Musta Raamatun helmi

 5Mooses: 21: 10 - 14

Mikäli Raamatusta pitäisi osoittaa ne kohdat jotka mitä selkeimmin loistavat pahuutta ja ovat osoitus siitä kuinka vastenmieliseksi ja moraalittomaksi jokin ideologinen oppi voi käydä, niin tämän on oltava yksi niistä kaikkein selkeimmistä esimerkeistä...no ainakin tähän asti.

Poikkeuksellisesti lainaan tähän kokonaisuudessaan sen Raamatun kohdan josta on puhe, sillä minun on hyvin vaikea edes lähteä kuvailemaan kyseistä Raamatun kohtaa, enkä halua missään muodossa antaa sellaista kuvaa että vähättelisin sitä mitä sanotaan.

5Mooses 21: 10 – 14

10.Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi ja sinä otat heistä vankeja
11. ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot ottaa hänet vaimoksesi,
12. niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä.
13. Ja hän riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin, ja asukoon sinun kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiänsä; sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee vaimoksesi.
14. Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy häntä rahasta. Älä kohtele häntä tylysti, koska olet häntä alentavasti kohdellut.

Hirvittävyydestään huolimatta minun on pakko kuitenkin tunnustaa että tämä kyseinen käytäntö saattoi hyvinkin edustaa omalla ajallaan varsin edistynyttä ajattelua, sillä se että sotavankien kohteluun oli asetettu edes joitain rajoituksia saattoi hyvinkin olla poikkeus ei sääntö.

Tosin tässä kohden haluan erityisesti painottaa sanaa ajallaan, eikä tämä millään tavalla tarkoita sitä että kyseiset ihmiset olisivat toimineet missään määrin hyväksyttävästi.

Sen sijaan on mahdollista että tämä tapa toimia oli vähäisissä määrin, vähemmän hirvittävä kuin mitä muut samaan aikaan eläneet heimot harjoittivat.

Se mikä tekee tästä käsittämätöntä on se että vielä tänäkin päivänä joku voi katsoa teosta joka pitää sisällään jotakin tällaista ja edelleen väittää että sen sisältämä oppi on täydellisesti hyvää ja perustana nykyaikaiselle moraalikäsitykselle.

Jos mitään niin minä sanoisin että ihmiset ovat nykyisin moraalisempia ja eettisempiä kuin mitä Raamattu vaatii ja että yhteiskunta jossa me elämme on näinkin inhimillinen huolimatta uskonnoista ei niiden vuoksi.

Sillä jos ihmiset oikeasti harjoittaisivat sitä mitä Raamattu opettaa, niin me eläisimme kristillisessä versiossa islamistisista maista.

Rikos, rangaistus ja tuomio

5Mooses 21: 1 - 9

Kaikkia rikoksia ei suinkaan voida ratkaista ja tämän tunnistaa myös Raamattu, mikä sinänsä on kummallista ihmisille jotka väittävät kommunikoivansa telepaattisesti kaikkitietävän olennon kanssa.

Mikä toisaalta saattaa hyvinkin selittää ratkaisemattomat rikokset.

Tässä yhteydessä ratkaisemattomalla rikoksella tarkoitetaan murhaa joka on tapahtunut kaupungin muurien ulkopuolella, siis rikosta jonka tapahtumista kukaan ei ole nähnyt ja jonka tapahtuminen on jäänyt huomaamatta koska ruumiin löytyminen on kestänyt pitemmän aikaa.

Mitä siis tehdä kun rikoksen ratkaiseminen vaikuttaa käytännöllisesti katsottuna mahdottomalta??

No mitäs muutakaan kuin väännetään hieholta niskat nurin.... kirjaimellisesti. (5Moos 21: 1- 6)

Ja vaikka saattaakin vaikuttaa siltä että tämän kaltaiselle toiminnalle on hyvin vaikea löytää oikeutusta niin sille on olemassa sellainen......noh jos ei rationaalista niin ainakin Raamatullinen syy.

Mikä ei tosin sinällään kerro oikeastaan yhtään mitään.

Tämän jos nyt ei ihan järkevän Raamatullisen syyn ollessa se että viattoman veren vuodattaminen täytyy korvata, ei niin että kävisi ilmi miten murhatun henkilön viattomuus todetaan, ja tämä korvaus normaalitilanteessa suoritetaan surmaamalla murhaaja joka surmatyön on suorittanut.

Koska murhaaja ei tällaisessa tapauksessa ole tavoitettavissa, ja tuskin vapaaehtoisesti ilmoittautuu, on tämä vuodatettu veri hyvitettävä muita keinoja hyväksi käyttäen ja näin ollen hiehon tappaminen toimii sijaiskärsimyksenä joka korjaa aiheutetun vääryyden.

Eikä tällä korvattavalla vääryydellä tarkoiteta missään tapauksessa vääryyttä joka on tapahtunut murhatulle taikka murhatun omaisia, vaan sen sijaan tämä sijaiskärsijänä toimiva hieho surmataan jotta Jumalan vaatima kosto tulee täytetyksi. ( 5Moos 21: 7 – 9 )

Sillä muussa tapauksessa saattaa tämä Jumala harmistua osoitetusta edesvastuuttomuudesta siinä määrin että alkaa suruttomasti lahdata valittua kansaansa mitä mielikuvituksellisimmin keinoin, toimintatapa jonka Raamattu on varsin onnistuneesti kyennyt määrittelemään yhdeksi tämän täydellisen hyvän olennon perus luonteen piirteiksi.

Raamatullista nautiskelua muiden kärsimyksellä =)

5Mooses 20

Vaikka Raamattu on jo tähän mennessä tuonut mitä selkeimmin esille israelilaisten sotaisuuden, niin tästä huolimatta näyttää vahvasti siltä että Raamattu pyrkii jatkuvasti muistuttamaan lukijaansa tästä seikasta, etteivät nämä vain unohtaisi.

Mikä sinänsä on varsin merkillistä, sillä useimmat uskonnolliset henkilöt joiden kanssa olen keskustellut ja jotka pitävät Raamattua pyhänä, näyttävät unohtaneen kokonaan nämä osat Raamatusta.

Tästä hämmästyttävästä seikasta huolimatta, palatkaamme takaisin Raamatun pariin joka tällä kertaa opettaa meille sodan jaloa taitoa...tosin tässä tapauksessa kyseinen jalo taito näyttää enemmänkin olevan:

Miten välttää sotaan joutuminen jos barbaariset ja verenhimoiset heimolaiset päättävät mielikuvitusystävänsä nimissä lahdata kaikki naapurikansat.

Ei niin että tällaisessa ohjeistuksessa olisi mitään vikaa........tosin se että tällaiselle ohjeistukselle ylipäätään on tarvetta, on itsessään varsin häiritsevä ajatus.

Mitkä sitten ovat riittäviä syitä joiden varjolla voi Raamatullisin perustein välttää osallistumisen kansanmurhiin ja etnisiin puhdistuksiin, siinäkin tapauksessa että Jumala vaatii näitä suoritettavaksi.

Noh vaivattomin tapa välttää sotaan joutuminen on esittää pelkäävänsä taikka arkailevansa, jolloin ilmeisesti moraalin ylläpitämiseksi tällaiset henkilöt on Raamatun mukaan lähetettävä kotiin.( 5Moos 20: 8)

Mikä sinänsä on yllättävää, sillä samassa kappaleessa esitetään että koska Jumala on israelilaisten puolella, ei näiden tulisi pelätä edes ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollisarmeijaa. (5Moos 20:1)

Pelkuruutta voisi siis pitää osoituksena epäuskosta tai tottelemattomuudesta ja mitähän mahtaa Raamattu sanoa epäuskon tai tottelemattomuuden osoittamisesta jumalaa kohtaan??

No ei mitään kovin positiivista, sen voin sanoa.

Joten minä olisin odottanut Raamatullisen reaktion olevan tällaisessa tapauksessa jotakin kivittämisen ja mestauksen väliltä.

Vaihtoehtoisia tapoja välttää sekä sotaan joutuminen että lynkatuksi tuleminen, samalla kun pitää kiinni Raamatullisessa mittakaavassa myös omasta kunniastaan on kuitenkin olemassa.

Tällaisia vaihtoehtoja ovat talon rakentaminen, vaimon hankkinen ja viinitarhan istuttaminen.

Toisaalta tällöin ei pääse myöskään nauttimaan saadusta saaliista johon lasketaan niin naiset, lapset kuin karjakin..tosin ehkä on ihan hyväkin ettei joku ota osaa ryöstösaaliin nauttimiseen silloin kun kyse on naisista, lapsista ja eläimistä. (5Moos 20:14)

Huolimatta siitä että Jumala on näin säätänyt.

Mikäli kyse sen sijaan on heettiläisistä, amorilaisista, kanaanilaisista, pressiläisisitä, hivviläisistä tai jebusialaisista niin tällästä ongelmaa ei ole, sillä jumalan määräyksestä näissä tapauksissa on myös naiset, lapset kuin eläimetkin tapettava. (5Moos 20: 17)

Näiden kansojen kohdalla ei siis ole vaaraa jäädä paitsi Raamatullisista nautinnoista, joista jo hieman aikaisemmin oli puhe.

Käytännöllistä vajavaisuutta Raamatullisessa juridiikassa

5Mooses 19

Mikäli tämän kappaleen yhteydessä jättää huomioimatta sen miten nämä juutalaiset barbaariheimot saivat itselleen haltuunsa maat ja kaupungit jotka tämän kappaleen yhteydessä mainitaan, näiden keinojen ollessa kansanmurhat ja etniset puhdistukset, niin ei tässä kappaleessa ole juuri mitään vikaa.

Ainakin jos tätä kappaletta verrataan kansanmurhiin ja etnisiin puhdistuksiin. Raamatun kohdalla kun on hyvä ettei rimaa aseteta kovinkaan korkealle.

Vaikka onkin toki myönnettävä että tämä kappale muuttaa hieman yksimielistä ja varsin mieletöntä Raamatun esittämää rangaistusperiaatetta jokseenkin joustavampaan ja modernimpaan suuntaan, mikä sinänsä on huomattava parannus pronssiaikaisiin käytäntöihin, on näiden hieman valistuneempien konseptien toteuttamisessa vielä muutamia..... ongelmakohtia.

Käytännössä tämä kappale määrittelee eroja kuolemantuottamuksen ja murhan välillä, jossa kuolemantuottamus johon tässä viitataan työtapaturmana (esimerkki kun on puidenkaato), jotakin mistä ei minkäänlaista rangaistusta Raamatun mukaan tule antaa.

Mikä merkillistä kyllä on huomattavasti armollisempi kuin nykyinen oikeuskäsitys, johtuen siitä että tällaisissa tapauksissa kuolemantuottamuksesta todennäköisesti joutuu jonkinlaiseen korvausvastuuseen.

Ongelmallisuutta tämän kohdalla lisää vielä se että oman käden kautta annettua oikeutta, joka tässä yhteydessä tarkoittaa toisen henkilö tappamista taikka verikostoa, ei liiemmin Raamatun osalta tuomita.....paitsi sellaisessa tapauksessa jossa kyseessä on kuolemantuottamus.

Jos tällainen erottelu on mahdollista, niin miten voidaan tehdä ero vahingon ja murhan välillä.
Sillä murhaajahan voi väittää että kyseessä oli vahinko ja verikostoa harkitseva voi väittää vahinkoa murhaksi. Merkillistä kyllä Raamattu tunnistaa tämän ongelman ja niinpä tässä vaaditaan todistajia jotka oman henkensä uhalla todistavat puoleen taikka toiseen.

Väärän todistuksen antamisesta kun Raamattu esittää että näitä henkilöitä tulee Rangaista samalla tavalla kuin syyllistä jota he ovat puolustaneet, joka käytännössä tarkoittaa lähestulkoon kaikissa tapauksessa kuolemantuomiota.

Ongelma tässä systeemissä on vain se että tähän todistamiseen tarvitaan kaksi taikka kolme henkilöä, sen sijaan että tarvitsisi osoittaa että syytetty on syyllinen.

Jolloin todistusvastuu käytännössä jää syytetylle jonka tulisi jotenkin todistaa ettei hän ole syyllinen.

Kuten tuli siis jo todettua: Ajatus ihan hyvä, toteutus varsin kehno ja oikeutus.... noh sitä ei tämänkään järjestelmän osalta ole löydettävissä.

Kaksimielinen Raamattu

5Moos 18: 9 – 22

Jostakin merkillisestä syystä johtuen minun on vaikea ymmärtää tämä Raamatun kirjoitusten kahtiajako jumalalliseen hyvyyteen ja äärimmäisen vihattavaan pahuuteen, joka vaikuttaa hieman skitsofreeniselta silloin kun kysymys on täysin samasta asiasta.

Siis asiasta joka toisaalta on osoitus jumalallisuudesta ja toisaalta taas äärimmäisestä pahasta, joiden erottaminen toisistaan on muuten hämmästyttävän hankalaa.

Tässä nimenomaisessa kohdassa Raamattu kärsii kyseisen kaltaisesta jakomielitaudista taikuuden.... sekä tietyssä mielessä myös hirmutekojen suhteen, tosin jälkimmäinen näistä on... no hieman tulkinnanvarainen.

Jotakin minkä ei pitäisi olla ongelmallinen sillä minä olen saanut sellaisen käsityksen uskonnollisten henkilöiden kanssa käymistä keskusteluista että Raamattua pitää tulkita. Se kuinka moni on sitten samaa mieltä.....noh se onkin sitten kokonaan eri asia.

Taikuutta Raamatun kertomuksista kuitenkin löytyy hyvin paljon, myös niiden osalta jotka Raamatun mukaan ovat pyhiä, vanhurskaita, eikä taikuuden toimivuudenkaan suhteen tehdä kovinkaan suurta eroa. Paitsi että taikuri joka on Jumalan puolelle voittaa aina sen taikurin joka ei ole Jumalan puolella.

Joten ongelmaksi muodostuu miten erottaa taikuri joka on jumalallinen, taikurista joka ei ole jumalallinen, sillä toinen näistä on täydellisen paha ja toinen täydellisen hyvä....no ainakin Raamatun mukaan.

No tietenkin käyttämällä "no true scotsman" argumenttia.

Ja kyllä, olen täysin tosissani.

Hyvän taikurin, tai profeetan, tunnistaa nimittäin siitä että tämän esittämät ennustukset toteutuvat ja huonon tai väärän profeetan, eli taikurin, tunnistaa siitä että tämän ennustukset eivät toteudu.

Mikä sinänsä on varsin mielenkiintoista sillä Raamatun esittämän ennustukset eivät tapaa toteutua, jolloin tämän logiikan perusteella voisi olettaa että Raamatun on kirjoittanut väärät profeetat.

Ja mikä on rangaistus siitä että julistaa väärän profeetan ilmoituksia?

Raamattuhan ei tunnista mitään muuta rangaistusta kuin kuolemantuomion näinkin herjaavien rikosten suhteen, jolloin Raamatun mukaan kaikki jotka saarnaavat Raamattua tulisi tappaa.

Toimettoman ammatin rahoitus ratkaisu

5Mooses 18: 1 - 8

Oletteko sattumoisin kuulleet kertomusta jossa joku suorittaa jonkin palveluksen varakkaalle henkilölle ja pyytää palkinnoksi shakkilaudan ruutuja vastaavan määrän riisiä, tai jotakin muuta mikä vaikuttaa vähäpätöiseltä riippuen siitä minkä version tarinasta on kuullut, siten että jokaiseen seuraavaan ruutuun tulee lisätä itsensä kanssa kerrottava määrä tätä pyydettyä tavaraa.

Ensimmäiseen ruutuun yksi, toiseen kaksi, kolmanteen neljä, viidenteen kuusitoista jne.

Tämä sama periaate toimii myös pappissäädyn osalta Raamatussa jossa Leeviläisille on sälytetty osaksi tämä hyvin raskas taakka, vastaanottaa tuo yllä kuvatun kaltainen palkinto tekemästään työstä Jumalan hyväksi.

Tuossa mainitsemassani kansantarussa varakas henkilö on se joka joutuu pilkankohteeksi hyväksyessään vastaavan tavan maksaa suoritetusta palveluksesta, sillä sen lopullinen hinta nousee sellaisiin lukemiin ettei kukaan kykene sellaista maksua suorittamaan.

Samalla lailla tämä esitys pappis säädyn elättämisestä joka perustuu kymmenyksien antamiseen esittää, että jokaisen tulee lahjoittaa osa omaisuudestaan pappien hyväksi. Kun tämä on jotakin mitä vaaditaan kaikelta kansalta niin lopputuloksen kyseisen järjestelmän käytöstä voi parhaiten nähdä nykypäivänä Vatikaanissa.

Omaisuus joka tällä tavalla onnistutaan kokoamaan on niin mielettömän suuri että on hyvin vaikea nähdä sitä miten alkutilanteesta voitaisiin päästä kyseiseen lopputulokseen.

Raamattu tosin ei näe asiaa aivan tältä kannalta vaan muistaa painottaa että Leeviläisillä ei ole osuutta perinnöstä joka israelilaisille jaetaan, unohtaen mainita sen etteivät he sellaista tarvitse kun ovat saaneet jo osan jokaisen israelilaisen omaisuudesta ja joka on osuutena suurempi kuin yhdenkään sukukunnan saama osuus.

Kun ottaa huomioon mitä papisto varsinaisesti tekee.....no vielä tänäkin päivänä, niin kyseinen kohta käytännössä toimii oikeutuksena pappis säädyn elättämiselle kansalaisten kustannuksella. 

Muutama sana kuninkaista

5Mooses 17: 14 - 20

Näin Karin vanhurskaan kivittämisen ja tuomarin itsevaltaisen oikeudenmukaisuuden jälkeen päästään vihdoin tämän kappaleen kolmanteen ja viimeiseen aiheeseen joka on: Kuninkaat.

Vaikka onkin myönnettävä että tässä kohden ajatus on.....noh tavallaan ihan hyväkin.

Kuningas on tässä yhteydessä kansan asettama ja tällaisessa asemassa olevan henkilön tulisi kohdella alaisiaan nöyrästi ja oikeudenmukaisesti, jotakin mihin Raamattu yrittää parhaansa mukaan viitata.

Kuitenkin vaikuttaa siltä ettei tätäkään kohtaa sitten kuitenkaan ajateltu ihan loppuun asti.

Tällaisia yleispäteviä neuvoja on mm: sellainen ettei omaa kansaansa saisi myydä Egyptiin orjuuteen hankkiakseen paljon hevosia.... ohje jossa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kun tämä oikeutetaan sillä että Jumala on kieltänyt tätä kansaa palaamasta takaisin Egyptiin, ei sillä että kansansa orjuuttamisessa olisi mitään vikaa, niin viittaa tämä ennemminkin siihen että sijainti jonne kansansa myy orjuuteen, hankkiakseen paljon heviosia..... on se mikä tässä kysymyksessä on kaikkein tärkein asia.

Sillä kauhistus on se Jumalalle jos joku tekee matkaa kohti Egyptiä ja totisesti on tämä ansainnut tulla kuolemalla rangaistavaksi.

Muita neuvoja kuninkuuteen tämän kappaleen yhteydessä on se ettei kuninkaan tulisi hankkia itselleen haaremia taikka haalia itselleen kultaa ja hopeaa ylen määrin.

Mitä tekemistä moniavioisuudella taikka varakkuudella sitten on hallitsemisen suhteen, on jotakin minkä yhteyttä en itse ainakaan kykene näkemään...... paitsi siinä tapauksessa että varallisuus on hankittu alistamalla kansalaisia....... tai jos haaremi on muodostettu alistamalla naisia.

Se mitä minä kaiketi yritän tässä sanoa on se että kumpikaan näistä asioista, varallisuus taikka moniavioisuus, ei itsessään ole asioita jotka osoittaisivat hallitsijan epäpätevyyden.

Tosin nykyään näyttää siltä että poliitikkojen pätevyyttä mitataan julkisiksi tehtyjen seksi suhteiden kautta, joten ehkä tämä toimi samaan tapaan myös muinaisessa beduiiniyhteisöissä.

Tiedä sitten onko tällä mitään varsinaista tekemistä Raamatun kanssa mutta jotenkin tämä kyseinen seikka saa minut hyvin vahvasti epäilemään ihmiskunnan tulevaisuutta, sillä näyttää siltä ettei tämänkään asian suhteen olla edetty mihinkään viimeisen 4000 vuoden aikana.