Raamatullinen naiskäsitys

5Mooses 22: 13 – 30

Vaikka tämän blogin tarkoitus onkin olla kriittinen Raamatun kirjoituksia kohtaan, niin en voi rehellisesti sanoa että Raamatun sisältö olisi kokonaisuudessaan negatiivinen. Enkä nyt tarkoita ainoastaan niitä kohtia joissa käydään lävitse sukuluetteloita ja joista on hieman vaikea sanoa yhtään mitään.

Sen sijaan Raamatusta on kyllä löydettävissä arkitodellisuuteen sopivaa käytännön läheisyyttä ja joissain tapauksissa myös jotakin mitä voi ymmärrettävistäkin syistä käyttää jonkinlaisena inspiraation lähteenä.

Blogin kannalta onkin siis varsin onnekasta ettei seuraavat jakeet edusta mitään edellä mainitun kaltaista... paitsi jos Raamattua haluaa käyttää inspiraation lähteenä sille miten ei pidä tehdä, jotakin missä Raamattu loistaa esimerkillisesti muutenkin.

5Mooses 22: 13 – 21

Tässä tapauksessa Raamattu toimii esimerkkinä siinä miten naisia ei tule kohdella.

Mikä ei missään tapauksessa ole kovinkaan harvinaista tämän kaltaisessa patriarkaalisessa teoksessa joka käytännössä esineellistää naisen ja kohtelee näitä omaisuutena......kirjaimellisesti.

Kuten hyvin monille muillekin uskonnoille neitsyys on myös Raamatun opin suhteen yksi kaikkein olennaisin ominaisuus jonka nainen, tai tyttö, voi omata. Tämän ominaisuuden ollessa se myyntivaltti jolla isät tyttäriään kauppaavat.

Niinpä yllätyksenä tuskin tulee se että vaimon neitsyyden kyseenalaistaminen otetaan Raamatullisesti hyvin vakavasti ja että tämän kaltaisessa tilanteessa on neitsyys kyettävä todistamaan.

Joka käytännössä tarkoittaa sitä että tämän naisen isän on vannottava oman tyttärensä neitsyys yhteisön vanhimpien edessä, jotta tämä syytös voidaan kumota.

Mikäli tämä syyte kumotaan on mies joka syytteen on esittänyt velvollinen maksamaan korvauksen tytön isälle, koska tämä on asettanut vaimonsa neitsyyden kyseenalaiseksi.

Lisähyvityksenä tällaisen perättömän syytteen esittänyt mies menettää oikeuden erota vaimostaan jota aikaisemmin onnistui syyttämään rikoksesta, jonka tuomio olisi muuten ollut kuolema, ja joutuu elämään tämän kanssa koko ikänsä.

Missään vaiheessa syytöksen kohteeksi joutuneen naisen ei anneta puolustaa itseään tai esitetä että tämä nainen olisi oikeutettu jonkinlaiseen korvaukseen, jonka lisäksi tällaisessa tapauksessa nainen käytännössä tuomitaan elinikäiseen suhteeseen miehen kassa joka juuri yritti juridisesti tappaa hänet.

Kysymys on siis lähinnä siitä mitä oikeuksia miehellä on naiseen, sen sijaan että naisen asemaa taikka oikeuksia edes tunnustettaisiin.

5Mooses 22: 22 – 29

Edellisen perusteella saattaisi kuvitella ettei tämä kappale voi mennä enää huonompaan suuntaan, luulo jonka Raamattu jälleen onnistuu osoittamaan vääräksi.

Eikä tämä ainoastaan johdu siitä että Raamattu näyttää jälleen kerran hekumoivan kuolemantuomio julistuksillaan..... jotka näyttävät ilmenevän jonkinlaisissa ryppäissä, ikään kuin yksi kuolemantuomiojulistus ei olisi koskaan riittävä.

Kun esiaviollinen seksi on kuolemantuomion ansaitseva rikos, no ainakin naiselle, niin yllätyksenä tuskin tulee se että aviorikoksesta tavatun parin kohtalo ei tällaisessa oikeusjärjestelmässä ole juuri millään tavalla poikkeava. Paitsi että tässä tapauksessa myös mies tuomitaan kuolemaan.

Tämän ollessa tilanne myös silloin jos nainen joutuu raiskauksen uhriksi.

Toisin sanoen mikäli avioliitossa oleva nainen raiskataan, niin tämän katsotaan suorittaneen aviorikoksen ja hänet tuomitaan kuolemaan yhtä lailla raiskaajan kanssa.

Käytäntö joka surullista kyllä on vielä varsin hyvissä voimissa, tosin islamistissa maissa. 

Näin ei kuitenkaan asian laita ole kaikissa tapauksissa sillä mikäli raiskauksen uhriksi joutunut nainen onnistuu huutamaan apua tai jos hänet raiskataan kaupungin ulkopuolella, niin hänet katsotaan syyttömäksi.... mutta syyttömäksi mihin?

Ilmeisesti siihen että on joutunut raiskauksen kohteeksi.

Poikkeustapaus tähän sääntöön kuolemanrangaistuksesta on neitsyt jota ei ole myyty vielä kenenkään vaimoksi, sillä mikäli sattuu raiskaamaan tällaisen neitsyen niin raiskaaja saa pitää raiskaamansa naisen omanaan pientä korvausta vastaan. Tämän korvauksen ollessa viisikymmentä hopea sekeliä, joka sekin tietenkin korvataan raiskatun naisen isälle.

Vaikka minä voisinkin kirjoittaa lyhyehkön romaanin siitä kuinka epäoikeudenmukainen, julma ja epäinhimillinen tämä kohta Raamatusta on naisia kohtaan, niin siihen tuskin on tarvetta, sillä näitä syitä ei tarvitse selittää ainoallekaan henkilölle jota voi kutsua ihmiseksi.

Ja ne jotka tarvitsevat selityksen ymmärtääkseen ovat jo kadottaneet inhimillisyytensä siinä määrin ettei selityksen antamisesta olisi mitään hyötyä.