Vanhurskas naapurin kivitys

5 Mooses 17: 1 - 7

Kuten Raamatun tapaan on tavallista, aloittaa tämänkin kappaleen ohjeistus siitä millaisia uhreja Jumalalle pitää uhrata. Tarkalleen ottaen kysymys on tällä kertaa siitä ettei vammasta kärsivää karjaeläintä saa Jumalalle uhrata, sillä vammainen on Jumalan silmissä kauhistus.

Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä että vammainen on vähäarvoisempi Jumalan silmissä.

Jotakin mitä minä en kykene ymmärtämään sillä kun kyseessä kuitenkin on polttouhri ja uhrattavana on tämän eläimen henki...... niin luulisi että se vammainen eläin sekä palaa yhtä hyvin että haisee ihan samalta kuin täysin tervekin lajitoverinsa. (5Mooses 17:1)

Eläinuhreista siirrytään kuitenkin hyvin äkkiä ihmisuhrien pariin. 

Tässä yhteydessä kysymys on ennemminkin oikeusmurhasta.... kirjaimellisesti, kuin siitä että ihmisiä polttouhrina Jumalalle poltettaisiin.

Teokraattisessa valtiossa tätä kaiketi kutsuttaisiin arkipäiväiseksi juridistiseksi toimitukseksi, sen sijaan että kysymys olisi ihmisoikeusloukkauksesta, jollaisena me saattaisimme mielipiteidensä vuoksi kuolemaan tuomitun teloituksen nähdä.

Tällä kertaa Jumalan katkera viha ei kuitenkaan kohdistu meihin epäuskoisiin, vaan niihin jotka ovat hylänneet uskon Jumalaan ja alkaneet palvomaan jotakin muuta uskontoa.

Tässä yhteydessä tosin kiellettyjä palvonnan kohteita on nimenomaan Aurinko, Kuu ja muut taivaankappaleet..... joten mikäli tätä kohtaa lukee kirjaimellisesti niin Shivan palvominen olisi ihan hyväksyttävissä oleva vaihtoehto jos Raamatun Jumala alkaa pitkästyttämään.

Jokunen muu kohta Raamattua taitaa kyllä varsin tehokkaasti paikata tämän kyseisessä lainkohdassa ilmenevän aukon, joten Shivan palvojat todennäköisesti kivitettäisiin siinä missä auringonpalvojatkin.

Kyseinen järjestelmä tosin vaatii sen että vähintään kaksi todistaa tässä asiassa syytteeseen asetettua vastaan. Joten jos minä ja naapurini Erkki vihaisimme yhteistä naapuriamme Karia, ( koska tämä lainaa työkaluja muttei koskaan palauta niitä takaisin), niin me voisimme yhdessä syyttää Karia auringonpalvojaksi......sillä viettäähän Kari talvilomansa usein etelänmaissa aurinkoa palvoen.... ja näin olisi kyseisen pykälän vaatimus kuolemantuomion käytäntöönpanon edellytyksistä täytetty.

Ja koska me molemmat vihaamme Karia.... noh olemattoman sielumme kyllyydestä... niin voisimme vanhurskauden aikaansaaman riemukkaan raivon saattelemana heitellä Karia kivillä....... mutta tietenkin vain ja ainoastaan Jumalan kunniaksi.

Tätä edellä mainittua ongelmaa Raamatullisen lain suhteen ei tosin tietääkseni missään kohtaa Raamattua korjata. (5Mooses 17: 2 - 7)

Oikeudenmukaisuutta?? No ei nyt sentään

5Mooses 16



Raamattu käsittelee lähes koko tämän kappaleen verran erinäisiä juhlallisuuksia ja uhrimenoja joita israelilaisten tulee Jumalan kunniaksi järjestää. Koska vastaavia asioita on useaan otteeseen aikaisemmin käsitelty ja tulee esiin myöhemmin, en vaivaudu ottamaan tämän enempää kantaa Jumalan kykyyn juhlasuunnittelijana.

Jakeesta 18 alkaen tämä kappale kuitenkin yllättäen siirtyy juhlasuunnittelusta, laki suunnitteluksi niin tuomareiden kuin muutaman muunkin käytännön läheisemmän asian suhteen.
Mikä tästä kohdasta tekee poikkeuksellisen, ja samalla ei ihan niin poikkeuksellisen, on se että tämä nimenomainen kohta pitää sisällään muutaman periaatteen joiden pohjalta modernienkin oikeuslaitosten edellytetään toimivan.

No ainakin noin periaatteessa.
Näiden periaatteisen ollessa puolueettomuus sekä lahjomattomuus tuomarina toimivan henkilön osalta joka päättää miten asiassa tuomitaan.

Tyypillisen tästä kohdasta tekee se että vaikka tämä periaate onkin sellainen jonka toivoisi toteutuvan kaikissa tuomioistuimissa ja jota käytännössä pyritään toteuttamaan, ei tätä esitystä perustella oikeudenmukaisuudella kuultavia kohtaan vaan sen sijaan tätä käytetään keinona osoittaa vanhurskautta Jumalalle.
Samalla Raamattu käyttää hyväkseen tätä vanhurskauden vaatimusta muistuttamalla ihmisiä näiden kuolevaisuudesta sekä esittämällä uhkavaatimuksen sekä elämän että tonttimaan menettämisestä, mikäli tätä vanhurskautta ei saavuteta. Mutta takaisin aiheeseen.

Oikeutus ja perustelu ei näiden tuomioiden yhteydessä ole siis se että myös tuomitun oikeuksia kunnioitetaan ja että pyrkimyksenä on saavuttaa hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu, vaan sen sijaan perusteluna käytetään käytettään tottelevaisuutta Jumalan määräyksiä kohtaan.
Mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että oikeudenmukaisella tuomiolla ei pyritä saavuttamaan oikeudenmukaisuutta, vaan sen sijaan tuomarina toimiva henkilö pyrkii näyttämään hyvältä Jumalan silmissä. Tehden oikeustoimesta eräänlaisen järjestelmän jossa tuomarit keräävät pisteitä tullakseen jonkin ylemmän auktoriteetin hyväksymäksi.
Tämä hävittää puolestaan kokonaan pohjan oikeudenmukaisuudelta sillä kysymys ei ole enää pyrkimyksestä saavuttaa lopputulos joka palvelee kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen sijaan tarkoitus on miellyttää tätä esitettyä auktoriteettia.

Raamatun ailahtelevasta luonteesta, no ainakin sen rationaalisuuden suhteen, toimineekin hyvänä osoituksena se että kyseisen varsin hyvän periaatteen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään Jumalan patsas vihaa ja kaavoitus suunnittelua.

Vanhaa ja uuttavuotta

Vuoden pimein aika on nyt ohi ja tähän ajankohtaan liittyvät juhlallisuudet juhlittu..... noh ainakin niiden osalta jotka juhlistivat, eikä kalenterivuoden vaihtumiseenkaan ole enää kovin pitkää aikaa....... siitäkin huolimatta että luotettaviksi kerrottujen lähteiden mukaan maailmanlopun olisi pitänyt tapahtua......taas. 
Tosin joku saattaisi kuvailla näiden lähteiden ainoaksi luotettavaksi ominaisuudeksi sen että ne ovat väärässä.

Se kokeeko maailmanlopun välttymisen omalta kohdaltaan sitten positiivisena vaiko negatiivisena asiana on jokaisen oma asia, mutta itse näkisin tässä yhden lisäsyyn juhlistaa tulevaa vuotta..... jos siis sattuu kaipaamaan lisää tekosyitä uudenvuoden juhlistamiselle.

Tämä on myös perinteikkäästi sitä aikaa vuodesta jolloin mennyttä tarkastellaan ja muistellaan, sekä pohditaan mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tullaan tekemään..... niin ja mahdollisesti esitetään epärealistisia lupauksia joita kenenkään ei odoteta noudattavan.
Edellä olevan, ja jäljessä tulevan, piiperryksen ollessa oma yritykseni osallistua tämän perinteen viettämiseen, perinne joka ei tosin ainakaan toistaiseksi ole ollut kovinkaan perinteikkäästi läsnä tämän blogiprojektin yhteydessä.
Tosin koska tämä tulee vain kolme vuotta myöhässä niin blogin päivitystahdin huomioon ottaen tilanne ei ole niin kovin vakava. 

Oppia menneestä

Kuluneesta vuodesta blogin suhteen ei juurikaan mitään sanottavaa, muuta kuin sen verran että olisi voinut mennä paremminkin. Standardina tämä ei kuitenkaan ole mikään erityisen mairitteleva sillä on jokseenkin vaikea nähdä miten tästä voi enää huonompaan suuntaan mennä......
No ei nyt sentään.
Vaikka odotin saavani aikaan huomattavasti enemmän kun sittemmin tuli saatua aikaan, niin ne muutokset joita aikaisemmin blogin osalta tein ovat ainakin omasta mielestäni enemmän taikka vähemmän positiivisia ja blogi viimeisen vuoden osalta on sellaisessa muodossa jossa sen toivoisin olevan...... no muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 
Kuten jo tuli todettua valitettavasti tavoitteet joita asetin eivät erilaisista vähemmän....... taikka vielä vähemmän tärkeistä syistä johtuen tulleet täyttyneeksi, joten näiltä osin pyrin potkimaan itseäni ahkerammin persiille jotta saisin tämän projektin puitteissa jotakin konkreettista aikaan.

Valitettavasti en ole saanut minkäänlaista palautetta blogini suhteen joten näiltä osin toivoisin jonkinlaista vastinetta. Tähänkin seikkaan suurin syyllinen olen kuitenkin minä itse sillä en juuri mitenkään ole pyrkinyt mainostamaan omaa blogiani, jonka seurauksesta sitä on hyvin hankala löytää jos ei erityisemmin etsi materiaalia aiheeseen liittyen.

Kun katsoo menneeseen niin voi myös todeta että blogin päivittäminen on ollut noin lievästi sanottuna epäsäännöllistä, mikä tekee blogin seuraamisesta niiden osalta jotka sitä mahdollisesti haluaisivat seurata jokseenkin vaikeaa ja turhauttavaa.
Tästä pahoitteluni.

Siispä kohti tulevaa

Blogin lähitulevaisuudessa on odotettavissa jotakin niin uskomatonta että sisällön älyllinen ja tunteellinen ylivoimaisuus tulee valaisemaan ihmiskunnan synkimmätkin kolkat ja ihmiskunta kohoaa uusiin ulottuvuuksiin.
Maailmanrauha saavutetaan, kaikinpuolinen syrjintä katoaa, nälänhätään löytyy ratkaisu ja oikeudenmukaisuus tulee voittamaan......
Käytännössä minulla ei siis ole aavistustakaan.....

No tuo nyt ei aivan pidä paikkaansa.
Koska blogi seuraa Raamattua  niin sen muoto on jo tietyllä tapaan ennalta määritelty, kysymys on vain siitä miten tämän blogin puitteissa aihetta olisi parasta lähestyä ja käsitellä.
Näistä edellä mainituista ongelmista kaikkein yksinkertaisin ja helpoin korjata on tuo päivitys ongelma, tekemällä ja pitäytymällä jonkinlaisessa aikataulussa. Se mikä tämä aikataulu tulee olemaan on jotakin mihin tulen vastaamaan niin itselleni kuin blogin lukioillekin lähitulevaisuudessa..... muutamien seuraavien viikkojen aikana.

Niin ikään jatkan pyrkimyksiäni selkeyttää tekstiasua entisestään ja nämä tulevat muutokset koskevat käytännössä jaottelua, väliotsikoita aihe alueittain ja huolellisempaa oikolukemista ennen julkaisemista.
Nämä ovat kuitenkin asioita joilla ei pitäisi olla juuri minkäänlaista vaikutusta blogin päivittämisen suhteen.

Muutos joka parantaisi huomattavasti blogin ulkoasua ja tekisi sen seuraamisesta käyttäjä ystävällisempää olisi kuvien liittäminen tekstiin. Koska aihealueeseen on hyvin vaikea löytää kuvamateriaalia varsinkin tekijänoikeuksilla suojaamatonta sellaista ja koska satun omistamaan piirtopöydän ajattelin yhdistää nämä kaksia asiaa ja raapustaa jonkinlaisia kuvia tekstiin liittyen.
Tämä on kuitenkin huomattavan työlästä ja aikaa vievää, varsinkin kun paperiarkki on huomattavasti tutumpi työympäristö, ja niinpä tämä on jotakin minkä mainitsen ainoastaan hyvin etäisenä mahdollisuutena. Tämän ollessa samalla kuitenkin jotakin minkä minä todella toivoisin onnistuvan.

Koska tätä paatosta on jatkunut jo varsin pitkään niin nyt olisi kaiketi sitten niiden viimeisten sanojen ja uudenvuodenlupausten aika.
Minun uudenvuodenlupaukseni tämän blogin osalta sellainen että lupaan yrittää parhaani.
Ei mikään kummoinen lupaus, myönnettäköön, mutta ainakin se on realistinen sellainen... =)



Toivotan kaikille hyvää ja onnekasta uuttavuotta.

Velkojista köyhyteen ja ohjeita lähimmäisen orjuuttamiseen

5 Mooses 15

Eräs uskonnollisten liikkeiden myynti artikkeleista on anteeksianto, vaikka useimmiten tämä anteeksianto on ennemminkin syyllistämistä kuin mitään muuta. Syyllistämistä siksi että ilman kokemusta syyllisyydestä ihmiselle on hieman vaikea tarjota anteeksiantoa, syytön taikka henkilö joka ei koe itseään vastuulliseksi kun tuskin kaipaa anteeksiantoa.
Tämän kertainen syyllistäminen ja anteeksianto eivät kuitenkaan ole tätä normaalia tunteisiin vetoavaa kiristämistä johon niin usein törmää, vaan sen sijaan tässä on kyse puhtaasti taloudellisesta hyödystä.
Kysymys on siis velan anteeksi antamisesta ja tietyssä määrin myös anteliaisuudesta.

Yksinkertaisesti esitettynä tämän kappaleen anteeksianto koskee velkaa ja sitä että joka seitsemän vuosi velkojan tulee antaa velalliselle anteeksi tämän velka. Voin sanoa että mikäli tämä toimisi oikeasti ja asuntolainan voisi saada anteeksi seitsemän vuoden jälkeen ei minulla henkilökohtaisesti olisi mitään sitä vastaan. Tämä anteeksi anto on kuitenkin sivu seikka, eikä siitä itsestään sen enempää.
Hyvä ajatus, huono toteutus...vähän niin kuin muutkin hyvät ajatukset joita Raamattu pitää sisällään.

Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen kohdalla nousee kaksi erillistä kohtaa joista voi päätellä muutaman täysin sanomattoman asian.
Ensin jakeissa 4 ja 5 ilmaistaan että köyhiä ei tosi uskovien keskuudessa tulisi olla koska Jumala siunaa anteliaasti niitä jotka häntä tottelevat, jonka jälkeen jakeessa 11 esitetään että köyhyydestä ei tule olemaan pulaa.

Tämä saattaa joidenkin mielestä näyttää jopa suoranaiselta ristiriidalta, mutta jos tämä potentiaalinen ristiriita jätetään huomioimatta niin tämä nostaa esiin muutamia muitakin ajatuksia.
Yksi näistä mielenkiintoisimmista seikoista on se että kun eri sosiaaliluokissa on tehty uskonnollisuudesta ja anteliaisuudesta kyselyjä, mitä heikommassa asemassa joku on sitä todennäköisimmin kyseessä on uskonnollinen henkilö ja sitä enemmän tämä lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen verrattaessa tuloihin.
Jotakin mikä vaikuttaa täysin ristiriitaiselta verrattaessa edellä mainittuihin jakeisiin, joiden puitteissa voisi olettaa että uskonnolliset henkilöt ovat sekä varakkaita että anteliaita, tai ainakin sellaiset uskonnolliset henkilöt jotka noudattavat Jumalan määräyksiä ovat.

Tarkoittako tämä siis sitä että ainutkaan köyhä ihminen ei voi olla tosi uskova ja niinpä kaikki huonotuloiset rikkovat Jumalan lakia ja joutuvat kuoltuaan helvettiin??

Toinen varsin eriskummallinen seikka on tämä julistus siitä että köyhiä tulee aina olemaan. Tämän ollessa käytännössä ennustus kyseisen Jumalan osalta jolloin köyhyys on välttämätön ilmiö taikka muutoin tämä Jumala on väärässä, samalla tämä viittaa siihen että ihmiset tulevat aina rikkomaan Jumalan käskyjä sillä muutoinhan köyhyyttä ei olisi.
Voinko uskonnottomat ja köyhyydestä kärsivät silloin syyttää tätä jumaluutta omasta uskonnottomuudestaan ja köyhyydestään, koska tämä jumalallinen julistus toteutuessaan vaatii molempia. Näin ollen tämä tila on suunnitelmallinen eikä sattumaa taikka huonoja seurauksia.

Käytännössä tämä Jumala on siis luonut tilanteen jossa köyhiä ihmisiä on olemassa, jotta kunnolliset uskonnolliset henkilöt voivat lahjoittaa näille omaisuuttaan.

Tämä on toki minun henkilökohtainen tulkintani ja kukin saanee ottaa sen vastaan siten kuin se kenellekin sopii, enhän minä koskaan menisi väittämään että oma tulkintani olisi kyseenalaistamattomasti paras..... vaikka täytyykin sanoa että se on ehkä kaikkein huvittavin johon olen törmännyt.

Koska velka on aina velka ja sen voi maksaa monella tapaa, vaihtuu tässä aiheessa velkominen orjatyövoimaan johon tämä seitsemän vuoden sääntö myös liittyy........tietynlaisella porsaanreiällä.
Tämä sikäli että vaikka muun maalaisia saakin orjuuttaa loputtomasti oman maan kansalaisia voi orjuuttaa ainoastaan seitsemän vuotta jos tämä on mies, naisia kun voi kohdella niin kuin muukalaisia, paitsi siinä tapauksessa että tällä on vaimo jota hän ei halua jättää.
Tämä vaimo kun ei vapaudu seitsemän vuoden kuluttua vaan jää edelleen orjuuteen, niin tämän orjana ollut mies voi pyytää jäädä vaimonsa luokse jolloin tällä orjan omistajalla on oikeus lävistää kyseisen henkilön korva ja orjuuttaa myös tämä loppuiäkseen.
Joten tämä kappale näyttää pitäytyvän myös taloudellisessa orjan pidossa jossa ohjeena toimii.
Naita orjasi, saat pitää tämän ikuisesti. 

Ja minä kun tulin sanoneeksi ettei tämä kappale pidä sisällään tunteisiin vetoavaa kiristämistä, noh Raamattu osoitti minun olevan väärässä ainakin tämän suhteen.

Raamaattu ihan vain huvituksena

5Mooses 14

Vaikka Raamattu sisältönsä puolesta onkin varsin kirjava teos jotakin mitä siitä puuttuu, no ainakin tarkoituksenmukaisesti, on huumori. Tosin mikäli tykkää huonoista elokuvista niiden tarkoituksettoman huumorin takia, saattaa Raamattukin vaikuttaa varsin humoristiselta teokselta.
Tietenkin lisäarvoa tästä huumorista saa siitä ajatuksesta että jotkut ihmiset ihan oikeasti uskovat löytävänsä tästä teoksesta jonkinlaisen jumalallisen totuuden.

Hieman..... valaistuneemmat jumalallisen totuuden etsijät ovat kuitenkin tulleet sellaiseen johtopäätökseen että tieteellinen metodi näyttää tuottavan tuloksia siinä missä teologinen väitteiden tekeminen pettää.
Pääosin tämä teologia pettää siinä vaiheessa kun joku yrittää perustella miksi kenenkään muun tulisi uskoa mitä joku on saanut päähänsä, toisin kuin tiede joka näyttää kykenevän osoittamaan totuuksia riippumatta siitä hyväksyykö joku niitä vaiko ei.

Niinpä tämä on synnyttänyt tietynlaisen argumentointi tavan jossa pyritään osoittamaan että Raamattu on ennustanut teksteissään tieteellisiä löydöksiä, osoittamalla johonkin tiettyyn Raamatun kohtaan ja tulkitsemalla tätä teksti kohtaa...... no sanotaan nyt vaikka... hyvin elegantilla tavalla.
Tämän argumentointitavan huomattavista ongelmista riippumatta, pääosin tämän ongelman johtuessa siitä että jo todistettuja tieteellisiä malleja jälkikäteen sovitetaan yhteen uskonnollisen tekstin kanssa, on tietyllä tapaa rohkaisevaa nähdä tällaista kehitystä jossa todellisuutta ei aivan kokonaan hylätä omaan taikauskoon vetoamalla.
Tietenkin tätä keskustelua on jokseenkin huvittavaa seurata tiedeyhteisö kun katsoo näitä todistuksia pseudotieteenä, täysin perustellusti, ja vakaumukselliset uskonnolliset henkilöt usein kutsuvat tällaisia henkilöitä harhaoppisiksi, myöskin  perustellusti.
Tosin jonkun harhaoppisuus on huomattavasti helpompi osoittaa kuin jonkun pseudotieteellisyys, yksinkertaisesti vain julistamalla että itse on oikeassa ja tuo toinen henkilö väärässä koska ei ole samaa mieltä kuin henkilö joka syyttää tätä toista harhaopista. 

Tämä kyseinen kappale on kuitenkin varsin hyvä osoitus siitä että Raamattu ei missään mielessä ole tieteellinen tuotos samalla kun se on tietyssä määrin osoitus myös siitä että kaikkitietäväksi ei tätä jumaluuttakaan voida mennä sanomaan.
Yhtenä tällaisena esimerkkinä toiminee 5Mooses 14: 12 - 18 jossa lepakon mainitaan olevan lintu jota ei saa syödä tai 5Mooses 14: 7 joka kertoo jäniksen olevan märehtijä.

Joku saattaa esittää että on varsin epäreilua ottaa esiin muutamia yksittäisiä kohtia, mutta täysin samaa tekevät myös ne jotka pyrkivät osoittamaan kohtia Raamatusta joiden tulkinnat voidaan soveltaa nyky tieteen löydöksiin.
Tällaisen vertauksen tekeminen on kuitenkin varsin epärehellistä sillä vaikka kummassakin tapauksessa on kyse yksittäisistä Raamatun kohdista, nuo mainitsemani kohdat ovat jotakin missä ei ole tarvinnut suorittaa minkäänlaista tulkintaa vaan ne ovat sellaisenaan osa Raamattua.
Sen sijaan voidakseen esittää Raamatun olevan tieteellinen teos, tulkinta on välttämätön, sillä sellaisenaan Raamattu ei juurikaan tieteellisyydellään loista.

Vääräuskoiset hengiltä, naapurit myös!!!

5Mooses13 12-18

Koska kiertelevät shamaanit ja perheen sisäiset ristiriidat on saatu korjattua, tosin brutaalisti mutta kuitenkin, niin Raamattu kulminoituu tämän yhden kappaleen aikana yksilöllisestä ongelman ratkaisusta yhteisöllisten ongelmien ratkaisemiseen.
Valitettavasti metodit joilla näitä ongelmia ratkaistaan eivät muutu kertomuksen edetessä mihinkään ja niinpä tämä oppi kehittyy yksittäisistä veriteoista kansanmurhaksi hyvinkin nopeasti.

Käytännössä tämän opin määrätessä että mikäli joku yrittää kaupungissa käännyttää kyseisen kaupungin asukkaista muiden jumalien palvelukseen, on koko kaupunki hävitettävä totaalisesti säästämättä ketään...mukaan luettuna eläimet. ( 5Mooses18: 12 - 15)

Jos jonkun surmaaminen eriävien mielipiteiden esittämisen vuoksi vaikuttaa jokseenkin kohtuuttomalta, niin tämä hieman myöhemmin esitetty vaatimus on vielä mielettömämpi.
Kokonaisen yhteisön joukkomurha jonkun yksittäisen henkilön esittämien ajatusten vuoksi, siinäkin tapauksessa että ajatusten esittämisestä voitaisiin oikeutetusti tuomita, on totaalisesti mielivaltainen ja oikeuttamaton.
Huomion arvoista tässä on vielä sekin että mitään erottelua siinä ketkä surmataan ja ketkä ei, ei tehdä.
Jolloin tämän veriteon kohteeksi joutuvat myös ne jotka eivät ole tietoisia tästä asiasta kuten myös ne jotka olisivat vastustaneet näitä esitettyjä ajatuksia.
Ainoastaan se että sattuu olemaan paikalla on riittävä syy kuolemantuomion langettamiseksi. 

Tämä on myös tietyllä varsin erikoisella tavalla ristiriitainen kahden edellisen opin suhteen, sillä molemmat niistä käsittelevät henkilöitä jotka pyrkivät vakuuttamaan jonkun jostakin muusta kuin Raamatun sisältämän opin mukaisesta jumaluudesta. Jos koko yhteisö voidaan tämän perusteella tuomita kuolemaan, niin silloin nämä kaksi edellistäkin tapausta tämän viimeisen esityksen valossa tarkastellessa johtaisi koko kyseisen yhteisön hävittämiseen.
Näiden tapausten ollessa väärät profeetat ja perheenjäsenet, joita käsittelin tarkemmin kahdessa tätä edeltävässä kirjoituksessa.

Tämän kaltaiselle rakennelmalle on kuitenkin olemassa syynsä.
Se toimii lisä uhkana niille jotka mahdollisesti eivät hyväksy toimintaa joka vaatii muukalaisten ja omien perheenjäsentensä murhaamisen, tapauksissa joissa nämä esittävät ajatuksia jotka poikkeavat määrätystä.
Käytännössä esittämällä uhkavaatimuksen joka voidaan yksinkertaistaa seuraavaan muotoon:
Mikäli et suostu surmaamaan niitä jotka ovat eri mieltä, asetat koko yhteisön itsesi mukaan luettuna vaaraan.

Toisin sanoen kyseinen henkilö asetetaan asemaan jossa hänen on valittava kahden pahan väliltä, antamalla tälle kaksi vaihtoehtoa joista molemmat ovat täysin mielettömiä mutta joista jälkimmäisellä on vakavammat seuraukset.
Samalla tämä syyllistää kyseistä henkilöä tämän järjestelmän mielettömyydestä, siinä tapauksessa että tämä päättää olla hyväksymättä ajatusta murhasta oikeudenmukaisena, esittämällä että tämä valinta johtaa koko yhteisön tuhoon.
Toki tällainen on mahdollista tästä järjestelmästä käsin, mutta ongelma ei ole se että joku valitsee olla noudattamatta kyseistä järjestelmää, vaan sen sijaan ongelma on kyseinen järjestelmä itsessään.

Tämä toimii myös suojana tälle järjestelmälle, sillä mikäli joku kyseenalaistaa tämän opin edes osittain antaa se oikeutuksen niille jotka eivät niin tee murhata tämän kyseisen henkilön.
Tähän samaiseen oppiin vetoamalla nämä voivat sitten oikeuttaa tekonsa yhteisön suojelemisella vaikka todellisuudessa koko tilanteen on aikaansaanut oppi jonka nämä ovat hyväksyneet.

Psykologista kiristämistä parhaimmillaan, sitä tämä on jos mitä.

Vääräuskoiset henkiltä, puoliso myös!!

5Mooses 13: 6 - 11

Väärien profeettojen surmaamisen jälkeen Raamattu siirtyy saarnaajista lähipiiriin, sillä onhan uskolle olemassa muitakin vaaratekijöitä joista kaikista pääsee eroon samalla, ilmeisesti hyväksi todetulla menetelmällä. Kuolleet kun tunnetusti eivät ole kovinkaan hyviä vakuuttamaan ketään yhtään mistään, samalla kun murha toimii jokseenkin vahvana pelotteena niille jotka mahdollisesti saattaisivat esittää eriäviä mielipiteitä.

Ja millaisen aseman omaava henkilö on sellainen joka kaikkein todennäköisimmin voi saada jonkun vakuuttumaan jostakin asiasta??
Joku tuntematon henkilö joka tulee esittämään ajatuksiaan vai sellainen henkilö johon luottaa ja johonka on henkilökohtainen suhde?

Vastaus on tietenkin ilmeinen ja niinpä Raamattu pyrkii korjaamaan tämän ongelman samalla tavalla kuin se pyrkii korjaamaan kaikki muutkin ongelmat, vaientamalla ne jotka ovat eri mieltä vaatimalla näiden surmaamista.
Syykin tähän on ilmeinen Raamattu kun ei perustele, oikeuta taikka pyri osoittamaan että sen esittämän asiat olisivat todellisia. Jolloin verrattaessa mihinkä tahansa muuhun uskonnolliseen käsitykseen, on se yhtä pätevä. Tämä todennäköisesti tajuttiin jo kyseisen opuksen kirjoittamisen aikaan ja niinpä ainutkaan Raamatussa oleva kohta ei pyri osoittamaan että se olisi tosi, sen sijaan pyrkimyksenä on eristää ihmiset eri tavalla ajattelevista ja demonisoida niitä jotka eivät tätä annettua normia noudata.
Taktiikat uskonnon puolustamiseksi eivät siis ole muuttuneet mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana, vaikka viimeisin kehitys onkin ollut sellaista että toisinajattelijoiden surmaamisen katsotaan olevan varsin sopimatonta toimintaa.

Raamattu ei tällaisia moderneja estoja kuitenkaan tunne, päinvastoin, ja niinpä ajaakseen tätä heimomentaliteettia ja kuuliaisuutta esittää se vaateen siitä että mikäli jonkun perheenjäsen taikka omainen sortuu sellaiseen hirvittävään haureuteen kuin itsenäiseen ajatteluun: On kyseisen henkilön oltava se joka ensimmäisenä kohottaa kätensä tämän surmatakseen..... jonka jälkeen koko yhteisön on osallistuttava tähän veritekoon.

Tarkoituksena tässäkin on se että ensin eristetään ihmiset pois muusta maailmasta jonka jälkeen nämä sidotaan sääntöihin vaatimalla näitä suorittamaan jokin sellainen teko jonka suorittaminen voidaan oikeuttaa ainoastaan silloin jos opetettu oppi on tosi.
Kun jonkun saa suorittamaan murhan jonkin opin varjolla, ei enää tarvitse pelätä sitä että tuo kyseinen henkilö muuttaisi mielipiteitään ja tunnustaisi että oppi jonka pohjalta hän on toiminut on väärässä.
Tällainen tunnustus kun tarkoittaisi sitä että hän myös tunnustaisi murhanneensa jonkun, sen sijaan että teon voisi oikeuttaa oikeudenmukaisuudella ja sääntöjen noudattamisella, varsinkin silloin jos murhan kohteena on oma lapsi taikka vaimo niin kuin Raamattu mm; ohjeistaa. (5Mooses 13: 6 - 10)