Tilapäisen ajatushäiriön korjaus

Vaikka kovin moni ei blogia lue taikka tätä viimeisintä päähänpistoani ole muutoinkaan nähnyt, ajattelin tästäkin huolimatta kirjoittaa tämän korjauksen johon olen päätynyt hieman tarkemman pohdinnan tuloksena.
Tämä korjaus koskee tuota esitystä blogin aihealueen laajentamisesta, joka oli mitä hirvittävimmällä tavalla ajattelemattomasta toteutettu ja totaalisesti tarpeeton muutos.

Se minkä takia minä ylipäätään tulin tehneeksi tämän muutoksen johtuu siitä että jo pitkän aikaa minua on enemmän kiinnostanut keskustelu joka koskee tätä hetkeä jossa me kulloinkin elämme, sen sijaan että aihealueena toimisi jokin historiallisesti merkittävä barbaaribeduiinien kirjoittama kansantaru-uskonnon opillinen teos.
Tämän ollessa yksi merkittävimmistä syistä joidenka takia blogin päivittäminen on jäänyt suurelta osin toteutumatta alkuperäisen ja uudelleenkin suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Ja tästä olen todella pahoillani.

Niinpä ajattelin korjata nämä kaksi asiaa yhdellä kertaa ja yhdistää mielipide kirjoitukset yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista asioista tähän blogiin, jolloin tämä blogi tulisi samalla päivitettyä useammin ja säännöllisemmin.
Toisin sanoen ajattelin säästää itseni siltä vaivalta että päivittäisin kahta eri blogia.

Tarkemmin ajateltuna tämä oli ehkäpä huonoin mahdollinen ratkaisumalli johon olisin koskaan voinut päätyä.
Johtuen siitä että tämänkaltainen blogi jonka sisältö on niinkin tarkasti määriteltyä kuin Raamattu kritiikki, on sellainen jonka lukijakunta kaikkein parhaimmassakin mahdollisessa tilanteessa on hyvin vähäinen. Periaatteessa jakautuen kahteen ryhmään, henkilöihin jotka jakavat oman käsitykseni uskonnoista joita ovat ainakin jokin osa ateisteista ja sitten ääriuskonnolliset henkilöt joidenka tarkoitus on ottaa selvää siitä mitä "saatanana kätyrit" maanpäällä milloinkin suunnittelevat ja ajattelevat.

Suurinta osaa ihmisistä tämänkaltainen sisältä ei kiinnosta ja hyvin monet näkevät uskontokritiikin jonkinlaisena hyökkäyksenä taikka fundamentalistisena uskontojen vastustamisena, jolloin nämä eivät myöskään lue blogin muuta sisältöä.

Näin ollen tunnusta oman epäonnistumiseni tämän asian kohdalla ja Raamatopsia palautuu takaisin sen alkuperäiseen muotoon. 

Mooses ja käytännön uhkavaatimus

5Mooses8

Koska toisto on opintojen äiti ja Raamattu ilmeisesti opettanut tämän opin kyseiselle äidille, toistaa Raamattu minkä toistamistaan ehtii edelleen saman vanhan kaavan mukaan tarinoitaan yhä vain uudelleen ja uudelleen.
Tosin tässä kohden jopa Raamattu tuntuu menevän hieman liiallisuuksiin, käytännössä kun toiston kohteena on aiemmin kerrottu tarina jonka toisinto, toistetaan vielä kerran, joka sinänsä on saavutus sekin.

Sitä täytyy vain ihmetellä että mitä tämänkin kokoelman koonneen editorin mielessä on liikkunut kun hän on kyhännyt tarinaa kasaan...... Pyhä Henkikö? 

Jos tästä kerronta kerrasta etsii parannusta aiemmin esitettyyn, saattaa lukija kuitenkin kokea karvaan pettymyksen..........ei niin että kovinkaan moni itseasiassa vaivautuisi Raamattua lukemaan.
Itsekin kirjoitan tätä blogia jonkinlaisesta masokistisesta velvollisuuden tunnosta ja itsepäisyydestä, tulihan sanottua että käyn lävitse koko Raamatun....... tosin tämäkin järjen riemuvoittona suoritettu lausunto alkaa jokseenkin kismittämään eikä aikataulukaan ole pitänyt missään muodossa...jotakin mitä pahoittelen.

Mutta siis parannuksiin.
No ainakin Raamattu onnistuu korottamaan uhkavaatimuksensa tasoa, lupaamalla enemmän.
Ja miten tämä on mahdollista?
Eikö lupaamalla enemmän päädytäkään osoittamaan anteliaisuutta, hyvää tahtoa ja välinpitämistä?

Ei tietenkään! Kuulaisuus ja sokea palvonta kun eivät ole valinnan kysymyksiä vaan jotakin mitä vaaditaan, jolloin tämän kuuliaisuuden ja palvonnan rikkomisesta seuraa rangaistus jota kuolemaksikin Raamatussa sanotaan....mitään muuta rangaistusta kun Raamattu ei tunne....no rampauttamista lukuun ottamatta.
Niinpä suurempi lupaus, tarkoittaa suurempaa uhkavaatimusta sillä palkinnon menettäminen on mittavampi, tämän muuten ollessa absoluuttinen Uudessatestamentissa, jossa sekä palkinto että uhkavaatimus ovat mittaamattomat.

Palataan kuitenkin Mooseksen pariin.
Tämä on varsin käytännöllinen tilanne, varsinkin kun muistaa että Mooseksen kuolema ennen tätä luvattua maata oli Jumalan toimesta ennustettua.
Tämä vaikuttaa vähän samalla tapaa käytännölliseltä kuin viimeisen Paavin valitseminen.
Paaviksi kun valittiin henkilö joka oli vastuussa epäsoveliaasta virka-aseman hyväksikäytöstä tavattujen pappien, pedofiilien, sijoittamisesta ja siirtämisestä seurakuntiin jotka eivät olleet saaneet nauttia tästä jumalan lahjasta ihmiskunnalle. Paavi kun nauttii diplomaattisesta immuniteetista toimiessa samalla valtion päämiehenä, jolloin syytteen nostaminen Paavia vastaan on jokseenkin mahdotonta.

Samalla tapaa Mooseksen ennustettu kuolema poistaa varsin käytännöllisesti sen mahdollisuuden että nämä lupaukset joita Mooses ilmoituksessaan lupasi jäisivät jostain syystä täyttymättä. Onhan hyvin mahdollista että Mooses on ymmärtänyt väärin mitä Jumala hänelle on sanonut ja kuollutta henkilöä on hieman paha saada vastaamaan mikäli nämä lupaukset jäävät täyttymättä.
Tosin pitäisihän ylöstempauksen olla tälle jumaluudelle ainakin uskonnollisesti täysin mahdollista jolloin zombi Mooses voitaisiin saada vastaamaan syytöksiin valheellisesta markkinoinnista, mikäli tällainen potentiaalinen tilanne pääsee kulminoitumaan totaaliseen fiaskoon.

Inspiraationa diktaattoreille??

5Mooses7

Tämä kyseinen kappale Raamattua vaikuttaa aivan siltä kuin se olisi plagioitu jonkun kansanmurhaa ja rotupuhdistusta suunnittelevan diktaattorin puheesta, juuri ennen kuin hän on käskenyt armeijaansa hyökkäämään puolustuskyvyttömän maalaiskylän kimppuun ja teloittamaan kaikki siellä asuvat aina vauvasta vaariin asti.
Tai sitten asia onkin niin että nämä diktaattorit ovat haalineet inspiraatiota Raamatusta, sillä edellä mainittua tarkoitusta varten inspiraation lähteitä Raamatusta kyllä löytyy hyvin paljon, eikä minkäänlaista tulkintaa edes tarvitse tehdä.

Tämä käsky hävittää koskee Raamatun tässä vaiheessa mainitsemia seitsemää kansakuntaa joiden kerrotaan olevan suurilukuisampia kuin israelilaiset ja sitä vahvistetaan vetoamalla jumalalliseen auktoriteettiin, sekä esitetään että tämä kansanmurha/ rotupuhdistus on oikeutettavissa siksi että tällä jumaluudella ei ole liittoa näiden kansakuntien kanssa.

Ja jälleen kerran tässä kohden vedotaan Egyptin orjuudesta pakenemiseen ja hirmutekoihin joita kyseisen jumaluuden esitetään tämän yhteydessä harrastaneen, muussa yhteydessä näitä hirmutekoja saatetaan kutsua ihmeiksi.

Raamattu vetoaa tässä kohden myös hyvinvointiin ja hedelmällisyyteen, niin ihmisten kuin maankin, esittäen että kukaan joka uskoo tähän Jumalaan ei sairastu tai kärsi hedelmättömyydestä ja niin ikään maa jota Jumalaan uskovat viljelevät on tuottoisaa.
Ongelma tässä on tietenkin se että mitään tällaista ei ole näyttänyt tapahtuvan mutta yksi vielä keskeisempi kysymys on se miksi tämän jumaluuden olisi mitään syytä esittää tällaisia lupauksia.
Kun ajattelee mikä tämän jumaluuden luonne on niin se yksinkertaisesti vain vaatii että sitä totellaan ja rankaisee mikäli sen pikkutarkkoja määräyksiä uhrimenoista, pukeutumisesta, viljelemisestä taikka kansanmurhan suorittamisesta ei noudateta pilkulleen.
Jolloin minkäänlaisen lupauksen tekeminen tälle kansalle näyttää olevan jokseenkin turhaa, niiden kun on joka tapauksessa alistuttava tälle jumaluudelle taikka muutoin se rankaisee sekä niitä jotka ovat tämän virheen tehneet sekä näiden läheisiä..... mikäli siis jokin tällainen jumala olisi olemassa.
Jos se tekisi jotakin hyvää näille ihmisille niin sen tarvitsisi ainoastaan tehdä jotakin hyvää ja esittää että tämä on jumalallisen armon osoitus.

Vähän samaan tapaan kun uskonnolliset henkilöt tekevät nykyään, monet kun ovat tajunneet etteivät he itseasiassa kykene osoittamaan että mitään jumaluutta itseasiassa olisi olemassa.

Tosin tämä "hyvyys" tässä kohden on hieman saman kaltaista hyvyyttä kuin sellaisessa tapauksessa jossa joku ensin potkii koiraansa ja tämän jälkeen ruokkii sen.
Itse en tosin sanoisi että ruokkiminen tässä tapauksessa olisi osoitus täydellisestä moraalista, mutta jostakin syystä uskonnollisilla henkilöillä ei ole mitään ongelmaa nähdä jumalallinen toiminta tällaisissa puitteissa absoluuttisen hyvyyden osoituksena.

Ja koska Raamattu on jos mitään niin todella johdonmukainen epäjohdonmukaisuudessaan niin tämä kappale loppuu jokseenkin ristiriitaisissa merkeissä johtuen siitä että aiemmin tämä samainen kertomuksessa esiintyvä henkilö kertoo kansalleen miten valloitettavista kaupungeista kylistä saatu sotasaalis on jaettava....ja montako neitsyttä kukin saa omakseen.
Sen sijaan tässä kerrotaan että sotasaaliin ottaminen on jumalalle kauhistus.

Tosin sen verran yhdenmukainen Raamattu sentään on että edelleenkin muut jumalankuvat käsketään polttamaan samalla kun Raamattu kehottaa armottomasti surmaamaan kaikki jättämättä ketään taikka mitään henkiin.

Jäkipyykkiä uhkauksilla ja lupauksilla

5Mooses6

Samoin kuin aiemminkin 5Mooses6 vahvistaa tätä ajatusta palkinnosta tässä elämässä, sen sijaan että tämä palkkio olisi jotkin joka odottaa kuoleman jälkeen taikka että tämä palkinto olisi jotakin materiaalitonta.

Se että tästä ollaan siirrytty hyvinkin äkkiä materiaalittomaan ja kuolemanjälkeiseen palkintoon ei ole kovinkaan merkillistä sillä kun näitä palkintoja ei näytä erityisemmin kasaantuvan, vaan myös ne jotka eivät palvo kyseistä jumaluutta tulevat toimeen ihan hyvin jos ei paremminkin, on jokseenkin helppoa osoittaa että tämän jumalan palvominen näyttää olevan yhtä tehokasta kuin itsekseen puhuminen.

Varsin ongelmalliseksi tämä muodostuu silloin kun kyseistä seikkaa käytetään todisteena tämän jumalan hyvyydestä ja siitä että sitä tulisi palvoa, kunnioittaa ja rakastaa.
Jos siis jokin muu toimii paremmin niin silloin tällaisen ajattelun pohjalta kyseinen tapa toimia on silloin parempia ja mikäli sen taustalla toimii uskonnollinen ideologia on tämä jumalolento silloin jokin jota on syytä palvoa, kunnioittaa ja rakastaa enemmän.

Raamattu kun ei tässäkään kohden kiellä muiden jumalien olemassaoloa, ainoastaan kieltää niiden palvomisen.

Nämä ovat kuitenkin hieman ristiriidassa keskenään, ainakin noin periaatteelliselata pohjalta.
Totalitaristisesta uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna mitään ristiriitaa ei tietenkään ole koska ainoa oikea tapa ajatella on se jonka uskonto esittää, piittaamatta täysin siitä mitkä tämän ajattelutavan konkreettiset seuraukset ovat kun sitä sovelletaan käytännössä.

Keskeisin ongelma tässä on rakastamisen vaatiminen.
Tämä on mielestäni yksi sellaisista asioista josta vertauksen tekeminen on jokseenkin hankalaa.
Käytännössä kun tämä esitetään siten että tämän jumaluuden esittämiä käskyjä on noudatettava välttämättömästi taikka tämä rankaisee tottelemattomuudesta, samalla kuitenkin tämä jumaluus pakottaa alaisensa toimimaan tietyllä haluamallaan tavalla jonka jälkeen se vaatii tulla rakastetuksi.

Paras vertaus tämän kaltaiselle jumaluudelle joka minulle tulee mieleen olisi sellainen tilanne jossa raiskaaja vaatii uhriaan rakastamaan itseään.
Tässä tosin kyseessä on ennemminkin mielen raiskaamisesta kuin mistään muusta.

Tätä esitystä lopuksi vahvistetaan uhkavaatimuksella sekä esimerkillä tästä uhkavaatimuksesta johon käytetään tässäkin kohdassa Egyptin orjuudesta pakenemista. Kyseisen kertomuksen ongelmista voi halutessaan lukea aiemmista tässä blogissa julkaisemistani kirjoituksista.

5Mooses5 Epilogi...vihdoinkin

Kun Raamattu sitten vihdoin pääsee näiden kymmenen käskyn ohitse, tai paremminkin kun minä pääsen niiden ohitse Raamattu kun ei käsittele kyseisiä käskyjä kovinkaan laajasti, päädytään perinteisempää Raamatun kerrontaa, taikka lähinnä oikeutukseen: Pelottelemiseen.

Varsin merkillistä tämä on moneltakin osin mutta ehkä kaikkein mielenkiintoisin seikka tämän osalta, se kuka tämän kokee mielenkiintoiseksi onkin sitten eri asia,  on se kuinka yleistä tämä on vielä tänä päivänä harjoitetun uskonnollisuuden taustalla.
Usein kun asiaa nimittäin kysyy uskonnolliselta henkilöltä, siis sitä miksi jonkun tulisi uskoa, vastaukseksi saa sen että uskosta palkitaan ikuisella elämällä.

Tämä on varsin outoa jos sitä ajattelee vähääkään pidemmälle.
Esimerkiksi miksi vastaus ei ole: Koska tämä usko on oikeudenmukainen tai Koska tämä uskomus on tosi.
Näihinkin toki päästään mikäli esittää ettei yksinkertaisesti vain kykene uskomaan johonkin ilman todennettavaa ja perusteltavissa olevaa syytä, mutta mikäli tätä asiaa kysyy avoimesti vastaukseksi ei saa useinkaan sellaisia esityksiä jotka viittaisivat tämän uskomuksen todellisuuteen taikka sen muussa yhteydessä esitettävään oikeudenmukaisuuteen ja moraaliin.

Tämä kertoo ainakin minulle siitä että hyvinkin monille uskon perimmäinen oikeutus ei ole se että tämä uskomus olisi oikeassa, että se olisi moraalisesti hyvä, eettisesti pätevä, oikeudenmukainen taikka että se vastaisi todellisuutta.
Sen sijaan kyse on pelosta siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, uskon vaatiminen edellytykseksi kun on uhkavaatimuksen asettamista koska tästä kieltäytymisestä kyseisen opin mukaan automaattisesti rangaistaan kaikkein ankarammalla mahdollisella tavalla.

Tosin palkinto tässä tapauksessa Raamatun osalta poikkeaa hyvin huomattavasti siitä mitä yllä olen esittänyt, onhan tämä jotenkin sidottava nykyaikaiseen uskonnon harjoittamiseen jotta tässä olisi edes jotakin mieltä.
Raamattu kun näiltä osin puhuu, 5Mooses5:33, kohdassa elämästä ja palkinnoista tässä elämässä ja rangaistuksista tässä elämässä ei kuoleman jälkeen.

Kymmenestä viimeistä viedään

5Mooses 5 Kymmenen käskyä..... kymmenes käsky.
>>> 21. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoansa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartansa, härkäänsä, aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa. <<<

Koska aiemmin taisin jo käsitellä tässäkin mainittavan orjuuden ja tulin toivottavasti sanoneeksi ettei varastamisen kieltämisessä ole juurikaan mitään ongelmallista, niin tämän viimeisen käskyn läpi käymiseen ei kaiketi tarvitse paljoa rivejä käyttää.

Toki varsin merkillistä on se että mikäli jokin kaikkitietävä ja kaikkivoipa jumala olisi olemassa, joka päättäisi eräänä päivänä esittää ohjeita miten ihmisten tulisi elää, ettei tämä tullut maininneeksi näissä esimerkiksi sitä että toisen ihmisen katsominen omaisuudeksi on väärin.

Vaikka sovinismi ei olekaan Raamatun teksteille epätyypillistä niin aiemmista käskyistä ei tästä juurikaan voi löytää viitteitä, mutta tältäkään osalta Raamattu ei jätä ketään kylmäksi edes kymmenen käskyn suhteen.
 Ajattelin tästä syystä ottaa tämän kyseisen seikan pääasiaksi tämän käskyn osalta, samojen esitysten toistaminen orjuudesta ja epäinhimillisyydestä ihmiskuntaa kohtaan yleisesti kun esiintyvät niin usein että nämä aiheet alkavat jo hieman pitkästyttämään.

Ensimmäinen ja kaikkein selkein tästä löydettävä esitys on se että vaimo on miehensä omaisuutta.
Tämä ei ole mikään harvinainen ajattelutapa edes nykyaikana, silloin jos puhutaan ns: karismaattisista uskonnollisista liikkeistä ja varsin tavanomaista tämä on vanhoillisissa kirkkokunnissa kuten mormonien ja lestadiolaisten keskuudessa.
Erikoinen käsitys tämä ei kuitenkaan ole kristillisyydessä muutoinkaan mutta samoin kun monet muut, enemmän taikka vähemmän keskeiset opit, ihmisillä näyttää olevan kummallisen tavanomaista se että suurin osa näistä opillisista, pyhiksikin usein julistetuista esityksistä, voidaan yksinkertaisesti vain jättää totaalisesti vaille huomiota.
Ei niin että minulla olisi mitään sitä vastaan ettei uskonnollista oppia oteta täysin vakavasti, minä kun en missään tapauksessa esitä tätä siksi että toivoisin Raamatun oppeihin uskovien aloittavan naisten sortamisen siten kuin heidän pyhä kirjansa opettaa oikein olevan.

Toinen jokseenkin harvinainen mahdollisuus nousee esiin myös tästä esityksestä, harvinainen siksi että en ole koskaan kuullut kenenkään esittävän mitään tällaista ja kaikkein lähin konkreettinen esimerkki tästä on todennäköisimmin löydettävissä islamistista valtiosta.
Tosin tämä esipuhe saattaa antaa hieman liioitellun vaikutelman asiasta.

Joka tapauksessa on täysin mahdollista, tosin hieman tulkitsemalla, esittää että naiset eivät kuulu joukkoon lähimmäiset.
Tämä johtuen siitä että esitys koskee sitä ettei lähimmäisen vaimoa saa himoita, Raamattu kun ei ole kovinkaan suvaitsevainen lesbojakaan kohtaan niin kyseiseen tilanteeseen tätä ei kaiketi ainakaan minkään ortodoksisen näkemyksen mukaan voida soveltaa.
Hippi Raamatussa tämäkin tosin voi olla mahdollista.
Ei niin että minulla on mitään hippejä vastaan.,,,,, Tosin ajatus hippi Raamatusta jostain syystä saa minut ajattelemaan Raamattua jonka tekstit on sorvattu kannabiksen lehdille ja nidottu kirjaksi.

No mutta takaisin aiheeseen.
Tämä edellinen, ei hipeistä vaan naisista, kun on esimerkiksi ongelmallinen sen suhteen että mikäli naiset eivät lukeudu lähimmäisiin, niin käsky: Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi; ei tässä tapauksessa esim: koskisi ollenkaan naisia.
Tällöin valehteleminen joka kohdistuu naiseen olisi sallittua ja esim: nykyajan noitavainot Afrikassa joissa aivan oikeasti ihmisiä syytetään noituudesta ja usein miten syytöksen kohteena on nainen taikka tyttö lapsi, on jotakin jonka oikeuttamiseen tällaista voisi aivan hyvin käyttää.

Vääryyksiä tappamassa

Kymmenen käskyä 5Mooses5:

>>>17. Älä tapa.
>>>18. Älä tee huorin.
>>>19. Älä varasta.
>>>20. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Koska näiden kohdalla Raamattu ei anna mitään erityistä jumallista ohjeistusta, vahvistamaan erikseen annetun jumalallisen määräyksen, taikka erityisemmin laajenna taikka käsittele kyseisiä käskyjä ajattelin käydä nämä samaan tapaan lävitse hieman lyhyemmin.
Tämän erityisen lyhyen ja ytimekkään sisällön tuotoksen tuloksena olen ainakin omalta kohdaltani vakuuttunut yhdestä seikasta. Nämä ohjeet ja periaatteet ovat sellaisia joita ei tarvinnut edes barbaaribeduiineille erikseen selittää taikka erikseen määrätä, vaan sen sijaan nämä ovat sellaisia käytännön periaatteista jotka olivat myös tuolloin itsestään selvyyksiä.
Pois lukien näistä viimeinen: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi; mutta siitä lisää vasta lopuksi.

Edellisen käytännössä tarkoittaen sitä ettei mitään oppia tarvinnut erikseen muodostaa näiden eettisten ja moraalisten säännöstöjen esittämiseen, vaan ne olivat hyväksyttyjä käytäntöjä ennen kuin kukaan sai päähänsä koota nämä kansantarut samoihin kansiin.

Ainoa varsinainen ongelma on se, ettei näille esityksille anneta minkäänlaisia oikeutuksia. Mikä ei ole niinkään ongelma yksinomaan kymmenen käskyn suhteen, vaan jotakin joka ruton lailla vaivaa koko Raamattua.
Niin ikään otsikko ei ole tässä suhteessa kovinkaan virheellinen sillä hyvin harvoin Raamattu tuntee mitään muuta rangaistuksen muotoa kuin kuolemantuomio.

Tietenkin tämä on jokseenkin kohtuutonta silloin kun ainoa rikkomuksen tuloksena syntynyt paha, on mielipaha, niin kuin aviorikoksen, taikka huorin tekemisen kohdalla sattuu olemaan. Ei niin että minä olisin hyväksymässä kuolemantuomiota muidenkaan rikosten kohdalla, kaksi väärää tekoa kun ei tee tilanteesta hyvää, periaate jota Raamattu myös omissa opeissaan jokseenkin vahvasti korostaa........ ja jotakin jolle koko kristillinen usko perustuu.

Mikä on sitten erilaista kohdassa 5Mooses5:20, jossa sanotaan: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Ja kysymys jolla tähän kysymystä voidaan valaista on seuraava: Miksi lisätä sana "lähimmäisestäsi" sen sijaan että esitettäisiin väärän todistuksen antamisen olevan itsessään väärin?
Monet kristityt, koska muiden uskonnon edustajien kanssa harvemmin tulee uskonnosta keskusteltua, esittävät usein että Koraanissa muslimeille annetaan oikeus valehdella ja teeskennellä hyväksymistä niitä kohtaan jotka ovat harhaoppisia.
Tämä toki pitää täysin paikkansa mutta tätä kyseistä käskyä; "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi", voidaan käyttää täysin samassa tarkoituksessa.

Ainoa mitä tarvitsee tämän käskyn lisäksi hyväksyä on ajatus siitä että jokin taikka jotkin ryhmät eivät kuulu tähän sisäpiiriin nimeltä "lähimmäiset". Mikä käytännössä tarkoittaa sitä että yhden uskonnollisen lahkon edustajat voivat katsoa että lähimmäisiä ovat ainoastaan ne jotka jakavat saman käsityksen uskosta.
Jolloin väärän todistuksen antaminen niistä jotka eivät ole osa kyseistä lahkoa, voidaan oikeuttaa täysin ilman että tätä esitettyä sääntöä rikottaisiin millään tavalla.
Toki Raamattu ei kehota toimimaan edellä mainitulla tavalla, joten se voitaneen kaiketi laskea jonkinlaiseksi eduksi tässä asiassa.... no ainakin verrattaessa Koraaniin.

Tosin tämä vertaus on vähän sama jos esitettäisiin että olihan Natsi-Saksan tiet paremmassa kunnossa kuin Stalinin Neuvostoliitossa.