TIEDOTE

Tiedoksi niille jotka ovat onnistuneet löytämään tämän blogin, sekä tietenkin niille jotka ovat vaivautuneet lukemaan mitä olen onnistunut tälle sivustolle tuhraamaan.

Blogi ei ole edennyt pitkään aikaan ja siihen on olemassa myös syy.
Muoto jossa olen tähän asti blogia kirjoittanut on.......... varsin epäkäytännöllinen sen ollessa varsin tarkka kuvaus minun lukukokemuksestani siitä mitä Raamattu sanoo.
Tämä on kuitenkin tarpeetonta ja vie aivan liian kauan aikaa, sillä mikäli jotakuta sattuu kiinnostamaan mitä Raamattu sanoo, niin ko henkilö todennäköisesti lukee Raamatun; eikä minulla ole kiinnostusta kirjoittaa Raamatusta omaa versiotani.
( Vaikka kieltämättä ajatus on varsin huvittava)

Tästä syystä johtuen tämä projekti on ollut hyllytettynä jo jonkin aikaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin lopullisesti hylännyt projektin. Sen sijaan olen parhaillani uudelleen muotoilemassa tekstejä jotka olen tähän mennessä julkaissut muotoon jossa pääpaino ei ole siinä mitä Raamattu sanoo, vaan minun kriittisessä tarkastelussani Raamatun sisällöstä.

Toisin sanoen tekstit tulevat olemaan hyvin paljon enemmän painotettuja tekstin analysoimiseen ja kritiikin perustelemiseen, kuin aiemmin. Samoin poistan kokonaan lainaukset ja viittaan kohtiin Raamatussa ainoastaan esim: Genesis:1-1, kommentoidessani kyseistä kohtaa.
Tämä jotta teksteistä tulee yhtenäisempiä ja lyhyempiä, tarkoituksena parantaa luettavuutta.

Tämä blogi jää olemaan muotoon jossa se tällä hetkellä on, enkä tule jatkossa tälle kirjoittamaan. En myöskään poista tätä blogia taikka sillä olevia tekstejä, sillä ne ovat tekstejä jotka on julkaistu tarkoituksessa että muut niitä lukisivat. Katson että omien aiempien mielipiteiden poistaminen, siinäkin tapauksessa että mielipiteet ovat muuttuneet, on hieman epärehellistä.

Kun olen saanut tämän projektin muotoon jossa haluaisin sen olevan, ilmoitan tästä tällä blogilla.


Lämmintä ja hyvää kesää kaikille

Sovinismia ja muita mielettömyyksiä

Jälleen kerran siis israelilaiset aloittivat sotaan valmistautumisen Jumalan määräysten mukaisesti ja niin kuin tällaisissa tilanteissa on ilmeisesti tapana, jokin tietty osa kansaa oli tätä vastaan. Niinpä Jumala avasi maan näiden alta ja maa nielaisi heidät.
Mikäli tätä seikkaa tästä esitetystä jumaluudesta alkaa edes hieman pohtimaan, alkaa tällainen sotaan valmistautuminen vaikuttamaan jokseenkin tarpeettomalta. Mikäli tällainen jumaluus on olemassa ja se rankaisee omaa valittua kansaansa vitsauksilla joissa kuolee satojatuhansia ihmisiä, taikka avaa maan niiden alta jotka uskaltavat olla eri mieltä: Mihin tällainen jumaluus tarvitsee sotilaita?

Tämän jälkeen Numeri 26 siirtyy kertomaan kuinka sotasaaliina saadut maat ja omaisuus jaetaan eri sukujen kesken.

Numeri 27.
Kyseinen kappale käsittelee lähinnä tarkemmin perimysjärjestystä joka on seuraavankaltainen.
Perintö jaetaan kuolleen lähimpien miespuolisten sukulaisten kanssa, mutta mikäli joku kuolee pojattomana siirtyy omaisuus naispuoleisille lähimmille sukulaisille. Mikäli kuolleella ei ole lapsia, siirtyy omaisuus seuraavaksi lähimmälle miespuoleiselle sukulaiselle.
Tämän systeemin epätasa-arvoisuutta on tuskin tarpeellista erikseen mainita.

Tätä seuraa kertomus jossa Jumala valitsee Mooseksen seuraajan ja Mooses, Jumalan asetuksen mukaan, kuolee koskaan pääsemättä Jumalan israelilaisille lupaamaan maahan.
Mutta ei aivan vielä, sillä täytyihän Mooseksen vielä päästä viimeiselle sotaretkelleen.

Numeri 28.
Tässä kappaleessa Jumala muistuttaa israelilaisia siitä että uhreja tulee jatkossakin tehdä.

Numeri 29.
Ja koska uhrausmenot ovat ilmeisesti varsin merkittäviä jatkuu uhrausmenojen ohjeistaminen myös koko tämän kappaleen.

Numeri 30.
Mikäli Raamatusta etsii kohtaa jolla oikeuttaa sovinistisen luonteensa, niillä jolla tällainen sattuu olemaan, on tämä kyseinen kappale juuri kyseistä tarkoitusta varten laadittu.
Periaatteessa tämä orjuuttaa naisen miehen omaisuudeksi kieltämällä naiselta täysin itsemääräämisoikeuden, tietenkin lukuun ottamatta "leskeä" taikka "hylättyä naista", sillä kuka nyt haluaisi lesken taikka hylätyn naisen?
Mikäli tämä termi "hylätty nainen" aiheuttaa ihmetystä niin oman käsitykseni mukaan, tosin saatan olla väärässä, kyseessä on nainen josta joku mies on ottanut avioeron.
Ei niin että naisella olisi edes oikeutta erota omaehtoisesti miehestään.

Kohtuuttomuuksia Sittimissä

Kävipä siis niin että israelilaiset alkoivat irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa ja palvomaan näiden jumalia. Tästä vihastuneena Jumala määrää että jokainen edellä mainittuun tekoon osallistunut on tapettava ja että kaikki päämiehet tulee lävistää paaluihin vasten aurinkoa. Tätä puolestaan perustellaan sillä että Jumalan viha kääntyisi pois kansan päältä.

Tämä on ihmisuhrausta jonka Jumala itselleen vaatii. Kyse ei ole ainoastaan rangaistuksesta sillä tämä vaade näiden ihmisten tappamiselle, vaikka tuleekin suoraan sen seurauksesta että he ovat rikkoneet tätä jumalaa vastaan, on esitetty tarkoituksenmukaisesti tehtäväksi jotakin tiettyä tarkoitusta varten.
Tästä annetaan esimerkki jossa Piinehas nimisen papin kerrotaan ottavan keihään ja lävistävän israelilaisen miehen ja tämän midialaisen naisen keihäällä; minkä seurauksesta Jumalan viha laantui.
Tämä ei eroa millään tavalla muiden kulttuurien ihmisuhrauksesta joissa joko pyritään lepyttämään jotakin jumalolentoa taikka pyydetään tältä jumalolennolta jotakin.

Toki tämä kyseinen kappale nostaa myös muita varsin ongelmallisia kysymyksiä esille, varsinkin tämän esitetyn jumaluuden luonteesta.
Minkä takia Jumala esim: vihastuu siitä että joku päättää palvoa jotakin toista jumaluutta? Mikäli tämä Jumala todella haluaa ihmisten palvovan itseään omasta vapaasta tahdostaan, kuten hyvin usein saa kuulla, niin vapaa valinta sisältää mahdollisuuden myös palvoa jotakin muuta jumaluutta taikka olla palvomatta yhtään. Edellinen siinäkin tapauksessa että tällainen jumaluus kyettäisiin osoittamaan olemassa olevaksi.
Mikäli tämä jumaluus on kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, jotakin jota varsin usein sen kerrotaan olevan, on myös jokseenkin kohtuutonta suuttua jostakin jonka tämä Jumala ennalta tiesi tapahtuvan ja kaikkivoipana olisi kyennyt tahtoessaan estämään.

Siinäkin tapauksessa että jonkinlainen rangaistus olisi oikeutettavissa on varsin epäoikeudenmukaista rangaista syyllisten lisäksi sellaisia henkilöitä jotka eivät ole esitettyyn tekoon syyllistyneet.
Ja toki tämä kappale esittää syyttömien rankaisua sillä muussa tapauksessa rangaistuksen esittämiselle sekä päämiehille että rangaistavaan tekoon osallistuneille ei olisi tarvinnut esittää erikseen.
Syyttömien israelilaisten lisäksi tämä Jumala myös yhdellä kertaa tuomitsee kaikki midialaiset kuolemaan, sen perusteella että jotkin näistä olivat "irstailleet" israelilaisten miesten kanssa.

Tämän yhden kappaleen aikana siis Jumala vaatii itselleen ihmisuhreja, surmaa omaa valituksi kutsumaansa kansaa tuhansittain, palkitsee surmatyöstä sekä tuomitsee kokonaisen kansakunnan kuolemaan koska hänen oma valittu kansansa oli tehnyt jotakin jota tämä jumala ei hyväksynyt.

Bilemin opetuksia velvollisuuksista

Numeri 23- 24

Bilemin päästyä perille rakennutti tämä seitsemän alttaria ja suoritti seitsemän uhrilahjaa Jumalalle. Se minkä takia mitään uhria taikka alttareita edes tarvitaan on kuitenkin hieman hämillistä, sillä mikäli Jumala lähetti Bilemin puhumaan Mooabin kuninkaalle niin tämä Jumalan asetus olisi ainoastaan voinut täyttyä mikäli Bilem näkisi näkyjä tältä jumalalta.
Mooabin kuningas ei kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen siihen mitä Bilemillä oli sanottavanaan, sillä kieltäytyi Jumala kiroamasta kansaa jonka tämä oli Egyptistä vapauttanut. Ei niin että tällä jumaluudella muutoin vaikuttaisi olevan mitään oman valitun kansansa surmaamista taikka kiroamista vastaan.

Tämä alttareiden rakentaminen, uhrien antaminen ja Jumalan kieltäytyminen pyynnöstä jonka Mooabin kuningas esittää toistuu hieman eri versioina kolmasti peräkkäin. Näistä viimeisellä kerralla Mooabin kuningas kieltää Bilemin ja käskee tämän poistumaan, minkä lisäksi Bilem esittää profetian israelilaisten valloitusretkien voitokkuudesta.
Muoto jossa tämä esitetään on täysin sama kuin hieman aiemmin kohta jossa Bilem kohtaa enkelin ratsastaessaan aasilla, eikä tämä kyseinen kappale ole läheskään ainut joka pitää sisällään tällaisen samanlaisen rakenteen.
Ongelmallinen tämä on tietenkin ainoastaan mikäli tätä kertomusta pitää totuudenmukaisena, mutta mikäli tämän katsoo olevan vertauskuva ja inspiroitua opetusta, siinä tapauksessa tämä metodi toimii varsin hyvin.

Mutta mikäli tämä kertomus pitää sisällään jonkinlaisen opetuksen niin mikä se mahtaa olla?
Opetus on kyseenalaistamaton Jumalan totteleminen oli kyse sitten omasta mielestä millaisesta asiasta tahansa. Tämän opetuksen löytäminen ei kertomuksesta itsestäänkään ole tietenkään vaikea löytää, mutta se on ilmoitettu varsin suoraan myös tekstissä itsessään seuraavasti:

[ Numeri 24:13. 'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. ]

Mikä tässä on kuitenkin merkillepantavaa on se seikka että tässä erotellaan teot jotka ovat hyviä teoista jotka ovat pahoja, siitäkin huolimatta että velvollisuus toimia esitetään jumalallisena käskynä. Tämä konsepti on hyvin erilainen kuin suurin osa siitä apologiasta johon tänä päivänä törmää, sillä tämä ei pois sulje sitä mahdollisuutta että käskyt joita Jumala antaa voivat olla pahoja.
Voisi kuitenkin sanoa että mentaliteetti joka tämän taustalla toimii on hyvin pitkältä samaa kyseenalaistamatonta ja totaalista omistautumista tälle jumaluudelle piittaamatta totaalisesti siitä mitkä tämän omistautumisen seuraukset ovat.

Raamattu on hyvin väkivaltainen teos ja argumentoinnissa sen esittämää oppia vastaan, moraalisena ja hyvänä elämänohjeena, on jotakin jota hyvin usein nostetaan esille. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa ja kritiikki jota esitetään on useimmiten täysin oikeutettua ja ansaittua, mutta kuitenkin jotakin jolla ei juurikaan ole merkitystä.
Tämä johtuu siitä että esimerkit joita annetaan ovat niin selkeällä tavalla ristiriitaisia nykypäivän käsitysten kanssa että ne ovat helposti sivuutettavissa.
Kaikkein suurimman ongelman aiheuttaa kuitenkin tämänkaltaiset lähestulkoon mitäänsanomattomat kappaleet joissa esitetään konsepteja joilla nämä esimerkkeinä käytetyt hirmuteot on oikeutettavissa.
Kyse ei ole oikeuttamisesta siinä mielessä että tämä tekisi teoista jotka Jumala käskee tehdä hyviä täysin automaattisesti, vaikkakin tämä on jotakin jota varsin usein argumentoidaan, vaan kyse on totalitaristisesta auktoriteetista jonka määräyksiä on toteltava riippumatta siitä mitä tämä auktoriteetti käskee tehdä. Oikeutus tulee sokeasta tottelevaisuudesta, ei siitä että teot joita tehdään olisivat itsesään oikeutettuja.

Mooabin aroilla

Mooses seurattuaan tarkasti Jumalan määräämää kansanpuhdistus kampanjaa päätyi Mooabin aroille. Baalak joka Mooabin arojakin vallitsi ei tästä ilmeisestäkään syystä ollut kovinkaan tyytyväinen, olihan israelilaiset totaalisesti, mutta Jumalan oikeuttamina, hävittäneet lukuisia kaupunkeja.
Niinpä kutsui hän avukseen manaajaa kiroamaan kansaa joka hänen porttejaan oli tullut kolkuttelemaan, noin kuvainnollisesti. Ei niin että jonkin kiroaminen joskus olisi muuta kuin kuvainnollista.

Mutta Bilem jolta apua lähdettiin hakemaan kieltäytyi kiroamasta israelilaisia sillä Jumala jolta hän vastausta pyysi oli samainen israelilaisten Jumala. Baalak ei kuitenkaan tästä ollut hyvillään vaan lähetti matkaan uuden seurueen luvaten suuremman palkkion. Tämä ei kuitenkaan Bilemin mieltä muuttanut.

Mutta mitä tapahtuikaan:
20. Niin Jumala tuli Bileamin tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon".

Niin Bilem sitten lähti näiden miesten matkaan, mutta hänen ratsastamansa aasi oli tavallista tottelemattomammalla päällä. Ensin poiketen tieltä peltoon, sen jälkeen likistäen Bilemin jalan kiviaitaa vasten ja lopulta asettuen maahan makaamaan.
Jokaisella kerralla Bilemin rangaistessa aasiaan tätä lyömällä.
Mutta aasi oli väistänyt tiellä olevaa enkeliä joka oli paljastanut miekkansa, sillä oli Herran viha syttynyt Bilemiä kohtaan. Bilem ei tietenkään ollut tätä enkeliä nähnyt, totta kai hänen oma syynsä sillä miten kukaan voi olla näkemättä näkymätöntä supernaturalistista olentoa joka seisoo keskellä tiellä. Ei ollut nimittäin Bilemin sallittu nähdä tätä enkeliä, mutta pienoisen juttutuokion jälkeen jossa Bilem keskusteli aasinsa kanssa, Jumala aukaisee Bilemin silmät näkemään myös enkelin joka tiellä seisoo ja tämä kertoo seuraavaa.

Niin enkeli puhui Bilemille:
32. Niin Herran enkeli sanoi hänelle: "Minkätähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti sinä olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani.

Minusta vaikuttaa jokseenkin oudolta että jakeessa 20 kehotetaan lähtemään matkalle Jumalan toimesta ja jakeessa 32 esitetään että matkalle lähteminen on Jumalan tahdon vastaista. Vaikuttaa jokseenkin epäilyttävältä ensin esittää jotakin ja sitten toimia jotakuta vastaan sen takia että tämä on tehnyt niin kuin on käskenyt.
Varsinkin kun myöhemmin kuitenkin sanoo että matkan jatkaminen on jotakin jota tulisi tehdä. Mikä tapahtuu jakeessa 34.

Tällainen järjestelmä jossa ensin kertoo mitä tulee tehdä, jonka jälkeen esittää että toimet joita on käskyn mukaan tehnyt johtaa rankaisemiseen, minkä jälkeen esittää että voi sittenkin tehdä mitä aluksi on sanonut mutta ainoastaan jos tekee tarkalleen niin kuin käsketään; vaikuttaa minusta manipuloimiselta joka itsesään on varsin epäeettistä, mutta siitä seuraa myös kysymys.
Minkä takia jokin jumaluus, mikäli sellainen olisi olemassa, vaivautuisi alistumaan tällaiseen?

Ei se mitään, imperialismi on ihan oikein!

Numeri 21 aloittaa kertomuksen siitä kuinka Mooses ja tämän joukkio lähtivät valloitusretkelle, mutta pyhitetylle sellaiselle.

Oli siis käynyt niin että Aradin kuningas oli ottanut muutaman israelilaisen vangikseen, sotatoimien seurauksesta joihinka tämä oli lähtenyt israelilaisia vastaan; näiden lähestyessä Aradin kuningaskunnan rajoja.
Niinpä Israel lupasi Jumalalle vihkiä Aradin kuningaskunnan tuhon omaksi. Ja Jumala katsoi että näin oli hyvä. Niin siis kävi ja israelilaiset tuhosivat täysin Aradin kuningaskunnan kaupungit, tietenkin Jumalan sallimana, oikeutetusti siis.

Minä en ole pasifisti joten en katso että sotatoimien aloittaminen vastauksena sotatoimiin olisi välttämättömästi perustelematonta taikka oikeuttamatonta.
Tässä tapauksessa oikeutus kuningaskunnan totaaliselle hävittämiselle oli se että nämä vangitsivat muutaman israelilaisen. Eikö vankien luovuttamisesta olisi ensin voitu neuvotella?

Mutta voi voi. Edomin kuningaskuntaa kiertäessään alkoi kansa valittamaan ja Jumala lähetti myrkkykäärmeitä israelilaisten sekaan ja paljon kansaa kuoli. Niin Mooses jälleen rukoili kansan puolesta ja Jumala neuvoi rakentamaan vaskisen käärmeen tangon päähän ja joka tätä käärmettä katsoi säästyi kuolemalta.
Tämä on varsin ongelmallinen monellakin tapaa.

Ensinnäkin tämä on ristiriidassa Genesiksen kanssa jossa käärme on kirottu eläin, tässä kuitenkin käärme on parantavan voiman lähde ja Jumalan toimet ovat niitä jotka aiheuttavat kansalle vahinkoa.

Jos tämä vaikuttaa tutulta olen liittänyt kuvan kyseisestä symbolista tekstiin: Cadeuceus. Kyseinen symboli on varsin yleisesti käytössä oleva symboli, joka symboloi parantamista.
Linkki kuvan alkuperäiseen lähteeseen löytyy linkit osiosta.

Kyseinen symboli on löydettävissä Mesobotamiasta, Babylonialaisista myyteistä kuten Gilgames joka pitää sisällään kertomuksen vedenpaisumuksesta, kuten Raamattukin. Joka antaa hyvän viitteen siihen että Raamattu on saanut vaikutteita kulttuureista ja niiden mytologioista jotka ilmenivät sen kirjoittamisen aikoihin.

Kun tämän jälkeen Raamattu lakkaa luettelemasta eri paikan nimiä, saapuu israelilaiset Pisgan huipun juurelle, josta Mooses lähetti sanan saattajan Siihonin, amorilaisten kuninkaan luokse.
Mutta arvaatteko miten kävi? Kyllä jälleen kerran kiellettiin israelilaisilta kulku vieraan maan lävitse ja amorilaiset lähtivät soraan israelilaisia vastaan.
Jälleen kuitenkin kävi niin että israelilaiset voittivat ja amorilaiset hävisivät taistelun. Näin israelilaiset tulivat valloittaneeksi amorilaisten maat ja asettuivat asumaan näiden kaupunkeihin.

Jostakin kumman syystä johtuen näistä valloitusretkistä tulee mieleen Mainilan laukaukset joista Neuvostoliitto syytti Suomea hyökkäämisestä sen alueelle.

Mutta Amorilaisten maat ja kaupungit eivät Moosekselle, israelilaisille eikä ilmeisestikään Jumalalle riittäneet, Mooses lähetti vakoilijoita Jaeseriin ja valloitta myös kaikki sen tytärkaupungit. Tämän jälkeen kääntyen Baasanin kuningasta vastaan ja valloittaen myös tämän maat. Niin sitten Jumala rohkaisi Moosesta näissä urotöissään.

Numeri 21: 34. Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käteesi hänet ja kaiken hänen kansansa ja maansa. Ja tee hänelle, niinkuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa."
35. Ja he voittivat hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen väkensä, päästämättä pakoon ainoatakaan. Niin he valloittivat hänen maansa.

Tämä ei ole ainoastaan imperialismia vaan tämä on imperialistinen rotupuhdistus joka suoritetaan tämän Jumalan oikeuttamana.

Vesi pula

Numeri 20 jatkaa hienoisen tauon jälkeen Mooseksen ja tämän retkikunnan matkaa halki tiettömien erämaiden.

Taas oli kansalla hätä ja alkoivat he valittamaan veden puutteesta mikä kansaa vaivasi. Heillä kun oli pelko suuri että kuolisivat karjansa kanssa erämaahan.
Mikä on mielestäni varsin hyvä syy valittaa.

Niin Mooses meni ilmestysmajalle, jonka luona Jumalalla oli tapana ilmestyä, ja niin sitten kävikin; että Jumala ilmestyi Moosekselle neuvoen tätä ottamaan Aaron mukaansa ja viemään kansa kallion luo.
Kallion luokse päästyään Mooses, Jumalan ohjeiden mukaan, iski sauvansa kallioon ja näin sai kansa sekä karja juodakseen.

Jälleen kerran kävi kuitenkin niin että tällä armeliaisuudella jota Jumala osoitti kansalle, oli kuitenkin kääntöpuolensa. Jotakin joka on varsin tyypillistä näille kertomuksille. Kansa sai sitä mistä puutettaan valitti, mutta Jumala kielsi koko sillä hetkellä elävältä sukupolvelta pääsyn maahan jonka tämä oli heille luvannut.
Mikä on mielestäni osoitus suhteellisuuden tajuttomuudesta jota epäoikeudenmukaisuudeksikin voisi sanoa.
Mikäli tämä kansa ei olisi saanut juodakseen se olisi kuollut autiomaahan joka tapauksessa, eikä olisi nähnyt tätä maata jonka Jumala oli luvannut. Joten ainoa tapa jolla tämä Jumala olisi edes voinut ohjata ketään maahan jonka Se oli luvannut, oli antaa kansalle ja sen karjalle juotavaa.
Tästä rankaiseminen on mielestäni varsin julmaa.

Niin israelilaiset saapuivat sitten Edomin kuningaskunnan rajalle, mutta Edomin kuningas kieltäytyi päästämästä israelilaisia alueelleen ja niinpä israelilaiset väistyivät ja päätyivät Hoorin vuorelle.

Niinpä Jumala ilmoittaa että Hoorin vuorella Aaron otetaan pois kansan keskuudesta, kansan julkeuden takia. Näin jälleen onnistutaan pääsemään tähän sijaiskärsimys ja tässä tapauksessa sijais uhrin asemaan, jossa Aaronin kuolema ihmisuhrina korvaa kansalaisten synnit tätä Jumalaa kohtaan.
Ajatus Jeesuksesta ei siis suinkaan ole ainutlaatuinen edes Raamatullisen opin sisällä, jonka lisäksi molemmat näistä kertomuksista ovat samasta syystä moraalittomia.

Tämän lisäksi kyseinen kohtaus pitää sisällään kohdan jossa Aaronin poika Eleasari pukeutuu kuolleen isänsä vaatteisiin. Tätä voidaan pitää kaiketi vertauskuvallisena, miksei myös ritualistisena, osoituksena siitä että Aaronin asema pappina on perimysoikeus.
Mikä tuo mukanaan yhden lisä ongelman, nimittäin kastijärjestelmän jossa oikeutus ja asema on saavutettavissa sen kautta kuka on, ei sen kautta minkä aseman on ansainnut tekojensa kautta. Joka hämmästyttävää kyllä pätee myös Jumalaan.