Oikeudenmukaisuutta?? No ei nyt sentään

5Mooses 16



Raamattu käsittelee lähes koko tämän kappaleen verran erinäisiä juhlallisuuksia ja uhrimenoja joita israelilaisten tulee Jumalan kunniaksi järjestää. Koska vastaavia asioita on useaan otteeseen aikaisemmin käsitelty ja tulee esiin myöhemmin, en vaivaudu ottamaan tämän enempää kantaa Jumalan kykyyn juhlasuunnittelijana.

Jakeesta 18 alkaen tämä kappale kuitenkin yllättäen siirtyy juhlasuunnittelusta, laki suunnitteluksi niin tuomareiden kuin muutaman muunkin käytännön läheisemmän asian suhteen.
Mikä tästä kohdasta tekee poikkeuksellisen, ja samalla ei ihan niin poikkeuksellisen, on se että tämä nimenomainen kohta pitää sisällään muutaman periaatteen joiden pohjalta modernienkin oikeuslaitosten edellytetään toimivan.

No ainakin noin periaatteessa.
Näiden periaatteisen ollessa puolueettomuus sekä lahjomattomuus tuomarina toimivan henkilön osalta joka päättää miten asiassa tuomitaan.

Tyypillisen tästä kohdasta tekee se että vaikka tämä periaate onkin sellainen jonka toivoisi toteutuvan kaikissa tuomioistuimissa ja jota käytännössä pyritään toteuttamaan, ei tätä esitystä perustella oikeudenmukaisuudella kuultavia kohtaan vaan sen sijaan tätä käytetään keinona osoittaa vanhurskautta Jumalalle.
Samalla Raamattu käyttää hyväkseen tätä vanhurskauden vaatimusta muistuttamalla ihmisiä näiden kuolevaisuudesta sekä esittämällä uhkavaatimuksen sekä elämän että tonttimaan menettämisestä, mikäli tätä vanhurskautta ei saavuteta. Mutta takaisin aiheeseen.

Oikeutus ja perustelu ei näiden tuomioiden yhteydessä ole siis se että myös tuomitun oikeuksia kunnioitetaan ja että pyrkimyksenä on saavuttaa hyvä ja oikeudenmukainen ratkaisu, vaan sen sijaan perusteluna käytetään käytettään tottelevaisuutta Jumalan määräyksiä kohtaan.
Mikä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että oikeudenmukaisella tuomiolla ei pyritä saavuttamaan oikeudenmukaisuutta, vaan sen sijaan tuomarina toimiva henkilö pyrkii näyttämään hyvältä Jumalan silmissä. Tehden oikeustoimesta eräänlaisen järjestelmän jossa tuomarit keräävät pisteitä tullakseen jonkin ylemmän auktoriteetin hyväksymäksi.
Tämä hävittää puolestaan kokonaan pohjan oikeudenmukaisuudelta sillä kysymys ei ole enää pyrkimyksestä saavuttaa lopputulos joka palvelee kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla, vaan sen sijaan tarkoitus on miellyttää tätä esitettyä auktoriteettia.

Raamatun ailahtelevasta luonteesta, no ainakin sen rationaalisuuden suhteen, toimineekin hyvänä osoituksena se että kyseisen varsin hyvän periaatteen jälkeen Raamattu siirtyy käsittelemään Jumalan patsas vihaa ja kaavoitus suunnittelua.