Vanhaa ja uuttavuotta

Vuoden pimein aika on nyt ohi ja tähän ajankohtaan liittyvät juhlallisuudet juhlittu..... noh ainakin niiden osalta jotka juhlistivat, eikä kalenterivuoden vaihtumiseenkaan ole enää kovin pitkää aikaa....... siitäkin huolimatta että luotettaviksi kerrottujen lähteiden mukaan maailmanlopun olisi pitänyt tapahtua......taas. 
Tosin joku saattaisi kuvailla näiden lähteiden ainoaksi luotettavaksi ominaisuudeksi sen että ne ovat väärässä.

Se kokeeko maailmanlopun välttymisen omalta kohdaltaan sitten positiivisena vaiko negatiivisena asiana on jokaisen oma asia, mutta itse näkisin tässä yhden lisäsyyn juhlistaa tulevaa vuotta..... jos siis sattuu kaipaamaan lisää tekosyitä uudenvuoden juhlistamiselle.

Tämä on myös perinteikkäästi sitä aikaa vuodesta jolloin mennyttä tarkastellaan ja muistellaan, sekä pohditaan mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tullaan tekemään..... niin ja mahdollisesti esitetään epärealistisia lupauksia joita kenenkään ei odoteta noudattavan.
Edellä olevan, ja jäljessä tulevan, piiperryksen ollessa oma yritykseni osallistua tämän perinteen viettämiseen, perinne joka ei tosin ainakaan toistaiseksi ole ollut kovinkaan perinteikkäästi läsnä tämän blogiprojektin yhteydessä.
Tosin koska tämä tulee vain kolme vuotta myöhässä niin blogin päivitystahdin huomioon ottaen tilanne ei ole niin kovin vakava. 

Oppia menneestä

Kuluneesta vuodesta blogin suhteen ei juurikaan mitään sanottavaa, muuta kuin sen verran että olisi voinut mennä paremminkin. Standardina tämä ei kuitenkaan ole mikään erityisen mairitteleva sillä on jokseenkin vaikea nähdä miten tästä voi enää huonompaan suuntaan mennä......
No ei nyt sentään.
Vaikka odotin saavani aikaan huomattavasti enemmän kun sittemmin tuli saatua aikaan, niin ne muutokset joita aikaisemmin blogin osalta tein ovat ainakin omasta mielestäni enemmän taikka vähemmän positiivisia ja blogi viimeisen vuoden osalta on sellaisessa muodossa jossa sen toivoisin olevan...... no muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 
Kuten jo tuli todettua valitettavasti tavoitteet joita asetin eivät erilaisista vähemmän....... taikka vielä vähemmän tärkeistä syistä johtuen tulleet täyttyneeksi, joten näiltä osin pyrin potkimaan itseäni ahkerammin persiille jotta saisin tämän projektin puitteissa jotakin konkreettista aikaan.

Valitettavasti en ole saanut minkäänlaista palautetta blogini suhteen joten näiltä osin toivoisin jonkinlaista vastinetta. Tähänkin seikkaan suurin syyllinen olen kuitenkin minä itse sillä en juuri mitenkään ole pyrkinyt mainostamaan omaa blogiani, jonka seurauksesta sitä on hyvin hankala löytää jos ei erityisemmin etsi materiaalia aiheeseen liittyen.

Kun katsoo menneeseen niin voi myös todeta että blogin päivittäminen on ollut noin lievästi sanottuna epäsäännöllistä, mikä tekee blogin seuraamisesta niiden osalta jotka sitä mahdollisesti haluaisivat seurata jokseenkin vaikeaa ja turhauttavaa.
Tästä pahoitteluni.

Siispä kohti tulevaa

Blogin lähitulevaisuudessa on odotettavissa jotakin niin uskomatonta että sisällön älyllinen ja tunteellinen ylivoimaisuus tulee valaisemaan ihmiskunnan synkimmätkin kolkat ja ihmiskunta kohoaa uusiin ulottuvuuksiin.
Maailmanrauha saavutetaan, kaikinpuolinen syrjintä katoaa, nälänhätään löytyy ratkaisu ja oikeudenmukaisuus tulee voittamaan......
Käytännössä minulla ei siis ole aavistustakaan.....

No tuo nyt ei aivan pidä paikkaansa.
Koska blogi seuraa Raamattua  niin sen muoto on jo tietyllä tapaan ennalta määritelty, kysymys on vain siitä miten tämän blogin puitteissa aihetta olisi parasta lähestyä ja käsitellä.
Näistä edellä mainituista ongelmista kaikkein yksinkertaisin ja helpoin korjata on tuo päivitys ongelma, tekemällä ja pitäytymällä jonkinlaisessa aikataulussa. Se mikä tämä aikataulu tulee olemaan on jotakin mihin tulen vastaamaan niin itselleni kuin blogin lukioillekin lähitulevaisuudessa..... muutamien seuraavien viikkojen aikana.

Niin ikään jatkan pyrkimyksiäni selkeyttää tekstiasua entisestään ja nämä tulevat muutokset koskevat käytännössä jaottelua, väliotsikoita aihe alueittain ja huolellisempaa oikolukemista ennen julkaisemista.
Nämä ovat kuitenkin asioita joilla ei pitäisi olla juuri minkäänlaista vaikutusta blogin päivittämisen suhteen.

Muutos joka parantaisi huomattavasti blogin ulkoasua ja tekisi sen seuraamisesta käyttäjä ystävällisempää olisi kuvien liittäminen tekstiin. Koska aihealueeseen on hyvin vaikea löytää kuvamateriaalia varsinkin tekijänoikeuksilla suojaamatonta sellaista ja koska satun omistamaan piirtopöydän ajattelin yhdistää nämä kaksia asiaa ja raapustaa jonkinlaisia kuvia tekstiin liittyen.
Tämä on kuitenkin huomattavan työlästä ja aikaa vievää, varsinkin kun paperiarkki on huomattavasti tutumpi työympäristö, ja niinpä tämä on jotakin minkä mainitsen ainoastaan hyvin etäisenä mahdollisuutena. Tämän ollessa samalla kuitenkin jotakin minkä minä todella toivoisin onnistuvan.

Koska tätä paatosta on jatkunut jo varsin pitkään niin nyt olisi kaiketi sitten niiden viimeisten sanojen ja uudenvuodenlupausten aika.
Minun uudenvuodenlupaukseni tämän blogin osalta sellainen että lupaan yrittää parhaani.
Ei mikään kummoinen lupaus, myönnettäköön, mutta ainakin se on realistinen sellainen... =)



Toivotan kaikille hyvää ja onnekasta uuttavuotta.

Velkojista köyhyteen ja ohjeita lähimmäisen orjuuttamiseen

5 Mooses 15

Eräs uskonnollisten liikkeiden myynti artikkeleista on anteeksianto, vaikka useimmiten tämä anteeksianto on ennemminkin syyllistämistä kuin mitään muuta. Syyllistämistä siksi että ilman kokemusta syyllisyydestä ihmiselle on hieman vaikea tarjota anteeksiantoa, syytön taikka henkilö joka ei koe itseään vastuulliseksi kun tuskin kaipaa anteeksiantoa.
Tämän kertainen syyllistäminen ja anteeksianto eivät kuitenkaan ole tätä normaalia tunteisiin vetoavaa kiristämistä johon niin usein törmää, vaan sen sijaan tässä on kyse puhtaasti taloudellisesta hyödystä.
Kysymys on siis velan anteeksi antamisesta ja tietyssä määrin myös anteliaisuudesta.

Yksinkertaisesti esitettynä tämän kappaleen anteeksianto koskee velkaa ja sitä että joka seitsemän vuosi velkojan tulee antaa velalliselle anteeksi tämän velka. Voin sanoa että mikäli tämä toimisi oikeasti ja asuntolainan voisi saada anteeksi seitsemän vuoden jälkeen ei minulla henkilökohtaisesti olisi mitään sitä vastaan. Tämä anteeksi anto on kuitenkin sivu seikka, eikä siitä itsestään sen enempää.
Hyvä ajatus, huono toteutus...vähän niin kuin muutkin hyvät ajatukset joita Raamattu pitää sisällään.

Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen kohdalla nousee kaksi erillistä kohtaa joista voi päätellä muutaman täysin sanomattoman asian.
Ensin jakeissa 4 ja 5 ilmaistaan että köyhiä ei tosi uskovien keskuudessa tulisi olla koska Jumala siunaa anteliaasti niitä jotka häntä tottelevat, jonka jälkeen jakeessa 11 esitetään että köyhyydestä ei tule olemaan pulaa.

Tämä saattaa joidenkin mielestä näyttää jopa suoranaiselta ristiriidalta, mutta jos tämä potentiaalinen ristiriita jätetään huomioimatta niin tämä nostaa esiin muutamia muitakin ajatuksia.
Yksi näistä mielenkiintoisimmista seikoista on se että kun eri sosiaaliluokissa on tehty uskonnollisuudesta ja anteliaisuudesta kyselyjä, mitä heikommassa asemassa joku on sitä todennäköisimmin kyseessä on uskonnollinen henkilö ja sitä enemmän tämä lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen verrattaessa tuloihin.
Jotakin mikä vaikuttaa täysin ristiriitaiselta verrattaessa edellä mainittuihin jakeisiin, joiden puitteissa voisi olettaa että uskonnolliset henkilöt ovat sekä varakkaita että anteliaita, tai ainakin sellaiset uskonnolliset henkilöt jotka noudattavat Jumalan määräyksiä ovat.

Tarkoittako tämä siis sitä että ainutkaan köyhä ihminen ei voi olla tosi uskova ja niinpä kaikki huonotuloiset rikkovat Jumalan lakia ja joutuvat kuoltuaan helvettiin??

Toinen varsin eriskummallinen seikka on tämä julistus siitä että köyhiä tulee aina olemaan. Tämän ollessa käytännössä ennustus kyseisen Jumalan osalta jolloin köyhyys on välttämätön ilmiö taikka muutoin tämä Jumala on väärässä, samalla tämä viittaa siihen että ihmiset tulevat aina rikkomaan Jumalan käskyjä sillä muutoinhan köyhyyttä ei olisi.
Voinko uskonnottomat ja köyhyydestä kärsivät silloin syyttää tätä jumaluutta omasta uskonnottomuudestaan ja köyhyydestään, koska tämä jumalallinen julistus toteutuessaan vaatii molempia. Näin ollen tämä tila on suunnitelmallinen eikä sattumaa taikka huonoja seurauksia.

Käytännössä tämä Jumala on siis luonut tilanteen jossa köyhiä ihmisiä on olemassa, jotta kunnolliset uskonnolliset henkilöt voivat lahjoittaa näille omaisuuttaan.

Tämä on toki minun henkilökohtainen tulkintani ja kukin saanee ottaa sen vastaan siten kuin se kenellekin sopii, enhän minä koskaan menisi väittämään että oma tulkintani olisi kyseenalaistamattomasti paras..... vaikka täytyykin sanoa että se on ehkä kaikkein huvittavin johon olen törmännyt.

Koska velka on aina velka ja sen voi maksaa monella tapaa, vaihtuu tässä aiheessa velkominen orjatyövoimaan johon tämä seitsemän vuoden sääntö myös liittyy........tietynlaisella porsaanreiällä.
Tämä sikäli että vaikka muun maalaisia saakin orjuuttaa loputtomasti oman maan kansalaisia voi orjuuttaa ainoastaan seitsemän vuotta jos tämä on mies, naisia kun voi kohdella niin kuin muukalaisia, paitsi siinä tapauksessa että tällä on vaimo jota hän ei halua jättää.
Tämä vaimo kun ei vapaudu seitsemän vuoden kuluttua vaan jää edelleen orjuuteen, niin tämän orjana ollut mies voi pyytää jäädä vaimonsa luokse jolloin tällä orjan omistajalla on oikeus lävistää kyseisen henkilön korva ja orjuuttaa myös tämä loppuiäkseen.
Joten tämä kappale näyttää pitäytyvän myös taloudellisessa orjan pidossa jossa ohjeena toimii.
Naita orjasi, saat pitää tämän ikuisesti. 

Ja minä kun tulin sanoneeksi ettei tämä kappale pidä sisällään tunteisiin vetoavaa kiristämistä, noh Raamattu osoitti minun olevan väärässä ainakin tämän suhteen.

Raamaattu ihan vain huvituksena

5Mooses 14

Vaikka Raamattu sisältönsä puolesta onkin varsin kirjava teos jotakin mitä siitä puuttuu, no ainakin tarkoituksenmukaisesti, on huumori. Tosin mikäli tykkää huonoista elokuvista niiden tarkoituksettoman huumorin takia, saattaa Raamattukin vaikuttaa varsin humoristiselta teokselta.
Tietenkin lisäarvoa tästä huumorista saa siitä ajatuksesta että jotkut ihmiset ihan oikeasti uskovat löytävänsä tästä teoksesta jonkinlaisen jumalallisen totuuden.

Hieman..... valaistuneemmat jumalallisen totuuden etsijät ovat kuitenkin tulleet sellaiseen johtopäätökseen että tieteellinen metodi näyttää tuottavan tuloksia siinä missä teologinen väitteiden tekeminen pettää.
Pääosin tämä teologia pettää siinä vaiheessa kun joku yrittää perustella miksi kenenkään muun tulisi uskoa mitä joku on saanut päähänsä, toisin kuin tiede joka näyttää kykenevän osoittamaan totuuksia riippumatta siitä hyväksyykö joku niitä vaiko ei.

Niinpä tämä on synnyttänyt tietynlaisen argumentointi tavan jossa pyritään osoittamaan että Raamattu on ennustanut teksteissään tieteellisiä löydöksiä, osoittamalla johonkin tiettyyn Raamatun kohtaan ja tulkitsemalla tätä teksti kohtaa...... no sanotaan nyt vaikka... hyvin elegantilla tavalla.
Tämän argumentointitavan huomattavista ongelmista riippumatta, pääosin tämän ongelman johtuessa siitä että jo todistettuja tieteellisiä malleja jälkikäteen sovitetaan yhteen uskonnollisen tekstin kanssa, on tietyllä tapaa rohkaisevaa nähdä tällaista kehitystä jossa todellisuutta ei aivan kokonaan hylätä omaan taikauskoon vetoamalla.
Tietenkin tätä keskustelua on jokseenkin huvittavaa seurata tiedeyhteisö kun katsoo näitä todistuksia pseudotieteenä, täysin perustellusti, ja vakaumukselliset uskonnolliset henkilöt usein kutsuvat tällaisia henkilöitä harhaoppisiksi, myöskin  perustellusti.
Tosin jonkun harhaoppisuus on huomattavasti helpompi osoittaa kuin jonkun pseudotieteellisyys, yksinkertaisesti vain julistamalla että itse on oikeassa ja tuo toinen henkilö väärässä koska ei ole samaa mieltä kuin henkilö joka syyttää tätä toista harhaopista. 

Tämä kyseinen kappale on kuitenkin varsin hyvä osoitus siitä että Raamattu ei missään mielessä ole tieteellinen tuotos samalla kun se on tietyssä määrin osoitus myös siitä että kaikkitietäväksi ei tätä jumaluuttakaan voida mennä sanomaan.
Yhtenä tällaisena esimerkkinä toiminee 5Mooses 14: 12 - 18 jossa lepakon mainitaan olevan lintu jota ei saa syödä tai 5Mooses 14: 7 joka kertoo jäniksen olevan märehtijä.

Joku saattaa esittää että on varsin epäreilua ottaa esiin muutamia yksittäisiä kohtia, mutta täysin samaa tekevät myös ne jotka pyrkivät osoittamaan kohtia Raamatusta joiden tulkinnat voidaan soveltaa nyky tieteen löydöksiin.
Tällaisen vertauksen tekeminen on kuitenkin varsin epärehellistä sillä vaikka kummassakin tapauksessa on kyse yksittäisistä Raamatun kohdista, nuo mainitsemani kohdat ovat jotakin missä ei ole tarvinnut suorittaa minkäänlaista tulkintaa vaan ne ovat sellaisenaan osa Raamattua.
Sen sijaan voidakseen esittää Raamatun olevan tieteellinen teos, tulkinta on välttämätön, sillä sellaisenaan Raamattu ei juurikaan tieteellisyydellään loista.

Vääräuskoiset hengiltä, naapurit myös!!!

5Mooses13 12-18

Koska kiertelevät shamaanit ja perheen sisäiset ristiriidat on saatu korjattua, tosin brutaalisti mutta kuitenkin, niin Raamattu kulminoituu tämän yhden kappaleen aikana yksilöllisestä ongelman ratkaisusta yhteisöllisten ongelmien ratkaisemiseen.
Valitettavasti metodit joilla näitä ongelmia ratkaistaan eivät muutu kertomuksen edetessä mihinkään ja niinpä tämä oppi kehittyy yksittäisistä veriteoista kansanmurhaksi hyvinkin nopeasti.

Käytännössä tämän opin määrätessä että mikäli joku yrittää kaupungissa käännyttää kyseisen kaupungin asukkaista muiden jumalien palvelukseen, on koko kaupunki hävitettävä totaalisesti säästämättä ketään...mukaan luettuna eläimet. ( 5Mooses18: 12 - 15)

Jos jonkun surmaaminen eriävien mielipiteiden esittämisen vuoksi vaikuttaa jokseenkin kohtuuttomalta, niin tämä hieman myöhemmin esitetty vaatimus on vielä mielettömämpi.
Kokonaisen yhteisön joukkomurha jonkun yksittäisen henkilön esittämien ajatusten vuoksi, siinäkin tapauksessa että ajatusten esittämisestä voitaisiin oikeutetusti tuomita, on totaalisesti mielivaltainen ja oikeuttamaton.
Huomion arvoista tässä on vielä sekin että mitään erottelua siinä ketkä surmataan ja ketkä ei, ei tehdä.
Jolloin tämän veriteon kohteeksi joutuvat myös ne jotka eivät ole tietoisia tästä asiasta kuten myös ne jotka olisivat vastustaneet näitä esitettyjä ajatuksia.
Ainoastaan se että sattuu olemaan paikalla on riittävä syy kuolemantuomion langettamiseksi. 

Tämä on myös tietyllä varsin erikoisella tavalla ristiriitainen kahden edellisen opin suhteen, sillä molemmat niistä käsittelevät henkilöitä jotka pyrkivät vakuuttamaan jonkun jostakin muusta kuin Raamatun sisältämän opin mukaisesta jumaluudesta. Jos koko yhteisö voidaan tämän perusteella tuomita kuolemaan, niin silloin nämä kaksi edellistäkin tapausta tämän viimeisen esityksen valossa tarkastellessa johtaisi koko kyseisen yhteisön hävittämiseen.
Näiden tapausten ollessa väärät profeetat ja perheenjäsenet, joita käsittelin tarkemmin kahdessa tätä edeltävässä kirjoituksessa.

Tämän kaltaiselle rakennelmalle on kuitenkin olemassa syynsä.
Se toimii lisä uhkana niille jotka mahdollisesti eivät hyväksy toimintaa joka vaatii muukalaisten ja omien perheenjäsentensä murhaamisen, tapauksissa joissa nämä esittävät ajatuksia jotka poikkeavat määrätystä.
Käytännössä esittämällä uhkavaatimuksen joka voidaan yksinkertaistaa seuraavaan muotoon:
Mikäli et suostu surmaamaan niitä jotka ovat eri mieltä, asetat koko yhteisön itsesi mukaan luettuna vaaraan.

Toisin sanoen kyseinen henkilö asetetaan asemaan jossa hänen on valittava kahden pahan väliltä, antamalla tälle kaksi vaihtoehtoa joista molemmat ovat täysin mielettömiä mutta joista jälkimmäisellä on vakavammat seuraukset.
Samalla tämä syyllistää kyseistä henkilöä tämän järjestelmän mielettömyydestä, siinä tapauksessa että tämä päättää olla hyväksymättä ajatusta murhasta oikeudenmukaisena, esittämällä että tämä valinta johtaa koko yhteisön tuhoon.
Toki tällainen on mahdollista tästä järjestelmästä käsin, mutta ongelma ei ole se että joku valitsee olla noudattamatta kyseistä järjestelmää, vaan sen sijaan ongelma on kyseinen järjestelmä itsessään.

Tämä toimii myös suojana tälle järjestelmälle, sillä mikäli joku kyseenalaistaa tämän opin edes osittain antaa se oikeutuksen niille jotka eivät niin tee murhata tämän kyseisen henkilön.
Tähän samaiseen oppiin vetoamalla nämä voivat sitten oikeuttaa tekonsa yhteisön suojelemisella vaikka todellisuudessa koko tilanteen on aikaansaanut oppi jonka nämä ovat hyväksyneet.

Psykologista kiristämistä parhaimmillaan, sitä tämä on jos mitä.

Vääräuskoiset henkiltä, puoliso myös!!

5Mooses 13: 6 - 11

Väärien profeettojen surmaamisen jälkeen Raamattu siirtyy saarnaajista lähipiiriin, sillä onhan uskolle olemassa muitakin vaaratekijöitä joista kaikista pääsee eroon samalla, ilmeisesti hyväksi todetulla menetelmällä. Kuolleet kun tunnetusti eivät ole kovinkaan hyviä vakuuttamaan ketään yhtään mistään, samalla kun murha toimii jokseenkin vahvana pelotteena niille jotka mahdollisesti saattaisivat esittää eriäviä mielipiteitä.

Ja millaisen aseman omaava henkilö on sellainen joka kaikkein todennäköisimmin voi saada jonkun vakuuttumaan jostakin asiasta??
Joku tuntematon henkilö joka tulee esittämään ajatuksiaan vai sellainen henkilö johon luottaa ja johonka on henkilökohtainen suhde?

Vastaus on tietenkin ilmeinen ja niinpä Raamattu pyrkii korjaamaan tämän ongelman samalla tavalla kuin se pyrkii korjaamaan kaikki muutkin ongelmat, vaientamalla ne jotka ovat eri mieltä vaatimalla näiden surmaamista.
Syykin tähän on ilmeinen Raamattu kun ei perustele, oikeuta taikka pyri osoittamaan että sen esittämän asiat olisivat todellisia. Jolloin verrattaessa mihinkä tahansa muuhun uskonnolliseen käsitykseen, on se yhtä pätevä. Tämä todennäköisesti tajuttiin jo kyseisen opuksen kirjoittamisen aikaan ja niinpä ainutkaan Raamatussa oleva kohta ei pyri osoittamaan että se olisi tosi, sen sijaan pyrkimyksenä on eristää ihmiset eri tavalla ajattelevista ja demonisoida niitä jotka eivät tätä annettua normia noudata.
Taktiikat uskonnon puolustamiseksi eivät siis ole muuttuneet mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana, vaikka viimeisin kehitys onkin ollut sellaista että toisinajattelijoiden surmaamisen katsotaan olevan varsin sopimatonta toimintaa.

Raamattu ei tällaisia moderneja estoja kuitenkaan tunne, päinvastoin, ja niinpä ajaakseen tätä heimomentaliteettia ja kuuliaisuutta esittää se vaateen siitä että mikäli jonkun perheenjäsen taikka omainen sortuu sellaiseen hirvittävään haureuteen kuin itsenäiseen ajatteluun: On kyseisen henkilön oltava se joka ensimmäisenä kohottaa kätensä tämän surmatakseen..... jonka jälkeen koko yhteisön on osallistuttava tähän veritekoon.

Tarkoituksena tässäkin on se että ensin eristetään ihmiset pois muusta maailmasta jonka jälkeen nämä sidotaan sääntöihin vaatimalla näitä suorittamaan jokin sellainen teko jonka suorittaminen voidaan oikeuttaa ainoastaan silloin jos opetettu oppi on tosi.
Kun jonkun saa suorittamaan murhan jonkin opin varjolla, ei enää tarvitse pelätä sitä että tuo kyseinen henkilö muuttaisi mielipiteitään ja tunnustaisi että oppi jonka pohjalta hän on toiminut on väärässä.
Tällainen tunnustus kun tarkoittaisi sitä että hän myös tunnustaisi murhanneensa jonkun, sen sijaan että teon voisi oikeuttaa oikeudenmukaisuudella ja sääntöjen noudattamisella, varsinkin silloin jos murhan kohteena on oma lapsi taikka vaimo niin kuin Raamattu mm; ohjeistaa. (5Mooses 13: 6 - 10)

Profeetat hirteen!!!

5Mooses 13

Nykyisinkin ennustaminen on varsin yleistä joka päiväisessä elämässäkin, ennustetaan sitten säätilaa taikka pörssikursseja, eikä tähdistä ennustaminen taikka korttienlukukaan ole vielä täysin hävinnyt käytäntö.
Horoskooppien ollessa näistä taikauskoisista tavoista ehkäpä se kaikkein yleisin ilmiö.

Raamattu ei tietenkään ole poikkeus tämän suhteen, sillä mikä voisikaan olla sen selkeämpi esimerkki jumalallisuudesta kuin tulevaisuuden ennustaminen.
Ongelmia vaan alkaa kerääntymään siinä tapauksessa että ennustuksia tehdään useamman eri jumaluuden nimissä. Varsin kiusalliseksi tämä tilanne muodostuu puolestaan silloin kun näyttää myös siltä että riippumatta siitä kuka ja kenen nimissä näitä ennustuksia annetaan, toteutuvat nämä ennustukset yhtä todennäköisesti.
Joten miten ratkaista tällainen ongelma.
Miten siis selittää se että muidenkin jumalien nimissä tehdyt ennustukset toteutuvat?

Vastaus on tähän Raamatun mukaan ilmiselvä (5Mooses13: 1 - 5).
Tämä Raamatussa esiintyvä jumala kertomuksen mukaan ensin esittää ennustuksia tekeytyen joksikin muuksi jumaluudeksi kuin mitä se on, jolloin kaikki ennustukset jotka ovat oikeassa tulevat tältä yhdeltä ja ainoalta oikealta jumaluudelta.
Jolloin tämän ennustuksen antaja on saanut todellisen jumalallisen ennustuksen, mutta koska tämä jumaluus on piilottanut tältä oikean henkilöllisyytensä, julistaa tämä tietämättään oikeita jumalallisia ennustuksia jonkin väärän jumaluuden nimissä.
Tämän kyseinen jumaluus tekee koetellakseen omaa kansaansa samalla kun se vaatii että tällaisen harhaopin julistaja tulee tappaa.

Itse en tietenkään osaa sanoa mitä miltä muut tällaisesta asiasta on, mutta mielestäni tämä esitetty käytäntö on varsin epäoikeudenmukainen, moraaliton ja varsin kohtuuton.

Tietenkin tämä ratkaisee samalla kertaa kaksi ongelmaa.
Ennustuksien kohdalla tämä ratkaisu on hyvin suoraviivainen. Kaikki ennustukset jotka osuvat oikeaan ovat jumalalta ja kaikki ennustukset jotka ovat väärässä ovat ihmisten keksimiä. Vau.
Kaikkein huvittavista tässä on se että mikään teistisessä argumentoinnissa jumalan olemassaolon puolesta ei ole muuttunut viimeiseen 4000 vuoteen, sillä viimeisin villitys on tämä kosmologinen argumentaatio jumalan olemassaolosta joka käytännössä jatkaa tällä samalla linjalla koskien maailmankaikkeuden ominaisuuksilla.


Samalla tämä käytäntö sitoo nämä ihmiset tiukasti tähän uskontoon, sillä jos jonkun asian puolesta on valmis tappamaan, niin jo ajatus siitä että voisi olla väärässä on kestämätön. Tällöin  kun joutuisi tunnustamaan että on murhannut jonkun, sen sijaan että voisi vedota jumalan lakien noudattamiseen ja velvollisuuteen oikeutuksina teolleen.
Tämä on todennäköisesti myös syy sille minkä takia lähes ainoa tuomio jonka Raamattu tuntee on kuolemantuomia ja minkä takia koko yhteisön on osallistuttava tämän tuomion toteutukseen.
Käytännössä kun tämä tekee kaikista yhteisön jäsenistä yhtä lailla osallisia murhaan.

Veren hyytävää tarinointia

5Mooses 11 - 12

Näiden kappaleiden puitteissa nousee esiin varsin mielenkiintoinen piirre, tosin se kuinka mielenkiintoinen asia on kyseessä saattaa hyvinkin riippua täysin siitä keneltä asiaa kysyy. On toki myönnettävä että oma mielenkiintoni tässä asiassa kohdistuu lähinnä tietynlaiseen dilemmaan joka näiden kappaleiden aikana nousee esiin ja yritän sitä parhaan kykyni mukaan tässä valottaa.

Ensimmäinen pala tähän peliin löytyy tekstin ulkopuolelta oletetusta erehtymättömyydestä joka usein liitetään jumalolentojen yhdeksi ominaisuudeksi ja varsinkin yksijumalaisissa käsityksissä.....tosin tässä vaiheessa Raamattua on hyvin vaikea nähdä sitä miten tästä mytologiasta koskaan voisi saada väännettyä yksijumalallista, jumalia kun näyttää parveilevan tarinana mukaan kaikkialla.

Toinen pala tähän dilemmaan tippuu esityksestä jonka mukaan näissä kappaleissa esitettyjä sääntöjä tulee noudattaa ja vaikka nämä kaksi ensimmäistä eivät olekaan ristiriidassa keskenään niin ne luovat pohjan jokseenkin merkilliselle yhtälölle.
Yksi näissä kappaleissa esitetyistä säännöistä kun sellainen jossa kielletään muiden jumalten palvonta tavat.

Seuraava pala joka ei sitten mitenkään sovi tähän palapeliin on esitys jonka mukaan henki tai sielu elää veressä ja tästä syystä veri on vuodatettava myös teurastettavista eläimistä maahan, sielun syöminen kun ihmisiltä kiellettyä (5Mooses12:23).
Vaikka en voikaan sanoa omaavani antropologian tohtori, edes etäisesti, niin voinen silti hyvinkin todeta että veri uhrit ja käsitys sielusta osana verta ei ole kovinkaan epätavanomainen uskomus.
Esim: Atsteekkien koko uskonto perustui tähän ajatukseen.
Varsin selväksi tämä asia kun käy siinä että Jumalalle tämän tarinan mukaan uhrataan myös tai nimenomaisesti veri, eli sielu (5Mooses12:27).
Ehkäpä vieläkin mielenkiintoisempi ja vertailussa hieman hämmästyttävämpi seikka, varsinkin verrattaessa Atsteekkien uskontoon, on se että näillä uhri ja rituaalimenoilla hallittiin säätilaa ( 5Mooses11: 8 - 17).
Hieman samaan tapaan kuin missä tahansa muussakin alkukantaisessa maanviljelystä harjoittavassa yhteisössä oli tapana tehdä. 

Jolloin on jokseenkin ristiriitaista kieltää jumalien palvontamenot joita muut harjoittavat, samalla kun vaatii sitä että näitä samoja menoja samaa tarkoitusta varten suoritetaan jumalalle jonka palvontaan näissä kappaleissa ohjeistetaan. Tietenkin voidaan hyvinkin sanoa että eihän  Mooses Atsteekeista mitään tiennyt, taikka niistä lukemattomista muista uskonnoista joita harjoitettiin samoin samoja tarkoituksia varten, mutta samaa tietämättömyyttä tuskin voidaan käyttää tekosyynä sille että Jumala ei nähtävästi kokenut aiheelliseksi korjata tätä virheellistä esitystä jonka Mooses toimitti....no esim: polttamalla tämän elävältä taikka muuttamalla tämän suolapatsaaksi, niin kuin sillä luetun perusteella oli tapana tehdä.

Kummallisia ja mystisiä näyttävät tosiaan olevan nämä jumalalliset standardit jotka heijastavat täysin sitä kulttuuria ja niiden ihmisten ymmärrystä ja tietotasoa joista ne ovat peräisin.

Käskäyistä ja kurituksesta sekä uskosta

5Mooses9 - 10

Mooses tässä kertaa tarinaa siitä kuinka hän kiipesi vuorella saamaan jumalallisen ilmoituksen kaiverretun kivitaulun muodossa.
En vain satu muistamaan, saati että vaivautuisin tarkistamaan, tuliko eräs seikka jota ihmettelen tämän tarinan kohdalla käytyä silloin kun siitä alunperin kirjoitin vai jäikö tämä mainitsematta, tarinana itsessään minä tosin kyllä muistan.

Koska Raamattu ei kaihda toistoa ja sen pitäisi olla jumalallisen inspiraation aikaansaama, niin kukaan tuskin voi kritisoida minua mikäli satun toistamaan itseäni hieman tämä blogin aikana.
Jumalallisuudesta kun tuskin kukaan minua alkaa syyttämään. 

Tämä ihmettelemisen aihe liittyy siihen että tämä kyseinen kansa oli juurikin pelastettu Egyptin orjuudesta, tosin pelastaminen on tässä yhteydessä jokseenkin kyseenalainen sana, ja niinpä nämä olivat todistaneet omatoimisesti hirmuteot, ihmeet, joita tämä Jumala Egyptissä tarinan mukaan suoritti.
Samoin tämä Jumala oli halkaissut meren kahtia ja hukuttanut sitten tällä halkaistulla merellä näitä seuranneet egyptiläisjoukot, ilmestynyt pilvi pilarina päivin ja tulipilarina öisin sekä johdattanut nämä erämaahan ja ruokkinut näitä taivaasta satavalla viljalla jonka lisäksi tämä oli ajanut syötäväksi kelpaavia lintuja tämän kansan luokse ja halkaissut kallion jotta nämä saisivat juodakseen vettä.

Kun nämä samaiset henkilöt sitten asettuivat hetkeksi aloilleen ja Mooses meni vuorelle saamaan jumalan sanaa, niin nämä alkoivat palvoa kullasta tehtyä vasikkaa.

Jos jollakulla on olemassa tällaiset todisteet jonkin jumalallisen olennon olemassaolosta, niin vaikuttaa jokseenkin epäuskottavalta että nämä yhtäkkiä alkaisivat palvoa jotakin muuta jumaluutta.

Mikäli uskonnolliset henkilöt kuitenkin ihan oikeasti uskovat että tällainen tilanne on joskus päässyt syntymään ja että epäusko tätä jumalaa kohtaan on edelleen mahdollista tällaisten todistusten jälkeen, niin kuinka ainutkaan uskonnollinen henkilö jolla ei ole suoraa todistetta tämän kaltaisista ihmeteoista voi sanoa olevansa vakuuttunut Jumalan olemassaoloon sen perusteella että joku kertoo tästä Jumalasta.
Varsinkin kun kyseinen kertomus perustuu sekin kuulopuheisiin ja nämä kuulopuheetkin parhaassa mahdollisessakin tapauksessa perustuvat opukseen jonka alkuperäisiä tekstejä ei ole olemassa, jonka opit on käännetty useampaan kertaan ja joka sisältää tiettävästi useita väärennöksiä.

Odotus että joku omaksuu uskon, sokeasti uskon itsensä vuoksi, on siis jokseenkin absurdia kun kyseisestä opista itsestään löytyy esimerkkejä siitä että tämän jumaluuden suorittamat ihmeet eivät olleet riittäviä vakuuttamaan ihmisiä kyseisen olennon jumaluudesta. 

Tilapäisen ajatushäiriön korjaus

Vaikka kovin moni ei blogia lue taikka tätä viimeisintä päähänpistoani ole muutoinkaan nähnyt, ajattelin tästäkin huolimatta kirjoittaa tämän korjauksen johon olen päätynyt hieman tarkemman pohdinnan tuloksena.
Tämä korjaus koskee tuota esitystä blogin aihealueen laajentamisesta, joka oli mitä hirvittävimmällä tavalla ajattelemattomasta toteutettu ja totaalisesti tarpeeton muutos.

Se minkä takia minä ylipäätään tulin tehneeksi tämän muutoksen johtuu siitä että jo pitkän aikaa minua on enemmän kiinnostanut keskustelu joka koskee tätä hetkeä jossa me kulloinkin elämme, sen sijaan että aihealueena toimisi jokin historiallisesti merkittävä barbaaribeduiinien kirjoittama kansantaru-uskonnon opillinen teos.
Tämän ollessa yksi merkittävimmistä syistä joidenka takia blogin päivittäminen on jäänyt suurelta osin toteutumatta alkuperäisen ja uudelleenkin suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Ja tästä olen todella pahoillani.

Niinpä ajattelin korjata nämä kaksi asiaa yhdellä kertaa ja yhdistää mielipide kirjoitukset yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista asioista tähän blogiin, jolloin tämä blogi tulisi samalla päivitettyä useammin ja säännöllisemmin.
Toisin sanoen ajattelin säästää itseni siltä vaivalta että päivittäisin kahta eri blogia.

Tarkemmin ajateltuna tämä oli ehkäpä huonoin mahdollinen ratkaisumalli johon olisin koskaan voinut päätyä.
Johtuen siitä että tämänkaltainen blogi jonka sisältö on niinkin tarkasti määriteltyä kuin Raamattu kritiikki, on sellainen jonka lukijakunta kaikkein parhaimmassakin mahdollisessa tilanteessa on hyvin vähäinen. Periaatteessa jakautuen kahteen ryhmään, henkilöihin jotka jakavat oman käsitykseni uskonnoista joita ovat ainakin jokin osa ateisteista ja sitten ääriuskonnolliset henkilöt joidenka tarkoitus on ottaa selvää siitä mitä "saatanana kätyrit" maanpäällä milloinkin suunnittelevat ja ajattelevat.

Suurinta osaa ihmisistä tämänkaltainen sisältä ei kiinnosta ja hyvin monet näkevät uskontokritiikin jonkinlaisena hyökkäyksenä taikka fundamentalistisena uskontojen vastustamisena, jolloin nämä eivät myöskään lue blogin muuta sisältöä.

Näin ollen tunnusta oman epäonnistumiseni tämän asian kohdalla ja Raamatopsia palautuu takaisin sen alkuperäiseen muotoon. 

Mooses ja käytännön uhkavaatimus

5Mooses8

Koska toisto on opintojen äiti ja Raamattu ilmeisesti opettanut tämän opin kyseiselle äidille, toistaa Raamattu minkä toistamistaan ehtii edelleen saman vanhan kaavan mukaan tarinoitaan yhä vain uudelleen ja uudelleen.
Tosin tässä kohden jopa Raamattu tuntuu menevän hieman liiallisuuksiin, käytännössä kun toiston kohteena on aiemmin kerrottu tarina jonka toisinto, toistetaan vielä kerran, joka sinänsä on saavutus sekin.

Sitä täytyy vain ihmetellä että mitä tämänkin kokoelman koonneen editorin mielessä on liikkunut kun hän on kyhännyt tarinaa kasaan...... Pyhä Henkikö? 

Jos tästä kerronta kerrasta etsii parannusta aiemmin esitettyyn, saattaa lukija kuitenkin kokea karvaan pettymyksen..........ei niin että kovinkaan moni itseasiassa vaivautuisi Raamattua lukemaan.
Itsekin kirjoitan tätä blogia jonkinlaisesta masokistisesta velvollisuuden tunnosta ja itsepäisyydestä, tulihan sanottua että käyn lävitse koko Raamatun....... tosin tämäkin järjen riemuvoittona suoritettu lausunto alkaa jokseenkin kismittämään eikä aikataulukaan ole pitänyt missään muodossa...jotakin mitä pahoittelen.

Mutta siis parannuksiin.
No ainakin Raamattu onnistuu korottamaan uhkavaatimuksensa tasoa, lupaamalla enemmän.
Ja miten tämä on mahdollista?
Eikö lupaamalla enemmän päädytäkään osoittamaan anteliaisuutta, hyvää tahtoa ja välinpitämistä?

Ei tietenkään! Kuulaisuus ja sokea palvonta kun eivät ole valinnan kysymyksiä vaan jotakin mitä vaaditaan, jolloin tämän kuuliaisuuden ja palvonnan rikkomisesta seuraa rangaistus jota kuolemaksikin Raamatussa sanotaan....mitään muuta rangaistusta kun Raamattu ei tunne....no rampauttamista lukuun ottamatta.
Niinpä suurempi lupaus, tarkoittaa suurempaa uhkavaatimusta sillä palkinnon menettäminen on mittavampi, tämän muuten ollessa absoluuttinen Uudessatestamentissa, jossa sekä palkinto että uhkavaatimus ovat mittaamattomat.

Palataan kuitenkin Mooseksen pariin.
Tämä on varsin käytännöllinen tilanne, varsinkin kun muistaa että Mooseksen kuolema ennen tätä luvattua maata oli Jumalan toimesta ennustettua.
Tämä vaikuttaa vähän samalla tapaa käytännölliseltä kuin viimeisen Paavin valitseminen.
Paaviksi kun valittiin henkilö joka oli vastuussa epäsoveliaasta virka-aseman hyväksikäytöstä tavattujen pappien, pedofiilien, sijoittamisesta ja siirtämisestä seurakuntiin jotka eivät olleet saaneet nauttia tästä jumalan lahjasta ihmiskunnalle. Paavi kun nauttii diplomaattisesta immuniteetista toimiessa samalla valtion päämiehenä, jolloin syytteen nostaminen Paavia vastaan on jokseenkin mahdotonta.

Samalla tapaa Mooseksen ennustettu kuolema poistaa varsin käytännöllisesti sen mahdollisuuden että nämä lupaukset joita Mooses ilmoituksessaan lupasi jäisivät jostain syystä täyttymättä. Onhan hyvin mahdollista että Mooses on ymmärtänyt väärin mitä Jumala hänelle on sanonut ja kuollutta henkilöä on hieman paha saada vastaamaan mikäli nämä lupaukset jäävät täyttymättä.
Tosin pitäisihän ylöstempauksen olla tälle jumaluudelle ainakin uskonnollisesti täysin mahdollista jolloin zombi Mooses voitaisiin saada vastaamaan syytöksiin valheellisesta markkinoinnista, mikäli tällainen potentiaalinen tilanne pääsee kulminoitumaan totaaliseen fiaskoon.

Inspiraationa diktaattoreille??

5Mooses7

Tämä kyseinen kappale Raamattua vaikuttaa aivan siltä kuin se olisi plagioitu jonkun kansanmurhaa ja rotupuhdistusta suunnittelevan diktaattorin puheesta, juuri ennen kuin hän on käskenyt armeijaansa hyökkäämään puolustuskyvyttömän maalaiskylän kimppuun ja teloittamaan kaikki siellä asuvat aina vauvasta vaariin asti.
Tai sitten asia onkin niin että nämä diktaattorit ovat haalineet inspiraatiota Raamatusta, sillä edellä mainittua tarkoitusta varten inspiraation lähteitä Raamatusta kyllä löytyy hyvin paljon, eikä minkäänlaista tulkintaa edes tarvitse tehdä.

Tämä käsky hävittää koskee Raamatun tässä vaiheessa mainitsemia seitsemää kansakuntaa joiden kerrotaan olevan suurilukuisampia kuin israelilaiset ja sitä vahvistetaan vetoamalla jumalalliseen auktoriteettiin, sekä esitetään että tämä kansanmurha/ rotupuhdistus on oikeutettavissa siksi että tällä jumaluudella ei ole liittoa näiden kansakuntien kanssa.

Ja jälleen kerran tässä kohden vedotaan Egyptin orjuudesta pakenemiseen ja hirmutekoihin joita kyseisen jumaluuden esitetään tämän yhteydessä harrastaneen, muussa yhteydessä näitä hirmutekoja saatetaan kutsua ihmeiksi.

Raamattu vetoaa tässä kohden myös hyvinvointiin ja hedelmällisyyteen, niin ihmisten kuin maankin, esittäen että kukaan joka uskoo tähän Jumalaan ei sairastu tai kärsi hedelmättömyydestä ja niin ikään maa jota Jumalaan uskovat viljelevät on tuottoisaa.
Ongelma tässä on tietenkin se että mitään tällaista ei ole näyttänyt tapahtuvan mutta yksi vielä keskeisempi kysymys on se miksi tämän jumaluuden olisi mitään syytä esittää tällaisia lupauksia.
Kun ajattelee mikä tämän jumaluuden luonne on niin se yksinkertaisesti vain vaatii että sitä totellaan ja rankaisee mikäli sen pikkutarkkoja määräyksiä uhrimenoista, pukeutumisesta, viljelemisestä taikka kansanmurhan suorittamisesta ei noudateta pilkulleen.
Jolloin minkäänlaisen lupauksen tekeminen tälle kansalle näyttää olevan jokseenkin turhaa, niiden kun on joka tapauksessa alistuttava tälle jumaluudelle taikka muutoin se rankaisee sekä niitä jotka ovat tämän virheen tehneet sekä näiden läheisiä..... mikäli siis jokin tällainen jumala olisi olemassa.
Jos se tekisi jotakin hyvää näille ihmisille niin sen tarvitsisi ainoastaan tehdä jotakin hyvää ja esittää että tämä on jumalallisen armon osoitus.

Vähän samaan tapaan kun uskonnolliset henkilöt tekevät nykyään, monet kun ovat tajunneet etteivät he itseasiassa kykene osoittamaan että mitään jumaluutta itseasiassa olisi olemassa.

Tosin tämä "hyvyys" tässä kohden on hieman saman kaltaista hyvyyttä kuin sellaisessa tapauksessa jossa joku ensin potkii koiraansa ja tämän jälkeen ruokkii sen.
Itse en tosin sanoisi että ruokkiminen tässä tapauksessa olisi osoitus täydellisestä moraalista, mutta jostakin syystä uskonnollisilla henkilöillä ei ole mitään ongelmaa nähdä jumalallinen toiminta tällaisissa puitteissa absoluuttisen hyvyyden osoituksena.

Ja koska Raamattu on jos mitään niin todella johdonmukainen epäjohdonmukaisuudessaan niin tämä kappale loppuu jokseenkin ristiriitaisissa merkeissä johtuen siitä että aiemmin tämä samainen kertomuksessa esiintyvä henkilö kertoo kansalleen miten valloitettavista kaupungeista kylistä saatu sotasaalis on jaettava....ja montako neitsyttä kukin saa omakseen.
Sen sijaan tässä kerrotaan että sotasaaliin ottaminen on jumalalle kauhistus.

Tosin sen verran yhdenmukainen Raamattu sentään on että edelleenkin muut jumalankuvat käsketään polttamaan samalla kun Raamattu kehottaa armottomasti surmaamaan kaikki jättämättä ketään taikka mitään henkiin.

Jäkipyykkiä uhkauksilla ja lupauksilla

5Mooses6

Samoin kuin aiemminkin 5Mooses6 vahvistaa tätä ajatusta palkinnosta tässä elämässä, sen sijaan että tämä palkkio olisi jotkin joka odottaa kuoleman jälkeen taikka että tämä palkinto olisi jotakin materiaalitonta.

Se että tästä ollaan siirrytty hyvinkin äkkiä materiaalittomaan ja kuolemanjälkeiseen palkintoon ei ole kovinkaan merkillistä sillä kun näitä palkintoja ei näytä erityisemmin kasaantuvan, vaan myös ne jotka eivät palvo kyseistä jumaluutta tulevat toimeen ihan hyvin jos ei paremminkin, on jokseenkin helppoa osoittaa että tämän jumalan palvominen näyttää olevan yhtä tehokasta kuin itsekseen puhuminen.

Varsin ongelmalliseksi tämä muodostuu silloin kun kyseistä seikkaa käytetään todisteena tämän jumalan hyvyydestä ja siitä että sitä tulisi palvoa, kunnioittaa ja rakastaa.
Jos siis jokin muu toimii paremmin niin silloin tällaisen ajattelun pohjalta kyseinen tapa toimia on silloin parempia ja mikäli sen taustalla toimii uskonnollinen ideologia on tämä jumalolento silloin jokin jota on syytä palvoa, kunnioittaa ja rakastaa enemmän.

Raamattu kun ei tässäkään kohden kiellä muiden jumalien olemassaoloa, ainoastaan kieltää niiden palvomisen.

Nämä ovat kuitenkin hieman ristiriidassa keskenään, ainakin noin periaatteelliselata pohjalta.
Totalitaristisesta uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna mitään ristiriitaa ei tietenkään ole koska ainoa oikea tapa ajatella on se jonka uskonto esittää, piittaamatta täysin siitä mitkä tämän ajattelutavan konkreettiset seuraukset ovat kun sitä sovelletaan käytännössä.

Keskeisin ongelma tässä on rakastamisen vaatiminen.
Tämä on mielestäni yksi sellaisista asioista josta vertauksen tekeminen on jokseenkin hankalaa.
Käytännössä kun tämä esitetään siten että tämän jumaluuden esittämiä käskyjä on noudatettava välttämättömästi taikka tämä rankaisee tottelemattomuudesta, samalla kuitenkin tämä jumaluus pakottaa alaisensa toimimaan tietyllä haluamallaan tavalla jonka jälkeen se vaatii tulla rakastetuksi.

Paras vertaus tämän kaltaiselle jumaluudelle joka minulle tulee mieleen olisi sellainen tilanne jossa raiskaaja vaatii uhriaan rakastamaan itseään.
Tässä tosin kyseessä on ennemminkin mielen raiskaamisesta kuin mistään muusta.

Tätä esitystä lopuksi vahvistetaan uhkavaatimuksella sekä esimerkillä tästä uhkavaatimuksesta johon käytetään tässäkin kohdassa Egyptin orjuudesta pakenemista. Kyseisen kertomuksen ongelmista voi halutessaan lukea aiemmista tässä blogissa julkaisemistani kirjoituksista.

5Mooses5 Epilogi...vihdoinkin

Kun Raamattu sitten vihdoin pääsee näiden kymmenen käskyn ohitse, tai paremminkin kun minä pääsen niiden ohitse Raamattu kun ei käsittele kyseisiä käskyjä kovinkaan laajasti, päädytään perinteisempää Raamatun kerrontaa, taikka lähinnä oikeutukseen: Pelottelemiseen.

Varsin merkillistä tämä on moneltakin osin mutta ehkä kaikkein mielenkiintoisin seikka tämän osalta, se kuka tämän kokee mielenkiintoiseksi onkin sitten eri asia,  on se kuinka yleistä tämä on vielä tänä päivänä harjoitetun uskonnollisuuden taustalla.
Usein kun asiaa nimittäin kysyy uskonnolliselta henkilöltä, siis sitä miksi jonkun tulisi uskoa, vastaukseksi saa sen että uskosta palkitaan ikuisella elämällä.

Tämä on varsin outoa jos sitä ajattelee vähääkään pidemmälle.
Esimerkiksi miksi vastaus ei ole: Koska tämä usko on oikeudenmukainen tai Koska tämä uskomus on tosi.
Näihinkin toki päästään mikäli esittää ettei yksinkertaisesti vain kykene uskomaan johonkin ilman todennettavaa ja perusteltavissa olevaa syytä, mutta mikäli tätä asiaa kysyy avoimesti vastaukseksi ei saa useinkaan sellaisia esityksiä jotka viittaisivat tämän uskomuksen todellisuuteen taikka sen muussa yhteydessä esitettävään oikeudenmukaisuuteen ja moraaliin.

Tämä kertoo ainakin minulle siitä että hyvinkin monille uskon perimmäinen oikeutus ei ole se että tämä uskomus olisi oikeassa, että se olisi moraalisesti hyvä, eettisesti pätevä, oikeudenmukainen taikka että se vastaisi todellisuutta.
Sen sijaan kyse on pelosta siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, uskon vaatiminen edellytykseksi kun on uhkavaatimuksen asettamista koska tästä kieltäytymisestä kyseisen opin mukaan automaattisesti rangaistaan kaikkein ankarammalla mahdollisella tavalla.

Tosin palkinto tässä tapauksessa Raamatun osalta poikkeaa hyvin huomattavasti siitä mitä yllä olen esittänyt, onhan tämä jotenkin sidottava nykyaikaiseen uskonnon harjoittamiseen jotta tässä olisi edes jotakin mieltä.
Raamattu kun näiltä osin puhuu, 5Mooses5:33, kohdassa elämästä ja palkinnoista tässä elämässä ja rangaistuksista tässä elämässä ei kuoleman jälkeen.

Kymmenestä viimeistä viedään

5Mooses 5 Kymmenen käskyä..... kymmenes käsky.
>>> 21. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä halaja lähimmäisesi huonetta, älä hänen peltoansa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartansa, härkäänsä, aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa. <<<

Koska aiemmin taisin jo käsitellä tässäkin mainittavan orjuuden ja tulin toivottavasti sanoneeksi ettei varastamisen kieltämisessä ole juurikaan mitään ongelmallista, niin tämän viimeisen käskyn läpi käymiseen ei kaiketi tarvitse paljoa rivejä käyttää.

Toki varsin merkillistä on se että mikäli jokin kaikkitietävä ja kaikkivoipa jumala olisi olemassa, joka päättäisi eräänä päivänä esittää ohjeita miten ihmisten tulisi elää, ettei tämä tullut maininneeksi näissä esimerkiksi sitä että toisen ihmisen katsominen omaisuudeksi on väärin.

Vaikka sovinismi ei olekaan Raamatun teksteille epätyypillistä niin aiemmista käskyistä ei tästä juurikaan voi löytää viitteitä, mutta tältäkään osalta Raamattu ei jätä ketään kylmäksi edes kymmenen käskyn suhteen.
 Ajattelin tästä syystä ottaa tämän kyseisen seikan pääasiaksi tämän käskyn osalta, samojen esitysten toistaminen orjuudesta ja epäinhimillisyydestä ihmiskuntaa kohtaan yleisesti kun esiintyvät niin usein että nämä aiheet alkavat jo hieman pitkästyttämään.

Ensimmäinen ja kaikkein selkein tästä löydettävä esitys on se että vaimo on miehensä omaisuutta.
Tämä ei ole mikään harvinainen ajattelutapa edes nykyaikana, silloin jos puhutaan ns: karismaattisista uskonnollisista liikkeistä ja varsin tavanomaista tämä on vanhoillisissa kirkkokunnissa kuten mormonien ja lestadiolaisten keskuudessa.
Erikoinen käsitys tämä ei kuitenkaan ole kristillisyydessä muutoinkaan mutta samoin kun monet muut, enemmän taikka vähemmän keskeiset opit, ihmisillä näyttää olevan kummallisen tavanomaista se että suurin osa näistä opillisista, pyhiksikin usein julistetuista esityksistä, voidaan yksinkertaisesti vain jättää totaalisesti vaille huomiota.
Ei niin että minulla olisi mitään sitä vastaan ettei uskonnollista oppia oteta täysin vakavasti, minä kun en missään tapauksessa esitä tätä siksi että toivoisin Raamatun oppeihin uskovien aloittavan naisten sortamisen siten kuin heidän pyhä kirjansa opettaa oikein olevan.

Toinen jokseenkin harvinainen mahdollisuus nousee esiin myös tästä esityksestä, harvinainen siksi että en ole koskaan kuullut kenenkään esittävän mitään tällaista ja kaikkein lähin konkreettinen esimerkki tästä on todennäköisimmin löydettävissä islamistista valtiosta.
Tosin tämä esipuhe saattaa antaa hieman liioitellun vaikutelman asiasta.

Joka tapauksessa on täysin mahdollista, tosin hieman tulkitsemalla, esittää että naiset eivät kuulu joukkoon lähimmäiset.
Tämä johtuen siitä että esitys koskee sitä ettei lähimmäisen vaimoa saa himoita, Raamattu kun ei ole kovinkaan suvaitsevainen lesbojakaan kohtaan niin kyseiseen tilanteeseen tätä ei kaiketi ainakaan minkään ortodoksisen näkemyksen mukaan voida soveltaa.
Hippi Raamatussa tämäkin tosin voi olla mahdollista.
Ei niin että minulla on mitään hippejä vastaan.,,,,, Tosin ajatus hippi Raamatusta jostain syystä saa minut ajattelemaan Raamattua jonka tekstit on sorvattu kannabiksen lehdille ja nidottu kirjaksi.

No mutta takaisin aiheeseen.
Tämä edellinen, ei hipeistä vaan naisista, kun on esimerkiksi ongelmallinen sen suhteen että mikäli naiset eivät lukeudu lähimmäisiin, niin käsky: Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi; ei tässä tapauksessa esim: koskisi ollenkaan naisia.
Tällöin valehteleminen joka kohdistuu naiseen olisi sallittua ja esim: nykyajan noitavainot Afrikassa joissa aivan oikeasti ihmisiä syytetään noituudesta ja usein miten syytöksen kohteena on nainen taikka tyttö lapsi, on jotakin jonka oikeuttamiseen tällaista voisi aivan hyvin käyttää.

Vääryyksiä tappamassa

Kymmenen käskyä 5Mooses5:

>>>17. Älä tapa.
>>>18. Älä tee huorin.
>>>19. Älä varasta.
>>>20. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Koska näiden kohdalla Raamattu ei anna mitään erityistä jumallista ohjeistusta, vahvistamaan erikseen annetun jumalallisen määräyksen, taikka erityisemmin laajenna taikka käsittele kyseisiä käskyjä ajattelin käydä nämä samaan tapaan lävitse hieman lyhyemmin.
Tämän erityisen lyhyen ja ytimekkään sisällön tuotoksen tuloksena olen ainakin omalta kohdaltani vakuuttunut yhdestä seikasta. Nämä ohjeet ja periaatteet ovat sellaisia joita ei tarvinnut edes barbaaribeduiineille erikseen selittää taikka erikseen määrätä, vaan sen sijaan nämä ovat sellaisia käytännön periaatteista jotka olivat myös tuolloin itsestään selvyyksiä.
Pois lukien näistä viimeinen: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi; mutta siitä lisää vasta lopuksi.

Edellisen käytännössä tarkoittaen sitä ettei mitään oppia tarvinnut erikseen muodostaa näiden eettisten ja moraalisten säännöstöjen esittämiseen, vaan ne olivat hyväksyttyjä käytäntöjä ennen kuin kukaan sai päähänsä koota nämä kansantarut samoihin kansiin.

Ainoa varsinainen ongelma on se, ettei näille esityksille anneta minkäänlaisia oikeutuksia. Mikä ei ole niinkään ongelma yksinomaan kymmenen käskyn suhteen, vaan jotakin joka ruton lailla vaivaa koko Raamattua.
Niin ikään otsikko ei ole tässä suhteessa kovinkaan virheellinen sillä hyvin harvoin Raamattu tuntee mitään muuta rangaistuksen muotoa kuin kuolemantuomio.

Tietenkin tämä on jokseenkin kohtuutonta silloin kun ainoa rikkomuksen tuloksena syntynyt paha, on mielipaha, niin kuin aviorikoksen, taikka huorin tekemisen kohdalla sattuu olemaan. Ei niin että minä olisin hyväksymässä kuolemantuomiota muidenkaan rikosten kohdalla, kaksi väärää tekoa kun ei tee tilanteesta hyvää, periaate jota Raamattu myös omissa opeissaan jokseenkin vahvasti korostaa........ ja jotakin jolle koko kristillinen usko perustuu.

Mikä on sitten erilaista kohdassa 5Mooses5:20, jossa sanotaan: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Ja kysymys jolla tähän kysymystä voidaan valaista on seuraava: Miksi lisätä sana "lähimmäisestäsi" sen sijaan että esitettäisiin väärän todistuksen antamisen olevan itsessään väärin?
Monet kristityt, koska muiden uskonnon edustajien kanssa harvemmin tulee uskonnosta keskusteltua, esittävät usein että Koraanissa muslimeille annetaan oikeus valehdella ja teeskennellä hyväksymistä niitä kohtaan jotka ovat harhaoppisia.
Tämä toki pitää täysin paikkansa mutta tätä kyseistä käskyä; "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi", voidaan käyttää täysin samassa tarkoituksessa.

Ainoa mitä tarvitsee tämän käskyn lisäksi hyväksyä on ajatus siitä että jokin taikka jotkin ryhmät eivät kuulu tähän sisäpiiriin nimeltä "lähimmäiset". Mikä käytännössä tarkoittaa sitä että yhden uskonnollisen lahkon edustajat voivat katsoa että lähimmäisiä ovat ainoastaan ne jotka jakavat saman käsityksen uskosta.
Jolloin väärän todistuksen antaminen niistä jotka eivät ole osa kyseistä lahkoa, voidaan oikeuttaa täysin ilman että tätä esitettyä sääntöä rikottaisiin millään tavalla.
Toki Raamattu ei kehota toimimaan edellä mainitulla tavalla, joten se voitaneen kaiketi laskea jonkinlaiseksi eduksi tässä asiassa.... no ainakin verrattaessa Koraaniin.

Tosin tämä vertaus on vähän sama jos esitettäisiin että olihan Natsi-Saksan tiet paremmassa kunnossa kuin Stalinin Neuvostoliitossa.

5/10 Sokeaa omistautumista itsensä uhraamiselle

Neljäs käsky 5Mooses5:
>>> 16. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. <<<

Vaikka minulla ei missään mielessä ole mitään sitä vastaan että osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, siinä tapauksessa että vanhemmat ovat ansainneet tulla kunnioitetuksi, niin tämän kyseisen käskyn osalta Raamattu osoittaa yhden sen kaikkein selkeimmän puutteen.
Tämä käsky kun ei oikeuta missään muodossa sitä miksi vanhempiaan tulisi kunnioittaa jonka lisäksi se esittää uhkavaatimuksen siinä tapauksessa ettei osoita kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, täysin riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei.

Uhkavaatimus tässä kohden tulee siitä että mikäli tätä käskyä ei noudata, edelleen riippumatta siitä ansaitseeko vanhemmat tulla kunnioitetuksi vaiko ei, viittaa tämä jokseenkin selkeästi siihen että tälaisessa tapauksessa ei elä kauaa taikka saavuta menestystä.
Tämä samainen kohta on kuitenkin ongelmallinen myös siksi että se ei lupaa palkintoa taikka uhkaa rangaistuksella kuoleman jälkeen, vaan sen sijaan lupaa palkintoja tässä elämässä ja uhkaa rangaistuksilla tässä elämässä.

Tämä ei tietenkään olisi mitenkään ongelmallista siinä tapauksessa että jokin jumala olisi olemassa ja tämä aktiivisesti palkitsisi esitettyjen käskyjen noudattamisesta ja rankaisisi niiden noudattamatta olemisesta, mutta kuten hyvin monet uskonnolliset liikkeet ovat huomanneet tällaista ei näytä tapahtuvan.
Sen sijaan näyttää hyvin vahvasti siltä että me elämme maailmankaikkeudessa joka toimii sellaisella tavalla jolla sen olettaisi toimivan mikäli minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa, tai mikäli jokin jumala tai jumalia on olemassa ei niiden olemassaololla vaikuta olevan ainakaan meille mitän merkitystä.

Näin jälkihuomautuksen muodossa sanottakoon sen verran että henkilökohtaisesti minä pidän sokeaa omistautumista ja luottamusta kaikissa tapauksissa..... potentiaalisesti haitallisena.
Tämä johtuu siitä että mikäli asettaa itsensä asemaan jossa antautuu täysin toisen päätöksenteon vietäväksi, oli kyseessä sitten vanhemmat, ystävät, sukulaiset taikka sitten jokin käsitys jumaluudesta, on tilassa jossa joku toinen voi hyvin helposta käyttää hyväkseen tätä tilaa.
Uskontojen kohdalla esim: mikäli luottaa täysin siihen mitä saarnastuolissa keikkuva jumalanpuhemieheksi julistautunut henkilö sanoo, saattaa joissakin tapauksissa antautua sellaisen henkilön armoille joka täysin piittaamattomasti käyttää kyseistä henkilöä hyväkseen.
Jotakin josta on olemassa hyvin paljon esimerkkejä.
Tosin rehellisyyden nimissä on mainittava ettei uskonnot ole missään tapauksessa ainoa keino hyväksikäyttää ihmisten luottamusta, mutta se on yksi, omasta mielestäni, laajimmalle levinnyt ja yleisin hyväksikäytön muoto.

Levon säätelyä aina orjuuteen asti, 4/10

Neljäs käsky: 5Mooses5:
>>>12. Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
14. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
15. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän. <<<

Myöskin tämä käsky on joutunut huomattavalle laihdutuskuurille sen nyttemmin sisältyessä käskyyn: Pyhitä lepopäivä.
Tokihan sen on ollut välttämätön muuttua mm: siksi että tuo kohta orjien levosta saattaa vaikuttaa varsin kummalliselta yhteiskunnassa joka itseasiassa on kieltänyt toisen ihmisen pitämisen omaisuutena. Tämän johdasta olisikin hieman kiusallista esittää tätä käskyä kyseisessä muodossa, sillä se saattaisi antaa kuvan siitä että orjuuden katsottaisiin sittenkin olevan oikeutettua.
Mikä saattaa myös olla syynä sisällön muutokseen tässä kohdassa, sillä toisin kuin tämä kyseinen teksti, aiemmat versiot käyttävät täysin samoja sanoja puhuessaan palvelioista joita jollakulla on ja Egyptissä orjuudessa olevista juutalaisista.
Tarkoittaen sitä että mikäli joku mahdollisesti haluaa kritisoida sitä ettei tämä kohta Raamatusta puhu orjuudesta, niin se johtuu siitä että kyseinen kohta on käännöksessä muutettu muotoon jossa se on, ei siitä etteikö se aiemmin viitannut palvelijoilla orjiin jotka joku omisti.

Eikä tämä muutos tietenkään ole sellainen josta olisi mitään syytä esittää kritiikkiä, noin opin sisällön kannalta, sillä kun uskonnollinen dogma muuttuu hieman inhimillisempään suuntaan sen barbaarisesta ja epäinhimisestä lähtökohdasta ainakin jotakin parannusta on tapahtunut.
Vaikka sisältö on muuttumassa hieman siedättävämpään oloasuun, no ainakin tämän asian kohdalla, niin se että sisältä muuttuu ajan myötä on myös hyvä argumentti sille että kyseinen teksi on sekä muuttunut aiemmasta että tulee muuttumaan tulevaisuudessa.
Tarkoittaen sitä että tämä opus ei ole kokoelma absoluuttisia totuuksio taikka objektiivisia moraalisääntöjä, vaan sen sijaan pitää sisällään esityksiä joita kulttuurinen konteksti muokkaa ajan saatossa täysin samalla tapaa kuin mitä tahansa muutakin ideologiaa.

Ongelma uskontojen kohdalla on se että niiden dogmaattinen luonne estää kyseistä tekstiä ja sen sisältämiä oppeja muuttumasta riittävän nopeasti, johtuen siitä että muussa tapauksessa tämä muutos on niin huomattava että sen ristiriitaisuus on helppo osoittaa.
Tästä johtuen uskonnot toimivat kanavana joka kuljettaa antiikista nykypäivään käsityksiä ja ideologisia näkemyksiä jotka hidastavat yhteiskunnallista kehitystä pitämällä yllä näitä "perinteisiksi" esitettyjä arvoja jotaka on kaivettu pronssiajalla eläneiden barbaarien pyhästä kirjasta.

Tämä ajatus siitä että palataan "parempaan aikaan", omille juurille josta ollaan lähdetty liikkeelle ja tässä tapauksessa ideologian juurille, on se mentalisteetti joka johtaa ,jos ei kehityksen pysähtymiseen niin ainakin sen hidastumiseen.

Toki tämä sisältää muitakin penemmän koko luokan eroavaisuuksia nyky-yhtesikuntaan verrattaessa, kyseistä lepopäivää kun ei juurikaan yhtesikunnassa tunneta, työlaki ja käytännöllisyyden vaatumukset ovat jotakin jotka näyttävät tässäkin asiassa vienneen voiton.
En tietenkään tarkoita tässä sitä että työlaki olisi ongelmaton taikka että käytännöllisyyttä välttämättä tässä kohdin katsottaisiin työntekijän näkökulmasta..... mutta tämä saattaa olla heiman väärä blogi kyseiseistä yhtesikunnallisista seikoista puhumiseen.

Joka tapauksessa palataan aiheeseen.
Viimeinen kohta jonka tämän käskyn osalta mainitsisin on tuo viimeinen kohta jossa mainitaan Jumalan johdattaneen israelilaiset pois Egyptistä.
Mikä sinällään on totta, no ainakin Raamatun tarinan mukaan, mutta ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa.
Tässä kyseisessä tilanteessa kun Jumala nimienomaisesti paadutti faaraon sydämen jotta tämä ei päästäisi israelilaisia pois Egyptin orjuudesta, oikeuttaakseen ihmetekojen suorittamisen joka tässä yhteydessä tarkoittaa tietenkin vitsauksia joilla Jumala kuritti Egyptin kansalaisia.

Kolmas kymmenestä

Kolmas käsky: 5Mooses:
>>> 11. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka >>>hänen nimensä turhaan lausuu.

Tämä kyseinen käsky vaikka ei sisälläkään juuri mitään itsessään merkityksellistä saavuttaa jokseenkin merkityksellisen aseman mikäli tätä katsotaan uskonnollisen argumentaation kautta.
Kun kysymys on siitä millaisia argumentteja Jumalan olemassaolosta annetaan ja mikäli vaivautuu vertaamaan eri argumentteja keskenään, niin hyvin äkkiä huomaa sen että on löydettävissä satoja eri uskonnon muotoja jotka ovat täysin ristiriidassa keskenään vähintääkin jonkin asian suhteen.

Tämä tarkoittaa myös sitä että suurin osa esitetyistä käsityksistä on välttämättömästi väärässä, johtuen yksinkertaisesti siitä että ne ovat ristiriitaisia keskenään.
Näin ollen lähestulkoon jokainen uskonnollinen liike, jos ei kaikki, argumentoimalla oman uskonnollisen käsityksensä puolesta, esittävät oman asemansa välttämättömästi valheellisesti joiltakin osin. Poislukien tietenkin sitä yhtä joka on absoluuttisesti oikeassa..... jotakin jonka kukin eriävä uskonnollinen liike omalta kohdaltaan väittää saavuttaneensa.

Edellisen tarkoittaessa sitä että suurin osa myös niistä jotka itseasiassa kutsuvat itseään kristillisiksi, välttämättömästi rikkovat tätä käskyä, sillä he käyttävät jumalan nimeä harhaoppinsa esittämiseen.
Jolloin välttämättömästi tästä nousee kysymykseksi se että mikäli nämä lausuvat edellisen ollessa totta turhaan Jumalan nimen: Missä ovat ne rangaistukset joita Jumalan esitetään antavan?

Sen sijaan että tämä Jumala näyttäisi rankaisevan henkilöitä jotka puhuvat hänen nimissään, ilmeisenä pääasiallisena tarkoituksena rikastua muiden kustannuksella, näyttää tämä Jumala lähes poikkeuksetta palkitsevan tällaiset henkilöt vaikka näiden esittämä sanoma olisikin ristiriidassa toistensa kanssa. Minkä lisäksi ainoat henkilöt jotka näyttävät kärsivän ovat ne tavalliset ihmiset jotka uskonsa kautta sokeasti luottavat siihen mitä nämä "jumalan kutsumat" saarnaajat alttarinsa takaa saarnaavat.

Lisä ongelmia tähän vyyhtiin tuo tietenkin se ettei kenelläkään varsinaisesti ole olemassa minkäänlaista käsitystä mitä alkuoeräiset tekstit joista Raamattu on käännetty itseasiassa sanovat, alkuperäisiä tekstejä kun ei ole olemassa.
Mikä tarkoittaa sitä ettei kukaan uskonnollinen henkilö joka oikeuttaa uskonsa ja jumalan palvonnan Raamatun perusteella, voi olla varma siitä onko hänen harjoittamansa uskonto sellainen joksika se on alunperin tarkoitettu vaiko ei.
Jolloin kaikkein syvimmän ja kyseenalaistamattomimman uskon omaava fundamentalistinen kristitty taikka juutalainen voi tämän kyseisen käskyn pohjalta katsottuna täysin vilpittömästi uskontoaan harjoittaessa, rikkoa kyseistä käskyä.

Jos minulla olisi minkäänlaista epäilystäkään siitä että Raamatun sisältö pitäisi paikkaansa, noin uskonnollisesti merkittävällä tavalla, niin voisin kuvitella tämän kaltaisten seikkojen olevan varsin ahdistavia.

Toinen kymmenestä

Toinen käsky: 5Mooses:
>>>8. Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
9. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 10. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. <<<

Tämä kyseinen käsky on joko toinen taikka liitetty ensimmäiseen käskyyn, riippuen missä yhteydessä taikka lähinnä mistä uskontokunnasta milloinkin on kyse.
Ortodiksiesessa uskonnon harjoituksessa tämä käsky on liitetty ensimmäiseen, varsin hyvällä syyllä johtuen siitä että kyseisessä uskonnon harjoittamisen muodossa palvotaan jos mitäkin enkeleitä ja pyhimyksiä milloin mitäkin tarkoitusta varten.
Jos tämä siis sisällytetään ensimmäiseen käskyyn ja näitä palvonnan kohteina toimivia ikoneja ei pidetä jumalina, niin on mahdollista oikeuttaa näiden palvominen, näiden ikonien ja medaljonkien kun ei koskaan esitetä kuvaavan mitään jumalaa.
Jos nämä olisivat esitetty erikseen, niinkuin lähestulkoon kaikissa muissa kristillisyyden muodoissa, olisi käsky yleispätevä ja kieltäisi myös enkeleiden ja pyhimysten palvonnan, johtuen siitä ettei tämä käsky erittele pyhimyksiä ja jumalia erikseen vaan olisi tällöin yleispätevä.

Jälkimmäinen osa tästä käskystä on jokseenkin ongelmallinen, sillä mikäli on koskaan kuullut kertomuksia siitä kuinka puolisoaan pahoinpitelevä henkilö oikeuttaa omat tekonsa ja saa puolisonsa pysymään pahoninpitelystä huolimatta kyseisessä parisuhteessa on tämä jokseenkin oiva esimerkki siitä.
Käytännössä tämä on tapa jossa ensin syyllistetään uhria jolloin oikeutetaan omat vahingoteot tätä kohtaan ja sen jälkeen esitettään että tämä vahingonteko on osoitus rakkaudesta, jonka jälkeen syyllistetään vielä lisää esittämällä uhkavaatimuksia mikäli kyseinen henkilö pyrkisi pois tästä suhteesta.
Mikä noin kuvainnollisesti tekee Jumalasta tämän käskyn osalta vaimon hakkaanjan.

Tämä kyseinen kuvaus rakkaudesta ei tietenkään kyseisen esitetyn jumaluuden osalta ole yksinomaan löydettävissä tästä nimenomaisesta kohdasta, vaan on jokseenkin yleispätevä esitys kritsillisestä rakkauskäsityksestä..... no ainakin uskonnon sisällä.

Toinen hyvin yleinen teema, sen lisäksi että Raamattu käyttää rakastamista ja alistamista synonyymeinä, on tämä ajatus jossa voima oikeuttaa. Tässä kyseisessä kohdassa välineenä käytetään nimenomaan alistamista jossa esitetään uhkavaatimus jälkipolvia kohtaan.
Se miksi numeraaliksi on tässä valittu kolme sukupolvea, on myös jotakin joka viittaa nimenomaisesti tämän esitetyn jumaluuden voimaan sillä se esittää epäsuorasti sen että tämä olento on kykenevä vaikuttamaan tapahtumiin senkin jälkeen kun kyseinen tekijä on jo itse kuollut. Toisin sanoen tämä kolme sukupolvea viittaa tämän jumaluuden jatkuvaan, tässä yhteydessä päättymättömään tyranniaan jolle kukaan ei voi mitään.

Ensimmäinen kymmenestä

Ensimmäinen käsky: 5Mooses 1933
>>> 6. 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
>>>7. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Ensimmäinen käsky: 5Mooses 1992
>>>6 "'Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. >>>7 "'Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Kun joku itseasiassa vaivautuu lukemaan mitä Raamattu sanoo, sen sijaan että yksinkertaiesti vain kuuntelee kerrottavan mitä Raamattu sanoo, huomaa hyvin äkkiä että kertomus ja teksti eivät aivan vastaa toisiaan.
Mikäli tätä vertailua vaivautuu tekemään esim: siihen miten näitä käskyjä yleensä esitetään kuten Evangelisluterilaisen kirron virallisilla sivuilla: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. ; saattaa huomata että varsinainen teksti ja annettu kuvaus ei välttämättä sovi yhteen.

Edellinen ei tietenkään missään mielessä tarkoita sitä että Evangelisluterilainen kirkko valehtelisi jäsenilleen, ei tietenkään, mutta se jättää kuitenkin osan tästä kirjassa olevasta esityksestä pois.
Toki voidaan täysin perustellusti argumentoida että koska nykyisin elävät ihmiset tuskin ovat paenneet Egyptistä orjuutta, eikä kyseinen kohta sisällä varsinaista käskytystä, on se käskyn osalta merkityksetön.
Kun uskonnollisista teksteistä kuitenkin löydetään mitä merkillisempiä merkityksiä, niin ajattelin omalta kohdaltani spekuloida mitä mahdollisia syitä voisi olla typistää tätä kyseistä esitystä.

Yksi tällainen mahdollinen syy saattaisi olla se että tämän tekstin perusteella voitaisiin aivan hyvin sanoa että nämä kyseiset säännöt oli osoitettu ainoastaan Egyptistä penneille israelilaisille ja näiden jälkeläisille ja kyseisen osan poistaminen saa tämän käskyn näyttämään enemmän universaalilta.

Suurin ero näiden kahden version välillä on ilmiselvästi tuon kappaleen jae seitsemän, jossa muoto muuttuu jokseenkin vapaasta varsin absoluuttiseen muotoon. Mikä sinällään on joksseenkin outo tilanne sen suhteen että uudempi painos muuttaa tekstiä suvaitsemattomampaan suuntaan, kun tavallisesti tilanne näyttäisi olevan päinvastainen.
Molemmat näistä ovat kuitenkin jokseenkin ongelmallisia varsinkin kristillisen ksityksen mukaan, sillä mikäli esitetty jumala jonka nimi on Jumala, olisi ainoa olemassaoleva jumala, niin silloin kielto palvoa muita jumalai olisi jokseenkin merkityksetön.
Niin ikään tämä ajatus on jokseenkin ristiriidassa kaikkivoipaisuuden suhteen, sillä mikäli jumalia olisi useimpia ja yksi näistä jumalista olisi kaikkivoipa, olisi näiden muiden jumalien olemassaolo riippuvainen tämän yhden kaikkivoipaisen jumalan tahdosta.
Mikä asettaa kyseisen Jumalan asemaan jossa se sallii näiden muiden jumalien olla olemassa.

Tässä vaiheessa todennäköisin vasta-argumentti, tai ainakin sellainen jonka olettaisin saavani, olisi jokseenkin seuraavan lainen: Tämä on täysin järjetöntä sanoilla kikkailua sillä on täysin selvää että tekstin tuntemus ja käännösten tarkistaminen on selkeyttänyt tekstiä ja siihen aiemmin tulleet virheet on korjattu.
Mikä sinällään on täysin hyvä argumentti sille miksi tekstin muoto ja sisältö on muuttunut.
Tämä kuitenkin jättää totaalisesti huomioimatta kaikkein ilmeisemmän ongelman joka tästä seuraa.
Ensinnäkin se tarkoittaa sitä että siihen asti kun tämä korjaus on tullut käytäntöön, teksti jota on käytetty uskonnon harjoittamiseen ei ole sisältönsä puolesta ollut paikkansa pitävä.
Joka periaatteessa tarkoittaa sitä että oppi jota tätä käännöstä ennen on haroitettu on ainakin joiltakin sen osin harhaoppinen.
Niin ikään, mikäli tämä kohta on käännöksen tuloksesta muuttunut epätarkaksi jossakin vaiheessa, koska meillä ei ole olemassa ainuttakaan alkuperäistä kopiota Raamatun teksteistä, mistä voidaan olla varmoja että yksinkään kohta välttämättömästi kuvaa taikka vastaa sen alkuoperäistä tarkoitusta. Tämä siis siinäkin tapauksessa että oletettaisiin alkuperäisen teksin viittaavan johonkin todelliseen. Joka tarkoittaa myös sitä että kukaan ei voi olla koskaan varma, riippumatta siitä mitä käännöstä sattuu noudattamaan, vastaako kyseinen käännös alkuperäistä tarkoitusta vaiko ei.

Tämä ei tietenkään ole ongelma yksinomaan tämän kyseisen kohdan suhteen, vaan tämä on ongelam koko Raamatun sisällön suhteen.

Linkki: Ev.Lut kirkon sivut: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/0C5F6264F1CCF806C22576730050B19A?OpenDocument&lang=FI

Pre- Kymmenen käskyä

5Mooses 5/ Deuteronomy 5

Tämä kyseinen kappale sisältää lähinnä kymmenen käskyä, lähestulkoon siinä muodossa jossa ne on kaikkein tutuimpia mm: evangelis luterilaisessa kirkossa.
Koska mikään ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää ja Raamattu on tämän suhteen poikkeuksellisen ongelmallinen, siis selkeyden suhteen, niin pyrin valoittamaan tätä asiaa historian valossa.

Ongelma joka tässä kohdin ilmenee ei niinkään johdu tekstistä itsestään, vaan lähinnä siitä miten tätä kyseistä opusta on historian saatossa käytetty uskonnon harjoittamiseen. Kymmenen käskyn kohdalla tämä tarkoittaa nimenomaisesti sitä että kyseisestä pykälistöstä on olemassa eriäviä versioita, riippuen siitä mitä uskontokuntaa milloinkin katsotaan.
Pääosin erona on se miten näitä pykäliä numeroidaan, mutta myös sisällön puolesta eroja löytyy.

Sinällään nämä erot ovat toki pieniä, mutta kun esitys on sellainen että jokin uskonto on saavuttanut absoluuttisen totuuden, muuttumattoman jumalallisen ilmoituksen joka on tosi, ovat nämä pienehköt erot jotakin joka saattaa tämän hieman kyseenalaiseksi.
Tämä siksi että mikäli samaa tekstiä tulkitsemalla voidaan päästä useampaan kuin yhteen lopputulokseen, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin tekstin olevan merkityksellinen, mistä voidaan tietää mikä näistä vaihtoehdoista on tosi jos yksikään.

Lisä ongelmia tähän tuo se että nämä kymmenen käskyä, koska ne ovat itseasiassa vanhassa testamentissa, löytyvät myös juutalaisesta uskonnosta kristillisyyden lisäksi.
Mikä tarkoittaa sitä että Jeesuksen olemassaolo taikka olemassa olemattomuus, siinäkin tapauksessa että oletettaisiin Raamatun viittaavan johonkin todelliseen, ei ole välttämätön näiden lakien ja käskyjen olemassaololle.
Mikä johtaa siihen että moraali argumentti kristillisestä näkökulmasta katsottuna, joka nostaa yleisesti esiin kymmenen käskyä, viittaa säännöstöön jonka olemassaolo edes sen oman opin sisällä ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi.
Tai no teitenkin kristillisen oppi sisäisesti vaatii sitä että kristillinen oppi on tosi, mutta moraaliargumentti joka viittaa kymmeneen käskyyn ei vaadi sitä että kristillinen usko on tosi ainakaan näiden käskyjen olemassaolon kannalta edes silloin jos ainoa teksti jota katsotaan on Raamattu itsessään.

Myöskin syy sille miksi näitä ohjeita tulee noudattaa on Raamatun mukaan hieman toinen kuin mihin nykyisessä keskusteluss yleensä viitataan, Raamatun kun tässä vanhemmassa mallissaan ei viittaa sääntöjen noudattamisella mihinkään kuolemanjälkeen saatavaan palkintoon.
Deuteronomy 32 -33, johon kyseinen kirja myös loppuu esittää näiden käskyjen noudattamisen johtavan pitkään elämään siinä maassa johon kyseiset israelilaiset ohjataan, eikä tässä rangaistuksella tarkoiteta mitään kristillisyydessä esiintyvää helvettiä vaan lähinnä rangaistusta tässä elämässä.

Rangaistus tässä kohden toki varsin ilmeinen, johtuen siitä että tämä yhteisö tokraattisena varsin usein toimitti tämän rangaistuksen joka useimmissa tapauksissa oli kuolemantuomio. Näin ollen kyseinen esitys on itsestään toteutuva, siinä mielessä että mitään vahtoehtoista ajatus taikka käytäntömallia ei suvaittu kuolemanrangaistuksen uhalla.
Onneksi nykyään pääosa ihmisitä, no ainakin länsimaissa, on ymmärtänyt että totalitärismi ei ehkä sittenkään ole oikea tapa hallita ihmisiä, siitäkin huolimatta että se on hyvin tehokas tapa hallita kansalaisia.
Tästä ei toki voi mitenkään asettaa syylliseksi barbaaribeduiineja, sillä he eivät tietenkään tienneet mitään sen parempaa, mutta mikäli tämä kansa todella on ollut ja on jonkin juamallisen olennon ohjaamana: Niin mikä on kyseisen olennon tekosyy olla selittämästä näille henkilöille heidän käyttämänsä järjsestelmän epäoikeudenmukaisuuksia ja mielettömyyksiä?

No tekosyy tälle on tietenkin se että tämä esitetty jumaluus on se joka määrää näitä ihmisiä kyseisiin epäoikeudenmukaisuuksiin ja mielettömyyksiin.

Mooseksen viides kirja: Deuteronomy alkaa

Deuteronomy taikka viides mooseksen kirja, on sisältönsä puolesta jokseenkin poikkeuksellinen tähän astiseen verrattuna. Pääosin johtuen siitä että tässä kohden kerronta siirtyy tapahtumien kuvaamisesta, kuvaamaan Mooseksen kertomusta aiemmista tapahtumista lähes yksinomaan Mooseksen näkökulmasta.
Nykyään tällaista kerronnan muotoa näkee joissakin TV sarjoissa jotka toisen tuotantokauden aluksi esittävät jakson joka käy lävitse ensimmäisen tuotantokauden tapahtumat.

Koska en viitsi toistaa itseäni useammin kuin on tarpeellista, Raamattu kun joka tapauksessa toistaa samoja teemoja hyvin useasti, niin keskityn sellaisiin seikkoihin jotka antavat jotakin lisätietoa jo aiemmin kerrottuun tarinaan.

5 Moose 3: 1 – 7
Kyseinen kohta tarkentaa aiemmin esitetyn käsiteltyä sotaretkeä joka vain yksinkertaisesti mainitsi sen että israelilaiset tuhosivat kaikki Siihonin sekä Baasanin kaupungit, mainitsemalla että linnoitettuja kaupunkeja oli 60 ja lukemattomia linnoittamattomia kyliä.
Niin ikään tämä kohta tarkentaa kertomusta siten että se ilmoittaa tämän barbaaribeduiini joukon kansanmurhan kohdistuneen syrjimättömästi niin miehiin, naisiin kuin lapsiinkin.
Tosin tämäkään kerotmus ei kerro sitä kuinka monta kaupunkia Siihonissa mahdollisesti tämän saman kaltaisen kohtalon kärsi.

Ei niin että olisi minkäänlaista varmuutta siitä että nämä kuvatut tapahtumat olisivat koskaan edes tapahtuneet. Ongelma ei kuitenkaan ole se onko jotakin kuvatun kaltaista tapahtunut, vaan ongelma on se että nämä tapahtumat kuvataan sellaisiksi jotka on toteutettu tämän jumalhahmon määräyksestä jonka lisäksi nämä tapahtumat on esitetty positiivisina.

5 Mooses 4: 5 – 10
Tämä kyseinen kohta on jokseenkin mielenkiintoinen koska siinä viitataan muihin jumaliin ja muihin lakeihin ja sen ilmaistaan olevan jotakin jonka Jumala on Moosekselle sanonut.
Käytännössä esittämällä että vaikka onkin olemassa muita jumalia ja muita lakeja, tämä nimenomainen jumala ja tämä nimenomainen laki on paras vaihtoehto.
Mikä kertoo myös siitä että uskonnolliset argumentit eivät ole juurikaan parantuneet sitten pronssiajalta, sillä edelleenkin hyvin usein kuulee vedottavan siihen ettei jonkin jumalan olemassaolon hyväksymisessä ole mitään hävittävää.
Ikään kuin uskominen jonkin asian olemassaoloon olisi asia jonka voisi yksinkertaisesti vain päättää tehdä.

Samalla tämä esittää myös toisen hyvin yleisesti vielä nykyaikanakin käytettävän uskonnollisen metodin joka on pelottelu. Tätä suoritetaan joko suoraan uhkaamalla että jotakin tapahtuu, taikka sitten esittämällä että mikäli jotakin ei hyväksy jää paitsi jostakin hyvästä.

Koska molemmissa näistä tapauksista oikeutuksia tälle käsitykselle ei ole olemassa, sen vaatiessa sokeaa tottelevaisuutta ja uskoa ilman syytä, ja perustelu tälle järjestelmälle on molemmissa yksinkertaisesti vain se että jokin auktoriteetti määrää niin; ovat molemmat näistä esimerkeistä niin Raamatun sisällön yhteydessä kuin nykypäivänäkin vailla oikeutusta ja perustelua.

Numerin loppuhuipennus

Numeri 34 on sisältönsä puolesta jokseenkin merkityksetön, pääasiassa siksi ettei ole olemassa mitään varsinaista keinoa määrittää kyseisessä kappaleessa esitetyn maa-alueen todellista kokoa taikka sijaintia. Ai niin, nämä edellämainitut asiat olisivat merkityksellisiä tässä yhteydessä siksi että Numeri 34 pitää sisällään luettelon rajalinjoista jotka Jumala ilmoitti isrealin valtiolle.
Tietenkin olisi toki jossain mielessä parempi mikäli nämä rajalinjat olisivat todennettavia, sillä näistä olemattomista rajoita on käyty lähi-idän historiassa jokseenkin loputon määrä sotia niin juutalaisten, islamistien kuin kristittyjenkin esittäessä että heillä on oikea tulkinta siitä missä kyseinen kaistale maata varsinaisesti on.

Mutta ei Numeri 34:stä sen enempää vaan siirrytään seuraavaan kappaleeseen: Numeri 35.
Mielenkiintoiseksi tämän kappaleen tekee kaksi seikkaa. Tämä on yksi niistä harvoista kappaleista joiden esitetään olevan suoraan Jumalan kommunikontia Moosekselle ja toinen seikka joka tekee tästä Jumalan monologista mielenkiintoisen on sen sisältämät esitykset jotka tässä tapauksessa koskevat toisen henkilön surmaamista.
Mikä sinällään on varsin merkillistä sillä ainoa asia johonka minä henkilökohtaisesti olen törmännyt keskusteluissa uskonnollisten ihmisten kanssa aiheesta joihin myös murha taikka surma liittyy, pääosin moraali ja etiikka, olen harvemmin kuullut mitään muuta kuin esityksen: Älä tapa.
Tämä voi tietenkin johtua sellaisesta yksinkertaisesta syystä että kohtaamani uskonnolliset henkilöt ovat hyvin samanlaisia.
Kaupunkien jaon ja laidunmaiden määrittelemisen yhteydessä, ja ei en vitsaile, Jumala asettaa myös ehdon jossa näistä kaupungeista osan, kuusi kappaletta, on oltava ns: turvakaupunkeja.
Mitä sitten turvakaupunki Raamatun tarinan yhteydessä tarkoittaa?
Se tarkoittaa kaupunkia johon surmateon tehnyt henkilö voi paeta verikostoa (Numeri 35:6).
Tämä jotta kyseinen henkilö voidaan tuomita ko. Kappaleessa esitetyn säännöstön pohjalta, jossa periaattessa tarkoituksenmukaisesta murhasta tuomitaan kuolemaan ja tapaturmaisesta kuolemantuottamuksesta vankeuteen kyseiseen turvakaupunkiin joksikin hyvin epämääräiseksi ajaksi( Numeri 35:10 – 34).

Oudoksi tämän seikan tekee se että tämän kaltaisia "turvakaupunkeja" ylipäätään tarvittiin. Mikä sinällään kertoo jotakin esitetyn yhteiskunnan tilasta ja siitä ettei kuolemaan johtava väkivalta ollut tuolloin kovin harvinaista.
Toisaalta kun katsoo monoteististen uskontojen historiaa, varsinkin niiden jotka kyseiseltä lähi-idän alueelta ovat ainakin näennäisesti historian saatossa nousseet esiin, niin oudoksi tällaista tilannetta on kaiketi hieman huono sanoa.
Merkittävää on myös se että tässä samassa yhteydessä esitetään, että verikoston voidaan suorittaa ilman rangaistusta, siinä tapauksessa että alkuperäinen surmaaja poistuu turvakaupungista.
Käytännössä oikeuttaen verikoston tämän esitetyn Jumaluuden oikeuttamana, teko jota myös kunniamurhaksi kutsutaan (Numeri 35:26 – 27).
Tässä kohden on hyvä muistaa että kyseisessä kohdassa esitetään että Jumala puhuu suoraan Moosekselle, jolloin tällä on suora jumalallinen oikeutus Raamatun mukaan.

Tämän kaltainen mentaliteetti jossa oman käden kautta voidaan vapaasti jakaa oikeutta on jotakin josta tarvitaan vain hyvin vähän jos ollenkaan tulkintaa, voidakseen oikeuttaa omat tekonsa muita kohtaan, kunhan kokee että tällä toiminnalla saavutetaan oikeudenmukaisuutta.
Oikeudenmukaisuus puolestaan on hyvin vaarallinen käsite, silloin jos omaa myös ajatuksen siitä että oma asema on absoluuttisesti oikeassa ja että itsellä on myös oikeus toteuttaa tämä samainen käsitys; varsinkin jos katsoo että tämän oikeutuksen teolle antaa jokin ulkopuolinen korkeampi auktoriteetti.

Uskonnolliset aatteet ovat tämän suhteen varsin ongelmallsia sillä huolimatta siitä että ongelmat ovat jokseenkin samat kuin missä tahansa ääri-ideologisissa liikkeissä, ääri-ideologiset liikkeet uskontojen ulkopuolella harvemmin saavat kokoon kovinkaan suurta kanatusta.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että jokainen uskonnollinen henkilö on fundamentalistinen, vaan tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että uskonnon kautta nämä samaiset ideologiset asemat leviävät huomattavasti suuremmalle yleisölle.
Niin ikään uskonnot, koska niitä sovelletaan perinteinä, säilyttävät kohtalaisen samankaltaisen ja muuttumattoman sisällön hyvin pitkän aikaa, jolloin nämä samaiset ideologiat säilyvät kulttuurissa sen ilmeisestä kehityksestä ja muutoksesta huolimatta. Koska oppi joka sisältää näitä ajatuksia on laajalle levinnyt, on näiden aatteiden ja ideologioiden löytäminen sekä niiden oikeuttaminen kohtalaisen helposti saavutettavissa.

Tämä edellinen kertomus Numeri 35, kuitenkin tuo mukanaan erään ongelman, johuen pääosin siitä että Jumala suuressa viisaudessaan ja armossaan oli tapattanut, joko suoraan taikka välillisesti, yhden israelin sukukunnan kaikki päämiehet. Jolloin kyseisessä sukukunnassa asioita hoitivat ainoastaan naiset, mikä ei tietenkään ole soveliasta millään muotoa.
Niinpä tähän ongelmaan oli löydettävä ratkaisu Numeri 36:ssa, johtuen siitä että edelleenkin naimisiin meneminen tarkoittaa perinteisessä, kristillisesssä ja juutalaisessa sekä islamistisessa, mielessä sitä että nainen siirtyy miehen sukuun. Tosin nykyään harvemmin puhutaan siitä että mies omistaa puolisonsa islamia lukuunottamatta, joten jonkinlaista edistystä on kaiketi tämän osalta saavutettu.
Ongelma tässä on vain siinä että Jumala määräsi isrealilaiset jakamaan valloittamansa maat kahdentoista sukukunnan kanssa tasan, riippuen kunkin sukukunnan lukumäärästä.
Jos siis jollakin sukukunnalla ei ole miehiä, tämä sukukunta liitetään ennen pitkää muihin ja se häviää kokonaan.
Ratkaisu tähän oli tietenkin hyvin helppo. Koska suvun päämiehiä ei enää ollut jäljellä, jotta suku pysyisi yhtenäisenä naitettiin suvun entisten päämiesten vaimot/ naiset näiden serkkujen kanssa.
Ja tämän briljantin ratkaisun meille tarjoaa Raamattu, Jumalan määräyksestä ja Mooseksen välittämänä israelin autuaalle kansalle. (Numeri 36: 6 – 13 )

Kun keskustelu sitten vääjäämättömästi uskonnollisen henkilön kanssa johtaa seksuaaliseen suuntautumiseen, pääosin johtuen siitä että uskonnolliset henkilöt esittävät väitteen solidaarisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta jonakin uskonnon aikaansaamana ja kyseinen seikka on esimerkki joka osoittaa tämän epäpäteväksi näissä kaikissa kolmessa katekoriassa, niin tämän kaltaiset esitykset joissa Raamattu ilmiselvästi oikeuttaa mm: insestiä taikka sukurutsausta näyttävät olevan sellaisia asioita joita kukaan uskonnollinen henkilö ei näytä muistavan.
Toisaalta taas nämä samaiset henkilöt näyttävät hyvin muistavan sen että homoseksuaalisuus on Raamatussa kiellettyä, toki jättäen tietenkin mainitsematta sen että Raamatun mukaan homoseksuaaliseuudesta tulisi rangaista kuolemalla.

Eikä tämän kaltainen valikoiva lukeminen ole juurikaan outo ilmiö, taikka rajoittunut ainoastaan tähän kyseiseen seikkaan, vaan näyttää vahvasti siltä että Raamatusta haetaan oikeutuksia niille ajatuksille joita jo valmiiksi omaa ja kun löydetään kohtia joita ei itse jaa näiden olemassaolo sopivasti vain satutaan unohtamaan. Olisihan se varsin kiusallista itseasiassa omaksua Raamatun oppi sellaisenaan kokonaisuudessaan, samalla kun tajuaa että kokonaisuudessaan kyseinen oppi on täysin mieletön.
Tämä ei tietenkään yleispätevästi ole minkäänlainen ongelma, sillä kukaan tuskin on lukenut mitään tekstiä jonka sisällöstä on täysin yhtä mieltä. Ongelmaksi tämä muodostuu silloin kun esitetään että jokin teksti pitää sisällään absoluuttisen muuttumattoman totuuden jota tulee kyseenalaistamattomasti noudattaa. Jotakin mitä uskonnoilla on tapana tehdä.

Jolloin tekstin kirjaimellinen noudattaminen on ainut tapa säilyttää uskonnollinen järjestelmä edes sisäisesti pätevässä muodossa, ei niin että olisin koskaan törmännyt uskonnolliseen oikeutukseen joka pätisi itseasiassa todellisuuteen tämän kyseisen uskonnollisen käsityksen ulkopuolla.
Mikä puolestaan johtaa sellaiseen ilmiön jossa liberaalista uskonnollisista ryhmistä nousee jatkuvasti esiin uusia fundamentalistisia ääriliikkeitä, näiden henkilöiden tajutessa että ainoastaan fundamentalistinen uskonnon harjoittaminen on kyseisen opin mukaan oikeutettavissa ja perusteltavissa.

Näihin tunnelmiin päättyy Raamatun neljän kirja Numeri ja seuraavaksi tarina siirtyykin Mooseksen viidennen kirjan pariin taikka Deuteronomy kuten se muutoin tunnetaan.

Temaattista toistoa uhkailun muodossa

Raamatusta on helppo löytää eräänlaisia "teemoja" jotka toistuvat erinäisissä kappaleissa ja tämä, Numeri 32, on yksi sellaisista. Sisällönsä puolesta tämä ei juurikaan.. no sisällä mitään varsinaisesti uutta taikka merkityksellistä.
Johtuen tässä yhteydessä siitä että, Numeri 32:1- 7, esittää eräänlaisen konfliktin joka myöhemmin saman kappaleen yhteydessä ratkaistaan, Numeri 32:20-27, jonka jälkeen tarina etenee siten että edellisen konfliktin ja sen ratkaisun sisällyttäminen taikka jättäminen pois, on tarinan ymmärtämisen kannalta totaalisesti merkityksetöntä.

Mikäli tämä kuitenkin tulee jatkossa merkitykselliseksi, mikä on toki mahdollista sillä en ole opetellut Raamattua ulkoa... taikka vaivaudu itseasiassa lukemaan etukäteen tarkistaakseni, niin olisihan kyseisen seikan voinut silloin asian esille noustessa erikseen selittää.

Tämä teema ei kuitenkaa liity niinkään kumpaankaan näistä suoraan, vaikka ne antavatkin kehyksen esitykselle, jotakin joka ilmeisesti jää jakeiden Numeri 32:7 – 20 välille.
Tämä teema on aiempien Raamatun kertomusten toistaminen, esittämällä konflikti joka vastaa aiemmin esiintynyttä konfliktia, jota käyttämällä esitetään uhkavaatimus sekä vahvistetaan aiemmin esitettyjä jumalalliseksi ilmaistuja lakeja ja vaatimuksia.
Samalla näissä esityksissä esitetään ratkaisu taikka oikea tapa tilanteessa toimimisen suhteen, tai ainakin tapa toimia joka on hyväksyttävissä.

Toisin sanoen tämä kyseinen esitys antaa oikeutuksen toimia tavalla joka aiemmin on kiellettyä ja jonka perusteella Raamatun Jumala on rangaissut israelilaisia, muodostaen eräänlaisen porsaanreijän tähän jumalalliseen lakiin jonka turvin kyseinen lain kohta voidaan sivuuttaa ilman että siitä kärsitään rangaistusta. Titenkin tämän lain kiertämiseen oikeutuksen kyseisessä tilanteessa antaa Jumala, taikka tässä tapauksessa Mooses.
Valitettavasti tämän kaltaiset jokseenkin ristiriitaisest esitykset tekevät mahdolliseksi sen että riippuen mitä kohtaa Raamatusta kulloinkin lukee, niin on mahdollista yhden ja saman asian kohdalla päätyä ratkaisuun jotka ovat täysin päinvastaisia.
Jotakin joka tekee Raamatun jo muutoinkin hyvin epäselvän sisällön muotoilemisen edes jollakintavalla mielekkääseen muotoon huomattavan haastavaksi.

Tämä tosin antaa jonkinlaista painoarvoa yleiselle abologiselle argumentille siitä että tietyt kohdat Raamatussa, ja erityisesti vanhassa testamentissa, ovat sellaisia että ne koskevat ainoastaan kyseistä ajankohtaa ja vielä tarkemmin kyseisiä kuvailtuja tapahtumia.
Tässä kohtaa nämä samaiset henkilöt vain unohtavat sopivasti kysyä, saati että vastaisivat kysyttäessä, että mikäli kyseiset tapahtumat ovat sellaisia etteivät ne ole oikeutettavissa nyt; niin miten on mahdollista että ne olisivat oikeutettavissa esitetyn tarinan kuvaamana aiakana.
Olettaen tietenkin että kysisen argumentin esittäjä itseasiassa uskoo että Raamatussa kuvatut tapahtumat edes etäisesti pitävät paikkaansa.

Koska Numeri 33 kokonaisuudessaan ,yhtä taikka muutamaa tapahtumaa lukuun ottamatta, on vain yksi hyvin pelkistetty matkaamisluettelo joka mainitsee paikkakuntia joilla israelilaisten barbaaribeduiinien armeija leiriytyi; niin mainitsen kyseisen seikan tässä yhteydessä.
Pahoittelen jo etukäteen sitä että tämä tekee tästä tekstistä varsin pitkän.

Kyseinen kohtaa, Numeri 33:38 – 40, jatkaa edellä mainittua "teema" henkisyyttä (... ha ha haa) esitellen toisen toistuvan Raamatunkerronnan tavan joka on profetian täyttäminen. Tämä on myös jotakin jota hyvin usein käytetään abologien osalta, silloin kun nämä yrittävät perustella oppinsa oikeutuksen. Se että tarina on sisäisesti pätevä sen suhteen että sen aiemmin esitetyt ennustukset toteutuvat kertomuksen kuluessa ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri saavutus, vaan lähinnä osoitus yhdenmukaisesta tarinankerronnasta. Tai vähintääkin lukutaidosta joka on mahdollistanut jälkeenpäin tarinaa jatkaneen kirjoittajan täyttää tarinaan jääneet aukot niihin sopivilla kertomuksilla.

Tosin Numeri 33 pitää sisällään vielä toisenkin matkakohde luetteloa mielenkiintoisemman seikan, se mikä on mielenkiintoista ja kuinka mielenkintoista saattaa kuitenkin olla hieman kyseenalainen seikka.
Jokatapauksessa Numeri 33:50 – 56, johon kappale myös päättyy, vahvistaa Jumalan toimesta aiemmin Moosekselle annetun määräyksen israelilaisten sotaretkestä ja sen jatkamisesta.
Jotakin jonka parissa vietän vielä jonkin aikaa sillä Numeri taikka 4Mooses jatkuu vielä muutaman kappaleen ja Raamattu pitää sisällään vielä kokonaisen kirjan 5Mooses tai Deuteronomy,(jälkimmäinen nimitys suoraan englanninkielisestä versiosta suomenkielisessä versiossa kun ei tätä vieras peräistä nimitystä ole jostain syystä miksikään väännetty), jossa Mooses israelin kansan, niin ja tietenkin Jumalan sallimana ja oikeuttamana, rankaise ja kurittaa brutaalisti Jumalan ja israelin vihollisia hyökkäämällä näiden kimppuun ja valloittamalla näiden maat.

Mutta niihin tapahtumiin palaan vasta hieman myöhemmin.

Muita huomioita Midinian tarinoista

Kun tämän esitetyn kansanmurhan lopputuloksia käy Raamatun perusteella lävitse, ei voi välttyä huomaamasta sellaistakaan seikkaa että ihmisiä pidetään aivan yhtä lailla omaisuutena kuin mitä tahansa muutakin. Mikä toisaalta on jotakin joka soveltuu varsin hyvin luomiskertomukseen.
Tämä siksi että mikäli ajatellaan että ihminen on tehty, samalla tapaa kuin esineet joita ihmiset itse tekevät, voidaan täysin yhtä hyvin esittää että tekijällä on omistusoikeus tekemäänsä.

Tietenkin tässä yhteydessä sopivasti huomataan unohtamaan se että asiat ja esineet joita ihmiset tuottavat harvemmin itseasiassa omaavat kyvyn ajatella itse ja että me tunnistamme jo nyt että vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä lapsilleen mitä he haluavat..... no ainakin toivottavasti.

Raamatun ollessa kyseessä ei tietenkään ole kyse siitä että ihmiset tekevät ihmisiä, vaan että Jumala on luonut ihmisen, ja niinpä ihmisellä on tässä yhteydessä Jumalan, tai pikemminkin uskonnon määrittelemä, samankaltainen esineellinen arvo.
Siispä jos tämä samainen esitetty jumaluus joko sallii jotakin tapahtua tai tässä yhteydessä antaa israelilaisten ottaa haltuunsa nämä ihmiset, niin tämä jumaluus on siirtänyt omistusoikeuden näistä ihmisistä näille israelilaisille.
Jolloin orjuus voidaan oikeuttaa.
Kun tätä käsitystä sovelletaan hieman vapaammin, ilman siis että otetaan itseasiassa yhteyttä mihinkään jumaluuteen, voidaan uskonnollisen auktoriteetin varjolla tämä käytäntö oikeuttaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Sillä jos Jumala sallii jotakin tapahtua, niin eikö se silloin ole Jumalan tahto.

Erityisesti tämä ilmiö, niin tässä yhteydessä kuin muutenkin, Raamatun teksteissä kohdistuu nimenomaisesti naisiin, tai vääräuskoisiin, tai midinialaisiin....... no itseasiassa kaikkiin paitsi israelilaisiin. Seikka joka pätee yhtä voimakkaana... no lähes yhtä voimakkaana vieläkin kuin pronssikaudellakin ja tekee uskonnollisista väittämistä solidaarisuudesta jokseenkin naurettavia.
Tosin pronssikaudella kyseiset uskonnot olivat edes sen verran rehellisiä etteivät edes teeskennelleet olevansa jotakin mitä ne eivät niin selvästi ole.

Kyseisessä kappaleessa, Numeri 31, tarkalleen tämä orjuuttaminen vielä kohdistuu nuoriin tyttöihin taikka ainakin niihin jotka olivat neitsyitä. Se että neitsyys on tässä se kriteeri jonka perusteella päätetään tapetaanko joku vaiko ei, on seikka joka jokseenkin kertoo hyvin paljon kyseisen käytännön barbaarisuudesta.
Mitä tässä ei tietenkään kerrota on se miten neitsyys kyseisessä tilanteessa arvioitiin...... ja ehkä on hyvä niin.

Tämä samankaltainen mentaliteetti toimii käytännössä vielä nykyäänkin avioliiton yhteydessä, tilanteessa jossa joku saattaa jonkun raskaaksi. Tämä siksi että kristillinen käsitys esittää että tämä raskaus on Jumalan tahto ja että tämä asettaa kyseisen miehen omistus suhteeseen kyseistä naista kohtaan. Raamattu kun ei tunnista naista autonomiseksi ollenkaan.
Ja mikäli joku sattuu ajattelemaan että tämän kaltainen ajattelutapa on ainoastaan muinaishistoriaa niin kysymys naispappeudesta tuskin olisi ollut kovinkaan kummallinen jos näin todella olisi.

Samalla tämä asettaa varsin kyseenlaiseksi uskonnolliset väitteet siitä että objektiivinen ihmisarvo olisi jotenkin saavutettavissa ainoastaan jumalallisen auktoriteetin osoittamana, varsinkin kun ihmisarvo näyttää tällaisessa yhteydessä olevan yksinkertaisesti vain esinearvo.
Ei niin että objektiivisuudesta tässä yhteydessä, taikka muutoinkaan, olisi minkäänlaista havaintoa.

Midinian mielettömyys nykyaikaan

Mikäli sattuu löytämään itsensä jostakin syystä sellaisesta tilanteesta että on päätynyt lukemaan Raamatun, kuten itselleni on käynyt, saattaa olla hyvin vaikea kuvitella miten tämän kaltaista joukkomurhaa ja etnistä puhdistusta, kuten 4Moos:31, voisi mitenkään lähteä puolustamaan taikka oikeuttamaan hyvänä tekona.
Oikeutushan tämän kaltaiselle teolle toki löytyy Raamatusta sillä kun oikeutuksenä käytetään Jumalaa niin mikä tahansa teko on oikeutettu, mikäli kyseinen jumala antaa siihen luvan.
Mikä tarkoittaa sitä että on hyvin vaikea löytää ketään kristittyä joka itseasiassa voisi sanoa että midinialaisten kansanmurha sellaisena kun se Raamatussa esitetään olisi ollut pahaa taikka väärin.
Sillä muutoinhan tämä olisi osoitus Jumalan pahuudesta, eikä sellainen käy ollenkaan.

Tämä edellinen onkin yksi niistä keskeisistä syistä joidenka takia uskonnolliset vakaumukset tapaavat olla haitallisia yksilöille ja sitä kautta koko yhteiskunnalle ja osoitus siitä että myös ns: liberaali uskonnollisuus on yhtä haitallista kuin fundamentalistinenkin....... no lähestulkoon.
Kysyms on tästä ajattelutavasta joka ehdollistaa niin vahvasti että nekin joiden uskonnollisuus on jo hyvin kyseenalaisia eivät voi antaa yksiselitteistä ja selkeää, täysin ilmiselvää vastausta siihen onko kansanmurha oikein vaiko ei; silloin kun sen motiivina esitetään uskonnollinen, jumalallinen oikeutus...... siis silloin kun esitetty jumalallinen auktoriteetti on sen uskonnon esittämä jota kaikkein selkeimmin kannattaa.
Tämä johtaa passiivisuuteen jossa vahinkoa aiheuttaa toimimattomuus vääryyksien estämiseksi, sen sijaan että vääryyksiä tehtäisiin itse, joka mahdollistaa näiden vääryyksien suorittamisen niiden osalta jotka ovat valmiita sellaisia totauttamaan uskontonsa nimissä.
Islamistiset maat ovat tämän osalta kaikkein selkein ja järkyttävin tämän päivän esimerkki teokraattisesta mentaliteetista ja mihin se voi johtaa.

William Lane Craig on kuitenkin onnistunut tässä mahdottomuudessa julkisessa väittelyssä jossa hän esitti että kyseisessä kohdassa mainittun kaltainen lapsien surmaaminen oli itseasiassa tekona, ei ainoastaan oikeutettu vaan, myös hyvä.
Tämä johtuen siitä että lapset Craigin mukaan pääsevät automaattisesti taivaaseen.

Valitettavasti tässä jää huomaamatta se että kristillisen uskon mukaan synnit periytyvät myös jälkipolville ja koska kristityillä on myös käsitys helvetistä, niin nämä joukkosurman kohteeksi joutuneet lapset kristillisen mytologian mukaan kärsisivät todennäköisimmin ikuisesti helvetissä.

Linkkin artikkellin Craigin puheesta: http://oxfordstudent.com/2011/10/27/craig-strikes-back-at-genocide-smear/

Midinian tuho

Tämä kyseinen kappale, 4Mooses 31/Numeri 31, käsittelee Mooseksen sotaretkeä midinialaisia vastaan, kertomus joka saattaa olla joillekin tuttu mikäli seuraa keskusteluja jotka ovat kriittisiä kristillisen käsityksen mukaista jumalaa kohtaan. Kristityt kun harvemmin lainaavat taikka viittaavat Raamatun kertomuksiin jukkomurhista.

Huomion arvoista tässä on se että kyseinen toimitun suoritetaan Jumalan käskystä. Mikä tietenkin joillekin tarkoittaa automaattisesti sitä että kyseinen toimi on täysin oikein ja hyvää.
Ei niin että yksinkertaisesti jonkin auktoriteetin hyväksyminen absoluuttisesti oikeaksi olisi osoitus minkäänlaisesta moraalista taikka eettisestä ajattelusta, vaan yksinkertaisesti vain sokeasta tottelevaisuudesta.
Niille jotka eivät siis hyväksy totalitaristista ja absoluuttista auktoritääristä julistusta moraalinsa ja etiikkansa perustaksi, on jo tämän kaltainen määräys jotakin joka on varsin ongelmallinen.

Tästä ongelmasta, vaikka ensialkuun saattaakin näyttää toiselta, muodostuu varsin monitasoinen lähinnä johtuen siitä että Raamatun kertomukset eivät ole kovinkaan selkeitä saati että ne olisivat esityksiensä puolesta missään mielessä mielekkäitä.
Varsin hyvin tämä tulee esille kun Mooses käskyttää sotajoukot jotka palaavat sotaretkeltä sotasaaliin ja vankien kanssa, tappamaan kaikki poikalapset sekä tytöt jotka eivät ole neitsyitä, koska Mooseksen mukaan naiset olivat niitä jotka olivat johtaneet midinialaiset pois oikean jumalan palvomisesta jonka seurauksesta vitsaus kohtasi Jumalan seurakuntaa. (Numeri 31:15-18)

Ensimmäinen varsin suuri ongelma on siinä että kyseinen tarina itseasiassa osoittaa henkilöön,Bileam, jonka ohjeiden mukaan midinialaiset toimivat, joka puolestaan johti tähän joukkotuhontaan.
Jos siis hyväksyttäisiin, noin argumentin vuoksi, että jonkinlainen rikos on tässä tilanteessa tapahtunut midinialaisten osalta niin eikö silloin syyllisenä tähän tapahtumaan tulisi pitää sitä henkilöä jonka kerrotaan neuvoneen midilialaisia toimimaan kyseisellä tavalla? Sen sijaan että rangaistaisiin kaikkia niitä jotka kyseinen henkilö on vakuuttanut tekemään rikoksen, joka tässä tapauksessa on se että ajattelee eri tavalla. (Numeri 31:16)
Niin ikään voisi aivan hyvin kysyä onko kyseinen jumala kykenemätön vakuuttamaan midinialaisia itsensä olemassaolosta. Kun kyseisen jumalolennon oletetaan olevan kaikkivoipainen on vastaus tähän silloin ilmi selvästi että tällainen mahdollisuus olisi ollut. Tämän takia joukkotuhonta joka tämän jumalan käskystä suoritettiin ei ollut ainoa mahdollinen ratkaisu vaan jotakin jota kyseinen jumaluus päätti käyttää.
Samoin alussa esitetty kostoretki on jokseenkin perustelematon sillä tämä esitetty vitsaus oli jotakin jonka kyseisen jumaluuden esitetään aikaansaaneen. Jos siis kostoa ketään kohtaan kyseisen vitsauksen takia tarvitsisi suorittamaan, taikka tässä tapauksessa kykenisi, niin silloin tämän koston tulisi kohdistua jumalaan joka kyseiseisiä ihmisiä vitsauksilla piinaa. ( Nimeri 31:1-3)

Kaikkein selkein esimerkki kyseisessä kappaleessa on toki midinialaisten joukkotuho joka seuraa hirvittävyydessään ainoastaan sitä että israelilaiset Mooseksen käskystä surmasivat aseettomia vangiksi ottamiaan naisia ja lapsia.
Tämä on varsin selkeä esimerkki kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä että Mooses, mitä ilmeisemmin Raamatun mittapuun mukaan varsin jumalallinen henkilö, oli valmis suorittamaan kyseisen kaltaisen joukkomurhan mutta tämä on myös osoitus siitä että israelilaiset katsoivat heidän jumalansa olevan sellainen joka käskisi heitä suorittamaan edellä läpi käydyt hirmuteot.
Mikä sinällään ei ole kummallinen asia, sillä kun katsotaan mitä tahansa uskonnollista lahkoa, jostakin syystä johtuen jumala joka kuhunkin lahkoon liitetään yleisesti on samaa mieltä sen johtajaksi asettuneiden henkilöiden kanssa...siitäkin huolimatta että johto vaihtuu.