Jälleen kerran siis israelilaiset aloittivat sotaan valmistautumisen Jumalan määräysten mukaisesti ja niin kuin tällaisissa tilanteissa on ilmeisesti tapana, jokin tietty osa kansaa oli tätä vastaan. Niinpä Jumala avasi maan näiden alta ja maa nielaisi heidät.
Mikäli tätä seikkaa tästä esitetystä jumaluudesta alkaa edes hieman pohtimaan, alkaa tällainen sotaan valmistautuminen vaikuttamaan jokseenkin tarpeettomalta. Mikäli tällainen jumaluus on olemassa ja se rankaisee omaa valittua kansaansa vitsauksilla joissa kuolee satojatuhansia ihmisiä, taikka avaa maan niiden alta jotka uskaltavat olla eri mieltä: Mihin tällainen jumaluus tarvitsee sotilaita?
Tämän jälkeen Numeri 26 siirtyy kertomaan kuinka sotasaaliina saadut maat ja omaisuus jaetaan eri sukujen kesken.
Numeri 27.
Kyseinen kappale käsittelee lähinnä tarkemmin perimysjärjestystä joka on seuraavankaltainen.
Perintö jaetaan kuolleen lähimpien miespuolisten sukulaisten kanssa, mutta mikäli joku kuolee pojattomana siirtyy omaisuus naispuoleisille lähimmille sukulaisille. Mikäli kuolleella ei ole lapsia, siirtyy omaisuus seuraavaksi lähimmälle miespuoleiselle sukulaiselle.
Tämän systeemin epätasa-arvoisuutta on tuskin tarpeellista erikseen mainita.
Tätä seuraa kertomus jossa Jumala valitsee Mooseksen seuraajan ja Mooses, Jumalan asetuksen mukaan, kuolee koskaan pääsemättä Jumalan israelilaisille lupaamaan maahan.
Mutta ei aivan vielä, sillä täytyihän Mooseksen vielä päästä viimeiselle sotaretkelleen.
Numeri 28.
Tässä kappaleessa Jumala muistuttaa israelilaisia siitä että uhreja tulee jatkossakin tehdä.
Numeri 29.
Ja koska uhrausmenot ovat ilmeisesti varsin merkittäviä jatkuu uhrausmenojen ohjeistaminen myös koko tämän kappaleen.
Numeri 30.
Mikäli Raamatusta etsii kohtaa jolla oikeuttaa sovinistisen luonteensa, niillä jolla tällainen sattuu olemaan, on tämä kyseinen kappale juuri kyseistä tarkoitusta varten laadittu.
Periaatteessa tämä orjuuttaa naisen miehen omaisuudeksi kieltämällä naiselta täysin itsemääräämisoikeuden, tietenkin lukuun ottamatta "leskeä" taikka "hylättyä naista", sillä kuka nyt haluaisi lesken taikka hylätyn naisen?
Mikäli tämä termi "hylätty nainen" aiheuttaa ihmetystä niin oman käsitykseni mukaan, tosin saatan olla väärässä, kyseessä on nainen josta joku mies on ottanut avioeron.
Ei niin että naisella olisi edes oikeutta erota omaehtoisesti miehestään.
perjantaina, tammikuuta 21
maanantaina, tammikuuta 17
Kohtuuttomuuksia Sittimissä
Kävipä siis niin että israelilaiset alkoivat irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa ja palvomaan näiden jumalia. Tästä vihastuneena Jumala määrää että jokainen edellä mainittuun tekoon osallistunut on tapettava ja että kaikki päämiehet tulee lävistää paaluihin vasten aurinkoa. Tätä puolestaan perustellaan sillä että Jumalan viha kääntyisi pois kansan päältä.
Tämä on ihmisuhrausta jonka Jumala itselleen vaatii. Kyse ei ole ainoastaan rangaistuksesta sillä tämä vaade näiden ihmisten tappamiselle, vaikka tuleekin suoraan sen seurauksesta että he ovat rikkoneet tätä jumalaa vastaan, on esitetty tarkoituksenmukaisesti tehtäväksi jotakin tiettyä tarkoitusta varten.
Tästä annetaan esimerkki jossa Piinehas nimisen papin kerrotaan ottavan keihään ja lävistävän israelilaisen miehen ja tämän midialaisen naisen keihäällä; minkä seurauksesta Jumalan viha laantui.
Tämä ei eroa millään tavalla muiden kulttuurien ihmisuhrauksesta joissa joko pyritään lepyttämään jotakin jumalolentoa taikka pyydetään tältä jumalolennolta jotakin.
Toki tämä kyseinen kappale nostaa myös muita varsin ongelmallisia kysymyksiä esille, varsinkin tämän esitetyn jumaluuden luonteesta.
Minkä takia Jumala esim: vihastuu siitä että joku päättää palvoa jotakin toista jumaluutta? Mikäli tämä Jumala todella haluaa ihmisten palvovan itseään omasta vapaasta tahdostaan, kuten hyvin usein saa kuulla, niin vapaa valinta sisältää mahdollisuuden myös palvoa jotakin muuta jumaluutta taikka olla palvomatta yhtään. Edellinen siinäkin tapauksessa että tällainen jumaluus kyettäisiin osoittamaan olemassa olevaksi.
Mikäli tämä jumaluus on kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, jotakin jota varsin usein sen kerrotaan olevan, on myös jokseenkin kohtuutonta suuttua jostakin jonka tämä Jumala ennalta tiesi tapahtuvan ja kaikkivoipana olisi kyennyt tahtoessaan estämään.
Siinäkin tapauksessa että jonkinlainen rangaistus olisi oikeutettavissa on varsin epäoikeudenmukaista rangaista syyllisten lisäksi sellaisia henkilöitä jotka eivät ole esitettyyn tekoon syyllistyneet.
Ja toki tämä kappale esittää syyttömien rankaisua sillä muussa tapauksessa rangaistuksen esittämiselle sekä päämiehille että rangaistavaan tekoon osallistuneille ei olisi tarvinnut esittää erikseen.
Syyttömien israelilaisten lisäksi tämä Jumala myös yhdellä kertaa tuomitsee kaikki midialaiset kuolemaan, sen perusteella että jotkin näistä olivat "irstailleet" israelilaisten miesten kanssa.
Tämän yhden kappaleen aikana siis Jumala vaatii itselleen ihmisuhreja, surmaa omaa valituksi kutsumaansa kansaa tuhansittain, palkitsee surmatyöstä sekä tuomitsee kokonaisen kansakunnan kuolemaan koska hänen oma valittu kansansa oli tehnyt jotakin jota tämä jumala ei hyväksynyt.
Tämä on ihmisuhrausta jonka Jumala itselleen vaatii. Kyse ei ole ainoastaan rangaistuksesta sillä tämä vaade näiden ihmisten tappamiselle, vaikka tuleekin suoraan sen seurauksesta että he ovat rikkoneet tätä jumalaa vastaan, on esitetty tarkoituksenmukaisesti tehtäväksi jotakin tiettyä tarkoitusta varten.
Tästä annetaan esimerkki jossa Piinehas nimisen papin kerrotaan ottavan keihään ja lävistävän israelilaisen miehen ja tämän midialaisen naisen keihäällä; minkä seurauksesta Jumalan viha laantui.
Tämä ei eroa millään tavalla muiden kulttuurien ihmisuhrauksesta joissa joko pyritään lepyttämään jotakin jumalolentoa taikka pyydetään tältä jumalolennolta jotakin.
Toki tämä kyseinen kappale nostaa myös muita varsin ongelmallisia kysymyksiä esille, varsinkin tämän esitetyn jumaluuden luonteesta.
Minkä takia Jumala esim: vihastuu siitä että joku päättää palvoa jotakin toista jumaluutta? Mikäli tämä Jumala todella haluaa ihmisten palvovan itseään omasta vapaasta tahdostaan, kuten hyvin usein saa kuulla, niin vapaa valinta sisältää mahdollisuuden myös palvoa jotakin muuta jumaluutta taikka olla palvomatta yhtään. Edellinen siinäkin tapauksessa että tällainen jumaluus kyettäisiin osoittamaan olemassa olevaksi.
Mikäli tämä jumaluus on kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, jotakin jota varsin usein sen kerrotaan olevan, on myös jokseenkin kohtuutonta suuttua jostakin jonka tämä Jumala ennalta tiesi tapahtuvan ja kaikkivoipana olisi kyennyt tahtoessaan estämään.
Siinäkin tapauksessa että jonkinlainen rangaistus olisi oikeutettavissa on varsin epäoikeudenmukaista rangaista syyllisten lisäksi sellaisia henkilöitä jotka eivät ole esitettyyn tekoon syyllistyneet.
Ja toki tämä kappale esittää syyttömien rankaisua sillä muussa tapauksessa rangaistuksen esittämiselle sekä päämiehille että rangaistavaan tekoon osallistuneille ei olisi tarvinnut esittää erikseen.
Syyttömien israelilaisten lisäksi tämä Jumala myös yhdellä kertaa tuomitsee kaikki midialaiset kuolemaan, sen perusteella että jotkin näistä olivat "irstailleet" israelilaisten miesten kanssa.
Tämän yhden kappaleen aikana siis Jumala vaatii itselleen ihmisuhreja, surmaa omaa valituksi kutsumaansa kansaa tuhansittain, palkitsee surmatyöstä sekä tuomitsee kokonaisen kansakunnan kuolemaan koska hänen oma valittu kansansa oli tehnyt jotakin jota tämä jumala ei hyväksynyt.
keskiviikkona, tammikuuta 12
Bilemin opetuksia velvollisuuksista
Numeri 23- 24
Bilemin päästyä perille rakennutti tämä seitsemän alttaria ja suoritti seitsemän uhrilahjaa Jumalalle. Se minkä takia mitään uhria taikka alttareita edes tarvitaan on kuitenkin hieman hämillistä, sillä mikäli Jumala lähetti Bilemin puhumaan Mooabin kuninkaalle niin tämä Jumalan asetus olisi ainoastaan voinut täyttyä mikäli Bilem näkisi näkyjä tältä jumalalta.
Mooabin kuningas ei kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen siihen mitä Bilemillä oli sanottavanaan, sillä kieltäytyi Jumala kiroamasta kansaa jonka tämä oli Egyptistä vapauttanut. Ei niin että tällä jumaluudella muutoin vaikuttaisi olevan mitään oman valitun kansansa surmaamista taikka kiroamista vastaan.
Tämä alttareiden rakentaminen, uhrien antaminen ja Jumalan kieltäytyminen pyynnöstä jonka Mooabin kuningas esittää toistuu hieman eri versioina kolmasti peräkkäin. Näistä viimeisellä kerralla Mooabin kuningas kieltää Bilemin ja käskee tämän poistumaan, minkä lisäksi Bilem esittää profetian israelilaisten valloitusretkien voitokkuudesta.
Muoto jossa tämä esitetään on täysin sama kuin hieman aiemmin kohta jossa Bilem kohtaa enkelin ratsastaessaan aasilla, eikä tämä kyseinen kappale ole läheskään ainut joka pitää sisällään tällaisen samanlaisen rakenteen.
Ongelmallinen tämä on tietenkin ainoastaan mikäli tätä kertomusta pitää totuudenmukaisena, mutta mikäli tämän katsoo olevan vertauskuva ja inspiroitua opetusta, siinä tapauksessa tämä metodi toimii varsin hyvin.
Mutta mikäli tämä kertomus pitää sisällään jonkinlaisen opetuksen niin mikä se mahtaa olla?
Opetus on kyseenalaistamaton Jumalan totteleminen oli kyse sitten omasta mielestä millaisesta asiasta tahansa. Tämän opetuksen löytäminen ei kertomuksesta itsestäänkään ole tietenkään vaikea löytää, mutta se on ilmoitettu varsin suoraan myös tekstissä itsessään seuraavasti:
[ Numeri 24:13. 'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. ]
Mikä tässä on kuitenkin merkillepantavaa on se seikka että tässä erotellaan teot jotka ovat hyviä teoista jotka ovat pahoja, siitäkin huolimatta että velvollisuus toimia esitetään jumalallisena käskynä. Tämä konsepti on hyvin erilainen kuin suurin osa siitä apologiasta johon tänä päivänä törmää, sillä tämä ei pois sulje sitä mahdollisuutta että käskyt joita Jumala antaa voivat olla pahoja.
Voisi kuitenkin sanoa että mentaliteetti joka tämän taustalla toimii on hyvin pitkältä samaa kyseenalaistamatonta ja totaalista omistautumista tälle jumaluudelle piittaamatta totaalisesti siitä mitkä tämän omistautumisen seuraukset ovat.
Raamattu on hyvin väkivaltainen teos ja argumentoinnissa sen esittämää oppia vastaan, moraalisena ja hyvänä elämänohjeena, on jotakin jota hyvin usein nostetaan esille. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa ja kritiikki jota esitetään on useimmiten täysin oikeutettua ja ansaittua, mutta kuitenkin jotakin jolla ei juurikaan ole merkitystä.
Tämä johtuu siitä että esimerkit joita annetaan ovat niin selkeällä tavalla ristiriitaisia nykypäivän käsitysten kanssa että ne ovat helposti sivuutettavissa.
Kaikkein suurimman ongelman aiheuttaa kuitenkin tämänkaltaiset lähestulkoon mitäänsanomattomat kappaleet joissa esitetään konsepteja joilla nämä esimerkkeinä käytetyt hirmuteot on oikeutettavissa.
Kyse ei ole oikeuttamisesta siinä mielessä että tämä tekisi teoista jotka Jumala käskee tehdä hyviä täysin automaattisesti, vaikkakin tämä on jotakin jota varsin usein argumentoidaan, vaan kyse on totalitaristisesta auktoriteetista jonka määräyksiä on toteltava riippumatta siitä mitä tämä auktoriteetti käskee tehdä. Oikeutus tulee sokeasta tottelevaisuudesta, ei siitä että teot joita tehdään olisivat itsesään oikeutettuja.
Bilemin päästyä perille rakennutti tämä seitsemän alttaria ja suoritti seitsemän uhrilahjaa Jumalalle. Se minkä takia mitään uhria taikka alttareita edes tarvitaan on kuitenkin hieman hämillistä, sillä mikäli Jumala lähetti Bilemin puhumaan Mooabin kuninkaalle niin tämä Jumalan asetus olisi ainoastaan voinut täyttyä mikäli Bilem näkisi näkyjä tältä jumalalta.
Mooabin kuningas ei kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen siihen mitä Bilemillä oli sanottavanaan, sillä kieltäytyi Jumala kiroamasta kansaa jonka tämä oli Egyptistä vapauttanut. Ei niin että tällä jumaluudella muutoin vaikuttaisi olevan mitään oman valitun kansansa surmaamista taikka kiroamista vastaan.
Tämä alttareiden rakentaminen, uhrien antaminen ja Jumalan kieltäytyminen pyynnöstä jonka Mooabin kuningas esittää toistuu hieman eri versioina kolmasti peräkkäin. Näistä viimeisellä kerralla Mooabin kuningas kieltää Bilemin ja käskee tämän poistumaan, minkä lisäksi Bilem esittää profetian israelilaisten valloitusretkien voitokkuudesta.
Muoto jossa tämä esitetään on täysin sama kuin hieman aiemmin kohta jossa Bilem kohtaa enkelin ratsastaessaan aasilla, eikä tämä kyseinen kappale ole läheskään ainut joka pitää sisällään tällaisen samanlaisen rakenteen.
Ongelmallinen tämä on tietenkin ainoastaan mikäli tätä kertomusta pitää totuudenmukaisena, mutta mikäli tämän katsoo olevan vertauskuva ja inspiroitua opetusta, siinä tapauksessa tämä metodi toimii varsin hyvin.
Mutta mikäli tämä kertomus pitää sisällään jonkinlaisen opetuksen niin mikä se mahtaa olla?
Opetus on kyseenalaistamaton Jumalan totteleminen oli kyse sitten omasta mielestä millaisesta asiasta tahansa. Tämän opetuksen löytäminen ei kertomuksesta itsestäänkään ole tietenkään vaikea löytää, mutta se on ilmoitettu varsin suoraan myös tekstissä itsessään seuraavasti:
[ Numeri 24:13. 'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. ]
Mikä tässä on kuitenkin merkillepantavaa on se seikka että tässä erotellaan teot jotka ovat hyviä teoista jotka ovat pahoja, siitäkin huolimatta että velvollisuus toimia esitetään jumalallisena käskynä. Tämä konsepti on hyvin erilainen kuin suurin osa siitä apologiasta johon tänä päivänä törmää, sillä tämä ei pois sulje sitä mahdollisuutta että käskyt joita Jumala antaa voivat olla pahoja.
Voisi kuitenkin sanoa että mentaliteetti joka tämän taustalla toimii on hyvin pitkältä samaa kyseenalaistamatonta ja totaalista omistautumista tälle jumaluudelle piittaamatta totaalisesti siitä mitkä tämän omistautumisen seuraukset ovat.
Raamattu on hyvin väkivaltainen teos ja argumentoinnissa sen esittämää oppia vastaan, moraalisena ja hyvänä elämänohjeena, on jotakin jota hyvin usein nostetaan esille. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa ja kritiikki jota esitetään on useimmiten täysin oikeutettua ja ansaittua, mutta kuitenkin jotakin jolla ei juurikaan ole merkitystä.
Tämä johtuu siitä että esimerkit joita annetaan ovat niin selkeällä tavalla ristiriitaisia nykypäivän käsitysten kanssa että ne ovat helposti sivuutettavissa.
Kaikkein suurimman ongelman aiheuttaa kuitenkin tämänkaltaiset lähestulkoon mitäänsanomattomat kappaleet joissa esitetään konsepteja joilla nämä esimerkkeinä käytetyt hirmuteot on oikeutettavissa.
Kyse ei ole oikeuttamisesta siinä mielessä että tämä tekisi teoista jotka Jumala käskee tehdä hyviä täysin automaattisesti, vaikkakin tämä on jotakin jota varsin usein argumentoidaan, vaan kyse on totalitaristisesta auktoriteetista jonka määräyksiä on toteltava riippumatta siitä mitä tämä auktoriteetti käskee tehdä. Oikeutus tulee sokeasta tottelevaisuudesta, ei siitä että teot joita tehdään olisivat itsesään oikeutettuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)