Juusuan vakoili fiasko Jerikossa

Joosua 2

Siinä missä edellisessä kappaleessa valmistellaan etnisiä puhdistuksia, jatkuvat nämä valmistelut myös toisen luvun mittaisesti. Sillä kun askareeseen kerran ryhtyy, pitäähän se nyt saada suoritettua kunnolla. Mikä noin käytännössä on Raamatullisesti asiaa katsottaessa mennyt jo pahasti pieleen. Tämän ollessa laskelmieni mukaan neljäs etninen puhdistus joka Raamatussa tähän mennessä on suoritettu.

Anteeksi, korjaan... suoritetaan.

Mistä voisi päätellä, että Joosualla pitäisi perimätietoon vedoten olla hyvin vankka pohja siitä miten etniset puhdistukset suoritetaan oikein ja kunnolla.

Tämän perinteisen tehtävälistan toisen askeleen ollessa ilmeisesti uhrien vakoileminen... jotakin mitä tässä kappaleessa suoritetaan.

Nämä vakoojat eivät kuitenkaan olleet kovin soveltuvia tehtäväänsä, he kun ilmeisesti heiluttivat heimoviirejään saapuessaan Jerikon kaupunkiin ja huutelivat suorittavansa vakoilu tehtävää kaupungin tuhoamistarkoituksessa.

Tai näin minä ainakin tarinan tulkitsen, sillä jostain mainitsemattomasta syystä johtuen heidät tunnistettiin israelilaisiksi aivan välittömästi Jerikoon saavuttuaan.

Tavanomaiseen Raamatulliseen tapaan mitään selityksiä taikka kuvauksia ei tietenkään vaivauduta esittämään, tässä kun ei luetella jumalallisia uhkavaatimuksia ja rangaistuksia tai ilmaista sitä millaisia oikeaoppiset uhrimenot ovat, saati että tässä otettaisiin kantaa siihen millainen tämän kevään vallitseva Raamatullinen vaatetus trendi on.

Tosin parempi kysymys olisi: Miksi vaivautua lähettämään vakoojia ylipäätään?

Jos tämä jumaluus on se sama kaikkitietävä olento, jonka olemassaoloon niin monet nykyisin viittaavat, jonka lisäksi nämä kyseiset henkilöt ovat, jos eivät välittömässä niin lähes välittömässä, yhteydessä kyseiseen olentoon..... eivätkö nämä voisi yksinkertaisesti vain kysyä neuvo tältä jumaluudelta?

Ja miksi lähettää tehtävään vaakoojia jotka ovat pätemättömiä?

Eikö tämä jumaluus olisi voinut ilmaista mikä tilanne on, tai vähintään inspiroida Joosuaa siinä määrin ,että tämä lähettäisi vakoojiksi sellaisia henkilöitä jotka eivät aivan täydellisesti epäonnistu tehtävässään.

Käsittääkseni kun vakoojan tärkein ominaisuus on se ettei hän, tai tässä tapauksessa he, jää kiinni vakoilemisesta.

Tätä vakoilu fiaskoa seuraa piilottelu katolla, "laupean" Raahabin ansiosta, kuten Raamattu asian ilmaisee, vilpillisen todistuksen antaminen lähimmäisestä... josta Jumala ei tällä kertaa rankaise sen ollessa hyödyllinen israelilaisille, sekä tulinen takaa-ajo ja piilottelua vuoristossa.

Joka kieltämättä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta premissiltä toimintaelokuvaan, mutta Raamatullisen vähäsanaisesti ilmaistuna, tarinan kerronta ei ole erityisen inspiroivaa.

Tämä kohtaus Raahabin luona on kuitenkin jotakin mihin on syytä paneutua hieman tarkemmin.

Jumala antoi auktoriteetin Moosekselle. Joosua peri auktoriteettinsa Moosekselta, tämän kuoleman jälkeen. Tarinan vakoojat toimivat Joosuan auktoriteetin alaisina. Raahab, pelastaakseen itsensä ja perheensä, tekee sopimuksen näiden vakoojien kanssa.

Jos Joosua siis valmistellessaan Jerikon hävittämistä toimii jumalallisen auktoriteetin oikeuttamana, mikä antaa näille vakoojille oikeuden muuttaa Jumalan antamaa käskyä.

Abraham toki toimi samoin, Sodoman ja Gomoran kohdalla, mutta kyseisessä kertomuksessa Abraham kävi lounas neuvottelua suoraan Jumalan kanssa, kun sen sijaan tässä kertomuksessa nämä henkilöt tekevät lupauksia Jumalan kansan puolesta..... vaivautumatta edes kysymään Jumalalta mitä tämä asiasta mahdollisesti saattoi ajatella.

Konsultointi pappishenkilönkin kanssa olisi tehnyt tilanteesta johdonmukaisemman... noh ainakin uskonnollisessa mielessä.

Näyttää siis siltä, että kuka tahansa voi omaksua itselleen jumalallisen auktoriteetin, vain yksinkertaisesti julistamalla omaavansa sellaisen. Arkipäiväinen asia toki nykyisin, mutta tällä perinteellä näyttää olevan huomattavasti kauas kantoisemmat juuret kun osasin koskaan kuvitella.

Tosin kun koko uskonto näyttä perustuvan tällaiseen auktoriteetin omaksumiseen, julistamalla sellainen olemassa olevaksi, on hieman vaikea odottaa kyseisen opin kannattajilta mitään muuta.

Mutta näin lopuksi syventykäämme vielä hieman Raahabin saloihin.

Koska näiden vakoojien asema, kuten tuli todettua, on hyvin kaukana Jumalan suorasta käskystä, tälle lupaukselle... tai sen kunnioittamiselle asetetaan kaksi ehtoa.

Toisen näistä ollessa sellainen jossa Raahabin tulee merkitä talo punaisella liinalla, jotta israelilaiset tietävät mikä asuinsija tulee säästää.

Ja toinen näistä ehdoista on sellainen jossa Raahab lupaa olla ilmiantamatta näiden vakoojien tarkoitusta.

Näistä aiempi on ihan käytännöllinen ohje, sillä Raahabin tunnistaminen henkilöille jotka eivät ole häntä koskaan nähneet on varsin vaikeaa, ja jälkimmäinen täysin mieletön.

Jos näiden vakoojien tarkoitus ja identiteetti ilmoitettiin Jerikon kuninkaalle jo siinä vaiheessa kun nämä saapuivat kaupunkiin...mitä ilmiannettavaa Raahabilla edes olisi ollut?

Se että tämä oli piilottanut vakoojat talonsa katolle? Että Raahab oli ohjannut näiden vakoojien takaa ajajat tarkoituksella harhaan?? Että hän valehteli, ettei tiennyt näiden vakoojien olevan israelilaisia???

Jos joku on jo suorittanut kaiken edellä mainitun, jotakin mitä Raahab tekee....

Minkä takia tämä menisi ilmiantamaan itsensä teosta joita voidaan pitää maanpetoksena?

Sillä Raamatulliseen aikaan kohtuuttomat reaktiot ja rangaistukset eivät olleet israelilaisten erityisoikeus.

Ainut mahdollinen syy tällaisen ehdon asettamiselle on se että, nämä vakoojat voivat syyttää Raahabia omasta osaamattomuudestaan ja siitä, että jäivät kiinni vakoilustaan, näin saaden itselleen tekosyyn olla toteuttamatta lupausta jonka he Raahabille esittivät.

Mutta merkilliset ovat Raamatun tiet ja niinpä tähän spekulointiin on löydettävä vastaus seuraavista luvuista... mahdollisesti.

Joosuan alku ja peitsien teroitusta

 Joosua: 1

Siinä missä Raamatun Jumala muuttaa muotoaan, niin myös raamatullinen auktoriteetti soveltuu lahjakkaasti vallitsevaan tilanteeseen. Ja jotta tämä muutos tapahtuu mahdollisimman orgaanisesti, jatkaa Joosuan kirja kertomusta omaksumalla auktoriteetin jonka Mooses kuoltuaan jätti jälkeensä.

Mutta tietyssä mielessä voidaan puhua tämän auktoriteetin laimentumisesta.

Siinä missä Mooses aiemmin toimi auktoriteettina, tämän keskustellessa Jumalan kanssa suoraan, Joosuan auktoritetti on jotakin mitä hän peri Moosekselta, huolimatta siitä ettei häellä Raamatun mukaan voinut olla suoraa kommunikaatiota Jumalan kanssa. Tai ainakaan yhtä suoraa kuin Mooseksella.

Tämä tarkoittaa siirtymää Jumalan osoittamasta profeetasta, profeettaan jonka Jumalan osoittama profeetta on osoittanut. Yhteys Jumalaan siis käy etäämmäksi.

Mikä toisaalta selittää sen minkä takia Jumala ilmestyy nykyisin ainoastaan paahtoleivissä.

Mielenkiintoista on myös se että Mooses kiipesi yksin vuorenhuipulle, kertoman mukaan hän piti puheen Jumalan kanssa, keroman mukaan Jumala murhasi... anteeksi kutsui Mooseksen esi-isien luokse, eikä hänen ruumistaan löytynyt. Niin ikään kertomuksen mukaan Joosua tämän jälkeen omaksui jumalallisen auktoriteetin israelin kansaa kohtaan.

Ja kuten kaikki varmasti tietävät: Lähi-idän alueella on historiallisesti varsin mittavat perinteet heimojohtajien ja kuninkaittein vaihdon suhteen joita voidaan pitää nykyisien länsimaisten standardien mukaan hieman....noh kohtuuttomina.

Mahdollisista kohtuuttomuuksista huolimatta tämä asettaa kuitenkin tilanteen missä auktoriteetiksi ei enää hyväksytä ainoastaan sellaista henkilöä jonka Jumala on osoittanut, vaan tälle henkilölle annetaan oikeus nimittää muita auktoriteetteja.

Ja me olemme hyvin kaukana alkuperäisestä kansasta joka tätä uskontoa harjoitti.

Mikä tarkoittaa sitä, että kakki tällä hetkellä jumalan nimeen saarnaavat, tekevät niin auktoriteetin turvin jossa oikeutuksen tälle auktoriteetille takaavat toiset ihmiset.

Tilanne joka toki on ollut sama aivan alusta lähtien, mutta kun tämä on jotakin minkä uskonto itse sisäisesti tunnistaa, pitäisi tämä ainakin omasta mielestäni näkyä jonkinlaisena kritiikkinä niitä ihmisiä kohtaan jotka vetävät tämän uskonnollisen manttelin ylleen.

Sillä miten tämä ihminen jonka toiset ihmiset ovat nostaneet asemaan josta hän nauttii, välttämättömästi ansaitsisi auktoriteetin joka hänelle on annettu?

Valinnan kun ovat tehneet ihmiset jotka ovat aina vaillinaisia perisynnin takia, jossa tämä valittu henkilö on samaan tapaan vajaa.

Mutta todellisuus on taruakin ihmeelliempää ja uskonnot vielä ihmellisempia, sillä tämän kaltainen julistus muiden ihmisten toimesta näyttää tarjoavan suojan kaikelta mahdolliselta kriittiseltä tarkastelulta.

Jostain merkillisestä syystä johtuen kun ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys ettei lahkojohtaja voi käyttää tätä hänelle annettua auktoriteettia väärin, huolimatta lukuisista esimerkeistä joissa lopputulos on ollut varsin hirvittävä.

 

Valitettavasti Joosua, Raamatun kertomuksessa, ei siis ole ainut uskonnollinen johtaja joka on käyttänyt tätä auktoriteettia, minkä ihmiset ovat hyväksyneet, oman erehtymättömyytensä julistamisen välineenä, missä eriävän mielipiteen esittäminen on rangaistavaa kuolemalla.

Eikä hän myöskään ole ainut joka uskontonsa nimissä on aloittanut etniset puhdistukset.

Tosin tässä kappaleessa Joosua ainoastaan valmistelee etnisiä puhdistuksia, sen sijaan että määräisi niitä suoritettavaksi.

Mooseksen loppu

 5Moos:34

Näin viidennen kirjan ja viimeisen kappaleen jälkeen, saavuttaa Mooseksen saaga viimein loppunsa. Tässä viimeisessä kohtauksessa Jumala näyttää Moosekselle sen maan jonka hän israelilaisille lupasi, toistaen lupauksensa jossa hän myös evätä Mooseksen oikeuden tähän maahan.

Jokin mikä vaikuttaa ainakin minusta hieman julmalta.

Tämä epääminen on ehkä hieman lievä sana, Mooses kun kuolee Nebon vuorelle, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että Jumala tappaa Mooseksen.

Tämän tapahtuman ollessa jotakin mitä voidaan pitää sijaisuhrina, jossa Mooseksen uhrauksella israelin kansa saavuttaa päämääränsä. Tämän päämäärän ollessa uusi luvattu maa.

Jos tämä kuulostaa yhtään tutulta, niin se saattaa vaikuttaa sellaiselta siksi että kertomus Jeesuksesta, no ainakin noin konseptin muodossa, on suoraan plagioitu aiemmista jos ei nimenomaan tästä Raamatullisesta kertomuksesta.

Tai ainakin se siltä vaikuttaa.

Molemmissa tapauksissa kun joku kuolee Jumalan esittämän lupauksen täyttämiseksi jossa tämän ihmisuhrauksen ansiosta Jumalalle omistautuneet saavuttavat uuden asuin sijan.

Tässä tapauksessa materialistisen ja kristinuskon kohdalla henkisen.

Raamattu osaa myös ilmoittaa ettei Jumala Mooseksen jälkeen enää seurustellut kenenkään kanssa kasvoista kasvoihin ja että Mooses oli viimeinen profeetta joka kykeni tekoihin.... tai ihmeisiin, joita hänen kuvataan Raamatussa suorittavan.

Ai niin ja Raamattu muistaa muistuttaa siitä ettei Mooseksen hautaa ole koskaan löydetty.

Toisin sanoen: Mikäli joku missään vaiheessa pyrkisi vahvistamaan, että Mooses edes koskaan on ollut olemassa, sen sijaan että joku olisi vain kirjoittanut olemassa olevaksi yhden abrahamilaisten uskontojen merkittävimmän henkilöhahmon; Löytyy Raamatusta sisään rakennettu tekosyy jolla kaikista mahdollisista todisteista voi olla piittaamatta.

Tämän kaltainen tekosyy toki vaatii sitä, että sortuu käyttämään kehäpäättelyä oman asemansa oikeuttamiseksi, mutta loogisten päättelyvirheiden käyttö näyttää olevan "tosi uskovien" joukossa ennemminkin hyvin harjoitettu taito, puutteen sijaan.

Se onko Mooses koskaan ollut olemassa vaiko ei, on toki käytännössä täysin yhdentekevä asia, sillä opit joita Mooseksen nimissä esitetään ovat olemassa täysin riippumatta niiden alkuperästä.

Uskonnollisesti asiaa katsottaessa kysymys Mooseksen olemassaolosta ei kuitenkaan ole läheskään niin yhdentekevä, sillä Mooseksen kertomuksen kautta muodostetaan perusta Jumalan kanssakäymiselle ihmiskunnan kanssa.

Ja jos tämä kanssakäyminen on kyseenalaista, asettaa se kyseenalaiseksi koko uskonnon.

Mooseksen uudenvuodenlupaukset ja muita kummallisuuksia

5Moos: 33

Yksi uskontojen haitallisimmasta puolista on se että, ne eivät sopeudu muuttuviin olosuhteisiin, vaan sen sijaan pyrkivät pakottamaan maailman toimimaan niiden dogmien mukaisesti.

Mikä on varsin vahingollista silloin kun on olemassa jokin tapa toimia, mikä on osoitettavasti parempi kuin pronssikautisten barbaaribeduiinien muinaishistoriasta kyhäilty, modernisoitu rationalisointi jolla joku teeskentelee pitäytyvänsä uskonnollisissa perinteissä.

Käytännössä siis puhutaan kaikista niistä tilanteista joissa joku pyrkii vetoamaan uskontoon oman toimintansa oikeuttamiseksi.

Tämän kaltainen dilemma joka johtuu absoluuttisen totuuden korjaamisesta, sillä mikäli jokin olisi absoluuttisesti totta ei sitä tarvitsisi missään vaiheessa korjata, johtaa rationalisointiin jota kutsutaan myös tulkinnaksi.

Ja näitä tulkintoja on niin monta kun on uskonnollisia henkilöitäkin... onneksi. Suuriosa kun näistä "tulkinnoista" on sellaisia joissa Raamatun brutaali barbaarisuus laimennetaan vesittämällä opit siinä määrin, että niistä tulee lähestulkoon inhimillisiä.

Yksi tällaisesta "absoluuttisen" totuuden muuttumisesta on löydettävissä kohdasta 5Moos:33,2, jossa Mooses puhuu Jumalasta näin:

hän sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.

Jae jossa Mooses varsin suoraan ilmaisee että Jumala on yksi kymmentuhantisesta pyhien joukosta. Käsitys joka ei ole niin hirvittävän yhteensopiva monoteistisen jumalkäsityksen suhteen, vielä vähemmän yhteensopiva modernien uskon käsitysten suhteen, puhumattakaan sitten teologisista jumalkäsityksistä joissa näennäisesti unohtuu koko Raamattu.

Muutoin kappale on tyypilliseen Raamatulliseen tapaan melko mitään sanomaton, sen vajotessa jälleen symbolismiin siunatessaan isralein kansakunnat nimeltä mainiten.

Itselläni tästä kansojen siunaamisesta tulee lähinnä mielikuva jossa Mooses tekee uudenvuodenlupauksia isralin heimojohtajille.

Tosin Raamatullisesti katsottuna näiden Moosesten lupausten todennäköisyys toteutua on huomattavasti korkeampi kun standardilla uudenvuodenlupauksella, tila jota saattaa helpottaa se että tarinaa jatkaneilla on käsikirjoitus johon vedota.

Kummallisia aatoksia, outoja paatoksia

5 Mooses 32

Raamattu on varsin mielenkiintoinen teos, erityisesti mikäli pohtii sitä: Miten ainutkaan joka on vaivautunut lukemaan mitä Raamattu itseasiassa sisältää, voi ottaa Raamatun sanoman vakavasti.

Tämän ollessa yksi niistä Raamatun kappaleista jotka testaavat varsin tehokkaasti henkilön kykyä rationalisoida epäkriittisyys, itsepetos ja älyllinen epärehellisyys... jotakin mitä voisi kutsua myös uskon harjoittamiseksi.

Käytännössä tämä kappale, joka 51 jaetta pitkä, vetoaa tavanomaiseen tapaan jumalalliseen auktoriteettiin jota seuraa lähes koko kappaleen mittainen paatos jolla tätä auktoriteettia pyritään pönkittämään esittämällä varsin kirjava joukko uhkavaatimuksia.

Jotakin mistä Raamatun kuvaus on:

5Moos:32, 4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

Minkä takia edellisen kuvauksen kaltaisen jumaluuden tarvitsisi turvautua uhkavaatimuksiin ja väkivaltaan, omien esityksiensä oikeuttamiseksi. Sillä jos kyseisen jumaluuden teot todella ovat täydellisiä ja ilman vääryyttä, ei tämän jumaluuden tarvitsisi esittää mitään tämän kaltaista:

5Moos:32, 40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -
42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

Kyseisen kaltainen kuvaus kun on kaikkea muuta kuin vakaa, eikä teot tuon perusteella ole vailla vääryyttä saati että voitaisiin puhua minkäänlaisesta täydellisyydestä.

Sillä mikäli puhutaan täydellisyydestä, kyseinen jumaluus on valinnut tuon tavan toimia, sen sijaan että olisi esim: Vakuuttanut kaikki vastustajansa kääntymään omalle puolelleen.

Jotakin mihin täydellisen jumalolennon olisi kyettävä.

Hämmästyttävää, tai oikeastaan hyvin odotettavaa, onkin se että, tämäkään jumaluus ei osoita yhtään sen suuremmassa määrin "täydellisyyttä".... noh minkään asian suhteen, kun shamanistinen barbaaribeduiini heimo jonka kansantaruista se on löydettävissä.

Kappaleen lopuksi Jumala esittää täyttävänsä lupauksensa, jonka mukaan ainutkaan sen sukupolven jäsenistä... joista jotkut osallistuivat väärän jumalan palvomiseen, ei ainutkaan, myös syyttömät, pääse osalliseksi maasta jonka Jumala israelilaisille lupasi. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Jumala tappaa Mooseksen.
Ja vaikka syyttömien rankaiseminen vaikuttaakin varsin epäoikeudenmukaiselta ja karkeasti liioittelevalta reaktiolta, niin ainakaan tätä "täydellistä" jumaluutta ei voi syyttää valehtelemisesta.

Kummallisia ovat siis nämä Raamatulliset aatokset ja Jumalan paatokset. 

Tislattua absurdismia

5 Mooses 31

Imperialismi ei tietenkään ole missään mielessä vieras konsepti niille jotka ovat vaivautuneet Raamattua lukemaan, varsinkaan kun Raamattu näinkin usein ja tarmokkaasti pyrkii muistuttamaan lukijaa kyseisen opin ehdottomasta tärkeydestä.
Niinpä tämäkin kappale aloittaa muistuttamalla kansanmurhista joita aiemmin Jumalan nimissä on tehty ja lupaa että näitä etnisiä puhdistuksia Jumalan nimissä tullaan myös tulevaisuudessa jatkamaan. ( 5 Mooses 31: 1 - 9 )

Valitettavasti tämä toiminta ei ole suinkaan ole jäänyt ainoastaan kyseisen opuksen.. noh ainakin osittain, kirjoittaneen barbaaribeduiini heimon osaksi, vaan sen sijaan tätä etnistä puhdistusta Jumalan nimissä on harjoitettu ja harjoitetaan yhä edelleen.
Eikä Raamattua tarvitse edes pyrkiä tulkitsemaan tällaisen toiminnan oikeuttamiseksi.
Onneksi me kuitenkin elämme aikana jolloin pääosa kristityistä pyrkii oikeuttamaan sekularistisen moraalikäsityksensä Raamatun perusteella, sen sijaan että heidän käsityksensä olisivat peräisin Raamatusta. Tämä kun vaatii varsin kattavaa pyhän opin uudelleen tulkintaa, mikä voi johtaa ainoastaan parempaan lopputulokseen.

Tosin Raamattu ansaitsee takaisin muutaman inhimillisyys pisteen muistuttamalle sivuavasti että orjia saa pitää ainoastaan seitsemän vuotta, jonka jälkeen heidät on vapautettava.
Jotakin mihin jakeessa 10 mainitulla vapautusvuodella viitataan.
Ei niin että tämä missään muotoa onnistuisi tasapainottamaan sitä hirvittävää määrää epäinhimillisyys pisteitä jonka Raamattu on onnistunut keräämään ensisijaisesti oikeuttaessaan orjuuden ja edistämällä orjuuden harjoittamista.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin mahdollisesti aiheellista muistuttaa että tämä orjuudesta vapauttaminen koskee ainoastaan israelilaisia, sillä onhan se nyt ilmiselvää ettei orjuutettua muukalaista ole mitään syytä päästää vapaaksi. Sillä pitäähän sitä nyt edes jonkinlaista standardia ylläpitää orjuudenkin suhteen.

Samassa yhteydessä, (5 Mooses 31: 10 - 13) orjuuttamiseen viitatessaan, Raamattu tuo esille hieman epätavallisemman konseptin. Tämän ollessa lasten indoktrinaatio. Aiemmin kun lapsiin on viitattu lähes yksinomaan siinä mielessä että lasten tulee totella vanhempiaan.
Tämän kaltainen muutos lähestymistavassa vaikuttaa minusta lähinnä siltä että jo pronssikaudella eläneille barbaaribeduiineille kävi selväksi se, että mikäli tätä oppia ei taota väkisin lasten mieliin, niin koko oppi vaikuttaa mistään tietämättömänkin henkilönkin näkökulmasta katsottuna täysin absurdilta.
Mikä tietenkin selittää varsin hyvin sen miksi uskonnolliset henkilöt tänä päivänä pyrkivät mitä tarmokkaammin ylläpitämään yleistä tietämättömyyttä todellisuutta kohtaan.

Ja mikäli joku jostain merkillisestä syystä johtuen on kiinnostunut siitä mitä tällaisen esityksen oikeutuksena käytetään, jonka lisäksi ei ole lukenut sivuakaan Raamattua.... tai on ymmärrettävästä syystä johtuen tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt pyyhkimään mielestään kaikki mahdolliset Raamattuun viittaavat muistikuvat: Niin valaistakseni näitä hämärtyneitä muistikuvia tai ilmaistakseni jotakin uutta, mainittakoon että Raamattu ennen kaikkea vetoaa despoottiseen auktoriteettiin jota se myös Jumalaksi kutsuu.
Toisin sanoen oikeutuksena toimii vetoomus auktoriteettiin, tietenkin uhkavaatimuksen muodossa
(5 Mooses 31: 14 - 31)

Tämän kertainen uhkavaatimus on kuitenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen, siinäkin tapauksessa että sivuutetaan ne jakeet jossa Jumala ilmestyy pilvipatsaana Mooseksen teltan ovelle, sillä kyseiseen uhkavaatimukseen sisältyy profetia.
Tämä profetian käytännössä sisältäessä esityksen jossa Jumala ilmoittaa tulevansa toteuttamaan uhkavaatimuksessaan esittämät rangaistukset tulevaisuudessa, johtuen siitä että tulevaisuudessa israelin kansa tulee toimimaan tavalla joka täyttää uhkavaatimuksen ehdot.
Toisin sanoen tämä ei oikeastaan ole edes uhkavaatimus, vaan sen sijaan, esitys siitä miten Jumala tulee tulevaisuudessa rankaisemaan valittua kansaansa.

Mikä saa kalvinistien näkemyksen kristinuskosta vaikuttamaan varsin yhdenmukaiselta Raamatun opin suhteen. Kalvinistit kun uskovat että todellisuus on sellainen millaiseksi Jumala sen on määrittänyt ja että jokaisen ihmiset kohtalo on määritetty ennen syntymää.

Käsitys joka totaalisesti tuhoaa konseptin ihmisen vapaasta tahdosta, mutta toisaalta mainitun kaltaiset profetiat eivät ole vapaan tahdon suhteen yhtään sen vähemmän ongelmallisia.

Mikä käytännössä tarkoittaa tämän kappaleen osalta sitä että mainittu jumaluus on luonut ihmisiä tarkoituksenmukaisesi rangaistakseen heitä. Joka ei ainoastaan tee Jumalasta vastuullista siitä mitä ihmiset tekevät, mutta tehden kyseisestä jumalasta myös sadistisen.

Tarkoittaako tämä sitä että..... narsismi on hyve???

5 Mooses 30

Mikäli yrittää vakuuttaa jonkun jostakin asiasta, samalla tunnistaen ettei kykene argumentoimaan oman esityksensä puolesta millään perusteltavissa olevalla tavalla, jäljelle ei jää tunne argumenttien lisäksi juuri mitään muuta vaihtoehtoa. Noh tietenkin uhkavaatimuksen lisäksi, jonka osalta Raamattu kieltämättä on varsin esimerkillinen tapaus.

Toki tähän katekoriaan "tunne argumentit" sisältyy hyvin paljon erilaisia vaihtoehtoisia muotoja, aina naurettavan epätoivoisista käsittämättömän absurdeihin argumentteihin.

Ja vaikka Raamattu osaakin lahjakkaasti soveltaa näitä kaikkia vaihtoehtoja, sen bravuurina toimii kombinaatio argumentti joka yhdistää uhkavaatimuksen ja tunne argumentin.

Mahdollisesti epätoivoisin tunnistettavissa oleva tunne argumentaation muoto, siis sellainen johon saattaa nykyään törmätä, on vetoomus lapsiin, jossa esitys menee jotenkin näin: Me molemmat tunnistamme että lapsia on suojeltava, niinpä sinun on oltava samaa mieltä minun esitykseni kanssa, vaikka en kykenekään osoittamaa mitä tekemistä esitykselläni on lapsien suhteen.

Tosin tätäkin voi kaiketi pitää jonkinlaisena edistysaskeleena, jos sitä vertaa tähän samaiseen argumentaatio muotoon joka Raamatun mittapuulla menee jotenkin näin: Jos et tee niin kuin minä sanon, lapsesi tulevat kärsimään hirvittävästi. Sillä joudun kiduttamaan lastasi hirvittävästi jos et tottele minua ja se on sinun syytäsi.

Joten kysymys kuuluukin: Minkä takia jokin jumala vaivautuisi käyttämään epätoivoisinta mahdollista tunteisiin vetoavaa uhkavaatimusta, argumenttina jonka tarkoitus on vakuuttaa primitiivinen barbaariheimo siitä että kyseistä olentoa tulisi palvoa ja sen määräyksiä noudattaa?

Sillä luulisi ettei ainutkaan olento jota voisi kutsua jumalaksi sortuisi tämän kaltaisiin inhimillisiin epäonnistumisiin, osoittaen lähinnä sairaalloista narsismia, tavalla joka voi ainoastaan olla negatiivinen sen tavoittelemaa päämäärää kohtaan.

Mikä käytännössä tekee Raamatun Jumalasta elokuva pahiksen.