sunnuntaina, helmikuuta 1

Kummallisia aatoksia, outoja paatoksia


Raamattu on varsin mielenkiintoinen teos, erityisesti mikäli pohtii sitä: Miten ainutkaan joka on vaivautunut lukemaan mitä Raamattu itseasiassa sisältää, voi ottaa Raamatun sanoman vakavasti.
Tämän ollessa yksi niistä Raamatun kappaleista jotka testaavat varsin tehokkaasti henkilön kykyä rationalisoida epäkriittisyys, itsepetos ja älyllinen epärehellisyys... jotakin mitä voisi kutsua myös uskon harjoittamiseksi.

Käytännössä tämä kappale, joka 51 jaetta pitkä, vetoaa tavanomaiseen tapaan jumalalliseen auktoriteettiin jota seuraa lähes koko kappaleen mittainen paatos jolla tätä auktoriteettia pyritään pönkittämään esittämällä varsin kirjava joukko uhkavaatimuksia.

Jotakin mistä Raamatun kuvaus on:
5Moos:32, 4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.

Minkä takia edellisen kuvauksen kaltaisen jumaluuden tarvitsisi turvautua uhkavaatimuksiin ja väkivaltaan, omien esityksiensä oikeuttamiseksi. Sillä jos kyseisen jumaluuden teot todella ovat täydellisiä ja ilman vääryyttä, ei tämän jumaluuden tarvitsisi esittää mitään tämän kaltaista:

5Moos:32, 40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman,
41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -
42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.

Kyseisen kaltainen kuvaus kun on kaikkea muuta kuin vakaa, eikä teot tuon perusteella ole vailla vääryyttä saati että voitaisiin puhua minkäänlaisesta täydellisyydestä.
Sillä mikäli puhutaan täydellisyydestä, kyseinen jumaluus on valinnut tuon tavan toimia, sen sijaan että olisi esim: Vakuuttanut kaikki vastustajansa kääntymään omalle puolelleen.
Jotakin mihin täydellisen jumalolennon olisi kyettävä.
Hämmästyttävää, tai oikeastaan hyvin odotettavaa, onkin se että, tämäkään jumaluus ei osoita yhtään sen suuremmassa määrin "täydellisyyttä".... noh minkään asian suhteen, kun shamanistinen barbaaribeduiini heimo jonka kansantaruista se on löydettävissä.

Kappaleen lopuksi Jumala esittää täyttävänsä lupauksensa, jonka mukaan ainutkaan sen sukupolven jäsenistä... joista jotkut osallistuivat väärän jumalan palvomiseen, ei ainutkaan, myös syyttömät, pääse osalliseksi maasta jonka Jumala israelilaisille lupasi. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Jumala tappaa Mooseksen.
Ja vaikka syyttömien rankaiseminen vaikuttaakin varsin epäoikeudenmukaiselta ja karkeasti liioittelevalta reaktiolta, niin ainakaan tätä "täydellistä" jumaluutta ei voi syyttää valehtelemisesta.

Kummallisia ovat siis nämä Raamatulliset aatokset ja Jumalan paatokset. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti