Tämä kyseinen kappale, 4Mooses 31/Numeri 31, käsittelee Mooseksen sotaretkeä midinialaisia vastaan, kertomus joka saattaa olla joillekin tuttu mikäli seuraa keskusteluja jotka ovat kriittisiä kristillisen käsityksen mukaista jumalaa kohtaan. Kristityt kun harvemmin lainaavat taikka viittaavat Raamatun kertomuksiin jukkomurhista.
Huomion arvoista tässä on se että kyseinen toimitun suoritetaan Jumalan käskystä. Mikä tietenkin joillekin tarkoittaa automaattisesti sitä että kyseinen toimi on täysin oikein ja hyvää.
Ei niin että yksinkertaisesti jonkin auktoriteetin hyväksyminen absoluuttisesti oikeaksi olisi osoitus minkäänlaisesta moraalista taikka eettisestä ajattelusta, vaan yksinkertaisesti vain sokeasta tottelevaisuudesta.
Niille jotka eivät siis hyväksy totalitaristista ja absoluuttista auktoritääristä julistusta moraalinsa ja etiikkansa perustaksi, on jo tämän kaltainen määräys jotakin joka on varsin ongelmallinen.
Tästä ongelmasta, vaikka ensialkuun saattaakin näyttää toiselta, muodostuu varsin monitasoinen lähinnä johtuen siitä että Raamatun kertomukset eivät ole kovinkaan selkeitä saati että ne olisivat esityksiensä puolesta missään mielessä mielekkäitä.
Varsin hyvin tämä tulee esille kun Mooses käskyttää sotajoukot jotka palaavat sotaretkeltä sotasaaliin ja vankien kanssa, tappamaan kaikki poikalapset sekä tytöt jotka eivät ole neitsyitä, koska Mooseksen mukaan naiset olivat niitä jotka olivat johtaneet midinialaiset pois oikean jumalan palvomisesta jonka seurauksesta vitsaus kohtasi Jumalan seurakuntaa. (Numeri 31:15-18)
Ensimmäinen varsin suuri ongelma on siinä että kyseinen tarina itseasiassa osoittaa henkilöön,Bileam, jonka ohjeiden mukaan midinialaiset toimivat, joka puolestaan johti tähän joukkotuhontaan.
Jos siis hyväksyttäisiin, noin argumentin vuoksi, että jonkinlainen rikos on tässä tilanteessa tapahtunut midinialaisten osalta niin eikö silloin syyllisenä tähän tapahtumaan tulisi pitää sitä henkilöä jonka kerrotaan neuvoneen midilialaisia toimimaan kyseisellä tavalla? Sen sijaan että rangaistaisiin kaikkia niitä jotka kyseinen henkilö on vakuuttanut tekemään rikoksen, joka tässä tapauksessa on se että ajattelee eri tavalla. (Numeri 31:16)
Niin ikään voisi aivan hyvin kysyä onko kyseinen jumala kykenemätön vakuuttamaan midinialaisia itsensä olemassaolosta. Kun kyseisen jumalolennon oletetaan olevan kaikkivoipainen on vastaus tähän silloin ilmi selvästi että tällainen mahdollisuus olisi ollut. Tämän takia joukkotuhonta joka tämän jumalan käskystä suoritettiin ei ollut ainoa mahdollinen ratkaisu vaan jotakin jota kyseinen jumaluus päätti käyttää.
Samoin alussa esitetty kostoretki on jokseenkin perustelematon sillä tämä esitetty vitsaus oli jotakin jonka kyseisen jumaluuden esitetään aikaansaaneen. Jos siis kostoa ketään kohtaan kyseisen vitsauksen takia tarvitsisi suorittamaan, taikka tässä tapauksessa kykenisi, niin silloin tämän koston tulisi kohdistua jumalaan joka kyseiseisiä ihmisiä vitsauksilla piinaa. ( Nimeri 31:1-3)
Kaikkein selkein esimerkki kyseisessä kappaleessa on toki midinialaisten joukkotuho joka seuraa hirvittävyydessään ainoastaan sitä että israelilaiset Mooseksen käskystä surmasivat aseettomia vangiksi ottamiaan naisia ja lapsia.
Tämä on varsin selkeä esimerkki kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä että Mooses, mitä ilmeisemmin Raamatun mittapuun mukaan varsin jumalallinen henkilö, oli valmis suorittamaan kyseisen kaltaisen joukkomurhan mutta tämä on myös osoitus siitä että israelilaiset katsoivat heidän jumalansa olevan sellainen joka käskisi heitä suorittamaan edellä läpi käydyt hirmuteot.
Mikä sinällään ei ole kummallinen asia, sillä kun katsotaan mitä tahansa uskonnollista lahkoa, jostakin syystä johtuen jumala joka kuhunkin lahkoon liitetään yleisesti on samaa mieltä sen johtajaksi asettuneiden henkilöiden kanssa...siitäkin huolimatta että johto vaihtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti