä seikkaa tästä esitetystä jumaluudesta alkaa edes hieman pohtimaan, alkaa tällainen sotaan valmistautuminen vaikuttamaan jokseenkin tarpeettomalta. Mikäli tällainen jumaluus on olemassa ja se rankaisee omaa valittua kansaansa vitsauksilla joissa kuolee satojatuhansia ihmisiä, taikka avaa maan niiden alta jotka uskaltavat olla eri mieltä: Mihin tällainen jumaluus tarvitsee sotilaita?
Tämän jälkeen Numeri 26 siirtyy kertomaan kuinka sotasaaliina saadut maat ja omaisuus jaetaan eri sukujen kesken.
Numeri 27.
Kyseinen kappale käsittelee lähinnä tarkemmin perimysjärjestystä joka on seuraavankaltainen.
Perintö jaetaan kuolleen lähimpien miespuolisten sukulaisten kanssa, mutta mikäli joku kuolee pojattomana siirtyy omaisuus naispuoleisille lähimmille sukulaisille. Mikäli kuolleella ei ole lapsia, siirtyy omaisuus seuraavaksi lähimmälle miespuoleiselle sukulaiselle.
Tämän systeemin epätasa-arvoisuutta on tuskin tarpeellista erikseen mainita.
Tätä seuraa kertomus jossa Jumala valitsee Mooseksen seuraajan ja Mooses, Jumalan asetuksen mukaan, kuolee koskaan pääsemättä Jumalan israelilaisille lupaamaan maahan.
Mutta ei aivan vielä, sillä täytyihän Mooseksen vielä päästä viimeiselle sotaretkelleen.
Numeri 28.
Tässä kappaleessa Jumala muistuttaa israelilaisia siitä että uhreja tulee jatkossakin tehdä.
Numeri 29.
Ja koska uhrausmenot ovat ilmeisesti varsin merkittäviä jatkuu uhrausmenojen ohjeistaminen myös koko tämän kappaleen.
Numeri 30.
Mikäli Raamatusta etsii kohtaa jolla oikeuttaa sovinistisen luonteensa, niillä jolla tällainen sattuu olemaan, on tämä kyseinen kappale juuri kyseistä tarkoitusta varten laadittu.
Periaatteessa tämä orjuuttaa naisen miehen omaisuudeksi kieltämällä naiselta täysin itsemääräämisoikeuden, tietenkin lukuun ottamatta "leskeä" taikka "hylättyä naista", sillä kuka nyt haluaisi lesken taikka hylätyn naisen?
Mikäli tämä termi "hylätty nainen" aiheuttaa ihmetystä niin oman käsitykseni mukaan, tosin saatan olla väärässä, kyseessä on nainen josta joku mies on ottanut avioeron.
Ei niin että naisella olisi edes oikeutta erota omaehtoisesti miehestään.
Mikäli tätä seikkaa tästä esitetystä jumaluudesta alkaa edes hieman pohtimaan, alkaa tällainen sotaan valmistautuminen vaikuttamaan jokseenkin tarpeettomalta. Mikäli tällainen jumaluus on olemassa ja se rankaisee omaa valittua kansaansa vitsauksilla joissa kuolee satojatuhansia ihmisiä, taikka avaa maan niiden alta jotka uskaltavat olla eri mieltä: Mihin tällainen jumaluus tarvitsee sotilaita?
Tämän jälkeen Numeri 26 siirtyy kertomaan kuinka sotasaaliina saadut maat ja omaisuus jaetaan eri sukujen kesken.
Numeri 27.
Kyseinen kappale käsittelee lähinnä tarkemmin perimysjärjestystä joka on seuraavankaltainen.
Perintö jaetaan kuolleen lähimpien miespuolisten sukulaisten kanssa, mutta mikäli joku kuolee pojattomana siirtyy omaisuus naispuoleisille lähimmille sukulaisille. Mikäli kuolleella ei ole lapsia, siirtyy omaisuus seuraavaksi lähimmälle miespuoleiselle sukulaiselle.
Tämän systeemin epätasa-arvoisuutta on tuskin tarpeellista erikseen mainita.
Tätä seuraa kertomus jossa Jumala valitsee Mooseksen seuraajan ja Mooses, Jumalan asetuksen mukaan, kuolee koskaan pääsemättä Jumalan israelilaisille lupaamaan maahan.
Mutta ei aivan vielä, sillä täytyihän Mooseksen vielä päästä viimeiselle sotaretkelleen.
Numeri 28.
Tässä kappaleessa Jumala muistuttaa israelilaisia siitä että uhreja tulee jatkossakin tehdä.
Numeri 29.
Ja koska uhrausmenot ovat ilmeisesti varsin merkittäviä jatkuu uhrausmenojen ohjeistaminen myös koko tämän kappaleen.
Numeri 30.
Mikäli Raamatusta etsii kohtaa jolla oikeuttaa sovinistisen luonteensa, niillä jolla tällainen sattuu olemaan, on tämä kyseinen kappale juuri kyseistä tarkoitusta varten laadittu.
Periaatteessa tämä orjuuttaa naisen miehen omaisuudeksi kieltämällä naiselta täysin itsemääräämisoikeuden, tietenkin lukuun ottamatta "leskeä" taikka "hylättyä naista", sillä kuka nyt haluaisi lesken taikka hylätyn naisen?
Mikäli tämä termi "hylätty nainen" aiheuttaa ihmetystä niin oman käsitykseni mukaan, tosin saatan olla väärässä, kyseessä on nainen josta joku mies on ottanut avioeron.
Ei niin että naisella olisi edes oikeutta erota omaehtoisesti miehestään.
maanantaina, tammikuuta 17
Kohtuuttomuuksia Sittimissä
Kävipä siis niin että israelilaiset alkoivat irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa ja palvomaan näiden jumalia. Tästä vihastuneena Jumala määrää että jokainen edellä mainittuun tekoon osallistunut on tapettava ja että kaikki päämiehet tulee lävistää paaluihin vasten aurinkoa. Tätä puolestaan perustellaan sillä että Jumalan viha kääntyisi pois kansan päältä.
Tämä on ihmisuhrausta jonka Jumala itselleen vaatii. Kyse ei ole ainoastaan rangaistuksesta sillä tämä vaade näiden ihmisten tappamiselle, vaikka tuleekin suoraan sen seurauksesta että he ovat rikkoneet tätä jumalaa vastaan, on esitetty tarkoituksenmukaisesti tehtäväksi jotakin tiettyä tarkoitusta varten.
Tästä annetaan esimerkki jossa Piinehas nimisen papin kerrotaan ottavan keihään ja lävistävän israelilaisen miehen ja tämän midialaisen naisen keihäällä; minkä seurauksesta Jumalan viha laantui.
Tämä ei eroa millään tavalla muiden kulttuurien ihmisuhrauksesta joissa joko pyritään lepyttämään jotakin jumalolentoa taikka pyydetään tältä jumalolennolta jotakin.
Toki tämä kyseinen kappale nostaa myös muita varsin ongelmallisia kysymyksiä esille, varsinkin tämän esitetyn jumaluuden luonteesta.
Minkä takia Jumala esim: vihastuu siitä että joku päättää palvoa jotakin toista jumaluutta? Mikäli tämä Jumala todella haluaa ihmisten palvovan itseään omasta vapaasta tahdostaan, kuten hyvin usein saa kuulla, niin vapaa valinta sisältää mahdollisuuden myös palvoa jotakin muuta jumaluutta taikka olla palvomatta yhtään. Edellinen siinäkin tapauksessa että tällainen jumaluus kyettäisiin osoittamaan olemassa olevaksi.
Mikäli tämä jumaluus on kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, jotakin jota varsin usein sen kerrotaan olevan, on myös jokseenkin kohtuutonta suuttua jostakin jonka tämä Jumala ennalta tiesi tapahtuvan ja kaikkivoipana olisi kyennyt tahtoessaan estämään.
Siinäkin tapauksessa että jonkinlainen rangaistus olisi oikeutettavissa on varsin epäoikeudenmukaista rangaista syyllisten lisäksi sellaisia henkilöitä jotka eivät ole esitettyyn tekoon syyllistyneet.
Ja toki tämä kappale esittää syyttömien rankaisua sillä muussa tapauksessa rangaistuksen esittämiselle sekä päämiehille että rangaistavaan tekoon osallistuneille ei olisi tarvinnut esittää erikseen.
Syyttömien israelilaisten lisäksi tämä Jumala myös yhdellä kertaa tuomitsee kaikki midialaiset kuolemaan, sen perusteella että jotkin näistä olivat "irstailleet" israelilaisten miesten kanssa.
Tämän yhden kappaleen aikana siis Jumala vaatii itselleen ihmisuhreja, surmaa omaa valituksi kutsumaansa kansaa tuhansittain, palkitsee surmatyöstä sekä tuomitsee kokonaisen kansakunnan kuolemaan koska hänen oma valittu kansansa oli tehnyt jotakin jota tämä jumala ei hyväksynyt.
Tämä on ihmisuhrausta jonka Jumala itselleen vaatii. Kyse ei ole ainoastaan rangaistuksesta sillä tämä vaade näiden ihmisten tappamiselle, vaikka tuleekin suoraan sen seurauksesta että he ovat rikkoneet tätä jumalaa vastaan, on esitetty tarkoituksenmukaisesti tehtäväksi jotakin tiettyä tarkoitusta varten.
Tästä annetaan esimerkki jossa Piinehas nimisen papin kerrotaan ottavan keihään ja lävistävän israelilaisen miehen ja tämän midialaisen naisen keihäällä; minkä seurauksesta Jumalan viha laantui.
Tämä ei eroa millään tavalla muiden kulttuurien ihmisuhrauksesta joissa joko pyritään lepyttämään jotakin jumalolentoa taikka pyydetään tältä jumalolennolta jotakin.
Toki tämä kyseinen kappale nostaa myös muita varsin ongelmallisia kysymyksiä esille, varsinkin tämän esitetyn jumaluuden luonteesta.
Minkä takia Jumala esim: vihastuu siitä että joku päättää palvoa jotakin toista jumaluutta? Mikäli tämä Jumala todella haluaa ihmisten palvovan itseään omasta vapaasta tahdostaan, kuten hyvin usein saa kuulla, niin vapaa valinta sisältää mahdollisuuden myös palvoa jotakin muuta jumaluutta taikka olla palvomatta yhtään. Edellinen siinäkin tapauksessa että tällainen jumaluus kyettäisiin osoittamaan olemassa olevaksi.
Mikäli tämä jumaluus on kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, jotakin jota varsin usein sen kerrotaan olevan, on myös jokseenkin kohtuutonta suuttua jostakin jonka tämä Jumala ennalta tiesi tapahtuvan ja kaikkivoipana olisi kyennyt tahtoessaan estämään.
Siinäkin tapauksessa että jonkinlainen rangaistus olisi oikeutettavissa on varsin epäoikeudenmukaista rangaista syyllisten lisäksi sellaisia henkilöitä jotka eivät ole esitettyyn tekoon syyllistyneet.
Ja toki tämä kappale esittää syyttömien rankaisua sillä muussa tapauksessa rangaistuksen esittämiselle sekä päämiehille että rangaistavaan tekoon osallistuneille ei olisi tarvinnut esittää erikseen.
Syyttömien israelilaisten lisäksi tämä Jumala myös yhdellä kertaa tuomitsee kaikki midialaiset kuolemaan, sen perusteella että jotkin näistä olivat "irstailleet" israelilaisten miesten kanssa.
Tämän yhden kappaleen aikana siis Jumala vaatii itselleen ihmisuhreja, surmaa omaa valituksi kutsumaansa kansaa tuhansittain, palkitsee surmatyöstä sekä tuomitsee kokonaisen kansakunnan kuolemaan koska hänen oma valittu kansansa oli tehnyt jotakin jota tämä jumala ei hyväksynyt.
keskiviikkona, tammikuuta 12
Bilemin opetuksia velvollisuuksista
Numeri 23- 24
Bilemin päästyä perille rakennutti tämä seitsemän alttaria ja suoritti seitsemän uhrilahjaa Jumalalle. Se minkä takia mitään uhria taikka alttareita edes tarvitaan on kuitenkin hieman hämillistä, sillä mikäli Jumala lähetti Bilemin puhumaan Mooabin kuninkaalle niin tämä Jumalan asetus olisi ainoastaan voinut täyttyä mikäli Bilem näkisi näkyjä tältä jumalalta.
Mooabin kuningas ei kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen siihen mitä Bilemillä oli sanottavanaan, sillä kieltäytyi Jumala kiroamasta kansaa jonka tämä oli Egyptistä vapauttanut. Ei niin että tällä jumaluudella muutoin vaikuttaisi olevan mitään oman valitun kansansa surmaamista taikka kiroamista vastaan.
Tämä alttareiden rakentaminen, uhrien antaminen ja Jumalan kieltäytyminen pyynnöstä jonka Mooabin kuningas esittää toistuu hieman eri versioina kolmasti peräkkäin. Näistä viimeisellä kerralla Mooabin kuningas kieltää Bilemin ja käskee tämän poistumaan, minkä lisäksi Bilem esittää profetian israelilaisten valloitusretkien voitokkuudesta.
Muoto jossa tämä esitetään on täysin sama kuin hieman aiemmin kohta jossa Bilem kohtaa enkelin ratsastaessaan aasilla, eikä tämä kyseinen kappale ole läheskään ainut joka pitää sisällään tällaisen samanlaisen rakenteen.
Ongelmallinen tämä on tietenkin ainoastaan mikäli tätä kertomusta pitää totuudenmukaisena, mutta mikäli tämän katsoo olevan vertauskuva ja inspiroitua opetusta, siinä tapauksessa tämä metodi toimii varsin hyvin.
Mutta mikäli tämä kertomus pitää sisällään jonkinlaisen opetuksen niin mikä se mahtaa olla?
Opetus on kyseenalaistamaton Jumalan totteleminen oli kyse sitten omasta mielestä millaisesta asiasta tahansa. Tämän opetuksen löytäminen ei kertomuksesta itsestäänkään ole tietenkään vaikea löytää, mutta se on ilmoitettu varsin suoraan myös tekstissä itsessään seuraavasti:
[ Numeri 24:13. 'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. ]
Mikä tässä on kuitenkin merkillepantavaa on se seikka että tässä erotellaan teot jotka ovat hyviä teoista jotka ovat pahoja, siitäkin huolimatta että velvollisuus toimia esitetään jumalallisena käskynä. Tämä konsepti on hyvin erilainen kuin suurin osa siitä apologiasta johon tänä päivänä törmää, sillä tämä ei pois sulje sitä mahdollisuutta että käskyt joita Jumala antaa voivat olla pahoja.
Voisi kuitenkin sanoa että mentaliteetti joka tämän taustalla toimii on hyvin pitkältä samaa kyseenalaistamatonta ja totaalista omistautumista tälle jumaluudelle piittaamatta totaalisesti siitä mitkä tämän omistautumisen seuraukset ovat.
Raamattu on hyvin väkivaltainen teos ja argumentoinnissa sen esittämää oppia vastaan, moraalisena ja hyvänä elämänohjeena, on jotakin jota hyvin usein nostetaan esille. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa ja kritiikki jota esitetään on useimmiten täysin oikeutettua ja ansaittua, mutta kuitenkin jotakin jolla ei juurikaan ole merkitystä.
Tämä johtuu siitä että esimerkit joita annetaan ovat niin selkeällä tavalla ristiriitaisia nykypäivän käsitysten kanssa että ne ovat helposti sivuutettavissa.
Kaikkein suurimman ongelman aiheuttaa kuitenkin tämänkaltaiset lähestulkoon mitäänsanomattomat kappaleet joissa esitetään konsepteja joilla nämä esimerkkeinä käytetyt hirmuteot on oikeutettavissa.
Kyse ei ole oikeuttamisesta siinä mielessä että tämä tekisi teoista jotka Jumala käskee tehdä hyviä täysin automaattisesti, vaikkakin tämä on jotakin jota varsin usein argumentoidaan, vaan kyse on totalitaristisesta auktoriteetista jonka määräyksiä on toteltava riippumatta siitä mitä tämä auktoriteetti käskee tehdä. Oikeutus tulee sokeasta tottelevaisuudesta, ei siitä että teot joita tehdään olisivat itsesään oikeutettuja.
Bilemin päästyä perille rakennutti tämä seitsemän alttaria ja suoritti seitsemän uhrilahjaa Jumalalle. Se minkä takia mitään uhria taikka alttareita edes tarvitaan on kuitenkin hieman hämillistä, sillä mikäli Jumala lähetti Bilemin puhumaan Mooabin kuninkaalle niin tämä Jumalan asetus olisi ainoastaan voinut täyttyä mikäli Bilem näkisi näkyjä tältä jumalalta.
Mooabin kuningas ei kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen siihen mitä Bilemillä oli sanottavanaan, sillä kieltäytyi Jumala kiroamasta kansaa jonka tämä oli Egyptistä vapauttanut. Ei niin että tällä jumaluudella muutoin vaikuttaisi olevan mitään oman valitun kansansa surmaamista taikka kiroamista vastaan.
Tämä alttareiden rakentaminen, uhrien antaminen ja Jumalan kieltäytyminen pyynnöstä jonka Mooabin kuningas esittää toistuu hieman eri versioina kolmasti peräkkäin. Näistä viimeisellä kerralla Mooabin kuningas kieltää Bilemin ja käskee tämän poistumaan, minkä lisäksi Bilem esittää profetian israelilaisten valloitusretkien voitokkuudesta.
Muoto jossa tämä esitetään on täysin sama kuin hieman aiemmin kohta jossa Bilem kohtaa enkelin ratsastaessaan aasilla, eikä tämä kyseinen kappale ole läheskään ainut joka pitää sisällään tällaisen samanlaisen rakenteen.
Ongelmallinen tämä on tietenkin ainoastaan mikäli tätä kertomusta pitää totuudenmukaisena, mutta mikäli tämän katsoo olevan vertauskuva ja inspiroitua opetusta, siinä tapauksessa tämä metodi toimii varsin hyvin.
Mutta mikäli tämä kertomus pitää sisällään jonkinlaisen opetuksen niin mikä se mahtaa olla?
Opetus on kyseenalaistamaton Jumalan totteleminen oli kyse sitten omasta mielestä millaisesta asiasta tahansa. Tämän opetuksen löytäminen ei kertomuksesta itsestäänkään ole tietenkään vaikea löytää, mutta se on ilmoitettu varsin suoraan myös tekstissä itsessään seuraavasti:
[ Numeri 24:13. 'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. ]
Mikä tässä on kuitenkin merkillepantavaa on se seikka että tässä erotellaan teot jotka ovat hyviä teoista jotka ovat pahoja, siitäkin huolimatta että velvollisuus toimia esitetään jumalallisena käskynä. Tämä konsepti on hyvin erilainen kuin suurin osa siitä apologiasta johon tänä päivänä törmää, sillä tämä ei pois sulje sitä mahdollisuutta että käskyt joita Jumala antaa voivat olla pahoja.
Voisi kuitenkin sanoa että mentaliteetti joka tämän taustalla toimii on hyvin pitkältä samaa kyseenalaistamatonta ja totaalista omistautumista tälle jumaluudelle piittaamatta totaalisesti siitä mitkä tämän omistautumisen seuraukset ovat.
Raamattu on hyvin väkivaltainen teos ja argumentoinnissa sen esittämää oppia vastaan, moraalisena ja hyvänä elämänohjeena, on jotakin jota hyvin usein nostetaan esille. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa ja kritiikki jota esitetään on useimmiten täysin oikeutettua ja ansaittua, mutta kuitenkin jotakin jolla ei juurikaan ole merkitystä.
Tämä johtuu siitä että esimerkit joita annetaan ovat niin selkeällä tavalla ristiriitaisia nykypäivän käsitysten kanssa että ne ovat helposti sivuutettavissa.
Kaikkein suurimman ongelman aiheuttaa kuitenkin tämänkaltaiset lähestulkoon mitäänsanomattomat kappaleet joissa esitetään konsepteja joilla nämä esimerkkeinä käytetyt hirmuteot on oikeutettavissa.
Kyse ei ole oikeuttamisesta siinä mielessä että tämä tekisi teoista jotka Jumala käskee tehdä hyviä täysin automaattisesti, vaikkakin tämä on jotakin jota varsin usein argumentoidaan, vaan kyse on totalitaristisesta auktoriteetista jonka määräyksiä on toteltava riippumatta siitä mitä tämä auktoriteetti käskee tehdä. Oikeutus tulee sokeasta tottelevaisuudesta, ei siitä että teot joita tehdään olisivat itsesään oikeutettuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)