Exodus 13.
Kyseinen kappale on lähinnä Exoduksen aikaisemmissa luvuissa toteutettujen Jumalan "ihmeiden" kunnioitus ja palvontamenojen kertaamista. Tradition vahvistamista siis.
Mainitsemisen arvoisena voitaneen pitää sitä, että Jumalan vastuu näistä tapahtumista jätetään kokonaan mainitsematta.
Tässä mainitaan kyllä että Faaraon sydän paatui, eikä tämä päästänyt israelin kansaa orjuudesta, mutta kokonaan mainitsematta jää se että tarinan mukaan Jumala nimenomaan aiheutti Faaraon sydämen paatumisen. Tämä samantyylinen sijaiskärsimys oppi jossa vastuu siirretään joko kokonaan taikka osin syyttömän osaksi on varsin yleistä niin juutalaisessa kuin kristillisessäkin opissa.
Exodus 13: 17. Mutta kun farao oli päästänyt kansan, ei Jumala johdattanut heitä sitä tietä, joka kulki filistealaisten maan kautta, vaikka se oli suorin, sillä Jumala ajatteli, että kansa ehkä katuisi nähdessänsä sodan syttyvän ja palaisi Egyptiin;
Jumala ei näytä olevan kovinkaan järkevä. Kuka palaisi vapaaehtoisesti orjuuteen?? Minkä takia sota olisi edes välttämätön, sillä voisihan Jumala estää sen tapahtumisen jos vain haluaisi.
Exodus 13 sisältää myös varsin mielenkiintoisen lopetuksen, joka on myös varsin hyvä vastaus eräisiin kristittyjen esittämiin kysymyksiin. Kysymyksiin kuten: "Mikä saisi sinut uskomaan Jumalan olemassaoloon??
Exodus 13: 21. Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä.
22. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä.
Tämä olisi jotakin, joka olisi kieltämättä varsin vakuuttavaa.
Exodus 14.
Jumala ei siis ollut ilmeisesti vieläkään kiusannut Faaraota tarpeeksi vaan päätti edelleen puuttua tilanteeseen ja paadutti jälleen Faaraon sydämen, niin että tämä lähti sotajoukkoineen ajamaan Israelilaisia takaa.
Exodus 14: 4. Ja minä paadutan faraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra." Ja he tekivät niin.
"Kunnia": näyttää olevan Jumalalle käsitys jota minä en kykene mitenkään ymmärtämään.
Ensin hän sallii oman kansansa orjuuttamisen, pakottaa Faaraon pitämään kansansa orjuudessa ja tämän varjolla rankaisee kaikkia egyptiläisiä, vie kansansa pois Egyptistä mutta usuttaa Faaraon ajamaan omaa kansaansa takaan jotta hän voi tuhota tämän sotajoukot.
Tämä ei ole kunniaa tämä on pahuutta.
Niinpä Mooses halkaisee Jumalan avustamana Punaisen Meren kahtia ja Israelilaisille avautuu pakotie, samalla kun pilvestä muodostunut muuri estää Egyptiläisiä pääsemästä Israelilaisten kimppuun. Egyptiläisten sitten hyökätessä Mooses Jumalan avustamana hukuttaa Faaraon sotajoukot.
Exodus 15.
Lähinnä ylistuslauluja Jumalan suorittamille hirmuteoille joita aijemmat luvut Exoduksessa käsittelevät.
Exodus 16.
Kansalla oli kuitenkin nälkä ja nämä valittivat tästä. Jumala antoi leipää sataa taivaasta israelin kansalle sytäväksi. Kertomuksen mukaan tälle taivaasta sataneelle leivälle annettiin nimenksi manna, koska se oli valkeata ja maistui hunajakakuille.
Israelin kansa vaelsi 40 vuotta autiomaassa syöden taivaasta satavaa mannaa.
Exodus 17.
Kansalla tuli jano, sillä paikalle johon he olivat vaelluksensa tässä vaiheessa tulleet ei ollut vettä.
Tästä he valittivat ja niinpä Jumala neuvoi Moosesta iskemään sauvalla kiviin ja näin tehdessään avasi Mooses sauvallaan lähteen josta pulppusi vettä.
Jostakin kumman syystä maassa asuvat amelakilaiset olivat jonkinlainen uhka ja niinpä Joosua, Mooseksen käskystä lähti sotaretkelle näitä vastaan. Mooses kiipesi vuoren huipulle ja piteli Jumalan sauvaa, jolla hän oli Egyptissä suorittanut ihmeitä ja jolla hän oli iskenyt kalliosta vettä.
Raamattu tietää kertoa että niin kauvan kun Mooses piti sauvaansa kohotettuna israelin joukot olivat voittoisia, niinpä sitten tapahtui että Joosua voitti.
Ristiriitaiseksi tämän tekee se että, jostakin syystä Jumalaa ei häirinnyt yhtään sotia amelakilaisia vastaan toisin kuin aijemmin Exodus 13.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti