Pitempiaikaisesta tauosta huolimatta tarkoituksena on edelleen saada projekti päätökseen.
Älkää siis peljästykö, sillä olen palannut luoksenne.Niinpä onkin aika taas palata Raamatun kertomusten pariin ja selvittää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kuten joku varmasti muistaa niin Leviticuksen alkukappaleissa käsiteltiin Aaronin tarinaa ja sitä kuinka Jumala poltti hänen lapsensa hengiltä, sen takia että nämä lähestyivät alttaria kantaen hiilipannuja. Kyseinen tarina jatkuu uudelleen kappaleessa 16. siitä mihin se kappaleessa 10. loppui.
Jumala siis poltti elävältä Aaronin pojat Naadab ja Abihu:n koska nämä toivat hiilipannuissa tulta Jumalan alttarin lähelle, jossa polttouhrit olivat aikaisemmin miellyttäneet tuoksullaan Jumalaa.
Kuolemanrangaistus ei vaikuta oikeudenmukaiselta ratkaisulta, ei sitten ollenkaan, mutta Jumala ei ollut tähänkään tyytyväinen vaan vaati koko Israelin kansalta ja Aaronilta sekä tämän jäljelle jääneiltä pojilta vielä lisä hyvitystä.
Mikäli tämä rikkomus olisi sellainen että siitä voitaisiin oikeuttaa jokin rangaistus, mikä se ei todellakaan ole, niin siitäkin huolimatta jonkun toisen ihmisen rankaiseminen rikoksesta jonka joku toinen on tehnyt; on mitä epäoikeudenmukaisin järjestelmä jonka voi edes muodostaa.
Olisi aivan sama jos jossakin juhla tilaisuudessa tehtäisiin jokin etikettivirhe; sanotaan nyt vaikka että lusikka jää kahvikuppiin; ja tätä etikettivirheen tehnyttä rangaistaisiin kuolemalla, jonka jälkeen kaikilta juhlaan osallistuneilta vaadittaisiin korvaus ja mikäli he eivät siihen suostuisi myös heidät tapettaisiin.
Tällainen järjestelmä jossa jonkin henkilön rikkomukset jotakin järjestelmää vastaan, siirtyvät myös jonkin toisen henkilön osaksi tekee jo tästä täysin moraalittomasta ja epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä pahan.
Tämä Aaronin kertomus on muutoinkin varsin hyvä tiivistelmä erilaisia moraalittomia kristillisiä periaatteista jotka ovat osa kristillistä oppia vielä tänäkin päivänä. Nimittäin tämän syntien perimisopin lisäksi Aaronin kertomus nostaa esiin myös opin sijaiskärsimyksestä.
Leviticus 16:
7. Sitten hän ottakoon ne kaksi kaurista ja asettakoon ne Herran eteen ilmestysmajan ovelle.
8. Ja Aaron heittäköön arpaa niistä kahdesta kauriista: toisen arvan Herralle ja toisen Asaselille.
Mikä/ kuka sitten on Asaseli??
Yritin etsiä tähän vastausta mutta en sellaista löytänyt. Olisi ehkä parempi sanoa että löysin liian monta eikä yksikään niistä ollut sama, vähän sama kun yrittää etsiä mitä tarkoittaa olla kristitty ja löytää tuhansia eri tulkintoja.
Useimmat vastaukset jotka löysin lukevat Asaselin erämaassa asustavaksi henkiolennoksi.
Mikäli kuitenkin katsoo Englannin kielistä versiota tästä, King James, kyseinen kohta näyttä hieman toiselta.
King James: Leviticus 16:
8And Aaron shall cast lots upon the two goats; one lot for the LORD, and the other lot for the scapegoat.
Käännös on muutoin sana tarkka mutta Asaselin korvaa scapegoat joka suomennetaan joko syntipukiksi taikka sijaiskärsijäksi. Merkitys tulee muutoinkin varsin ilmeiseksi kun
Leviticus 16: 22, tarkentaa tätä seuraavasti.
22. Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan.
Mooses antaa siis ohjeita siitä kuinka synti ja polttouhri on Jumalalle valmistettava, oli versio mitä lukee sitten millainen tahansa, tässä kyseisessä tilanteessa kyse on sijaiskärsimysopista ja sijaiskärsijän asemaa tässä näyttelee kauris.
Tämän toimituksen tarkoitus on maagisesti saastuttaa tämä kauris niillä pahoilla teoilla jotka Aaronin pojat olivat Jumalan silmissä tehneet ja joista Jumala oli päättänyt rangaista kaikkia muita. Näin tämän kauriin osaksi tulee kantaa Aaronin poikien tekemät rikkomukset.
Joku saattaa tässä ajatella että: Niin mutta sehän on vain kauris.
Kauris on merkityksetön, ongelma on siinä että tämän järjestelmän sisällä joku voi päästä eroon vastuustaan tällä samalla keinolla, myös silloin kun on oikeasti tehnyt jotakin josta olisi syytä rangaista. Tämänkaltaisen järjestelmän asettaminen mahdollistaa sen, että teki mitä tahansa tämän teon voi siirtää jonkinlaisella kirouksella, taikuudella, jonkun muun osaksi ja vapautua vastuusta joka teon tekemisestä kyseisellä henkilöllä on.
Tämä on keskeisin ongelma kaikissa sijaiskärsimys konsepteissa. Tietenkin sen lisäksi että rangaistuksen vastaanottava osapuoli on totaalisesti syytön siihen mistä häntä rangaistaan, minkä lisäksi tämä rangaistus suoritetaan tietoisena rangaistuksen kohteen syyttömyydestä.
Tämänkaltaiset järjestelmät ovat syy sille minkä takia me tarvitsemme sanan: Epäoikeudenmukainen.
Muutoin Leviticus 16 onkin sitten perus VT:tä esittäen erinäköisiä ohjeita sille miten käyttäytyä ja pukeutua jottei Jumala rankaise kuolemalla, tai ainakin lähestulkoon.
Leviticus 16: 29. Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.
Tämän täytyy olla varsin hämmästyttävä ja todella paljon vaikeuksia tuova lausunto ainakin niiden ihmisten kohdalla jotka tekevät tämän väittämän että: VT ei päde!!!
Tämänkaltaisissa ikuisissa säännöksissä on kuitenkin yksi ongelma, ne ovat joko ikuisia taikka ne eivät ole. Mikä tuo seuraavan ongelman.
Jos tämä laki on jotakin jota on noudatettava ikuisesti, niin silloin sitä on noudatettava ikuisesti ja tämä tarina Aaronista on sellainen ettei sitä voida vain sivuuttaa. Näin ollen VT on edelleen jotakin joka on otettava huomioon eikä sitä voi vain sivuuttaa.
Jos VT on kuten usein kuulee sanottavan, ainoastaan kehitys versio jonka UT kumoaa, niin silloin tämä on vale eikä kyseessä enää olekaan ikuisesta säädöksestä. Mikä tarkoittaa sitä että ainakin osa opeista jotka Raamattu pitää sisällään, ovat välttämättä valheellisia.
Josta puolestaan seuraa mielenkiintoinen kysymys:
Kuinka erottaa Jumalan sana joka on valheellinen, Jumala sanasta joka on tosi??
