Kymmenen käskyä 5Mooses5:
>>>17. Älä tapa.
>>>18. Älä tee huorin.
>>>19. Älä varasta.
>>>20. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Koska näiden kohdalla Raamattu ei anna mitään erityistä jumallista ohjeistusta, vahvistamaan erikseen annetun jumalallisen määräyksen, taikka erityisemmin laajenna taikka käsittele kyseisiä käskyjä ajattelin käydä nämä samaan tapaan lävitse hieman lyhyemmin.
Tämän erityisen lyhyen ja ytimekkään sisällön tuotoksen tuloksena olen ainakin omalta kohdaltani vakuuttunut yhdestä seikasta. Nämä ohjeet ja periaatteet ovat sellaisia joita ei tarvinnut edes barbaaribeduiineille erikseen selittää taikka erikseen määrätä, vaan sen sijaan nämä ovat sellaisia käytännön periaatteista jotka olivat myös tuolloin itsestään selvyyksiä.
Pois lukien näistä viimeinen: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi; mutta siitä lisää vasta lopuksi.
Edellisen käytännössä tarkoittaen sitä ettei mitään oppia tarvinnut erikseen muodostaa näiden eettisten ja moraalisten säännöstöjen esittämiseen, vaan ne olivat hyväksyttyjä käytäntöjä ennen kuin kukaan sai päähänsä koota nämä kansantarut samoihin kansiin.
Ainoa varsinainen ongelma on se, ettei näille esityksille anneta minkäänlaisia oikeutuksia. Mikä ei ole niinkään ongelma yksinomaan kymmenen käskyn suhteen, vaan jotakin joka ruton lailla vaivaa koko Raamattua.
Niin ikään otsikko ei ole tässä suhteessa kovinkaan virheellinen sillä hyvin harvoin Raamattu tuntee mitään muuta rangaistuksen muotoa kuin kuolemantuomio.
Tietenkin tämä on jokseenkin kohtuutonta silloin kun ainoa rikkomuksen tuloksena syntynyt paha, on mielipaha, niin kuin aviorikoksen, taikka huorin tekemisen kohdalla sattuu olemaan. Ei niin että minä olisin hyväksymässä kuolemantuomiota muidenkaan rikosten kohdalla, kaksi väärää tekoa kun ei tee tilanteesta hyvää, periaate jota Raamattu myös omissa opeissaan jokseenkin vahvasti korostaa........ ja jotakin jolle koko kristillinen usko perustuu.
Mikä on sitten erilaista kohdassa 5Mooses5:20, jossa sanotaan: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Ja kysymys jolla tähän kysymystä voidaan valaista on seuraava: Miksi lisätä sana "lähimmäisestäsi" sen sijaan että esitettäisiin väärän todistuksen antamisen olevan itsessään väärin?
Monet kristityt, koska muiden uskonnon edustajien kanssa harvemmin tulee uskonnosta keskusteltua, esittävät usein että Koraanissa muslimeille annetaan oikeus valehdella ja teeskennellä hyväksymistä niitä kohtaan jotka ovat harhaoppisia.
Tämä toki pitää täysin paikkansa mutta tätä kyseistä käskyä; "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi", voidaan käyttää täysin samassa tarkoituksessa.
Ainoa mitä tarvitsee tämän käskyn lisäksi hyväksyä on ajatus siitä että jokin taikka jotkin ryhmät eivät kuulu tähän sisäpiiriin nimeltä "lähimmäiset". Mikä käytännössä tarkoittaa sitä että yhden uskonnollisen lahkon edustajat voivat katsoa että lähimmäisiä ovat ainoastaan ne jotka jakavat saman käsityksen uskosta.
Jolloin väärän todistuksen antaminen niistä jotka eivät ole osa kyseistä lahkoa, voidaan oikeuttaa täysin ilman että tätä esitettyä sääntöä rikottaisiin millään tavalla.
Toki Raamattu ei kehota toimimaan edellä mainitulla tavalla, joten se voitaneen kaiketi laskea jonkinlaiseksi eduksi tässä asiassa.... no ainakin verrattaessa Koraaniin.
Tosin tämä vertaus on vähän sama jos esitettäisiin että olihan Natsi-Saksan tiet paremmassa kunnossa kuin Stalinin Neuvostoliitossa.
keskiviikkona, huhtikuuta 11
torstaina, huhtikuuta 5
5/10 Sokeaa omistautumista itsensä uhraamiselle
Neljäs käsky 5Mooses5:
>>> 16. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. <<<
Vaikka minulla ei missään mielessä ole mitään sitä vastaan että osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, siinä tapauksessa että vanhemmat ovat ansainneet tulla kunnioitetuksi, niin tämän kyseisen käskyn osalta Raamattu osoittaa yhden sen kaikkein selkeimmän puutteen.
Tämä käsky kun ei oikeuta missään muodossa sitä miksi vanhempiaan tulisi kunnioittaa jonka lisäksi se esittää uhkavaatimuksen siinä tapauksessa ettei osoita kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, täysin riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei.
Uhkavaatimus tässä kohden tulee siitä että mikäli tätä käskyä ei noudata, edelleen riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei, viittaa tämä jokseenkin selkeästi siihen että tälaisessa tapauksessa ei elä kauaa taikka saavuta menestystä.
Tämä samainen kohta on kuitenkin ongelmallinen myös siksi että se ei lupaa palkintoa taikka uhkaa rangaistuksella kuoleman jälkeen, vaan sen sijaan lupaa palkintoja tässä elämässä ja uhkaa rangaistuksilla tässä elämässä.
Tämä ei tietenkään olisi mitenkään ongelmallista siinä tapauksessa että jokin jumala olisi olemassa ja tämä aktiivisesti palkitsisi esitettyjen käskyjen noudattamisesta ja rankaisisi niiden noudattamatta olemisesta, mutta kuten hyvin monet uskonnolliset liikkeet ovat huomanneet tällaista ei näytä tapahtuvan.
Sen sijaan näyttää hyvin vahvasti siltä että me elämme maailmankaikkeudessa joka toimii sellaisella tavalla jolla sen olettaisi toimivan mikäli minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, tai mikäli jokin jumala tai jumalia on olemassa ei niiden olemassaololla vaikuta olevan ainakaan meille mitän merkitystä.
Näin jälkihuomautuksen muodossa sanottakoon sen verran että henkilökohtaisesti minä pidän sokeaa omistautumista ja luottamusta kaikissa tapauksissa..... potentiaalisesti haitallisena.
Tämä johtuu siitä että mikäli asettaa itsensä asemaan jossa antautuu täysin toisen päätöksenteon vietäväksi, oli kyseessä sitten vanhemmat, ystävät, sukulaiset taikka sitten jokin käsitys jumaluudesta, on tilassa jossa joku toinen voi hyvin helposta käyttää hyväkseen tätä tilaa.
Uskontojen kohdalla esim: mikäli luottaa täysin siihen mitä saarnastuolissa keikkuva jumalanpuhemieheksi julistautunut henkilö sanoo, saattaa joissakin tapauksissa antautua sellaisen henkilön armoille joka täysin piittaamattomasti käyttää kyseistä henkilöä hyväkseen.
Jotakin josta on olemassa hyvin paljon esimerkkejä.
Tosin rehellisyyden nimissä on mainittava ettei uskonnot ole missään tapauksessa ainoa keino hyväksikäyttää ihmisten luottamusta, mutta se on yksi, omasta mielestäni, laajimmalle levinnyt ja yleisin hyväksikäytön muoto.
>>> 16. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. <<<
Vaikka minulla ei missään mielessä ole mitään sitä vastaan että osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, siinä tapauksessa että vanhemmat ovat ansainneet tulla kunnioitetuksi, niin tämän kyseisen käskyn osalta Raamattu osoittaa yhden sen kaikkein selkeimmän puutteen.
Tämä käsky kun ei oikeuta missään muodossa sitä miksi vanhempiaan tulisi kunnioittaa jonka lisäksi se esittää uhkavaatimuksen siinä tapauksessa ettei osoita kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, täysin riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei.
Uhkavaatimus tässä kohden tulee siitä että mikäli tätä käskyä ei noudata, edelleen riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei, viittaa tämä jokseenkin selkeästi siihen että tälaisessa tapauksessa ei elä kauaa taikka saavuta menestystä.
Tämä samainen kohta on kuitenkin ongelmallinen myös siksi että se ei lupaa palkintoa taikka uhkaa rangaistuksella kuoleman jälkeen, vaan sen sijaan lupaa palkintoja tässä elämässä ja uhkaa rangaistuksilla tässä elämässä.
Tämä ei tietenkään olisi mitenkään ongelmallista siinä tapauksessa että jokin jumala olisi olemassa ja tämä aktiivisesti palkitsisi esitettyjen käskyjen noudattamisesta ja rankaisisi niiden noudattamatta olemisesta, mutta kuten hyvin monet uskonnolliset liikkeet ovat huomanneet tällaista ei näytä tapahtuvan.
Sen sijaan näyttää hyvin vahvasti siltä että me elämme maailmankaikkeudessa joka toimii sellaisella tavalla jolla sen olettaisi toimivan mikäli minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, tai mikäli jokin jumala tai jumalia on olemassa ei niiden olemassaololla vaikuta olevan ainakaan meille mitän merkitystä.
Näin jälkihuomautuksen muodossa sanottakoon sen verran että henkilökohtaisesti minä pidän sokeaa omistautumista ja luottamusta kaikissa tapauksissa..... potentiaalisesti haitallisena.
Tämä johtuu siitä että mikäli asettaa itsensä asemaan jossa antautuu täysin toisen päätöksenteon vietäväksi, oli kyseessä sitten vanhemmat, ystävät, sukulaiset taikka sitten jokin käsitys jumaluudesta, on tilassa jossa joku toinen voi hyvin helposta käyttää hyväkseen tätä tilaa.
Uskontojen kohdalla esim: mikäli luottaa täysin siihen mitä saarnastuolissa keikkuva jumalanpuhemieheksi julistautunut henkilö sanoo, saattaa joissakin tapauksissa antautua sellaisen henkilön armoille joka täysin piittaamattomasti käyttää kyseistä henkilöä hyväkseen.
Jotakin josta on olemassa hyvin paljon esimerkkejä.
Tosin rehellisyyden nimissä on mainittava ettei uskonnot ole missään tapauksessa ainoa keino hyväksikäyttää ihmisten luottamusta, mutta se on yksi, omasta mielestäni, laajimmalle levinnyt ja yleisin hyväksikäytön muoto.
tiistaina, huhtikuuta 3
Levon säätelyä aina orjuuteen asti, 4/10
Neljäs käsky: 5Mooses5:
>>>12. Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
14. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
15. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän. <<<
Myöskin tämä käsky on joutunut huomattavalle laihdutuskuurille sen nyttemmin sisältyessä käskyyn: Pyhitä lepopäivä.
Tokihan sen on ollut välttämätön muuttua mm: siksi että tuo kohta orjien levosta saattaa vaikuttaa varsin kummalliselta yhteiskunnassa joka itseasiassa on kieltänyt toisen ihmisen pitämisen omaisuutena. Tämän johdasta olisikin hieman kiusallista esittää tätä käskyä kyseisessä muodossa, sillä se saattaisi antaa kuvan siitä että orjuuden katsottaisiin sittenkin olevan oikeutettua.
Mikä saattaa myös olla syynä sisällön muutokseen tässä kohdassa, sillä toisin kuin tämä kyseinen teksti, aiemmat versiot käyttävät täysin samoja sanoja puhuessaan palvelioista joita jollakulla on ja Egyptissä orjuudessa olevista juutalaisista.
Tarkoittaen sitä että mikäli joku mahdollisesti haluaa kritisoida sitä ettei tämä kohta Raamatusta puhu orjuudesta, niin se johtuu siitä että kyseinen kohta on käännöksessä muutettu muotoon jossa se on, ei siitä etteikö se aiemmin viitannut palvelijoilla orjiin jotka joku omisti.
Eikä tämä muutos tietenkään ole sellainen josta olisi mitään syytä esittää kritiikkiä, noin opin sisällön kannalta, sillä kun uskonnollinen dogma muuttuu hieman inhimillisempään suuntaan sen barbaarisesta ja epäinhimisestä lähtökohdasta ainakin jotakin parannusta on tapahtunut.
Vaikka sisältö on muuttumassa hieman siedättävämpään oloasuun, no ainakin tämän asian kohdalla, niin se että sisältä muuttuu ajan myötä on myös hyvä argumentti sille että kyseinen teksi on sekä muuttunut aiemmasta että tulee muuttumaan tulevaisuudessa.
Tarkoittaen sitä että tämä opus ei ole kokoelma absoluuttisia totuuksio taikka objektiivisia moraalisääntöjä, vaan sen sijaan pitää sisällään esityksiä joita kulttuurinen konteksti muokkaa ajan saatossa täysin samalla tapaa kuin mitä tahansa muutakin ideologiaa.
Ongelma uskontojen kohdalla on se että niiden dogmaattinen luonne estää kyseistä tekstiä ja sen sisältämiä oppeja muuttumasta riittävän nopeasti, johtuen siitä että muussa tapauksessa tämä muutos on niin huomattava että sen ristiriitaisuus on helppo osoittaa.
Tästä johtuen uskonnot toimivat kanavana joka kuljettaa antiikista nykypäivään käsityksiä ja ideologisia näkemyksiä jotka hidastavat yhteiskunnallista kehitystä pitämällä yllä näitä "perinteisiksi" esitettyjä arvoja jotaka on kaivettu pronssiajalla eläneiden barbaarien pyhästä kirjasta.
Tämä ajatus siitä että palataan "parempaan aikaan", omille juurille josta ollaan lähdetty liikkeelle ja tässä tapauksessa ideologian juurille, on se mentalisteetti joka johtaa ,jos ei kehityksen pysähtymiseen niin ainakin sen hidastumiseen.
Toki tämä sisältää muitakin penemmän koko luokan eroavaisuuksia nyky-yhtesikuntaan verrattaessa, kyseistä lepopäivää kun ei juurikaan yhtesikunnassa tunneta, työlaki ja käytännöllisyyden vaatumukset ovat jotakin jotka näyttävät tässäkin asiassa vienneen voiton.
En tietenkään tarkoita tässä sitä että työlaki olisi ongelmaton taikka että käytännöllisyyttä välttämättä tässä kohdin katsottaisiin työntekijän näkökulmasta..... mutta tämä saattaa olla heiman väärä blogi kyseiseistä yhtesikunnallisista seikoista puhumiseen.
Joka tapauksessa palataan aiheeseen.
Viimeinen kohta jonka tämän käskyn osalta mainitsisin on tuo viimeinen kohta jossa mainitaan Jumalan johdattaneen israelilaiset pois Egyptistä.
Mikä sinällään on totta, no ainakin Raamatun tarinan mukaan, mutta ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa.
Tässä kyseisessä tilanteessa kun Jumala nimienomaisesti paadutti faaraon sydämen jotta tämä ei päästäisi israelilaisia pois Egyptin orjuudesta, oikeuttaakseen ihmetekojen suorittamisen joka tässä yhteydessä tarkoittaa tietenkin vitsauksia joilla Jumala kuritti Egyptin kansalaisia.
>>>12. Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
14. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
15. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän. <<<
Myöskin tämä käsky on joutunut huomattavalle laihdutuskuurille sen nyttemmin sisältyessä käskyyn: Pyhitä lepopäivä.
Tokihan sen on ollut välttämätön muuttua mm: siksi että tuo kohta orjien levosta saattaa vaikuttaa varsin kummalliselta yhteiskunnassa joka itseasiassa on kieltänyt toisen ihmisen pitämisen omaisuutena. Tämän johdasta olisikin hieman kiusallista esittää tätä käskyä kyseisessä muodossa, sillä se saattaisi antaa kuvan siitä että orjuuden katsottaisiin sittenkin olevan oikeutettua.
Mikä saattaa myös olla syynä sisällön muutokseen tässä kohdassa, sillä toisin kuin tämä kyseinen teksti, aiemmat versiot käyttävät täysin samoja sanoja puhuessaan palvelioista joita jollakulla on ja Egyptissä orjuudessa olevista juutalaisista.
Tarkoittaen sitä että mikäli joku mahdollisesti haluaa kritisoida sitä ettei tämä kohta Raamatusta puhu orjuudesta, niin se johtuu siitä että kyseinen kohta on käännöksessä muutettu muotoon jossa se on, ei siitä etteikö se aiemmin viitannut palvelijoilla orjiin jotka joku omisti.
Eikä tämä muutos tietenkään ole sellainen josta olisi mitään syytä esittää kritiikkiä, noin opin sisällön kannalta, sillä kun uskonnollinen dogma muuttuu hieman inhimillisempään suuntaan sen barbaarisesta ja epäinhimisestä lähtökohdasta ainakin jotakin parannusta on tapahtunut.
Vaikka sisältö on muuttumassa hieman siedättävämpään oloasuun, no ainakin tämän asian kohdalla, niin se että sisältä muuttuu ajan myötä on myös hyvä argumentti sille että kyseinen teksi on sekä muuttunut aiemmasta että tulee muuttumaan tulevaisuudessa.
Tarkoittaen sitä että tämä opus ei ole kokoelma absoluuttisia totuuksio taikka objektiivisia moraalisääntöjä, vaan sen sijaan pitää sisällään esityksiä joita kulttuurinen konteksti muokkaa ajan saatossa täysin samalla tapaa kuin mitä tahansa muutakin ideologiaa.
Ongelma uskontojen kohdalla on se että niiden dogmaattinen luonne estää kyseistä tekstiä ja sen sisältämiä oppeja muuttumasta riittävän nopeasti, johtuen siitä että muussa tapauksessa tämä muutos on niin huomattava että sen ristiriitaisuus on helppo osoittaa.
Tästä johtuen uskonnot toimivat kanavana joka kuljettaa antiikista nykypäivään käsityksiä ja ideologisia näkemyksiä jotka hidastavat yhteiskunnallista kehitystä pitämällä yllä näitä "perinteisiksi" esitettyjä arvoja jotaka on kaivettu pronssiajalla eläneiden barbaarien pyhästä kirjasta.
Tämä ajatus siitä että palataan "parempaan aikaan", omille juurille josta ollaan lähdetty liikkeelle ja tässä tapauksessa ideologian juurille, on se mentalisteetti joka johtaa ,jos ei kehityksen pysähtymiseen niin ainakin sen hidastumiseen.
Toki tämä sisältää muitakin penemmän koko luokan eroavaisuuksia nyky-yhtesikuntaan verrattaessa, kyseistä lepopäivää kun ei juurikaan yhtesikunnassa tunneta, työlaki ja käytännöllisyyden vaatumukset ovat jotakin jotka näyttävät tässäkin asiassa vienneen voiton.
En tietenkään tarkoita tässä sitä että työlaki olisi ongelmaton taikka että käytännöllisyyttä välttämättä tässä kohdin katsottaisiin työntekijän näkökulmasta..... mutta tämä saattaa olla heiman väärä blogi kyseiseistä yhtesikunnallisista seikoista puhumiseen.
Joka tapauksessa palataan aiheeseen.
Viimeinen kohta jonka tämän käskyn osalta mainitsisin on tuo viimeinen kohta jossa mainitaan Jumalan johdattaneen israelilaiset pois Egyptistä.
Mikä sinällään on totta, no ainakin Raamatun tarinan mukaan, mutta ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa.
Tässä kyseisessä tilanteessa kun Jumala nimienomaisesti paadutti faaraon sydämen jotta tämä ei päästäisi israelilaisia pois Egyptin orjuudesta, oikeuttaakseen ihmetekojen suorittamisen joka tässä yhteydessä tarkoittaa tietenkin vitsauksia joilla Jumala kuritti Egyptin kansalaisia.
tiistaina, maaliskuuta 27
Kolmas kymmenestä
Kolmas käsky: 5Mooses:
>>> 11. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka >>>hänen nimensä turhaan lausuu.
Tämä kyseinen käsky vaikka ei sisälläkään juuri mitään itsessään merkityksellistä saavuttaa jokseenkin merkityksellisen aseman mikäli tätä katsotaan uskonnollisen argumentaation kautta.
Kun kysymys on siitä millaisia argumentteja Jumalan olemassaolosta annetaan ja mikäli vaivautuu vertaamaan eri argumentteja keskenään, niin hyvin äkkiä huomaa sen että on löydettävissä satoja eri uskonnon muotoja jotka ovat täysin ristiriidassa keskenään vähintääkin jonkin asian suhteen.
Tämä tarkoittaa myös sitä että suurin osa esitetyistä käsityksistä on välttämättömästi väärässä, johtuen yksinkertaisesti siitä että ne ovat ristiriitaisia keskenään.
Näin ollen lähestulkoon jokainen uskonnollinen liike, jos ei kaikki, argumentoimalla oman uskonnollisen käsityksensä puolesta, esittävät oman asemansa välttämättömästi valheellisesti joiltakin osin. Poislukien tietenkin sitä yhtä joka on absoluuttisesti oikeassa..... jotakin jonka kukin eriävä uskonnollinen liike omalta kohdaltaan väittää saavuttaneensa.
Edellisen tarkoittaessa sitä että suurin osa myös niistä jotka itseasiassa kutsuvat itseään kristillisiksi, välttämättömästi rikkovat tätä käskyä, sillä he käyttävät jumalan nimeä harhaoppinsa esittämiseen.
Jolloin välttämättömästi tästä nousee kysymykseksi se että mikäli nämä lausuvat edellisen ollessa totta turhaan Jumalan nimen: Missä ovat ne rangaistukset joita Jumalan esitetään antavan?
Sen sijaan että tämä Jumala näyttäisi rankaisevan henkilöitä jotka puhuvat hänen nimissään, ilmeisenä pääasiallisena tarkoituksena rikastua muiden kustannuksella, näyttää tämä Jumala lähes poikkeuksetta palkitsevan tällaiset henkilöt vaikka näiden esittämä sanoma olisikin ristiriidassa toistensa kanssa. Minkä lisäksi ainoat henkilöt jotka näyttävät kärsivän ovat ne tavalliset ihmiset jotka uskonsa kautta sokeasti luottavat siihen mitä nämä "jumalan kutsumat" saarnaajat alttarinsa takaa saarnaavat.
Lisä ongelmia tähän vyyhtiin tuo tietenkin se ettei kenelläkään varsinaisesti ole olemassa minkäänlaista käsitystä mitä alkuoeräiset tekstit joista Raamattu on käännetty itseasiassa sanovat, alkuperäisiä tekstejä kun ei ole olemassa.
Mikä tarkoittaa sitä ettei kukaan uskonnollinen henkilö joka oikeuttaa uskonsa ja jumalan palvonnan Raamatun perusteella, voi olla varma siitä onko hänen harjoittamansa uskonto sellainen joksika se on alunperin tarkoitettu vaiko ei.
Jolloin kaikkein syvimmän ja kyseenalaistamattomimman uskon omaava fundamentalistinen kristitty taikka juutalainen voi tämän kyseisen käskyn pohjalta katsottuna täysin vilpittömästi uskontoaan harjoittaessa, rikkoa kyseistä käskyä.
Jos minulla olisi minkäänlaista epäilystäkään siitä että Raamatun sisältö pitäisi paikkaansa, noin uskonnollisesti merkittävällä tavalla, niin voisin kuvitella tämän kaltaisten seikkojen olevan varsin ahdistavia.
>>> 11. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka >>>hänen nimensä turhaan lausuu.
Tämä kyseinen käsky vaikka ei sisälläkään juuri mitään itsessään merkityksellistä saavuttaa jokseenkin merkityksellisen aseman mikäli tätä katsotaan uskonnollisen argumentaation kautta.
Kun kysymys on siitä millaisia argumentteja Jumalan olemassaolosta annetaan ja mikäli vaivautuu vertaamaan eri argumentteja keskenään, niin hyvin äkkiä huomaa sen että on löydettävissä satoja eri uskonnon muotoja jotka ovat täysin ristiriidassa keskenään vähintääkin jonkin asian suhteen.
Tämä tarkoittaa myös sitä että suurin osa esitetyistä käsityksistä on välttämättömästi väärässä, johtuen yksinkertaisesti siitä että ne ovat ristiriitaisia keskenään.
Näin ollen lähestulkoon jokainen uskonnollinen liike, jos ei kaikki, argumentoimalla oman uskonnollisen käsityksensä puolesta, esittävät oman asemansa välttämättömästi valheellisesti joiltakin osin. Poislukien tietenkin sitä yhtä joka on absoluuttisesti oikeassa..... jotakin jonka kukin eriävä uskonnollinen liike omalta kohdaltaan väittää saavuttaneensa.
Edellisen tarkoittaessa sitä että suurin osa myös niistä jotka itseasiassa kutsuvat itseään kristillisiksi, välttämättömästi rikkovat tätä käskyä, sillä he käyttävät jumalan nimeä harhaoppinsa esittämiseen.
Jolloin välttämättömästi tästä nousee kysymykseksi se että mikäli nämä lausuvat edellisen ollessa totta turhaan Jumalan nimen: Missä ovat ne rangaistukset joita Jumalan esitetään antavan?
Sen sijaan että tämä Jumala näyttäisi rankaisevan henkilöitä jotka puhuvat hänen nimissään, ilmeisenä pääasiallisena tarkoituksena rikastua muiden kustannuksella, näyttää tämä Jumala lähes poikkeuksetta palkitsevan tällaiset henkilöt vaikka näiden esittämä sanoma olisikin ristiriidassa toistensa kanssa. Minkä lisäksi ainoat henkilöt jotka näyttävät kärsivän ovat ne tavalliset ihmiset jotka uskonsa kautta sokeasti luottavat siihen mitä nämä "jumalan kutsumat" saarnaajat alttarinsa takaa saarnaavat.
Lisä ongelmia tähän vyyhtiin tuo tietenkin se ettei kenelläkään varsinaisesti ole olemassa minkäänlaista käsitystä mitä alkuoeräiset tekstit joista Raamattu on käännetty itseasiassa sanovat, alkuperäisiä tekstejä kun ei ole olemassa.
Mikä tarkoittaa sitä ettei kukaan uskonnollinen henkilö joka oikeuttaa uskonsa ja jumalan palvonnan Raamatun perusteella, voi olla varma siitä onko hänen harjoittamansa uskonto sellainen joksika se on alunperin tarkoitettu vaiko ei.
Jolloin kaikkein syvimmän ja kyseenalaistamattomimman uskon omaava fundamentalistinen kristitty taikka juutalainen voi tämän kyseisen käskyn pohjalta katsottuna täysin vilpittömästi uskontoaan harjoittaessa, rikkoa kyseistä käskyä.
Jos minulla olisi minkäänlaista epäilystäkään siitä että Raamatun sisältö pitäisi paikkaansa, noin uskonnollisesti merkittävällä tavalla, niin voisin kuvitella tämän kaltaisten seikkojen olevan varsin ahdistavia.
sunnuntaina, maaliskuuta 25
Toinen kymmenestä
Toinen käsky: 5Mooses:
>>>8. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
9. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 10. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. <<<
Tämä kyseinen käsky on joko toinen taikka liitetty ensimmäiseen käskyyn, riippuen missä yhteydessä taikka lähinnä mistä uskontokunnasta milloinkin on kyse.
Ortodiksiesessa uskonnon harjoituksessa tämä käsky on liitetty ensimmäiseen, varsin hyvällä syyllä johtuen siitä että kyseisessä uskonnon harjoittamisen muodossa palvotaan jos mitäkin enkeleitä ja pyhimyksiä milloin mitäkin tarkoitusta varten.
Jos tämä siis sisällytetään ensimmäiseen käskyyn ja näitä palvonnan kohteina toimivia ikoneja ei pidetä jumalina, niin on mahdollista oikeuttaa näiden palvominen, näiden ikonien ja medaljonkien kun ei koskaan esitetä kuvaavan mitään jumalaa.
Jos nämä olisivat esitetty erikseen, niinkuin lähestulkoon kaikissa muissa kristillisyyden muodoissa, olisi käsky yleispätevä ja kieltäisi myös enkeleiden ja pyhimysten palvonnan, johtuen siitä ettei tämä käsky erittele pyhimyksiä ja jumalia erikseen vaan olisi tällöin yleispätevä.
Jälkimmäinen osa tästä käskystä on jokseenkin ongelmallinen, sillä mikäli on koskaan kuullut kertomuksia siitä kuinka puolisoaan pahoinpitelevä henkilö oikeuttaa omat tekonsa ja saa puolisonsa pysymään pahoninpitelystä huolimatta kyseisessä parisuhteessa on tämä jokseenkin oiva esimerkki siitä.
Käytännössä tämä on tapa jossa ensin syyllistetään uhria jolloin oikeutetaan omat vahingoteot tätä kohtaan ja sen jälkeen esitettään että tämä vahingonteko on osoitus rakkaudesta, jonka jälkeen syyllistetään vielä lisää esittämällä uhkavaatimuksia mikäli kyseinen henkilö pyrkisi pois tästä suhteesta.
Mikä noin kuvainnollisesti tekee Jumalasta tämän käskyn osalta vaimon hakkaanjan.
Tämä kyseinen kuvaus rakkaudesta ei tietenkään kyseisen esitetyn jumaluuden osalta ole yksinomaan löydettävissä tästä nimenomaisesta kohdasta, vaan on jokseenkin yleispätevä esitys kritsillisestä rakkauskäsityksestä..... no ainakin uskonnon sisällä.
Toinen hyvin yleinen teema, sen lisäksi että Raamattu käyttää rakastamista ja alistamista synonyymeinä, on tämä ajatus jossa voima oikeuttaa. Tässä kyseisessä kohdassa välineenä käytetään nimenomaan alistamista jossa esitetään uhkavaatimus jälkipolvia kohtaan.
Se miksi numeraaliksi on tässä valittu kolme sukupolvea, on myös jotakin joka viittaa nimenomaisesti tämän esitetyn jumaluuden voimaan sillä se esittää epäsuorasti sen että tämä olento on kykenevä vaikuttamaan tapahtumiin senkin jälkeen kun kyseinen tekijä on jo itse kuollut. Toisin sanoen tämä kolme sukupolvea viittaa tämän jumaluuden jatkuvaan, tässä yhteydessä päättymättömään tyranniaan jolle kukaan ei voi mitään.
>>>8. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
9. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 10. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. <<<
Tämä kyseinen käsky on joko toinen taikka liitetty ensimmäiseen käskyyn, riippuen missä yhteydessä taikka lähinnä mistä uskontokunnasta milloinkin on kyse.
Ortodiksiesessa uskonnon harjoituksessa tämä käsky on liitetty ensimmäiseen, varsin hyvällä syyllä johtuen siitä että kyseisessä uskonnon harjoittamisen muodossa palvotaan jos mitäkin enkeleitä ja pyhimyksiä milloin mitäkin tarkoitusta varten.
Jos tämä siis sisällytetään ensimmäiseen käskyyn ja näitä palvonnan kohteina toimivia ikoneja ei pidetä jumalina, niin on mahdollista oikeuttaa näiden palvominen, näiden ikonien ja medaljonkien kun ei koskaan esitetä kuvaavan mitään jumalaa.
Jos nämä olisivat esitetty erikseen, niinkuin lähestulkoon kaikissa muissa kristillisyyden muodoissa, olisi käsky yleispätevä ja kieltäisi myös enkeleiden ja pyhimysten palvonnan, johtuen siitä ettei tämä käsky erittele pyhimyksiä ja jumalia erikseen vaan olisi tällöin yleispätevä.
Jälkimmäinen osa tästä käskystä on jokseenkin ongelmallinen, sillä mikäli on koskaan kuullut kertomuksia siitä kuinka puolisoaan pahoinpitelevä henkilö oikeuttaa omat tekonsa ja saa puolisonsa pysymään pahoninpitelystä huolimatta kyseisessä parisuhteessa on tämä jokseenkin oiva esimerkki siitä.
Käytännössä tämä on tapa jossa ensin syyllistetään uhria jolloin oikeutetaan omat vahingoteot tätä kohtaan ja sen jälkeen esitettään että tämä vahingonteko on osoitus rakkaudesta, jonka jälkeen syyllistetään vielä lisää esittämällä uhkavaatimuksia mikäli kyseinen henkilö pyrkisi pois tästä suhteesta.
Mikä noin kuvainnollisesti tekee Jumalasta tämän käskyn osalta vaimon hakkaanjan.
Tämä kyseinen kuvaus rakkaudesta ei tietenkään kyseisen esitetyn jumaluuden osalta ole yksinomaan löydettävissä tästä nimenomaisesta kohdasta, vaan on jokseenkin yleispätevä esitys kritsillisestä rakkauskäsityksestä..... no ainakin uskonnon sisällä.
Toinen hyvin yleinen teema, sen lisäksi että Raamattu käyttää rakastamista ja alistamista synonyymeinä, on tämä ajatus jossa voima oikeuttaa. Tässä kyseisessä kohdassa välineenä käytetään nimenomaan alistamista jossa esitetään uhkavaatimus jälkipolvia kohtaan.
Se miksi numeraaliksi on tässä valittu kolme sukupolvea, on myös jotakin joka viittaa nimenomaisesti tämän esitetyn jumaluuden voimaan sillä se esittää epäsuorasti sen että tämä olento on kykenevä vaikuttamaan tapahtumiin senkin jälkeen kun kyseinen tekijä on jo itse kuollut. Toisin sanoen tämä kolme sukupolvea viittaa tämän jumaluuden jatkuvaan, tässä yhteydessä päättymättömään tyranniaan jolle kukaan ei voi mitään.
Ensimmäinen kymmenestä
Ensimmäinen käsky: 5Mooses 1933
>>> 6. 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
>>>7. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Ensimmäinen käsky: 5Mooses 1992
>>>6 "'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. >>>7 "'Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Kun joku itseasiassa vaivautuu lukemaan mitä Raamattu sanoo, sen sijaan että yksinkertaiesti vain kuuntelee kerrottavan mitä Raamattu sanoo, huomaa hyvin äkkiä että kertomus ja teksti eivät aivan vastaa toisiaan.
Mikäli tätä vertailua vaivautuu tekemään esim: siihen miten näitä käskyjä yleensä esitetään kuten Evangelisluterilaisen kirron virallisilla sivuilla: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. ; saattaa huomata että varsinainen teksti ja annettu kuvaus ei välttämättä sovi yhteen.
Edellinen ei tietenkään missään mielessä tarkoita sitä että Evangelisluterilainen kirkko valehtelisi jäsenilleen, ei tietenkään, mutta se jättää kuitenkin osan tästä kirjassa olevasta esityksestä pois.
Toki voidaan täysin perustellusti argumentoida että koska nykyisin elävät ihmiset tuskin ovat paenneet Egyptistä orjuutta, eikä kyseinen kohta sisällä varsinaista käskytystä, on se käskyn osalta merkityksetön.
Kun uskonnollisista teksteistä kuitenkin löydetään mitä merkillisempiä merkityksiä, niin ajattelin omalta kohdaltani spekuloida mitä mahdollisia syitä voisi olla typistää tätä kyseistä esitystä.
Yksi tällainen mahdollinen syy saattaisi olla se että tämän tekstin perusteella voitaisiin aivan hyvin sanoa että nämä kyseiset säännöt oli osoitettu ainoastaan Egyptistä penneille israelilaisille ja näiden jälkeläisille ja kyseisen osan poistaminen saa tämän käskyn näyttämään enemmän universaalilta.
Suurin ero näiden kahden version välillä on ilmiselvästi tuon kappaleen jae seitsemän, jossa muoto muuttuu jokseenkin vapaasta varsin absoluuttiseen muotoon. Mikä sinällään on joksseenkin outo tilanne sen suhteen että uudempi painos muuttaa tekstiä suvaitsemattomampaan suuntaan, kun tavallisesti tilanne näyttäisi olevan päinvastainen.
Molemmat näistä ovat kuitenkin jokseenkin ongelmallisia varsinkin kristillisen ksityksen mukaan, sillä mikäli esitetty jumala jonka nimi on Jumala, olisi ainoa olemassaoleva jumala, niin silloin kielto palvoa muita jumalai olisi jokseenkin merkityksetön.
Niin ikään tämä ajatus on jokseenkin ristiriidassa kaikkivoipaisuuden suhteen, sillä mikäli jumalia olisi useimpia ja yksi näistä jumalista olisi kaikkivoipa, olisi näiden muiden jumalien olemassaolo riippuvainen tämän yhden kaikkivoipaisen jumalan tahdosta.
Mikä asettaa kyseisen Jumalan asemaan jossa se sallii näiden muiden jumalien olla olemassa.
Tässä vaiheessa todennäköisin vasta-argumentti, tai ainakin sellainen jonka olettaisin saavani, olisi jokseenkin seuraavan lainen: Tämä on täysin järjetöntä sanoilla kikkailua sillä on täysin selvää että tekstin tuntemus ja käännösten tarkistaminen on selkeyttänyt tekstiä ja siihen aiemmin tulleet virheet on korjattu.
Mikä sinällään on täysin hyvä argumentti sille miksi tekstin muoto ja sisältö on muuttunut.
Tämä kuitenkin jättää totaalisesti huomioimatta kaikkein ilmeisemmän ongelman joka tästä seuraa.
Ensinnäkin se tarkoittaa sitä että siihen asti kun tämä korjaus on tullut käytäntöön, teksti jota on käytetty uskonnon harjoittamiseen ei ole sisältönsä puolesta ollut paikkansa pitävä.
Joka periaatteessa tarkoittaa sitä että oppi jota tätä käännöstä ennen on haroitettu on ainakin joiltakin sen osin harhaoppinen.
Niin ikään, mikäli tämä kohta on käännöksen tuloksesta muuttunut epätarkaksi jossakin vaiheessa, koska meillä ei ole olemassa ainuttakaan alkuperäistä kopiota Raamatun teksteistä, mistä voidaan olla varmoja että yksinkään kohta välttämättömästi kuvaa taikka vastaa sen alkuoperäistä tarkoitusta. Tämä siis siinäkin tapauksessa että oletettaisiin alkuperäisen teksin viittaavan johonkin todelliseen. Joka tarkoittaa myös sitä että kukaan ei voi olla koskaan varma, riippumatta siitä mitä käännöstä sattuu noudattamaan, vastaako kyseinen käännös alkuperäistä tarkoitusta vaiko ei.
Tämä ei tietenkään ole ongelma yksinomaan tämän kyseisen kohdan suhteen, vaan tämä on ongelam koko Raamatun sisällön suhteen.
Linkki: Ev.Lut kirkon sivut: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/0C5F6264F1CCF806C22576730050B19A?OpenDocument&lang=FI
>>> 6. 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
>>>7. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
Ensimmäinen käsky: 5Mooses 1992
>>>6 "'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. >>>7 "'Sinulla ei saa olla muita jumalia.
Kun joku itseasiassa vaivautuu lukemaan mitä Raamattu sanoo, sen sijaan että yksinkertaiesti vain kuuntelee kerrottavan mitä Raamattu sanoo, huomaa hyvin äkkiä että kertomus ja teksti eivät aivan vastaa toisiaan.
Mikäli tätä vertailua vaivautuu tekemään esim: siihen miten näitä käskyjä yleensä esitetään kuten Evangelisluterilaisen kirron virallisilla sivuilla: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. ; saattaa huomata että varsinainen teksti ja annettu kuvaus ei välttämättä sovi yhteen.
Edellinen ei tietenkään missään mielessä tarkoita sitä että Evangelisluterilainen kirkko valehtelisi jäsenilleen, ei tietenkään, mutta se jättää kuitenkin osan tästä kirjassa olevasta esityksestä pois.
Toki voidaan täysin perustellusti argumentoida että koska nykyisin elävät ihmiset tuskin ovat paenneet Egyptistä orjuutta, eikä kyseinen kohta sisällä varsinaista käskytystä, on se käskyn osalta merkityksetön.
Kun uskonnollisista teksteistä kuitenkin löydetään mitä merkillisempiä merkityksiä, niin ajattelin omalta kohdaltani spekuloida mitä mahdollisia syitä voisi olla typistää tätä kyseistä esitystä.
Yksi tällainen mahdollinen syy saattaisi olla se että tämän tekstin perusteella voitaisiin aivan hyvin sanoa että nämä kyseiset säännöt oli osoitettu ainoastaan Egyptistä penneille israelilaisille ja näiden jälkeläisille ja kyseisen osan poistaminen saa tämän käskyn näyttämään enemmän universaalilta.
Suurin ero näiden kahden version välillä on ilmiselvästi tuon kappaleen jae seitsemän, jossa muoto muuttuu jokseenkin vapaasta varsin absoluuttiseen muotoon. Mikä sinällään on joksseenkin outo tilanne sen suhteen että uudempi painos muuttaa tekstiä suvaitsemattomampaan suuntaan, kun tavallisesti tilanne näyttäisi olevan päinvastainen.
Molemmat näistä ovat kuitenkin jokseenkin ongelmallisia varsinkin kristillisen ksityksen mukaan, sillä mikäli esitetty jumala jonka nimi on Jumala, olisi ainoa olemassaoleva jumala, niin silloin kielto palvoa muita jumalai olisi jokseenkin merkityksetön.
Niin ikään tämä ajatus on jokseenkin ristiriidassa kaikkivoipaisuuden suhteen, sillä mikäli jumalia olisi useimpia ja yksi näistä jumalista olisi kaikkivoipa, olisi näiden muiden jumalien olemassaolo riippuvainen tämän yhden kaikkivoipaisen jumalan tahdosta.
Mikä asettaa kyseisen Jumalan asemaan jossa se sallii näiden muiden jumalien olla olemassa.
Tässä vaiheessa todennäköisin vasta-argumentti, tai ainakin sellainen jonka olettaisin saavani, olisi jokseenkin seuraavan lainen: Tämä on täysin järjetöntä sanoilla kikkailua sillä on täysin selvää että tekstin tuntemus ja käännösten tarkistaminen on selkeyttänyt tekstiä ja siihen aiemmin tulleet virheet on korjattu.
Mikä sinällään on täysin hyvä argumentti sille miksi tekstin muoto ja sisältö on muuttunut.
Tämä kuitenkin jättää totaalisesti huomioimatta kaikkein ilmeisemmän ongelman joka tästä seuraa.
Ensinnäkin se tarkoittaa sitä että siihen asti kun tämä korjaus on tullut käytäntöön, teksti jota on käytetty uskonnon harjoittamiseen ei ole sisältönsä puolesta ollut paikkansa pitävä.
Joka periaatteessa tarkoittaa sitä että oppi jota tätä käännöstä ennen on haroitettu on ainakin joiltakin sen osin harhaoppinen.
Niin ikään, mikäli tämä kohta on käännöksen tuloksesta muuttunut epätarkaksi jossakin vaiheessa, koska meillä ei ole olemassa ainuttakaan alkuperäistä kopiota Raamatun teksteistä, mistä voidaan olla varmoja että yksinkään kohta välttämättömästi kuvaa taikka vastaa sen alkuoperäistä tarkoitusta. Tämä siis siinäkin tapauksessa että oletettaisiin alkuperäisen teksin viittaavan johonkin todelliseen. Joka tarkoittaa myös sitä että kukaan ei voi olla koskaan varma, riippumatta siitä mitä käännöstä sattuu noudattamaan, vastaako kyseinen käännös alkuperäistä tarkoitusta vaiko ei.
Tämä ei tietenkään ole ongelma yksinomaan tämän kyseisen kohdan suhteen, vaan tämä on ongelam koko Raamatun sisällön suhteen.
Linkki: Ev.Lut kirkon sivut: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/0C5F6264F1CCF806C22576730050B19A?OpenDocument&lang=FI
sunnuntaina, maaliskuuta 18
Pre- Kymmenen käskyä
5Mooses 5/ Deuteronomy 5
Tämä kyseinen kappale sisältää lähinnä kymmenen käskyä, lähestulkoon siinä muodossa jossa ne on kaikkein tutuimpia mm: evangelis luterilaisessa kirkossa.
Koska mikään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää ja Raamattu on tämän suhteen poikkeuksellisen ongelmallinen, siis selkeyden suhteen, niin pyrin valoittamaan tätä asiaa historian valossa.
Ongelma joka tässä kohdin ilmenee ei niinkään johdu tekstistä itsestään, vaan lähinnä siitä miten tätä kyseistä opusta on historian saatossa käytetty uskonnon harjoittamiseen. Kymmenen käskyn kohdalla tämä tarkoittaa nimenomaisesti sitä että kyseisestä pykälistöstä on olemassa eriäviä versioita, riippuen siitä mitä uskontokuntaa milloinkin katsotaan.
Pääosin erona on se miten näitä pykäliä numeroidaan, mutta myös sisällön puolesta eroja löytyy.
Sinällään nämä erot ovat toki pieniä, mutta kun esitys on sellainen että jokin uskonto on saavuttanut absoluuttisen totuuden, muuttumattoman jumalallisen ilmoituksen joka on tosi, ovat nämä pienehköt erot jotakin joka saattaa tämän hieman kyseenalaiseksi.
Tämä siksi että mikäli samaa tekstiä tulkitsemalla voidaan päästä useampaan kuin yhteen lopputulokseen, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin tekstin olevan merkityksellinen, mistä voidaan tietää mikä näistä vaihtoehdoista on tosi jos yksikään.
Lisä ongelmia tähän tuo se että nämä kymmenen käskyä, koska ne ovat itseasiassa vanhassa testamentissa, löytyvät myös juutalaisesta uskonnosta kristillisyyden lisäksi.
Mikä tarkoittaa sitä että Jeesuksen olemassaolo taikka olemassa olemattomuus, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin Raamatun viittaavan johonkin todelliseen, ei ole välttämätön näiden lakien ja käskyjen olemassaololle.
Mikä johtaa siihen että moraali argumentti kristillisestä näkökulmasta katsottuna, joka nostaa yleisesti esiin kymmenen käskyä, viittaa säännöstöön jonka olemassaolo edes sen oman opin sisällä ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi.
Tai no teitenkin kristillisen oppi sisäisesti vaatii sitä että kristillinen oppi on tosi, mutta moraaliargumentti joka viittaa kymmeneen käskyyn ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi ainakaan näiden käskyjen olemassaolon kannalta edes silloin jos ainoa teksti jota katsotaan on Raamattu itsessään.
Myöskin syy sille miksi näitä ohjeita tulee noudattaa on Raamatun mukaan hieman toinen kuin mihin nykyisessä keskusteluss yleensä viitataan, Raamatun kun tässä vanhemmassa mallissaan ei viittaa sääntöjen noudattamisella mihinkään kuolemanjälkeen saatavaan palkintoon.
Deuteronomy 32 -33, johon kyseinen kirja myös loppuu esittää näiden käskyjen noudattamisen johtavan pitkään elämään siinä maassa johon kyseiset israelilaiset ohjataan, eikä tässä rangaistuksella tarkoiteta mitään kristillisyydessä esiintyvää helvettiä vaan lähinnä rangaistusta tässä elämässä.
Rangaistus tässä kohden toki varsin ilmeinen, johtuen siitä että tämä yhteisö tokraattisena varsin usein toimitti tämän rangaistuksen joka useimmissa tapauksissa oli kuolemantuomio. Näin ollen kyseinen esitys on itsestään toteutuva, siinä mielessä että mitään vahtoehtoista ajatus taikka käytäntömallia ei suvaittu kuolemanrangaistuksen uhalla.
Onneksi nykyään pääosa ihmisitä, no ainakin länsimaissa, on ymmärtänyt että totalitärismi ei ehkä sittenkään ole oikea tapa hallita ihmisiä, siitäkin huolimatta että se on hyvin tehokas tapa hallita kansalaisia.
Tästä ei toki voi mitenkään asettaa syylliseksi barbaaribeduiineja, sillä he eivät tietenkään tienneet mitään sen parempaa, mutta mikäli tämä kansa todella on ollut ja on jonkin juamallisen olennon ohjaamana: Niin mikä on kyseisen olennon tekosyy olla selittämästä näille henkilöille heidän käyttämänsä järjsestelmän epäoikeudenmukaisuuksia ja mielettömyyksiä?
No tekosyy tälle on tietenkin se että tämä esitetty jumaluus on se joka määrää näitä ihmisiä kyseisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja mielettömyyksiin.
Tämä kyseinen kappale sisältää lähinnä kymmenen käskyä, lähestulkoon siinä muodossa jossa ne on kaikkein tutuimpia mm: evangelis luterilaisessa kirkossa.
Koska mikään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää ja Raamattu on tämän suhteen poikkeuksellisen ongelmallinen, siis selkeyden suhteen, niin pyrin valoittamaan tätä asiaa historian valossa.
Ongelma joka tässä kohdin ilmenee ei niinkään johdu tekstistä itsestään, vaan lähinnä siitä miten tätä kyseistä opusta on historian saatossa käytetty uskonnon harjoittamiseen. Kymmenen käskyn kohdalla tämä tarkoittaa nimenomaisesti sitä että kyseisestä pykälistöstä on olemassa eriäviä versioita, riippuen siitä mitä uskontokuntaa milloinkin katsotaan.
Pääosin erona on se miten näitä pykäliä numeroidaan, mutta myös sisällön puolesta eroja löytyy.
Sinällään nämä erot ovat toki pieniä, mutta kun esitys on sellainen että jokin uskonto on saavuttanut absoluuttisen totuuden, muuttumattoman jumalallisen ilmoituksen joka on tosi, ovat nämä pienehköt erot jotakin joka saattaa tämän hieman kyseenalaiseksi.
Tämä siksi että mikäli samaa tekstiä tulkitsemalla voidaan päästä useampaan kuin yhteen lopputulokseen, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin tekstin olevan merkityksellinen, mistä voidaan tietää mikä näistä vaihtoehdoista on tosi jos yksikään.
Lisä ongelmia tähän tuo se että nämä kymmenen käskyä, koska ne ovat itseasiassa vanhassa testamentissa, löytyvät myös juutalaisesta uskonnosta kristillisyyden lisäksi.
Mikä tarkoittaa sitä että Jeesuksen olemassaolo taikka olemassa olemattomuus, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin Raamatun viittaavan johonkin todelliseen, ei ole välttämätön näiden lakien ja käskyjen olemassaololle.
Mikä johtaa siihen että moraali argumentti kristillisestä näkökulmasta katsottuna, joka nostaa yleisesti esiin kymmenen käskyä, viittaa säännöstöön jonka olemassaolo edes sen oman opin sisällä ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi.
Tai no teitenkin kristillisen oppi sisäisesti vaatii sitä että kristillinen oppi on tosi, mutta moraaliargumentti joka viittaa kymmeneen käskyyn ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi ainakaan näiden käskyjen olemassaolon kannalta edes silloin jos ainoa teksti jota katsotaan on Raamattu itsessään.
Myöskin syy sille miksi näitä ohjeita tulee noudattaa on Raamatun mukaan hieman toinen kuin mihin nykyisessä keskusteluss yleensä viitataan, Raamatun kun tässä vanhemmassa mallissaan ei viittaa sääntöjen noudattamisella mihinkään kuolemanjälkeen saatavaan palkintoon.
Deuteronomy 32 -33, johon kyseinen kirja myös loppuu esittää näiden käskyjen noudattamisen johtavan pitkään elämään siinä maassa johon kyseiset israelilaiset ohjataan, eikä tässä rangaistuksella tarkoiteta mitään kristillisyydessä esiintyvää helvettiä vaan lähinnä rangaistusta tässä elämässä.
Rangaistus tässä kohden toki varsin ilmeinen, johtuen siitä että tämä yhteisö tokraattisena varsin usein toimitti tämän rangaistuksen joka useimmissa tapauksissa oli kuolemantuomio. Näin ollen kyseinen esitys on itsestään toteutuva, siinä mielessä että mitään vahtoehtoista ajatus taikka käytäntömallia ei suvaittu kuolemanrangaistuksen uhalla.
Onneksi nykyään pääosa ihmisitä, no ainakin länsimaissa, on ymmärtänyt että totalitärismi ei ehkä sittenkään ole oikea tapa hallita ihmisiä, siitäkin huolimatta että se on hyvin tehokas tapa hallita kansalaisia.
Tästä ei toki voi mitenkään asettaa syylliseksi barbaaribeduiineja, sillä he eivät tietenkään tienneet mitään sen parempaa, mutta mikäli tämä kansa todella on ollut ja on jonkin juamallisen olennon ohjaamana: Niin mikä on kyseisen olennon tekosyy olla selittämästä näille henkilöille heidän käyttämänsä järjsestelmän epäoikeudenmukaisuuksia ja mielettömyyksiä?
No tekosyy tälle on tietenkin se että tämä esitetty jumaluus on se joka määrää näitä ihmisiä kyseisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja mielettömyyksiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)