Raamatullinen naiskäsitys

5Mooses 22: 13 – 30

Vaikka tämän blogin tarkoitus onkin olla kriittinen Raamatun kirjoituksia kohtaan, niin en voi rehellisesti sanoa että Raamatun sisältö olisi kokonaisuudessaan negatiivinen. Enkä nyt tarkoita ainoastaan niitä kohtia joissa käydään lävitse sukuluetteloita ja joista on hieman vaikea sanoa yhtään mitään.

Sen sijaan Raamatusta on kyllä löydettävissä arkitodellisuuteen sopivaa käytännön läheisyyttä ja joissain tapauksissa myös jotakin mitä voi ymmärrettävistäkin syistä käyttää jonkinlaisena inspiraation lähteenä.

Blogin kannalta onkin siis varsin onnekasta ettei seuraavat jakeet edusta mitään edellä mainitun kaltaista... paitsi jos Raamattua haluaa käyttää inspiraation lähteenä sille miten ei pidä tehdä, jotakin missä Raamattu loistaa esimerkillisesti muutenkin.

5Mooses 22: 13 – 21

Tässä tapauksessa Raamattu toimii esimerkkinä siinä miten naisia ei tule kohdella.

Mikä ei missään tapauksessa ole kovinkaan harvinaista tämän kaltaisessa patriarkaalisessa teoksessa joka käytännössä esineellistää naisen ja kohtelee näitä omaisuutena......kirjaimellisesti.

Kuten hyvin monille muillekin uskonnoille neitsyys on myös Raamatun opin suhteen yksi kaikkein olennaisin ominaisuus jonka nainen, tai tyttö, voi omata. Tämän ominaisuuden ollessa se myyntivaltti jolla isät tyttäriään kauppaavat.

Niinpä yllätyksenä tuskin tulee se että vaimon neitsyyden kyseenalaistaminen otetaan Raamatullisesti hyvin vakavasti ja että tämän kaltaisessa tilanteessa on neitsyys kyettävä todistamaan.

Joka käytännössä tarkoittaa sitä että tämän naisen isän on vannottava oman tyttärensä neitsyys yhteisön vanhimpien edessä, jotta tämä syytös voidaan kumota.

Mikäli tämä syyte kumotaan on mies joka syytteen on esittänyt velvollinen maksamaan korvauksen tytön isälle, koska tämä on asettanut vaimonsa neitsyyden kyseenalaiseksi.

Lisähyvityksenä tällaisen perättömän syytteen esittänyt mies menettää oikeuden erota vaimostaan jota aikaisemmin onnistui syyttämään rikoksesta, jonka tuomio olisi muuten ollut kuolema, ja joutuu elämään tämän kanssa koko ikänsä.

Missään vaiheessa syytöksen kohteeksi joutuneen naisen ei anneta puolustaa itseään tai esitetä että tämä nainen olisi oikeutettu jonkinlaiseen korvaukseen, jonka lisäksi tällaisessa tapauksessa nainen käytännössä tuomitaan elinikäiseen suhteeseen miehen kassa joka juuri yritti juridisesti tappaa hänet.

Kysymys on siis lähinnä siitä mitä oikeuksia miehellä on naiseen, sen sijaan että naisen asemaa taikka oikeuksia edes tunnustettaisiin.

5Mooses 22: 22 – 29

Edellisen perusteella saattaisi kuvitella ettei tämä kappale voi mennä enää huonompaan suuntaan, luulo jonka Raamattu jälleen onnistuu osoittamaan vääräksi.

Eikä tämä ainoastaan johdu siitä että Raamattu näyttää jälleen kerran hekumoivan kuolemantuomio julistuksillaan..... jotka näyttävät ilmenevän jonkinlaisissa ryppäissä, ikään kuin yksi kuolemantuomiojulistus ei olisi koskaan riittävä.

Kun esiaviollinen seksi on kuolemantuomion ansaitseva rikos, no ainakin naiselle, niin yllätyksenä tuskin tulee se että aviorikoksesta tavatun parin kohtalo ei tällaisessa oikeusjärjestelmässä ole juuri millään tavalla poikkeava. Paitsi että tässä tapauksessa myös mies tuomitaan kuolemaan.

Tämän ollessa tilanne myös silloin jos nainen joutuu raiskauksen uhriksi.

Toisin sanoen mikäli avioliitossa oleva nainen raiskataan, niin tämän katsotaan suorittaneen aviorikoksen ja hänet tuomitaan kuolemaan yhtä lailla raiskaajan kanssa.

Käytäntö joka surullista kyllä on vielä varsin hyvissä voimissa, tosin islamistissa maissa. 

Näin ei kuitenkaan asian laita ole kaikissa tapauksissa sillä mikäli raiskauksen uhriksi joutunut nainen onnistuu huutamaan apua tai jos hänet raiskataan kaupungin ulkopuolella, niin hänet katsotaan syyttömäksi.... mutta syyttömäksi mihin?

Ilmeisesti siihen että on joutunut raiskauksen kohteeksi.

Poikkeustapaus tähän sääntöön kuolemanrangaistuksesta on neitsyt jota ei ole myyty vielä kenenkään vaimoksi, sillä mikäli sattuu raiskaamaan tällaisen neitsyen niin raiskaaja saa pitää raiskaamansa naisen omanaan pientä korvausta vastaan. Tämän korvauksen ollessa viisikymmentä hopea sekeliä, joka sekin tietenkin korvataan raiskatun naisen isälle.

Vaikka minä voisinkin kirjoittaa lyhyehkön romaanin siitä kuinka epäoikeudenmukainen, julma ja epäinhimillinen tämä kohta Raamatusta on naisia kohtaan, niin siihen tuskin on tarvetta, sillä näitä syitä ei tarvitse selittää ainoallekaan henkilölle jota voi kutsua ihmiseksi.

Ja ne jotka tarvitsevat selityksen ymmärtääkseen ovat jo kadottaneet inhimillisyytensä siinä määrin ettei selityksen antamisesta olisi mitään hyötyä.

Musta Raamatun helmi

 5Mooses: 21: 10 - 14

Mikäli Raamatusta pitäisi osoittaa ne kohdat jotka mitä selkeimmin loistavat pahuutta ja ovat osoitus siitä kuinka vastenmieliseksi ja moraalittomaksi jokin ideologinen oppi voi käydä, niin tämän on oltava yksi niistä kaikkein selkeimmistä esimerkeistä...no ainakin tähän asti.

Poikkeuksellisesti lainaan tähän kokonaisuudessaan sen Raamatun kohdan josta on puhe, sillä minun on hyvin vaikea edes lähteä kuvailemaan kyseistä Raamatun kohtaa, enkä halua missään muodossa antaa sellaista kuvaa että vähättelisin sitä mitä sanotaan.

5Mooses 21: 10 – 14

10.Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi ja sinä otat heistä vankeja
11. ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot ottaa hänet vaimoksesi,
12. niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä.
13. Ja hän riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin, ja asukoon sinun kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiänsä; sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee vaimoksesi.
14. Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy häntä rahasta. Älä kohtele häntä tylysti, koska olet häntä alentavasti kohdellut.

Hirvittävyydestään huolimatta minun on pakko kuitenkin tunnustaa että tämä kyseinen käytäntö saattoi hyvinkin edustaa omalla ajallaan varsin edistynyttä ajattelua, sillä se että sotavankien kohteluun oli asetettu edes joitain rajoituksia saattoi hyvinkin olla poikkeus ei sääntö.

Tosin tässä kohden haluan erityisesti painottaa sanaa ajallaan, eikä tämä millään tavalla tarkoita sitä että kyseiset ihmiset olisivat toimineet missään määrin hyväksyttävästi.

Sen sijaan on mahdollista että tämä tapa toimia oli vähäisissä määrin, vähemmän hirvittävä kuin mitä muut samaan aikaan eläneet heimot harjoittivat.

Se mikä tekee tästä käsittämätöntä on se että vielä tänäkin päivänä joku voi katsoa teosta joka pitää sisällään jotakin tällaista ja edelleen väittää että sen sisältämä oppi on täydellisesti hyvää ja perustana nykyaikaiselle moraalikäsitykselle.

Jos mitään niin minä sanoisin että ihmiset ovat nykyisin moraalisempia ja eettisempiä kuin mitä Raamattu vaatii ja että yhteiskunta jossa me elämme on näinkin inhimillinen huolimatta uskonnoista ei niiden vuoksi.

Sillä jos ihmiset oikeasti harjoittaisivat sitä mitä Raamattu opettaa, niin me eläisimme kristillisessä versiossa islamistisista maista.

Kymmenestä viimeistä viedään

5Mooses 5 Kymmenen käskyä..... kymmenes käsky.
>>> 21. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoansa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartansa, härkäänsä, aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa. <<<

Koska aiemmin taisin jo käsitellä tässäkin mainittavan orjuuden ja tulin toivottavasti sanoneeksi ettei varastamisen kieltämisessä ole juurikaan mitään ongelmallista, niin tämän viimeisen käskyn läpi käymiseen ei kaiketi tarvitse paljoa rivejä käyttää.

Toki varsin merkillistä on se että mikäli jokin kaikkitietävä ja kaikkivoipa jumala olisi olemassa, joka päättäisi eräänä päivänä esittää ohjeita miten ihmisten tulisi elää, ettei tämä tullut maininneeksi näissä esimerkiksi sitä että toisen ihmisen katsominen omaisuudeksi on väärin.

Vaikka sovinismi ei olekaan Raamatun teksteille epätyypillistä niin aiemmista käskyistä ei tästä juurikaan voi löytää viitteitä, mutta tältäkään osalta Raamattu ei jätä ketään kylmäksi edes kymmenen käskyn suhteen.
 Ajattelin tästä syystä ottaa tämän kyseisen seikan pääasiaksi tämän käskyn osalta, samojen esitysten toistaminen orjuudesta ja epäinhimillisyydestä ihmiskuntaa kohtaan yleisesti kun esiintyvät niin usein että nämä aiheet alkavat jo hieman pitkästyttämään.

Ensimmäinen ja kaikkein selkein tästä löydettävä esitys on se että vaimo on miehensä omaisuutta.
Tämä ei ole mikään harvinainen ajattelutapa edes nykyaikana, silloin jos puhutaan ns: karismaattisista uskonnollisista liikkeistä ja varsin tavanomaista tämä on vanhoillisissa kirkkokunnissa kuten mormonien ja lestadiolaisten keskuudessa.
Erikoinen käsitys tämä ei kuitenkaan ole kristillisyydessä muutoinkaan mutta samoin kun monet muut, enemmän taikka vähemmän keskeiset opit, ihmisillä näyttää olevan kummallisen tavanomaista se että suurin osa näistä opillisista, pyhiksikin usein julistetuista esityksistä, voidaan yksinkertaisesti vain jättää totaalisesti vaille huomiota.
Ei niin että minulla olisi mitään sitä vastaan ettei uskonnollista oppia oteta täysin vakavasti, minä kun en missään tapauksessa esitä tätä siksi että toivoisin Raamatun oppeihin uskovien aloittavan naisten sortamisen siten kuin heidän pyhä kirjansa opettaa oikein olevan.

Toinen jokseenkin harvinainen mahdollisuus nousee esiin myös tästä esityksestä, harvinainen siksi että en ole koskaan kuullut kenenkään esittävän mitään tällaista ja kaikkein lähin konkreettinen esimerkki tästä on todennäköisimmin löydettävissä islamistista valtiosta.
Tosin tämä esipuhe saattaa antaa hieman liioitellun vaikutelman asiasta.

Joka tapauksessa on täysin mahdollista, tosin hieman tulkitsemalla, esittää että naiset eivät kuulu joukkoon lähimmäiset.
Tämä johtuen siitä että esitys koskee sitä ettei lähimmäisen vaimoa saa himoita, Raamattu kun ei ole kovinkaan suvaitsevainen lesbojakaan kohtaan niin kyseiseen tilanteeseen tätä ei kaiketi ainakaan minkään ortodoksisen näkemyksen mukaan voida soveltaa.
Hippi Raamatussa tämäkin tosin voi olla mahdollista.
Ei niin että minulla on mitään hippejä vastaan.,,,,, Tosin ajatus hippi Raamatusta jostain syystä saa minut ajattelemaan Raamattua jonka tekstit on sorvattu kannabiksen lehdille ja nidottu kirjaksi.

No mutta takaisin aiheeseen.
Tämä edellinen, ei hipeistä vaan naisista, kun on esimerkiksi ongelmallinen sen suhteen että mikäli naiset eivät lukeudu lähimmäisiin, niin käsky: Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi; ei tässä tapauksessa esim: koskisi ollenkaan naisia.
Tällöin valehteleminen joka kohdistuu naiseen olisi sallittua ja esim: nykyajan noitavainot Afrikassa joissa aivan oikeasti ihmisiä syytetään noituudesta ja usein miten syytöksen kohteena on nainen taikka tyttö lapsi, on jotakin jonka oikeuttamiseen tällaista voisi aivan hyvin käyttää.

Muita huomioita Midinian tarinoista

Kun tämän esitetyn kansanmurhan lopputuloksia käy Raamatun perusteella lävitse, ei voi välttyä huomaamasta sellaistakaan seikkaa että ihmisiä pidetään aivan yhtä lailla omaisuutena kuin mitä tahansa muutakin. Mikä toisaalta on jotakin joka soveltuu varsin hyvin luomiskertomukseen.
Tämä siksi että mikäli ajatellaan että ihminen on tehty, samalla tapaa kuin esineet joita ihmiset itse tekevät, voidaan täysin yhtä hyvin esittää että tekijällä on omistusoikeus tekemäänsä.

Tietenkin tässä yhteydessä sopivasti huomataan unohtamaan se että asiat ja esineet joita ihmiset tuottavat harvemmin itseasiassa omaavat kyvyn ajatella itse ja että me tunnistamme jo nyt että vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä lapsilleen mitä he haluavat..... no ainakin toivottavasti.

Raamatun ollessa kyseessä ei tietenkään ole kyse siitä että ihmiset tekevät ihmisiä, vaan että Jumala on luonut ihmisen, ja niinpä ihmisellä on tässä yhteydessä Jumalan, tai pikemminkin uskonnon määrittelemä, samankaltainen esineellinen arvo.
Siispä jos tämä samainen esitetty jumaluus joko sallii jotakin tapahtua tai tässä yhteydessä antaa israelilaisten ottaa haltuunsa nämä ihmiset, niin tämä jumaluus on siirtänyt omistusoikeuden näistä ihmisistä näille israelilaisille.
Jolloin orjuus voidaan oikeuttaa.
Kun tätä käsitystä sovelletaan hieman vapaammin, ilman siis että otetaan itseasiassa yhteyttä mihinkään jumaluuteen, voidaan uskonnollisen auktoriteetin varjolla tämä käytäntö oikeuttaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sillä jos Jumala sallii jotakin tapahtua, niin eikö se silloin ole Jumalan tahto.

Erityisesti tämä ilmiö, niin tässä yhteydessä kuin muutenkin, Raamatun teksteissä kohdistuu nimenomaisesti naisiin, tai vääräuskoisiin, tai midinialaisiin....... no itseasiassa kaikkiin paitsi israelilaisiin. Seikka joka pätee yhtä voimakkaana... no lähes yhtä voimakkaana vieläkin kuin pronssikaudellakin ja tekee uskonnollisista väittämistä solidaarisuudesta jokseenkin naurettavia.
Tosin pronssikaudella kyseiset uskonnot olivat edes sen verran rehellisiä etteivät edes teeskennelleet olevansa jotakin mitä ne eivät niin selvästi ole.

Kyseisessä kappaleessa, Numeri 31, tarkalleen tämä orjuuttaminen vielä kohdistuu nuoriin tyttöihin taikka ainakin niihin jotka olivat neitsyitä. Se että neitsyys on tässä se kriteeri jonka perusteella päätetään tapetaanko joku vaiko ei, on seikka joka jokseenkin kertoo hyvin paljon kyseisen käytännön barbaarisuudesta.
Mitä tässä ei tietenkään kerrota on se miten neitsyys kyseisessä tilanteessa arvioitiin...... ja ehkä on hyvä niin.

Tämä samankaltainen mentaliteetti toimii käytännössä vielä nykyäänkin avioliiton yhteydessä, tilanteessa jossa joku saattaa jonkun raskaaksi. Tämä siksi että kristillinen käsitys esittää että tämä raskaus on Jumalan tahto ja että tämä asettaa kyseisen miehen omistus suhteeseen kyseistä naista kohtaan. Raamattu kun ei tunnista naista autonomiseksi ollenkaan.
Ja mikäli joku sattuu ajattelemaan että tämän kaltainen ajattelutapa on ainoastaan muinaishistoriaa niin kysymys naispappeudesta tuskin olisi ollut kovinkaan kummallinen jos näin todella olisi.

Samalla tämä asettaa varsin kyseenlaiseksi uskonnolliset väitteet siitä että objektiivinen ihmisarvo olisi jotenkin saavutettavissa ainoastaan jumalallisen auktoriteetin osoittamana, varsinkin kun ihmisarvo näyttää tällaisessa yhteydessä olevan yksinkertaisesti vain esinearvo.
Ei niin että objektiivisuudesta tässä yhteydessä, taikka muutoinkaan, olisi minkäänlaista havaintoa.

Sovinismia ja muita mielettömyyksiä

Jälleen kerran siis israelilaiset aloittivat sotaan valmistautumisen Jumalan määräysten mukaisesti ja niin kuin tällaisissa tilanteissa on ilmeisesti tapana, jokin tietty osa kansaa oli tätä vastaan. Niinpä Jumala avasi maan näiden alta ja maa nielaisi heidät.
Mikäli tätä seikkaa tästä esitetystä jumaluudesta alkaa edes hieman pohtimaan, alkaa tällainen sotaan valmistautuminen vaikuttamaan jokseenkin tarpeettomalta. Mikäli tällainen jumaluus on olemassa ja se rankaisee omaa valittua kansaansa vitsauksilla joissa kuolee satojatuhansia ihmisiä, taikka avaa maan niiden alta jotka uskaltavat olla eri mieltä: Mihin tällainen jumaluus tarvitsee sotilaita?

Tämän jälkeen Numeri 26 siirtyy kertomaan kuinka sotasaaliina saadut maat ja omaisuus jaetaan eri sukujen kesken.

Numeri 27.
Kyseinen kappale käsittelee lähinnä tarkemmin perimysjärjestystä joka on seuraavankaltainen.
Perintö jaetaan kuolleen lähimpien miespuolisten sukulaisten kanssa, mutta mikäli joku kuolee pojattomana siirtyy omaisuus naispuoleisille lähimmille sukulaisille. Mikäli kuolleella ei ole lapsia, siirtyy omaisuus seuraavaksi lähimmälle miespuoleiselle sukulaiselle.
Tämän systeemin epätasa-arvoisuutta on tuskin tarpeellista erikseen mainita.

Tätä seuraa kertomus jossa Jumala valitsee Mooseksen seuraajan ja Mooses, Jumalan asetuksen mukaan, kuolee koskaan pääsemättä Jumalan israelilaisille lupaamaan maahan.
Mutta ei aivan vielä, sillä täytyihän Mooseksen vielä päästä viimeiselle sotaretkelleen.

Numeri 28.
Tässä kappaleessa Jumala muistuttaa israelilaisia siitä että uhreja tulee jatkossakin tehdä.

Numeri 29.
Ja koska uhrausmenot ovat ilmeisesti varsin merkittäviä jatkuu uhrausmenojen ohjeistaminen myös koko tämän kappaleen.

Numeri 30.
Mikäli Raamatusta etsii kohtaa jolla oikeuttaa sovinistisen luonteensa, niillä jolla tällainen sattuu olemaan, on tämä kyseinen kappale juuri kyseistä tarkoitusta varten laadittu.
Periaatteessa tämä orjuuttaa naisen miehen omaisuudeksi kieltämällä naiselta täysin itsemääräämisoikeuden, tietenkin lukuun ottamatta "leskeä" taikka "hylättyä naista", sillä kuka nyt haluaisi lesken taikka hylätyn naisen?
Mikäli tämä termi "hylätty nainen" aiheuttaa ihmetystä niin oman käsitykseni mukaan, tosin saatan olla väärässä, kyseessä on nainen josta joku mies on ottanut avioeron.
Ei niin että naisella olisi edes oikeutta erota omaehtoisesti miehestään.

Saa katsoa, ei saa katsoa, saa katsoa.....

Numeri 12 on tarina siitä kuinka Mirjam ja Aaron jotka kulkivat Mooseksen matkassa, alkoivat esittää kritiikkiä koska Mooseksella oli tarinan mukaan ottanut vaimokseen etiopialaisen naisen.
Se minkä takia tämä oli asia josta aiheutui valittamista sattuu olemaan seikka jonka Raamattu jättää mainitsematta, mutta kertomuksen mukaan näin kuitenkin kävi.

Tämähän ei tietenkään Jumalalla sopinut, sillä olivathan nämä asettaneet Mooseksen auktoriteetin kyseenalaiseksi. Niinpä Jumala kutsui nämä ilmestysmajaan ja siellä ilmestyi heille ja poistuttuaan oli Mirjam pitalista valkoinen.
Ilmeisesti Aaron joka Mirjamin ohella oli syyllistynyt tähän samaan tekoon ei kuitenkaan kärsinyt omista toimistaan minkäänlaista rangaistusta. Mikäli teko todella oli sellainen että se ansaitsi rangaistuksen ja mikäli tämä Jumala olisi todella oikeudenmukainen eikö rangaistus silloin olisi sama molemmille??
Tai mikäli tämä Jumala olisi todella armollinen eikö tämä rangaistus olisi täytynyt jättää molempien osalta suorittamatta??
Varsin merkilliseksi tämä asetelma muuttuu kun katsoo mikä tämä Rangaistuksen ja palkkion suhde yleisestikin on. Varsin usein rangaistava osapuoli on nainen ja palkittu osapuoli mies.
Tämä antaa lähinnä Jumalasta sovinistisen, epäoikeudenmukaisen ja armottoman kuvan, ei niinkään tätä kaikkirakastavaa, oikeudenmukaista ja armollista, josta nykyisin niin usein saa kuulla.

Toinen joko ristiriitainen taikka yhteneväinen kuvaus Jumalasta on tämä Jumalan ilmoitus siitä että Hän ilmestyy Moosekselle omassa hahmossaan puhuessaan Moosekselle.
Mikäli joku sattuu muistamaan Genesiksessä Jumala ilmestyy ihmishahmossa kaksi enkeliä mukanaan, matkallaan tarkastamaan Sodomaa ja Gomorraa. Exoduksen aikana Jumala julistaa ettei yksikään kuolevainen voi katsoa Jumalaa ja elää.
Ilmeisesti Numeri on muuttanut Jumalan mielen tämän asian suhteen ja hänet voi jälleen tavata kuolematta, no ainakin joidenkin toimesta.