Bilemin opetuksia velvollisuuksista

Numeri 23- 24

Bilemin päästyä perille rakennutti tämä seitsemän alttaria ja suoritti seitsemän uhrilahjaa Jumalalle. Se minkä takia mitään uhria taikka alttareita edes tarvitaan on kuitenkin hieman hämillistä, sillä mikäli Jumala lähetti Bilemin puhumaan Mooabin kuninkaalle niin tämä Jumalan asetus olisi ainoastaan voinut täyttyä mikäli Bilem näkisi näkyjä tältä jumalalta.
Mooabin kuningas ei kuitenkaan ollut kovinkaan tyytyväinen siihen mitä Bilemillä oli sanottavanaan, sillä kieltäytyi Jumala kiroamasta kansaa jonka tämä oli Egyptistä vapauttanut. Ei niin että tällä jumaluudella muutoin vaikuttaisi olevan mitään oman valitun kansansa surmaamista taikka kiroamista vastaan.

Tämä alttareiden rakentaminen, uhrien antaminen ja Jumalan kieltäytyminen pyynnöstä jonka Mooabin kuningas esittää toistuu hieman eri versioina kolmasti peräkkäin. Näistä viimeisellä kerralla Mooabin kuningas kieltää Bilemin ja käskee tämän poistumaan, minkä lisäksi Bilem esittää profetian israelilaisten valloitusretkien voitokkuudesta.
Muoto jossa tämä esitetään on täysin sama kuin hieman aiemmin kohta jossa Bilem kohtaa enkelin ratsastaessaan aasilla, eikä tämä kyseinen kappale ole läheskään ainut joka pitää sisällään tällaisen samanlaisen rakenteen.
Ongelmallinen tämä on tietenkin ainoastaan mikäli tätä kertomusta pitää totuudenmukaisena, mutta mikäli tämän katsoo olevan vertauskuva ja inspiroitua opetusta, siinä tapauksessa tämä metodi toimii varsin hyvin.

Mutta mikäli tämä kertomus pitää sisällään jonkinlaisen opetuksen niin mikä se mahtaa olla?
Opetus on kyseenalaistamaton Jumalan totteleminen oli kyse sitten omasta mielestä millaisesta asiasta tahansa. Tämän opetuksen löytäminen ei kertomuksesta itsestäänkään ole tietenkään vaikea löytää, mutta se on ilmoitettu varsin suoraan myös tekstissä itsessään seuraavasti:

[ Numeri 24:13. 'Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää, en pahaa'. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun. ]

Mikä tässä on kuitenkin merkillepantavaa on se seikka että tässä erotellaan teot jotka ovat hyviä teoista jotka ovat pahoja, siitäkin huolimatta että velvollisuus toimia esitetään jumalallisena käskynä. Tämä konsepti on hyvin erilainen kuin suurin osa siitä apologiasta johon tänä päivänä törmää, sillä tämä ei pois sulje sitä mahdollisuutta että käskyt joita Jumala antaa voivat olla pahoja.
Voisi kuitenkin sanoa että mentaliteetti joka tämän taustalla toimii on hyvin pitkältä samaa kyseenalaistamatonta ja totaalista omistautumista tälle jumaluudelle piittaamatta totaalisesti siitä mitkä tämän omistautumisen seuraukset ovat.

Raamattu on hyvin väkivaltainen teos ja argumentoinnissa sen esittämää oppia vastaan, moraalisena ja hyvänä elämänohjeena, on jotakin jota hyvin usein nostetaan esille. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa ja kritiikki jota esitetään on useimmiten täysin oikeutettua ja ansaittua, mutta kuitenkin jotakin jolla ei juurikaan ole merkitystä.
Tämä johtuu siitä että esimerkit joita annetaan ovat niin selkeällä tavalla ristiriitaisia nykypäivän käsitysten kanssa että ne ovat helposti sivuutettavissa.
Kaikkein suurimman ongelman aiheuttaa kuitenkin tämänkaltaiset lähestulkoon mitäänsanomattomat kappaleet joissa esitetään konsepteja joilla nämä esimerkkeinä käytetyt hirmuteot on oikeutettavissa.
Kyse ei ole oikeuttamisesta siinä mielessä että tämä tekisi teoista jotka Jumala käskee tehdä hyviä täysin automaattisesti, vaikkakin tämä on jotakin jota varsin usein argumentoidaan, vaan kyse on totalitaristisesta auktoriteetista jonka määräyksiä on toteltava riippumatta siitä mitä tämä auktoriteetti käskee tehdä. Oikeutus tulee sokeasta tottelevaisuudesta, ei siitä että teot joita tehdään olisivat itsesään oikeutettuja.