Siinä missä Raamatun Jumala muuttaa
muotoaan, niin myös raamatullinen auktoriteetti soveltuu
lahjakkaasti vallitsevaan tilanteeseen. Ja jotta tämä muutos
tapahtuu mahdollisimman orgaanisesti, jatkaa Joosuan kirja kertomusta
omaksumalla auktoriteetin jonka Mooses kuoltuaan jätti jälkeensä.
Mutta tietyssä mielessä voidaan puhua
tämän auktoriteetin laimentumisesta.
Siinä missä Mooses aiemmin toimi
auktoriteettina, tämän keskustellessa Jumalan kanssa suoraan,
Joosuan auktoritetti on jotakin mitä hän peri Moosekselta,
huolimatta siitä ettei häellä Raamatun mukaan voinut olla suoraa
kommunikaatiota Jumalan kanssa. Tai ainakaan yhtä suoraa kuin
Mooseksella.
Tämä tarkoittaa siirtymää Jumalan
osoittamasta profeetasta, profeettaan jonka Jumalan osoittama
profeetta on osoittanut. Yhteys Jumalaan siis käy etäämmäksi.
Mikä toisaalta selittää sen minkä
takia Jumala ilmestyy nykyisin ainoastaan paahtoleivissä.
Mielenkiintoista on myös se että
Mooses kiipesi yksin vuorenhuipulle, kertoman mukaan hän piti puheen
Jumalan kanssa, keroman mukaan Jumala murhasi... anteeksi kutsui
Mooseksen esi-isien luokse, eikä hänen ruumistaan löytynyt. Niin
ikään kertomuksen mukaan Joosua tämän jälkeen omaksui
jumalallisen auktoriteetin israelin kansaa kohtaan.
Ja kuten kaikki varmasti tietävät:
Lähi-idän alueella on historiallisesti varsin mittavat perinteet
heimojohtajien ja kuninkaittein vaihdon suhteen joita voidaan pitää
nykyisien länsimaisten standardien mukaan hieman....noh
kohtuuttomina.
Mahdollisista kohtuuttomuuksista
huolimatta tämä asettaa kuitenkin tilanteen missä auktoriteetiksi
ei enää hyväksytä ainoastaan sellaista henkilöä jonka Jumala on
osoittanut, vaan tälle henkilölle annetaan oikeus nimittää muita
auktoriteetteja.
Ja me olemme hyvin kaukana
alkuperäisestä kansasta joka tätä uskontoa harjoitti.
Mikä tarkoittaa sitä, että kakki
tällä hetkellä jumalan nimeen saarnaavat, tekevät niin
auktoriteetin turvin jossa oikeutuksen tälle auktoriteetille
takaavat toiset ihmiset.
Tilanne joka toki on ollut sama aivan
alusta lähtien, mutta kun tämä on jotakin minkä uskonto itse
sisäisesti tunnistaa, pitäisi tämä ainakin omasta mielestäni
näkyä jonkinlaisena kritiikkinä niitä ihmisiä kohtaan jotka
vetävät tämän uskonnollisen manttelin ylleen.
Sillä miten tämä ihminen jonka
toiset ihmiset ovat nostaneet asemaan josta hän nauttii,
välttämättömästi ansaitsisi auktoriteetin joka hänelle on
annettu?
Valinnan kun ovat tehneet ihmiset jotka
ovat aina vaillinaisia perisynnin takia, jossa tämä valittu henkilö
on samaan tapaan vajaa.
Mutta todellisuus on taruakin
ihmeelliempää ja uskonnot vielä ihmellisempia, sillä tämän
kaltainen julistus muiden ihmisten toimesta näyttää tarjoavan
suojan kaikelta mahdolliselta kriittiseltä tarkastelulta.
Jostain merkillisestä syystä johtuen kun ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys ettei lahkojohtaja voi käyttää tätä hänelle annettua auktoriteettia väärin, huolimatta lukuisista esimerkeistä joissa lopputulos on ollut varsin hirvittävä.
Valitettavasti Joosua, Raamatun
kertomuksessa, ei siis ole ainut uskonnollinen johtaja joka on käyttänyt
tätä auktoriteettia, minkä ihmiset ovat hyväksyneet, oman
erehtymättömyytensä julistamisen välineenä, missä eriävän
mielipiteen esittäminen on rangaistavaa kuolemalla.
Eikä hän myöskään ole ainut joka
uskontonsa nimissä on aloittanut etniset puhdistukset.
Tosin tässä kappaleessa Joosua
ainoastaan valmistelee etnisiä puhdistuksia, sen sijaan että
määräisi niitä suoritettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti